Lue keskustelun säännöt.
Paljasjalkakengät askellusongelmaiselle - onko kukaan kokeillut?
23.04.2021 |
Ainakin englanninkielisessä netissä näyttää olevan vallalla ajattelu, että kaikki askellusongelmat johtuvat jalkojen pilaamisesta nuorena, erityisesti kenkien käytöstä. Että vauvoilla on täydelliset jalat, jotka sitten ovat vähitellen menneet pilalle väärien kenkien takia. Ratkaisu on paljasjalkakenkiin siirtyminen ja jalkojen pienten lihasten vahvistaminen.
Onko kukaan oikeasti jalkaongelmista kärsivä kokeillut, miten meni?
Itselläni on kunnon ylipronaatio joka levisi käsiin raskauksien myötä. On ollut aikoja jolloin tuskin pystyin kävelemään. Nyt ollut käytössä erittäin tukevat pohjalliset, joilla jalat ovat suhteellisen kivuttomat. Kaarta ei ole jaloissa tällä hetkellä ollenkaan. Houkuttelisi testata, että saisiko paljasjalkakävely vaihtelevilla alustoilla tosiaan kaaren palautettua ja vähitelleen jalat suoriksi. Voin kuvitella kumminkin senkin, miten jalkani romahtavat ilman mitään tukea ja pilaan ne lopullisesti.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Auttaa varmasti osta ihmeessä!
Monet sanovat näin. Haluaisin vain kuulla omakohtaisia kokemuksia, jos niitä on. Olen vain niin monet perinteiset kengät kokeillut hyvää tarkoittavien suositusten jälkeen ja saanut siitä entistä kipeämmät jalat.
Kerran kävelin vain ohuissa tennareissa kaupungilla päivän, ja olin viikon lähes liikuntakyvytön sen jälkeen. Paljasjalkaliikunnastakin sanotaan, että alkuun totutellessa jalat voivat olla kipeämmät ja väsyä enemmän. Tällaisilla jaloilla ei olisi hirveästi varaa enää ottaa lisää vaurioita nilkkoihin. Olisi kiva tietää juuri se, että onko joku onnistunut kuntouttamaan itseään tällä tyylillä.
Ja kysyn vauvapalstalta siksi, että asialle omistetuilla palstoilta ei löydä kritiikkiä ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat nilkat oli tosi laiskassa kunnossa ja nyrjähti/venähti monta kertaa metsässä juostessa perinteisillä suunnistuskengillä. Siirryin pikkuhiljaa ohutpohjaisempiin malleihin (Merrel trail glove -> vapor glove) ja enää en liiku luonnossa ilman noita.
Viikon vaelluskin meni kevyesti lapissa vaikka kaverit pitivät mua hulluna kun lähdin ilman vaelluskenkiä kivikkoon.
Tänä talvena huomasin kuinka hyvä tasapaino nykyään on kun peilijäällä kaupungissa voi kävellä varomatta tippaakaan koska askellus on paljon tasapainoisempi
Mä sain niillä hankittua itselleni plantaarifaskiitin mikä sittemmin vaivasi vuosia. Ylipronaatio-ongelma mullakin.
Helppo tehdä itse, leikkaa vain kengistä pohjat pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä sain niillä hankittua itselleni plantaarifaskiitin mikä sittemmin vaivasi vuosia. Ylipronaatio-ongelma mullakin.
KIITOS! Kiitos myös toiselle kommentoijalle, jolla on nykyään hyvä askellus. Mutta haluaisin kuulla nyt juuri sinulta lisää yksityiskohtia, koska pelkään että minulle käy kokeiluni kanssa juuri noin. Olen nyt tässä siis pari vuotta ontunut ja kävellyt varovaisesti pohjallisten kanssa, ja juuri nyt ei ole turvotusta, plantaarifaskiittia eikä muitakaan minua vaivanneista vammoista aktiivisena, mutta tosiaan jalat on löysät, väsyvät ihan hetkessä ja en uskalla tehdä äkkiliikkeitä. Sen puoleen tuntuu, että uskaltaisin testata vähän jotain uutta.
Miten kokeilusi eteni? Tuliko heti kipuja vai petollinen alkuhurma? Pystyitkö kävelemään suositusten mukaan päkiällä? Aloititko varovasti?
Ei ne paljasjalkakengät auta, jos jalka on jo huonossa kunnossa. Tai ainakin ne auttaa aika vähän. Jos on jo paha virheasento, paljadjalkakenkä ei sinällään korjaa sitä, vaan pahentaa sen aiheuttamia rasituksia. Se on sama kuin jos tekisi mitä vaan urheilusuoritetta väärin ja yrittäisi korjata asiaa tekemällä sitä lisää väärin.
Sen sijaan jalkojen lihaskunnon ja tasapainon parantaminen auttaa. Siis jalkateriä, varpaita, jalkapohjaa ja nilkkaa pitää ihan oikeasti voimistella ja myös venytellä. Sitten kun tämä on hyvällä mallilla, paljasjalkakengistä voi olla lisäapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap käy kyllä salilla (pohjallisten ja kenkien kanssa) ja venyttelee ja voimistelee jalkojaan. Tuntuu vaan, että tuohon romahtaneeseen kaareen ei ole näillä mitään vaikutusta, eikä jalkapöytään ole tullut voimaa tai kontrollia lisää yhtään.
Metsässä kulkeminen ja hyppeleminen rasittaisi jalkoja ihan eri tavalla kuin pieni kotitreeni, hyvässä ja pahassa. Jos tuohon paljasjalkatouhuun ei pysty, niin onko sitten vain elettävä pohjallisin nojaten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä sain niillä hankittua itselleni plantaarifaskiitin mikä sittemmin vaivasi vuosia. Ylipronaatio-ongelma mullakin.
KIITOS! Kiitos myös toiselle kommentoijalle, jolla on nykyään hyvä askellus. Mutta haluaisin kuulla nyt juuri sinulta lisää yksityiskohtia, koska pelkään että minulle käy kokeiluni kanssa juuri noin. Olen nyt tässä siis pari vuotta ontunut ja kävellyt varovaisesti pohjallisten kanssa, ja juuri nyt ei ole turvotusta, plantaarifaskiittia eikä muitakaan minua vaivanneista vammoista aktiivisena, mutta tosiaan jalat on löysät, väsyvät ihan hetkessä ja en uskalla tehdä äkkiliikkeitä. Sen puoleen tuntuu, että uskaltaisin testata vähän jotain uutta.
Miten kokeilusi eteni? Tuliko heti kipuja vai petollinen alkuhurma? Pystyitkö kävelemään suositusten mukaan päkiällä? Aloititko varovasti?
Tähän on vaikea vastata, koska mulla on paljasjalkakengät olleet ihan arkikäytössä. Mutta ensimmäinen vähän pidempi kävely ne jalassa toi tuon viheliäinen vaivan ja sen jälkeen en ole juuri niitä voinut käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan tätä, kun paljasjalkakengät on olleet nyt käytössä 6 viikkoa. Jalkaterän lihakset ja pohkeet saivat heti lisää töitä ja alussa jalat oli väsyneet.
Krooninen kipu nivelissä alkoi vähetä heti. Ihan ensimmäisen käyttöpäivän ilkana nilkka oli vähemmän kipeä kuin ennen. Normaalien kenkien käyttö siis ilmeisesti aktiivisesti ärsytti jalkojani jopa pohjallisen kanssa. Minulla on nyt ensimmäisen kerran moneen vuoteen täysin kivuttomat nilkat molemmissa jaloissa. Jänteiden turvotus on laskunut, ja nilkat taipuvat molempiin suuntiin lähes normaalisti, enemmän kuin vuosiin. Tuntuu, että pystyn taas astumaan tarkasti ja luottamaan siihen, että jalat kantavat alla.
Olen aloitellut varovasti juoksun ja jopa hyppyjä sisältävän liikunnan. Tuntuu uskomattomalta, kun en ole pystynyt hyppäämään moneen vuoteen, ja jos olen yrittänyt, se on päättynyt pidempään kipujaksoon. Olin nuorempana aktiiviliikkuja ja varmajalkainen, joten tämä kömpelyys ja varominen on ollut tosi iso kolhu. Olen niin iloinen, jos pääsin tästä nyt.
Koputan puuta, kun plantaarifaskiitista tai muista rasitusvammoista ei ole jälkeäkään.
Taitaa lähteä minulta kaikki arkikäyttöön tarkoitetut kapeakärkiset kengät eteenpäin nyt joka tapauksessa.
-Ap
Ap, ole hirmu varovainen. Jos jalat on huonossa kunnossa ja alat yhtäkkiä käyttää paljasjalkakenkiä jotka ei tue yhtään, saat varmasti rikottua jalkasi. Ystävälleni kävi näin ja itsellekin meinasi käydä. Erityisesti kovalla alustalla kävely paljasjalkakengillä on tosi raskasta jaloille ja nivelille. Mene kunnolliselle fyssarille, jalkaterapeutille tms ja pyydä jumppaohjeita! Älä toimi omin päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ylipainoinen himourheilija (näin on ollut jo 20v vaikka moni aina väittää että ei voi olla ylipainoa jos urheilee - kyllä voi, urheilen joka päivä ja mm juoksen 40km viikossa) ja olen vaihtanut barefootkenkiin.
Tai paremmin sanoen barefoot juoksutekniikkaan.
Syy vaihtoon oli jatkuvat nyrjähdykset, aina joka vuosi nilkka meni 2-3krt joko nyrjähtäen tai nivelsiteet repesi, ja aina harmitti kun jäi juoksukisat juoksematta pitkäksi aikaa. Se ylipaino pahensi ongelmaa eli kun nilkka pyörähti, se rusahti pahasti koska sitä painoa oli reilusti (bmi29).
Luin kirjan Born to Run -syntynyt juoksemaan (kannattaisi kaikkien lukea!) ja tajusin myös sen että ihminen on luotu juoksemaan/kävelemään paljasjalkaisesti ilman tukia ja pehmusteita.
Nilkkavammat loppui seinään. Penikkataudit loppui seinään. Ajoittainen lonkkakipu loppui seinään. Suosittelen todella!
Huonoja puolia: jalka levenee (lihaskavu) ja paljasjalkakenkien (itsellä fivefingersit) jälkeen korkokenkään jalan sullominen muuttuu todella epämukavaksi.
Myös moni lättäjalka (mikähän sen jalkavian oikea nimi on? Joku jalkapöydän virheasento) on saanut apua paljasjalkakengistä.
Suosittelen aloittamaan Merreleillä, sitten altra, fivefingers tai feelmax.
Olematon holvikaari ja lapsesta lähtien vaivannut penikkatauti.
Ei oikeastaan koskaan ns hyviä kenkiä.
Ostin ensimmäiset paljasjalkakenkäni 5v sitten ja ne muuttivat kirjaimellisesti elämäni. Aloin nauttia liikkumisesta. Pitkät kävelyt ja juoksulenkit olivatkin yhtäkkiä lempipuuhaani.
Ostin tänä keväänä kolmannet paljasjalkakenkäni. Enkä näistä luovu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä nostelee.
Täytyy nyt tulla päivittelemään, kun kokeilua on mennyt puoli vuotta.
Jalkani ovat _parantuneet_ paljasjalkakenkiä käyttämällä. Olin eilen kaupungilla jalkojen päällä koko päivän ja kävelin asfaltilla suunnilleen 10 kilometriä. Viimeiset vuodet tuo olisi ollut ihan mahdotonta - jalkoja särki jo aamupäivällä niin että teki mieli vain mennä jonnekin istumaan. Illalla tunsin pulssin nilkoissa.
Nyt ei mitään. Olisin pystynyt illalla lähtemään uudestaan, koska jalkoihin ei koskenut yhtään, eikä koske tänäänkään.
Molempiin jalkoihin on palannut holvi. Minulla on luonnostaan matala jalkaholvi ollut aina, mutta holvi kuitenkin. Aloitusta kirjoittaessani jalat olivat täysin tasaiset pohjasta (ja myös kroonisesti turvoksissa), nyt ne ovat normaalit.
Olen niin iloinen tästä. Pystyn vihdoin juoksemaan ja liikkumaan vaikeissa maastoissa, ja nyt vasta ymmärrän miten paljon jatkuva kipu ja tulehdus on vienyt iloa pois mistä vaan vähänkin fyysisesta tekemisestä. Ihan vaikka leikkipuistossa seisominen on ikävää, kun koko ajan koskee vähän.
Kiitos kaikille viesteistänne! Myös teille, jotka varoittelitte. Omalla kohdallani oli kyllä nyt niin, että ortopedin, jalkinespesialistin ja fyssarin neuvot veivät minua ojasta allikkoon. Kaikkein pahimmat kenkäni ovat olleet urheiluliikkeen kenkäekspertin minulle valitsemat. Ortopedin pohjalliset auttoivat minua kävelemään kivusta huolimatta. Fyssarin jumppaneuvot eivät tehneet oikein mitään, ja kyllähän mikä tahansa jumppailu onkin vain pisara meressä arkiliikuntaan verrattuna.
Minulla tämä ongelma johtui ihan suoraan siitä, että kaikissa normaalikengissä on liian kapeat kärjet. Kun liikkeessä varpaiden pitäisi levitä ja antaa tukea ponnistukseen, "normaali" kenkä pitää ne kasassa. Silloin minun nilkkani kiertyy sisään päin päästäkseen pyörähtämään varpaiden yli. Kun tämä toistuu tuhansia kertoja päivässä, jänteet eivät kestä. Jos pohja on vielä jäykkä, sisään päin muljahdus on joka kerta todella laaja. Joustavalla pohjalla nilkan ei tarvitse antaa periksi.
Jos tuntuu tutulta, suosittelen kyllä kokeilemaan. Ymmärrän erittäin hyvin varoittelun, mutta omalla kohdallani olisi ehkä ollut aiheellisempaa varoitella siitä että suppuvarpaiset kengät voivat rikkoa jalat. Ihan tavalliset tennarit ovat olleet pahimmat etenkin kovalla alustalla liikkuessa. Niissä on "worst of both worlds" - nippuun ahdetut varpaat ja pohja, joka ei vaimenna iskuja yhtään.
Ainoa mikä nyt harmittaa on että näillä meidän vuodenajoilla saa nyt ostaa aika monet uudet kengät.
Vierailija kirjoitti:
Nostan tätä, kun paljasjalkakengät on olleet nyt käytössä 6 viikkoa. Jalkaterän lihakset ja pohkeet saivat heti lisää töitä ja alussa jalat oli väsyneet.
Krooninen kipu nivelissä alkoi vähetä heti. Ihan ensimmäisen käyttöpäivän ilkana nilkka oli vähemmän kipeä kuin ennen. Normaalien kenkien käyttö siis ilmeisesti aktiivisesti ärsytti jalkojani jopa pohjallisen kanssa. Minulla on nyt ensimmäisen kerran moneen vuoteen täysin kivuttomat nilkat molemmissa jaloissa. Jänteiden turvotus on laskunut, ja nilkat taipuvat molempiin suuntiin lähes normaalisti, enemmän kuin vuosiin. Tuntuu, että pystyn taas astumaan tarkasti ja luottamaan siihen, että jalat kantavat alla.
Olen aloitellut varovasti juoksun ja jopa hyppyjä sisältävän liikunnan. Tuntuu uskomattomalta, kun en ole pystynyt hyppäämään moneen vuoteen, ja jos olen yrittänyt, se on päättynyt pidempään kipujaksoon. Olin nuorempana aktiiviliikkuja ja varmajalkainen, joten tämä kömpelyys ja varominen on ollut tosi iso kolhu. Olen niin iloinen, jos pääsin tästä nyt.
Koputan puuta, kun plantaarifaskiitista tai muista rasitusvammoista ei ole jälkeäkään.
Taitaa lähteä minulta kaikki arkikäyttöön tarkoitetut kapeakärkiset kengät eteenpäin nyt joka tapauksessa.
-Ap
Hyvä, että kengistä on ollut apua. En ymmärrä noita, ketkä varoittelee, että voivat pahentaa ongelmaa. Ettehän te ihmiset kotonakaan kulje kengät jalassa vaan sukkasiltaan/paljain jaloin ja jos silloin voi kävellä, miksi ei paljasjalkakengillä sitten pystyisi? Eri asia, jos ei pysty kotonakaan jaloillaan seisomaan, sitten ei paljasjalkakengätkään ongelmaa korjaa.
Sanottakoon, että itse kokeilin paljasjalkakenkiä huvikseni ja nykyään kuljen melkein pelkästään niillä. Talvella on muut kengät, koska paljasjalkatalvikengät painaa jotain hermoa toisessa nilkassa niin, että tuntuu siltä kuin pohje räjähtäisi, jos lähtee vähänkään pidemmälle kävelemään. Samaa ei ongelmaa ei ole ollut sen enempää noissa Vibram Fivefingerseissä kuin Feelmaxeissakaan. Toki talvikengätkin on Feelmaxin, mutta ne ei vain sovi jalalle yhtään.
Ap:n viimeiseen kommenttiin lisään myös, että teilläpäin on sitten surkeat jalanhoidon ammattilaiset. Meillä jalkaterapeutti nimenomaan suosittelee paljasjalkakenkiä, tai ainakin se yksi, jolta olen omani ostanut.
Mulla barefoot-kengät parasi plantaarifaskiitin, vaikka joillekin ne tässä ketjussa sen aiheutti. Mulla oli plantaarifaskiitti kaksi vuotta, mutta se hävisi kokonaan kun aloitin paljasjalkakävelyn. Alkuun niillä tuli pohkeet kipeiksi, mutta kun tottui uuteen askellukseen niin kaikki vaivat hävisi. Se on jotenkin luonnollisempi tapa kävellä kuin millään jäykillä ja jalkaa hyvin tukevilla lenkkareilla.
Entä, jos astutte kadulla lasinsiruun tms? Ainakin Tampereen keskustassa näkee kaduilla lasinsiruja harva se päivä...
Vierailija kirjoitti:
Entä, jos astutte kadulla lasinsiruun tms? Ainakin Tampereen keskustassa näkee kaduilla lasinsiruja harva se päivä...
Isompi pystyssä törröttävä lasinpala menisi varmasti läpi mutta ei pienet säpäleet. En tosin liiku koskaan kaupunkien keskustoissa ja mulla on yleensä koira mukana joten tulee katsottua muutenkin tarkkaan että onko lasinsiruja.
Ap päivittelee vuoden jälkeen. Muistin tämän ketjun kaivellessa kevätkenkiä esille.
Nyt vuoden jälkeen voi varmaan sanoa, että jalat ovat täysin kunnossa. Olen palannut normaaliin liikuntaan samalle tasolle ennen vammoja. Takana on mm. vaellus 20 kg rinkan kanssa ja suunnistuksen uudelleen aloittaminen. Jalat eivät vaivaa edes kovimpien treenien jälkeen.
Paljasjalkakenkiin siirtymisellä on ollut valtava vaikutus koko elämään. Lisääntynyt liikunta kasvattaa kuntoa, lisää jaksamista ja parantaa unenlaatua ja lopulta mielialaa, puhumattakaan siitä kun ei enää koske. Niin moni jokapäiväinen asia oli ennen vaikeaa ja vastenmielistä väsymyksen ja kivun takia. Terveenä ja levänneenä kaikki sujuu niin paljon helpommin.
Talvella huomasin että kun hiihdin normaaleilla kapeilla monoilla, jalat turposivat heti, eli se pitäisi vielä ratkaista. Yllättäen tuo oli jaloilleni pahempaa kuin korkokengät koko päivän.
Auttaa varmasti osta ihmeessä!