Omilleen muutto edessä kesällä ja ajatus saa itkun partaalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läheiset auttavat kyllä alkuun mutta minusta tuntuu että olen vain taakka mikä tuntuu hirveältä. En osaisi edes muuttaa ilman muiden apua :(

Sitä varten läheisiä on, että he auttavat! Ja miksi ihmeessä sun pitäisi osata muuttaa, kun teet sen vasta ensimmäistä kertaa? Kaikki sujuu kyllä. Suunnittele, keskustele, googlaile (netistä löytyy listoja muuttoon liittyvistä asioista). Eikä mikään voi mennä niin pieleen, ettei sitä voi korjata. Ja ikäväkin saa tulla. Sehän vain tarkoittaa, että välittää 😊

https://www.muuttomaailma.fi/muuttajan-muistilista/

Ihmiset on niin erilaisia. Itse lähdin 16v:nä yksin Amerikkaan. En ollut koskaan ollut edes lentokoneessa tai -kentällä aiemmin. Hyvin meni. Kieli pitkällä odotin milloin pääsen muuttamaan, vaikka hyvä koti ja perhe olikin. Itsenäisyyden tarve oli niin suuri. Asuin nuorena itsekseni myös eri puolilla Suomea, Englannissa ja Italiassa.

Tässä sen taas näkee kun jälkeläisiä pidetään pumpulissa ja vaipoissa sen sijaan että opetettaisiin pärjäämään omillaan.

Pienestä asti kun ottaa mukaan siivouksiin ja kokkauksiin ja opettaa ymmärtämään rahan arvon ja käyttämään rahaa niin ettei pulaan joudu niin lapsi oppii että ne on ihan normaalia arkea eikä selvitymistä

Vierailija kirjoitti:

Läheiset auttavat kyllä alkuun mutta minusta tuntuu että olen vain taakka mikä tuntuu hirveältä. En osaisi edes muuttaa ilman muiden apua :(

Et ole taakka. Vängätään vähän väliä yhden lapseni kanssa tästä kun ikinä ei meinaa pyytää apua. Nyt kun on kaksi vuotta väännetty se uskoo jo, että sitä apua pitää pyytää kun kukaan ei heti tiedä kaikkea.  Nyt ollaan jo päästy niin hyvään tilanteeseen, että hän pääsee sanomaan äidilleen, etten sooloile joka asiassa vaan kysyn häneltä. Kun en minäkään tiedä kaikkea kaikesta.  Joku päivä sinä sitten autat jossain toisessa asiassa niitä jotka on sinua auttaneet. Näin tämä homma vain menee.

Uskon että opit hyvin ja huomaat hyviä puoliakin kunhan pääset alkuun asioissasi.

Oma tyttäreni on nyt ollut 2 vuotta omillaan ja vaikuttaa nyt olevan henkisestikin "omillaan".

Hän oli 19v muuttaessaan, meidän, hieman iäkkäämpien vanhempien kainaloon kasvattama, rauhallinen ja arka tyttö. Hän tapasi poikaystävän puolisen vuotta ennen muuttoaan. Yksin muutti mutta poikis oli alussa paljon hänen luonaan. Silti tuli paniikkihäiriöitä, ahdistusta ja muita vaikeuksia. Sitten ero poikaystävästä.

Oli vaikeata. Haettiin apua, keskusteluja ja lääkkeet ja elämä lähti uuteen, parempaan nousuun. Kaikki on nyt oikein hyvin. Elämässä voi tulla monenlaista. Mutta asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Kieputa asioitasi etukäteen niin että opit luottamaan siihen että ennemmin tai myöhemmin asiat järjestyvät. Aikuisuus on sitä(kin) että marssikestävyys ja ongelman ratkaisutaidot kasvavat. Oikein kovasti onnea matkaasi. Muista että ystävät ovat voimavara. Toivon kovasti että tutustut ja saat kavereita ja luotettavia ihmisiä lähipiiriisi, silloin kulku on keveämpää <3!

Vierailija kirjoitti:

Tässä sen taas näkee kun jälkeläisiä pidetään pumpulissa ja vaipoissa sen sijaan että opetettaisiin pärjäämään omillaan.

Pienestä asti kun ottaa mukaan siivouksiin ja kokkauksiin ja opettaa ymmärtämään rahan arvon ja käyttämään rahaa niin ettei pulaan joudu niin lapsi oppii että ne on ihan normaalia arkea eikä selvitymistä

Voi siihen itsenäistymisen ahdistavuuteen muitakin syitä olla. Pinnistele hieman, niin saatat keksiä.

Teellä ja voileivilläkin elää aivan hyvin jokusen kuukauden. Lisäksi jos koululla saa/saa ostaa edullista lämmimtä ruokaa, niin arkipäivien ruokailut on jo hoidettu. 2 kpl eines aterioita per päivä viikonlopuille, niin niistäkin selviää hengissä.

Ei asunnon tarvitse olla heti ensimmäisestä päivästä lähtien täydellisesti sisustettu ja hieno. Patja, tuoli, pöytä, verkot ja lappu kattoon riittävät hyvin alkuun. Siinä sitä oppii kun itse tekee. Äiti jos paapoo sinulle tuon ensimmäisen asunnon valmiiksi, niin paniikki tulee seuraavaan muutettaessa. Joskus ne asiat täytyy vaan oppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herranjestas. Muutin 19-vuotiaana yksin maalta kaupunkiin tuntien junamatkan päähän kotikylästäni, kaikki mukaan ottamani omaisuus veljeltä saadussa jääkiekkokassissa. Ihan yksin aloitin elämän tyhjässä asunnossa, kukaan ei ollut auttamassa. Alkuun nukuin mukaan ottamallani ilmapatjalla. Siitä se itsenäinen elämä sitten lähti askel kerrallaan rakentumaan. 

En nyt ihan ymmärrä, miten se omilleen muutto voi olla niin vaikeaa? Kaupasta saa valmistakin ruokaa jne.

Empatiaa et kuitenkaan oppinut.

Niinpä. Minäkin lähdin 300 km päähän vieraaseen kaupunkiin kahden kassin kanssa, ja muistan hyvin miten yksinäinen ja orpo oli olo.

Lapsiani koetan avustaa, ettei heille jäisi sama hylkäämiskokemus sielua hiertämään kuin minulle (ja tuolle kivikovalle, jäänkylmälle kommentoijalle).

Mahdollisesti tulevana kesänä kuopus lähtee, jos saa opiskelupaikan. Toivon ettei kauas.

Muuttaminen on helppoa, mutta yksin siihen et pysty. Tai saatat pystyä, jos sinulla ei ole mitään isoja huonekaluja tulossa mukaan. Mutta on ihan normaalia pyytää muuttoon apua ja jos ei muualta, niin sen saa myös ostettuna palveluna. Mutta ei siinä mitään ihmeitä ole: pakkaat tavarat, hankit isomman auton, mihin tavarat mahtuu joko kerralla tai useammalla reissulla (jos toinen paikkakunta niin yksi reissu ehkä järkevämpi, mutta sitten varmistettava, että jollain on ajo-oikeus kyseiseen autoon). Sitten vaan tavarat autoon ja menoksi. Kämppä kannattaa siivota kunnolla ja tarkistaa kunto sekä ilmoittaa vuokranantajalle mahdolliset puutteet. Kannattaa ottaa kuvat, jos on jotain isoja jälkiä (vaikkapa isoja naarmuja lattioissa), jotta niistä ei voida syyttää sinua kun muutat pois. Jotkut vuokranantajat tarkistaa kämpän yhdessä vuokralaisen kanssa. Sitten tavarat sisään ja sisustamaan. :) Sähkösopimus täytyy tehdä, sen voi tehdä helposti netissä tai soittamalla. Myös kotivakuutus kannattaa ottaa, siinä sama juttu netissä tai soittamalla, Netti ei välttämättä tule automaattisesti, kannattaa tarkistaa tuleeko se taloyhtiöltä vai ei. Ja tarvitseeko muuta kuin kännykän netin. Sitten tehdään muuttoilmoitus huoltoyhtiöön ja osoitteenmuutos postiin/väestötietorekkariin. Mutta näistäkin löytyy hyviä listoja kun googlaat. :)

Jos osaat:

-käydä kaupassa

-siivota (imurointi, pölyjen pyyhintä, vessojen pesu, ikkunoiden pesu,...)

-pestä pyykkiä

-tiskata

...niin selviät kodinhoidosta. Jos et jotain näistä osaa, onhan sinulla aikaa vielä opetella? Ihan samalla tavalla ne tehdään omassakin kodissa.

Budjetointi vaatii vähän plus- ja miinuslaskujen osaamista, mutta eipä sen kummempaa! Tosi hienoa, että ymmärrät, että omilleen muutto vaatii budjetointia. Kaikki ei sitä tajua. Jos sinulla on nyt jotain tuloja tai saat tässä vielä ennen muuttoa vaikkapa synttärilahja- tai valmistujaisrahoja, niin suosittelen pistämään niitä säästöön. Toki muuttoon voi myös mennä ja asunnon vakuusmaksuun, mutta juuri niitäkin varten on hyvä säästää. Kun budjetoit menojasi, niin laske yhteen kaikki tulosi, jotka saat kuukauden aikana. Miinusta siitä vuokra ja arvio sähkö-, puhelin-, netti-, yms laskuista sekä esim. bussikortti ja muut tällaiset pakolliset kulut. Arvioi myös, paljonko sinulla menee ruokaan. Todennäköisesti jotain 100-200€ tienoilla. Miinusta myös se tuloista. Varmista, että olet miinustanut kaikki välttämättömät (myös esim. lääkkeet tms). Sen jälkeen laita jäljelle jäävästä osa säästöön ja kerrytä puskurirahastoa, jotta sinun ei tarvitse ottaa pikavippiä tai käyttää luottoa (jota et voi heti maksaa pois) jos tulee joku yllättävä meno tai oletkin arvioinut kustannuksesi alakanttiin tai unohtanut budjetoida jotain. Sitten jos vielä jotain jää, niin ne voit käyttää vapaasti.

Itse suosittelen pitämään tarkkaa kirjaa tuloista ja menoista, varsinkin jos (ja opiskelijana todennäköisesti kun) tulot ovat pienet. Silloin tiedät tarkkaan mihin rahasi menevät, etkä vahingossa elä yli varojesi.

Kyllä se kuule ihan hyvin menee! Koska murehdit näistä nyt, se viittaa siihen, että olet varmaan aika tunnollinen, joten uskon, että hoidat asiasi kyllä hyvin. Ei yksin asuminen ole mitenkään vaikeaa, toki on pieniä asioita mitä pitää muistaa, kuten vaikka se sähkösopimuksen teko. Mutta vähän kun googlettelee niin tuskin mitään ylläreitä tulee. Nokka kohti uusia kokemuksia vaan. :) Kyllä aikuisuudessa on paljon pahempiakin asioita kuin omilleen muuttaminen - se on niitä kivoja juttuja!

Mitä kummallista tuossa on. Muutin 17 vuotiaana 300km:n päähän kotoani yhdestä Suomen suurimpaan kaupunkiin. Matkalaukussa oli tavarani. Olin hyvinkin innoissani ja hankkinut työpaikan kirjeen kirjoittamalla , mukana myös koulutodistus ja parin henkilön suositukset olin pyytänyt.

Vuokrasin yksiön ja siihen muutamia kämppiksiä , niin vuoraan ei mennyt paljon.

Mitä vaikeaa siinä oisi voinut olla. Kyllä ihminen osaa laskea paljonko menee rahaa vuokraan, ruokaa jne. Hyvin riitti heti se alkupalkka. En ottanut opintolainaa ,eikä opinto-tai asumistukia ollut 60-luvulla.

Vajaan vuoden kuluttua alkoi opiskelu mukavaan ammattiin oppisopimuksella .

Ei tarvitse kun hiukan osata ajatella järkevästi. Ruuan laiton ja pyykin pesun osaa jokainen terve ihminen.