Lue keskustelun säännöt.
Onko mahdollinen suhde tuhoon tuomittu, jos ei pidä deittinsä ulkonäöstä?
23.04.2021 |
Toivoisin asiallisia vastauksia.
Minulle on käynyt siis niin, että olen tavannut deittailuapin kautta kaikin puolin mukavan ja ihanan ihmisen. Halusin tutustua ihmiseen nimenomaan viestittelyn kautta, sillä esimerkiksi Tinderissä tulee keskityttyä pelkästään toisen ulkonäköön. Tätä on ihan kauhea sanoa, mutta nyt sitten kuitenkin huomaan olevani tilanteessa, että toisen ulkonäkö ei miellytä. Kävimme siis treffeillä viikonloppuna.
En oikein tiedä, mitä toivon saavuttavani tällä aloituksella. Ainakaan ei ole tarkoitus yhtään vähätellä kenenkään ulkonäköä tai haukkua ketään. En muutenkaan ole koskaan pitänyt stereotyyppisesti hyvännäköisinä pidetyistä ihmisistä, joten siitäkään ei ole kyse. Enemmän sitä kai toivoisi, että toinen miellyttäisi juuri omaa silmää, oli hän sitten minkä näköinen tahansa. Ehkä haluaisin kuulla jotakin tsemppiä vaikkapa sen suhteen, että voiko ne fiilikset kehittyä ajan kanssa, tai voiko toisen ulkonäöstä alkaa pitämään vähitellen?
Kommentit (33)
Itsellä ei onnistuisi. Jos ulkonäkö on sellainen, että ei yhtään viehätä.
Ei tarvitse olla tietenkään täydellinen, mutta jokin piirre pitää olla, mistä tykkää.
Jos ei ole sellaista piirrettä niin niitä ei jälkeenpäinkään mistään ilmesty. Päinvastoin, alkaa yhä enemmän nähdä niitä itselle epämieluisia kohtia.
Kumppanin täytyisi olla todella mukava ja ei oikeastaan koskaan ärsyttävä niin kompensoisi, mutta kukaanhan ei ole kaiken aikaa mukava. Eikä tietenkään ole mahdollistakaan joten kannattaa ottaa sellainen kumppani jonka ilkonäkö ei ärsytä.
Koska ärsytyksenaiheita joka tapauksessa tulee vaikka ulkonäkö olisi kuinka mieleinen. Silloin epämieluinen ulkonäkö oikein provosoi ja on ikäänkuin punainen vaate esimerkiksi riidan aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"En muutenkaan ole koskaan pitänyt stereotyyppisesti hyvännäköisinä pidetyistä ihmisistä"
Aivosi kuitenkin selvästi tunnistaa nämä hyvännäköiset ihmiset, eli sulla on kuitenkin aivoissa selvä kuva hyvännäköisestä ihmisestä ja sun aivosi pitävät tuota hyvännäköistä ihmistä... hyvännäköisenä. Mistä kiikastaa sitten ettet pidä hyvännäköisistä? Koska ulkonäöstä se ei ainakaan selvästi johdu, koska ulkonäöllisesti aivosi viehättyvät kuitenkin heistä. Itsetunto-ongelmat? Pelkäät ettei hyvännäköinen voisi koskaan kuitenkaan tuntea aitoa ja syvää rakkautta huonommannäköiseen? Ovat herkkiä pettämään? Et kestä kun muut silmäilevät puolisoasi, varsinkaan itseäsi paremmannäköiset? Haluat olla puolisoasi paremmannäköinen, jotta tuntisit varmemmaksi olosi suhteessa?
Ilmaisin itseäni ehkä hieman huonosti. Tarkoitin sitä, että minun oma henkilökohtainen makuni poikkeaa ehkä hieman valtavirtaväestön mausta. Esimerkkinä vaikkapa jotkut hunks-tanssijat. Tämän tyyliset ja näköiset ihmiset eivöt esimerkiksi viehätä minua mitenkään erityisemmin, mutta toki pystyn näkemään, että ovat varmasti monen mielestä komeita. Ulkonäöllä on minulle tottakai yhtä paljon merkitystä kuin varmaan kenelle tahansa muullekin, mutta se minun makuni saattaa joskus poiketa hieman valtavirtaväestöstä. Ehkä mä yhdistän tietynlaisen ulkonäön tietynlaisiin persoonapiirteisiin, ja sen takia en viehäty?
ehkäpä ei kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakohtaisesti voisin ehkä hyväksyä naisen jolla on muutama kilo ylimääräistä jos suostuu heti alkamaan dieetille ja treenaamaan. Oma motivaatio on kaiken a j o.
Oon ammattikuulantyöntäjä, 85 kg, treenaan päivittäin ja syön terveellisesti. Jotenkin päättelen kuitenkin viestistäsi ettei natsaisi.
Olen kerran ollut treffeillä 70kg naisen kanssa joka treenasi ihan tosissaan voimanostoa. En nyt oikein ymmärrä miten voit painaa 85kg.
Olet mua vain 6kg kevyempi vaikka olen itse todella lihaksikas atleetti..
Ja siis puolin ja toisinhan tässä vittuillaan, mutta käytän nyt kuitenkin tilaisuuden opettaa tietämätöntä: voimanosto on painoluokkalaji, jossa on etua siitä, mitä pienempään painoon saadaan kompaktisti lihasvoimaa. Kuulantyöntö on laji, jossa massasta on hyötyä voimantuoton kannalta. Urheilulajit ovat erilaisia ja niissä erilaisista kehoista on etuja. Pointti oli, että jos kaipaat hoikkaa naista niin puhu hoikasta naisesta äläkä käytä harhaanjohtavia eufemismeja. Urheilijana vituttaa itse näkemäni vaivan vähättely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ehkäpä ei kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omakohtaisesti voisin ehkä hyväksyä naisen jolla on muutama kilo ylimääräistä jos suostuu heti alkamaan dieetille ja treenaamaan. Oma motivaatio on kaiken a j o.
Oon ammattikuulantyöntäjä, 85 kg, treenaan päivittäin ja syön terveellisesti. Jotenkin päättelen kuitenkin viestistäsi ettei natsaisi.
Olen kerran ollut treffeillä 70kg naisen kanssa joka treenasi ihan tosissaan voimanostoa. En nyt oikein ymmärrä miten voit painaa 85kg.
Olet mua vain 6kg kevyempi vaikka olen itse todella lihaksikas atleetti..
Minäkin olen todella lihaksikas atleetti. Ehkä olet lyhyt tai et ole niin lihaksikas kuin kuvittelet.
Kuulostaa siltä, että harrastat itsepetosta, toivotan onnea treffailuun.
Naimisissa ollessa tulaa aika vähän treffailtua, mutta onnea itsellesi vain.
En suosittele ja tämä sen toisen näkökulmasta.
Aloitin aikanaan seurustelun naisen kanssa, joka sanoi, että minulla on ihana luonne, mutta ei tykkää ulkonäöstäni. Ehkä hän oli pinnallinen, mutta suhde oli hirvein missä olen koskaan ollut. Kaikesta huomasi, ettei hän tuntenut fyysistä vetoa kohtaani ja aika nopeasti erosimme.
Tämän suhteen jälkeen en koskaan edes harkinnut tapailevani ketään, joka ei pitänyt ulkonäöstäni. Ei vaikka kuinka olisi muute minua halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siksi pitää nopeasti tavata, koska vain siten tietää miellyttääkö yhtään ja sitten jatkaa tutustumista.
On ajanhaaskausta kirjoitella viikkokausia ja sitten todeta, ettei ole kemiaa tms
Jos suuteleminen ja seksi tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta niin ei ole vetovoimaa. Sitä ei voi pakottaa tai sulkea silmiään sen puutteelta.
Se vain jatkossa korostuu, siis sen puute.
Olen itse yrittänyt seurustella muissa asioissa sopivan ihmisen kanssa, mutta aina kun yritti halata tai suudella niin oli pakko vetäytyä poispäin. Kun ehti joskus pussata nopeasti opin ennakoimaan. En vaan pystynyt, seksiin emme edenneet.
Tuntui kyllä pahalta kun toinen aneli ja sanoi, että mistä tiedät ettei seksi ole kivaa.
Mutta en vain olisi pystynyt kun jo ajatus teki pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tuo aika iso juttu on itselleni. Hiljattain vietin iltaa erään miehen kanssa ja hän oli kyllä mukava. Mutta ulkonäkö ei vain oikein miellyttänyt, vaikka ei nyt ruma ollutkaan. Vähän koitti lähennellä, mutta ei vaan sytyttänyt. Eräs toinen mies taas ei myöskään erityisen komea, mutta omaa silmää kuitenkin miellyttää, samoin se muu olemus. Eksä oli ehkä vähän rajatapaus, oli ihan ok. Mutta kun alkoi suhde vetää viimeisiään, alkoi se ulkonäkökin vähän ällöttää, vaikka ei siis ruma olekaan. Ja edelleen näin on, vaikka muutama vuosi erosta.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille jo tähän asti vastauksista.
Ajattelen tätä asiaa nimenomaan siltä kantilta, että teenkö toista kohtaan väärin, jos "tutkailen" tätä asiaa rauhassa ja suostuisin vielä useammille treffeille? Pelottaa myös, että teen liian hätäisen päätöksen, jos nyt yhden tapaamiskerran jälkeen ilmoittaisin, että ei tule mitään.
En myöskään haluaisi kertoa tarkemmin siitä, miksi hänen ulkonäkönsä ei minua viehätä, sillä se tuntuisi jotenkin väärältä, jos joku samoja piirteitä omaava ihminen vaikka lukisi tätä. En todellakaan haluaisi olla näin pinnallinen ja tänään olen tuskastellut tätä asiaa ihan todella paljon. Ennen näkemistämme olin aivan varma, että tässä se nyt oli, tässä on kaikki, mitä haluan ja sitten kun huomasin ajattelevani näin hänen ulkonäöstään, se oli aikamoinen pettymys. Pettymys siis omaan itseeni.
Tällä hetkellä vahvin fiilis on siis se, että meillä voisi tulla loistava ystävyys, mutta esimerkiksi suuteleminen tai seksi tuntuisi todella mahdottomalta ajatukselta, ainakaan tämän hetkisen fiiliksen perusteella. Mutta onko väärin, jos kuitenkin vielä antaisin mahdollisuuden tunteiden kehittymiselle?
En usko, että tunteesi häntä kohtaan muuttuvat, mutta eihän toinen tapaaminen vielä ole lupaus mistään. Kävin nettideittailuaikoinani useammankin miehen kanssa toisilla treffeillä, kun ensitapaaminen oli ok mutta ei tehnyt mitään head over heels -vaikutelmaa. Sen sijaan tuon em. kokemukseni (1,5 vuoden suhde) perusteella en enää toiste tavannut toista kertaa sellaista miestä, jota en olisi ensitapaamisella voinut kuvitella suutelevani tai haluavani hänen kanssaan seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille jo tähän asti vastauksista.
Ajattelen tätä asiaa nimenomaan siltä kantilta, että teenkö toista kohtaan väärin, jos "tutkailen" tätä asiaa rauhassa ja suostuisin vielä useammille treffeille? Pelottaa myös, että teen liian hätäisen päätöksen, jos nyt yhden tapaamiskerran jälkeen ilmoittaisin, että ei tule mitään.
En myöskään haluaisi kertoa tarkemmin siitä, miksi hänen ulkonäkönsä ei minua viehätä, sillä se tuntuisi jotenkin väärältä, jos joku samoja piirteitä omaava ihminen vaikka lukisi tätä. En todellakaan haluaisi olla näin pinnallinen ja tänään olen tuskastellut tätä asiaa ihan todella paljon. Ennen näkemistämme olin aivan varma, että tässä se nyt oli, tässä on kaikki, mitä haluan ja sitten kun huomasin ajattelevani näin hänen ulkonäöstään, se oli aikamoinen pettymys. Pettymys siis omaan itseeni.
Tällä hetkellä vahvin fiilis on siis se, että meillä voisi tulla loistava ystävyys, mutta esimerkiksi suuteleminen tai seksi tuntuisi todella mahdottomalta ajatukselta, ainakaan tämän hetkisen fiiliksen perusteella. Mutta onko väärin, jos kuitenkin vielä antaisin mahdollisuuden tunteiden kehittymiselle?
En usko, että tunteesi häntä kohtaan muuttuvat, mutta eihän toinen tapaaminen vielä ole lupaus mistään. Kävin nettideittailuaikoinani useammankin miehen kanssa toisilla treffeillä, kun ensitapaaminen oli ok mutta ei tehnyt mitään head over heels -vaikutelmaa. Sen sijaan tuon em. kokemukseni (1,5 vuoden suhde) perusteella en enää toiste tavannut toista kertaa sellaista miestä, jota en olisi ensitapaamisella voinut kuvitella suutelevani tai haluavani hänen kanssaan seksiä.
Tätä mä vähän pelkäänkin, että ei ne fiilikset siitä varmaan taida muuttua. Mutta ehkä mä kuitenkin tapaan hänet avoimin mielin vielä toisen kerran. Ja tietysti olishan sekin mahtavaa, jos hänestä ystävän saisin.
Kuulostaa siltä, että harrastat itsepetosta, toivotan onnea treffailuun.