Miten te muut töissäkävijät jaksatte sitä, että ei ole yhtään vapaata aikaa itselle?

Kotona minulla ei ole hetkenkään rauhaa, koko ajan syötän, juotan, vaihdan vaippaa tai pyyhin jonkun pyllyä. Ulkoilen, puen, tapaan toisia idiootteja (millaiseksi itsekin olen muuttunut) puistossa jne. En mene oikeastaan ikinä mihinkään ilman lapsia, syön vain jos ehdin ja siksi minulla on 5 kg ylimääräistä koska ateriat korvautuvat napostelulla ja mielenterveyttä hoidan suklaalla. Iltaisin mies järjestää minulle omaa aikaa, mutta ei suinkaan joka ilta. Hänelläkin on omat menonsa.



Ajattelen kaiholla tulevaa talvea kun saan matkustaa YKSIN junassa monta tuntia päivässä, käydä syömässä jonkun toisen tekemää ruokaa, rupatella pitkin päivää aikuisten kanssa ilman että lapset keskeyttävät jokaisen lauseen. Myönnän, ei se työssä käyminenkään mitään lomaa ole mutta neljän vuoden kotihelvetin se aina voittaa vaikka miten illat pesisin pyykkiä ja laittaisin ruokaa ja leikkisin lasten kanssa. Nyt teen pelkästään sitä klo 5.30-22.30.



Niin ja siis telkkaria en nytkään ehdi katsoa, paitsi teho-osaston torstaisin. Lukemiseen mun aivokapasiteetti ei riitä. Salille pääsen kun puen lapset mukaan ja vien parkkiin. Netissä surffaan (15 min) kun odottelen että lapset vaipuu unten maille. Sitten painun tästä pyykkejä laittamaan.

Onhan sitä vaikka kuinka. Nytkin on ollut jo tunti putkeen ja vielä yli tunti jäljellä ennen kuin menen nukkumaan.

Minulle juuri koko työpäivä on omaa aikaa .

t. kohta kolmen äiti

Minä olen töissä ja kun tulen kotiin niin oikein odotan sitä että saan olla lasteni kanssa. Meillä on pesukone, joten pyykinpesuun ei mene aikaa kuin 2 min kun isken ne koneeseen. Samoin astianpesukone käy ilman polkemista. Meillä ei siivota kuin kerran viikossa (imurointi+pölyt) joten illalla on hyvin aikaa katsella telkkaria/ lukea/ ulkoilla. Olemme yhdessä mutta kokoajan ei tarvitse olla jotain ohjelmaa tai hysäämistä.



Relax lady!

ap:lla ei ole ruokatunteja eikä kahvitaukoja töissä, ja työmatkaankin menee vain puolisen tuntia, jonka aikana pitää vaihtaa kulkuneuvoa kolme kertaa, joten siinä ei voi lukea tai rentoutua. Illat menevät kotitöihin, kaupassakäyntiin ja ruoanlaittoon lasten harrastuksiin kuljettamisen lomassa. Sitten kun lapset on vihdoin nukkumassa, on pakko tehdä töitä, jos vielä hereillä pysyy. Aamulla taas kuudelta ylös.

t. ap, joka ei ole ylisuorittaja

Aikaa jää enemmän kuin kotiäitinä. Työmatkalla saa lukea tai torkkua, kahvit ja syömiset saa naposella rauhassa. Lyhennetyn työajan ansiosta vallitsee tasapaino työn, lapsen kanssa olemisen ja oman ajan välillä.

Jos on, niin jakakaa vähän hommia.



Mä olen itse ollut välillä yh ja hyvin jaksoin, vaikka tein 50 tuntia viikossa töitä ja tietty hoidin yksin kaikki lapsen viemiset ja hakemiset. Ei minusta ollut raskastakaan. Kai se sit riippuu luonteesta tai jotain.

kahvitunteja tai ruokatunteja ja miksi valmistelet seuraavaa päivää?

ehkä se riippuu tosiaan luonteesta. Itse en vain meinaa jaksaa sitä, että ei ole koskaan aikaa istua alas tai vaikka vain olla ja nukkua. Mutta minkäs sitä luonteelleen tosiaan mahtaa, ehkäpä jotkut jaksaa tosiaan sen, että ei ole sekuntiakaan lepohetkeä tai minkäänlaista taukoa töissä tai kotona. ap

teitä on kaksi aikuista hoitamassa arkea?



Mitä iltanne pitää sisällään?



Yksinhuoltajana ollut päivittelee

usein mies on iltaisin töissä iltavuorossa, jolloin kaikki jää minulle. Lisäksi pitää tosiaan tehdä aika paljon töitä kotona, jolloin toisen on tehtävä yksin kaikki muu. ap

(lapsia ei tartte kuskata joka paikkaan), muutto lähemmäs työpaikkaa, työpaikkojen vaihto tai osa-aikainen työ jos arki tuntuu noin raskaalta.

Luovuin kaikista omista harrastuksistani kun minusta tuli perheellinen mieheni lapsen muuttaessa meille. Ajattelin, että nyt panostan jonkin aikaa pelkästään perheeseen. Teinkin niin muutaman vuoden ajan, ja nyt tilanne on jo aivan toisenlainen. Vapaa-aikaa on riittämiin. Teen myös jonkin verran töitä kotona.



Kotityöt täytyy tehdä erittäin pitkän kaavan mukaan, jos niihin saa koko vapaa-aikansa kulumaan. Meillä esim. käydään kaypassa vain kerran viikossa ja ruokaa laitetaan viikonloppuisin sarjana. Työläintä on silloin, jos lapsi on leikki-ikäinen, joka vaatii mielikuvitusleikkejä koko ajan, tai koululainen, jota pitää prepata jatkuvasti läksyissä. Muutenhan lapset ovat paljon myös omissa oloissaan eikä esim. lasten kanssa korttia pelatessa tarvitse mitään ajatella. Moni kotityökin antaa ihan omaa aikaa ajatteluun. Esim. vaatehuolto ei ole niin vaativaa, että siinä samalla ei voisi pohtia muita asioita.



Verrattuna sinkkuelämään perhe-elämä on paljon rikkaampaa. Miksi ottaisin stressin asiasta, joka antaa näin paljon.

Vain kerran viikossa kauppaan ja kerralla paljon ruokaa kotiin. Korkeintaan kerran joutuu täydentämään maitoa ja vihanneksia. Lapsien harrastukset minimiin, jokaiselle korkeintaan yksi ilta viikossa. Lapset eivät kuole eineksiin eli vaikka kaksi kertaa viikossa einestä, niin ei tarvitse koko ajan kokata. Joka päivä pesee yhden koneellisen. Kun tulee kotiin, niin heti vaan koneellinen päälle ja tyhjennys kun on valmis. Siivous koko porukalla niin, että siivotaan vaikka ti puolet kämpästä ja to puolet kämpästä, jollei viikonloppua haluta sotkea. Viikonloppuna kannattaa tehdä isompi satsi ruokaa pakkaseen, niin voi viikolla sitten vaan lämmittää ruuan.



Niin ja miksi sinä tätä kutsut, jos istut koneella tänne kirjoittelemassa? Taidat nytkin istahtaa ja olla omalla ajallasi. Eipä se minunkaan vapaa-aikani sen kummempi ole, mutta hetki omassa rauhassa ilman muiden ajatuksia.

ihmettelen vain, miten meilläkin seitsemänhenkisessä perheessä käytäisiin kerran viikossa kaupassa ilman autoa.

Ja meillä on tosiaan tehty, kuten sinäkin ehdotat: jokaisella lapsella on vain yksi harrastus, eli lasten harrastuksia on joka ikisenä arki-iltana.

Jos teillä on 5 lasta, niin lasten harrastukset kannattaisi sijoittaa vaikka kahteen iltaan viikossa. Niin ja jos lapset ovat alle kouluikäisiä, niin harrastuksia ei tarvita ja yläasteelaiset voivat kulkea harrastuksiin jo ihan hyvin itse, joten aika tiuhalla tahdilla saa 5 lasta olla, jos kaikki sattuvat olemaan ala-asteikäisiä ja siten kuskattavia.



Lisäksi ehkä 7 henkinen perhe ilman autoa todellakin vie aikaa ruokakaupassa käynteineen. Itse varmaan tilaisin netistä ison satsin ruokaa kotiin. Vieläkö ne niitä toimittaa? Itse käytin joskus vuonna 2001, mut sen jälkeen en ole käyttänyt.



28, joka organiseeraa kovasti

Tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia varmaan enemmän kuin minä. Muuten en kyllä jaksaisi.

onhan illalla aikaa hetki (tunti/kaks) kun lapsi käy nukkumaan.

jos meen iltavuoroon, on mulla aikaa aamulla käydä lenkillä jos mies on kotona.

aika vähiinhän se oma aika jää, mutta... noh, 10 vuoden päästä sitä on varmaan enemmän kun laps kasvaa.

kotipalveluyritys käy siivoamassa koko talon (200 neliötä) kerran viikossa. Maksaa noin 200 e/kk kotitalousvähennyksen ansiosta.



Lenkillä käyn kun lapset nukkuu, mies on silloin kotona. Ruokakaupassa käyn kerran viikossa, lähikaupasta täydennyksiä vähän useammin. Omia harrastuksia ei oikeastaan ole, mitä nyt se lenkillä käyminen. Sitten kun lapset ovat koululaisia, niin varmaan jää enemmän vapaata, voi esim. mennä lenkille jo aikaimsemmin. Nyt kaksi alle kouluikäistä lasta.