Kerro mielestäsi kaikkein tärkein kasvatusvinkki, vain yksi!

"Joka vitsaa säästää, se lastaan vihaa."

Kuuntele

Oma esimerkki. Lapsi imee ja tekee kaiken niin kuin lähellä olevat aikuiset ja muut lapset.

Aisti tilannetta ja mukaudu sen mukaan.

Esimerkin voima. Kaikessa!

Kaikesta ei tarvitse tehdä kasvatustilannetta.

Älä roskaa luontoa tai mitään muutakaan paikkaa. Ja tämä on ainut ohjeeni lapselleni ja kas, hänestä kasvoi järkevä, fiksu ja ihana ihminen.

Johdonmukaiset rajat.

Minulla oli aikanaan vain yksi sääntö: ketään ei saa satuttaa, ei fyysisesti eikä henkisesti.

Jos ei lasketa perusjuttuja, kuten rakkaus ja rajat, niin tärkein neuvo on, että lue lapselle vauvasta asti satuja, loruja ja lastenkirjoja päivittäin ja niin paljon kuin he jaksavat kuunnella. Samaa kirjaa voidaan haluta kuulla vaikka 5 kertaa peräkkäin. Siinä tyydyttyy lapsen läheisyydentarve, komminikointi paranee, kun selitetään sanoja ja sitä, miksi tapahtui niin kuin tapahtui. Sanavarasto ja huumorintaju jalostuu. Ja ennen kaikkea empatiakyky kehittyy. Se on ihmisyyden tärkeintä ydintä.

Jatka lukemista leikki-ikä ja alakouluiässäkin niin kauan kuin lapsi kuuntelee ääneen lukemista. Sitten kannattaa johdatella itse lukemisen äärelle viemällä kirjastoon, hankkimalla kirjoja tai äänikirjapalvelu. Oma esimerkki lukemisesta on myös hyvä. Vaikka lukeminen vähenisi isompana pakollisiin koululukemisiin, on akateemisille taidoille (kuten luetun ymmärtäminen, käsitteiden ymmärtäminen, kirjoitustaito) luotu vankka pohja lapsuudessa. Samoin ajattelutaidot, ymmärrys erilaisuutta kohtaan, laajempi maailmankatsomus ovat hyviä elämäntaitoja. Kirjallisuudessa (kuten muissakin taidemuodoissa) on vain hyviä puolia ja hyötyjä.

Tähän liittyen hanki lapselle oma puhelin, tabletti ja pelikone mahdollisimman myöhään. Alaluokillakaan ei vielä kaikenmaailman sovelluksia tarvita. Sille maailmalle kun avaa oven, ei lukemiset enää kiinnosta. Pelit ja some on kuin helppo roskaruoka tai epäterveelliset herkut. Jos lapsi saa niitä alkaa mättää mielin määrin, niitä halutaan aina ja niihin addiktoidutaan. Lapsuus kannattaa suojata, jos haluaa, että lapsi oppii rauhoittumaan ja keskittymään. Se taitohan on nyt lapsilta kouluissakin hukassa.

Uhkailu, lahjonta ja kiristys

Virheitä sattuu, sekä kasvattajalle eikä lapselle, mutta virheistään pitää ottaa vastuu ja uskaltaa myöntää ne.

Halaa lasta usein. Aina kun sopiva hetki, halaa lasta lämpimästi. Ajan kanssa hän alkaa itse halata sinua. Tähän pohjautuu kaikki muu. Mm. lapsen tulevat ihmissuhteet.

Lue lapselle monipuolisesti ja keskustele hänen kanssaan.

Johdonmukaisuus.

Kunnioita kaikkia elollisia.

Lue lapselle. Lue aamulla, lue päivällä, lue ainakin illalla. 

Kun kuritat lastasi niin avokämmenellä ei nyrkillä.

Oikeasti tärkein on tämä: rakasta ehdoitta, rajat laittaen. Mikään ei ole raskaampaa katsottavaa kuin vanhemmuus, jossa vanhempi ei uskalla laittaa rajoja vaan loputtomasti keskustelee, neuvottelee ja perustelee (vaikkapa kaksivuotiaalle). NIIN paljon helpompaa on lapsen ja aikuisen elämä, kun vanhempi sanoo, että nyt on puettava ja lähdettävä ja tarvittaessa pukee vaateet vaikka väkisellä. 

Mutta jos tuota ei oteta huomioon niin ehdottomasti tämä: laita lapset ajoissa nukkumaan heidän ollessa pieniä! Siis aivan ehdottomasti tämä. Iltatoimet aloitetaan esim. seitsemältä rauhassa, pesut, iltapalat jne. ja esim kahdeksan kieppeillä kaikki lapset sängyssä. Pikkulapsi-ajan jaksaa niin äärettömän paljon paremmin, jos vanhemmat saavat omaa rauhallista aikaa iltaisin. Oma kuopus on meillä jo pian 15 v. ja tämä on yksi viisaimmista päätöksistä ikinä. Jos uni ei tule, niin sit sai lukea sängyssä tms. (vähän vanhempana), mutta sängyssä pysyttiin. Tosi hyvä rauhoittuminen myös lapsille. En ymmärrä, miten sellaiset perheet jaksavat, joissa lapset riekkuvat pystyssä yhtä pitkään kuin vanhemmatkin.

SYLI