Miksi ihmisillä on pakkomielle muuttaa pakettiautoon ja elää juuretonta elämää?
Ja kuvitella että se on jotenkin erikoista ja anarkistista, kun samaa instaavat tusinat muut?
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Kaipa se on syvimmillään kaipuuta siihen esi-isiemme metsästäjä-keräilijä aikaan, kun oltiin liikkeessä. Jos ei ollut hyvä olla yhdessä paikassa niin vaihdettiin maisemaa sinne missä on. Siinä vaiheessa kun alettiin viljelemään maata ja vangitsemaan karjaa olimme sidottuja yhteen paikkaan, pääsemättä pakoon huonoja aikoja.
Pääsikö ne metsästäjätkään varsinaisesti karkuun mitään? Maanviljelijä nyt eli sadosta satoon, mutta metsästäjä seuraavaan saaliiseen asti.
Aika monella on varaa pakettiautoon, mutta ei asuntoon.
On kivaa ja mielenkiintoista nähdä uusia paikkoja. Kaikkia se ei tietenkään kiinnosta, mutta meitä kulkurinluonteisia on paljon.
Joillekin titteli tai raha tai joku muu status on tärkeää, joillekin huipputerveellinen elämä jne.
Autossa (tai miksei junassakin) istuminen ja maisemien vaihtuminen on kivaa seurattavaa. Asuntoautossa on vielä se mukavuus, että vessa, keittiö ja sänky on koko ajan mukana, eli periaatteessa voit pysähtyä mihin vaan mikä kiinnostaa.
Jos tulit jonkun suosituksesta pikkukaupunkiin x ja se onkin nähty kahdessa tunnissa, niin jatkaa matkaa seuraavaan. Se olisi hankalaa jos olisi varannut sinne hotellin pitkää viikonloppua varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kun kuvaat sitä tubeen, niin tienaat tubemassia.
99% tapauksissa se on se syy.
Aina kannattaa nähdä se tienauskulma näissä jutuissa. Youtubella voi tienata uskomattomia masseja, jos on seuraajia ja katselijoita.
Olen ihmetellyt, että miten ihmisillä on aikaa ja kiinnostusta seurata tuntemattomia ihmisiä somessa?
Ei vähempää vois kiinnostaa jonkun pakussa nukkuminen tai kauppakassien purku.
No nyt ainakin kun ei varsinaisesti halua/voi itse matkustella, niin ihan mukavaa viihdettä nuo jenkkien kanavat aiheeseen liittyen on.
Esim. Kara & Nate on viihdyttävää ja samalla näkee mielenkiintoisia paikkoja:
Näissä on ihan hyvää tuotantolaatua, ei mitään nukkumista ja kauppakassien purkua vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi sulla on pakkomielle toisten ihmisten elämäntavoista?
Ihmettelee jotain asiaa = pakkomielle?
Elää juuri sellaista elämää, jota haluaa = pakkomielle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
miksi sulla on pakkomielle toisten ihmisten elämäntavoista?
Ihmettelee jotain asiaa = pakkomielle?
Elää juuri sellaista elämää, jota haluaa = pakkomielle?
Lukee jotain kommentteja = pakkomielle?
Mikä se ois sellainen että on pyykinpesukone, vettä jotain 1000 litraa, pensaa samaten 1000l, isot sängyt , ja semmoinen alusta että kestää ajaa mudassa ja metsässä. + pari mopoa mahtus kyytiin vielä.
Pitäs eka varmaan raapustaa lottokuponki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska kun kuvaat sitä tubeen, niin tienaat tubemassia.
99% tapauksissa se on se syy.
Aina kannattaa nähdä se tienauskulma näissä jutuissa. Youtubella voi tienata uskomattomia masseja, jos on seuraajia ja katselijoita.
Olen ihmetellyt, että miten ihmisillä on aikaa ja kiinnostusta seurata tuntemattomia ihmisiä somessa?
Ei vähempää vois kiinnostaa jonkun pakussa nukkuminen tai kauppakassien purku.
Varmaan samasta syystä, kuin meilläkin on aikaa ja kiinnostusta keskustella vauvapalstalla toisten ihmisten asumismuodoista.
Mua jotenkin houkuttaa tämä ajatuksena. Samoin kuin esim perheet jotka muuttavat purjeveneeseen ja lähtevät vuodeksi kiertämään maailmaa tms. En oikein osaa sanoa mikä siinä on niin houkuttelevaa. Toisaalta olen ihan liian mukavuudenhaluinen, että itse voisin ikinä mitään vastaavaa toteuttaa. Puoliso taas on ihan liian turvallisuushakuinen, että kykenisi ikinä moiseen. Eli meille ei ole ikinä mahdollista.
Minullakin joku vetää kovasti sellaiseen hobo-elämäntyyliin, haluaisin vaan keräillä tölkkejä ja pulloja päivät pitkät eikä tekisi mitään muuta.
Vapaudenkaipuu on luonneominaisuus. Ei siinä sen kummempaa tarvitse olla takana. Itseäkin ahdistaa miten sitovia työt ja asunnot nykyään on, vaikkei ihan pakuun ole ollutkaan tarve muuttaa. Voisi höllätä niiden vuosiksi suunniteltujen vuokra- ja työsoppareiden kanssa kun kaikki ei niitä halua!
Tästä tulee nyt kesällä 10 vuotta, kun päätettin tehdä pieni road trip. Tuli vähän perintöä ja sehän poltteli taskunpohjalla ja mahdollisti irtioton. Ei ollut pakua eikä matkailuautoa, mutta tavallinen pieni kaupunkiauto. Kesäkuun alussa pakkasin vaimon, 5- ja 2-vuotiaan tytön, teltan ja trangian kyytiin ja otettiin nokka kohti pohjoista. Kierreltiin Lapissa ja Norjan pohjoisosissa sekä Lofooteilla. Ajatuksena oli, että ollaan ainakin ruskaan saakka ja siitä eteenpäin niin pitkälle kun tarkenee. Silloin tällöin oltiin leirintäalueella tai hotellissa muutama yö, että saatiin huollettua.
Heinäkuun loppupuolella vaimo ilmoitti, että Yariksen nokka kääntyy kohti Helsinkiä ja minä saisin halutessani jäädä odottamaan ruskaa. En halunnut. Pomokin otti takaisin. Oli kuulema uusi työntekijä lähtenyt koeaikaan vedoten.
Jenkeissä monet joutuvat asumaan autossa tilanteen pakosta. Siitä on glamour kaukana.
Itse olen niin mukavuudenhaluinen, ettei kiinnostaisi jossain "pakettiautoon" kyhätyssä kopissa matkustaa/elää päivääkään.
Kaipaisin liikaa omaa tilaa sekä (ei leirintäalueen tmv.) lämmintä suihkua, vesivessaa, jne.
Purjehduksen (HUOM: jossain lämpimässä maassa) vielä jollain tasolla ymmärrän, koska siinä on "enemmän tilaa" (venee yleensä pakua isommat, on erikseen makuusoppi, keittiö, "olohuone", +kannella tilaa jne.) ja kone suodattaa makeaa vettä merivedestä.
Toki muutenkin eri asia pulahtaa aurinkoisella Karibian hiekkarannalla mereen vs. nukkua parkkipaikalla pakussa kun räntä lentää takaikkunaan...
Olen myös huomannut että monilla tuntuu olevan muita paikkoja missä elelee suurimmaksi osaksi, pakussa vain osan aikaa/käy nukkumassa tmv. Monissa jutuissa paku on "vanhempien pihassa" tai asutaan "tyttöystävän luona" tai työpaikalla onnistuu suihkussa käymiset jne.
on helppoa olla pakussa asuva nomadi jos "turvaverkko" ympärillä on hyvä, eli käytännössä se paku vastaa "lapsuuden puumajaa" missä kiva hengailla, mutta ruuat/pyykinpesut/vessa- ja suihkureissut ym. toimitetaan turvallisesti esim. vanhempien kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Tästä tulee nyt kesällä 10 vuotta, kun päätettin tehdä pieni road trip. Tuli vähän perintöä ja sehän poltteli taskunpohjalla ja mahdollisti irtioton. Ei ollut pakua eikä matkailuautoa, mutta tavallinen pieni kaupunkiauto. Kesäkuun alussa pakkasin vaimon, 5- ja 2-vuotiaan tytön, teltan ja trangian kyytiin ja otettiin nokka kohti pohjoista. Kierreltiin Lapissa ja Norjan pohjoisosissa sekä Lofooteilla. Ajatuksena oli, että ollaan ainakin ruskaan saakka ja siitä eteenpäin niin pitkälle kun tarkenee. Silloin tällöin oltiin leirintäalueella tai hotellissa muutama yö, että saatiin huollettua.
Heinäkuun loppupuolella vaimo ilmoitti, että Yariksen nokka kääntyy kohti Helsinkiä ja minä saisin halutessani jäädä odottamaan ruskaa. En halunnut. Pomokin otti takaisin. Oli kuulema uusi työntekijä lähtenyt koeaikaan vedoten.
Tuli mieleen vielä toinen retki meidän kaupunkiraketilla. Tämä on muutama vuosi tuoreempi. Tehtiin Euroopan kiertue, Benelux-maiden kautta Pariisiin, siitä Rivieran kautta Toscanaan ja Alppien yli kotimatkalle. Yhteensä 5 viikkoa.
Nukuttiin kyllä selvästi enemmän hotelleissa, kun Euroopassa on telttailu monin paikoin laitonta leirintäalueiden ulkopuolella. Saa pelätä hörhöjen lisäksi poliisia. Vaikka tulihan sitä ihan seikkailun vuoksi telttailtua vähän missä sattuu. Trangia jätettiin yleisön pyynnöstä kotiin tältä reissulta.
Tästä reissusta ei tullut samalla tavalla eeppistä fiilistä, kun oli paluupäivä jo lähtiessä selvillä, eikä tullut edes paiskottua työpaikan ovea lähtiessä. Lapsetkin selvisi näistä ilman suurempia traumoja. Vaimolle varmaan jäi jotain pientä hampaankoloon; tämä oli viimeinen pidempi reissu Yariksella, sittemmin ollaan menty kaukomaille lentämällä.
Kaipa se on syvimmillään kaipuuta siihen esi-isiemme metsästäjä-keräilijä aikaan, kun oltiin liikkeessä. Jos ei ollut hyvä olla yhdessä paikassa niin vaihdettiin maisemaa sinne missä on. Siinä vaiheessa kun alettiin viljelemään maata ja vangitsemaan karjaa olimme sidottuja yhteen paikkaan, pääsemättä pakoon huonoja aikoja.