Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kulujen jakaminen toisen omistamassa talossa
22.04.2021 |
Kokemuksia, mielipiteitä? Mikä olisi mielestäsi reilu tapa jakaa asumiskulut, kun talo on vain toisen nimissä? Itse olen ajatellut olevani ihan reilu, kun maksan lainan mukisematta ja suurimman osan muistakin kuluista.
Toinen osapuoli on nyt sitä mieltä, että hänelle ei kuulu maksaa mitään, kun ei mitään omistakaan. Ei kuitenkaan halua myöskään ostaa talosta puolikasta, ei kuulemma ala sellaisia lainoja ottaa nimiinsä.
Ei osallistu myöskään ruokakuluihin, ei edes omiinsa eikä lastensa. Ostattaa minulla jopa lääkkeensä, kahvit ja eväät töihinsä. Nehän on niin helppo ostaa samalla, kun käyn kuitenkin kaupassa!
Itse hassaa rahansa kaljaan, tupakkaan ja omiin harrastuksiinsa. Sitten vinkuu, ettei ole rahaa, kun käytän hänen rahansa oman taloni kuluihin. Todellisuus on se, että ehkä hyvällä tuurilla saan jonkun yksittäisen laskun maksettua hänen tililtään ennen kuin on tyhjentänyt tilinsä. Tilailee netistä kalliita tilauksia eikä taida oikein edes hahmottaa paljonko niihin menee rahaa.
Ei tee myöskään kotitöitä, nekään eivät kuulemma hänelle kuulu, kun ei ole hänen talonsa. Jotakin piha- tai rakentelutöitä saattaa tehdä, jos innostuu, mutta ei mitään ns. pakollisia kotitöitä.
Suuttuu kun otan asian puheeksi. Ehdotin mm. erillistä taloustiliä, johon molemmat laittaisivat tietyn summan kuussa- vastaus oli, että ihan sama sitten vaikka erota, jos tälle linjalle lähdetään. Sanoin, että siitä vaan sitten, mutta ei kuitenkaan loppujen lopuksi itse halunnut erota.
Oma taloudellinen tilanteeni olisikin parempi, jos erottaisiin. Joutuisi maksamaan jo pelkästään elatusmaksuja ainakin 500, joka vähintään tuplasti enemmän kuin mitä tällä hetkellä osallistuu mihinkään kuluihin. Lisäksi ei tarvitsisi hänelle ostaa enää mitään ja ruokakulutkin pienenisivät huomattavasti. Ja saisi lapsilisiin yh-korotuksen.
Hänen osaltaan tilanne olisi se, että nykyisiä kulutustottumuksia jatkamalla hänen rahansa eivät riittäisi mitenkään edes kuppaisimman pikku yksiön asumiskuluihin. Vaikka on siis ihan ns. keskituloinen.
Tuntuu olevan jotenkin täysin sokea tilanteelle, ei mene jakeluun vaikka pistää faktat tiskiin esim. näyttää tililtä mihin rahat oikeasti menneet. Inttää vain omaa mielipidettään ja suuttuu.
Onko joku ollut samassa tilanteessa, miten ratkaistu? Miten joku aikuinen ihminen voi edes itselleen perustella tuollaisen toiminnan? Vaikea ymmärtää, miten ollaan tultu tähän pisteeseen.
Ja vielä sille, joka kysyy, että miksi menit tuollaisen kanssa yksiin, niin ei todellakaan ollut tuollainen alussa. Ilmeisesti taustalla onkin osittain se, että maksamalla tai tekemällä jotain ihan perusjuttuja kokee "auttavansa" minua eikä näe enää siihen syytä, kun ei tämä parisuhde ole näiden vuosien ja kokemusten jälkeen enää niin hehkeää. Ei jotenkin miellä ollenkaan, että ne kotityöt ja elämisen maksut kuuluvat itse asiassa ihan yhtä lailla hänellekin.
Kommentit (49)
En ota muuhun kantaa mutta käsityksesi elatusmaksuista on väärä. Se, että sinä päättäisit mikä niiden suuruus on, ei pidä paikkaansa. Kun ne lasketaan kaikki asiat huomioonottaen niin ne ovat yleensä paljon pienemmät kuin ihmiset (yleensä naiset) olettavat. Viime kädessä ne kannattaa ratkoa käräjillä, jos ei muuten usko mutta yleensä järki voittaa ennen sitä. Niillä on tarkoitus maksaa lasten todelliset kustannukset osittain - ei elättää YH:ta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida olla nyt tuo talon omistussuhde se ongelma, vaan sen toisen osapuolen rahankäyttötottumukset. Jos mikään taloustili- tai muu ehdotus ei käy, niin on varmaan parempi asumusero.
Miehellä mahtaa olla aika valtava etuus, en keksi mitään muuta syytä miks ap roikkuu hänessä.
Asumme minun omistamassa kerrostalokolmiossa. Emme ole naimisissa. Asunto- ja yhtiölainaa vielä jäjellä. Mies maksaa puolet yhtiövastikkeesta, (huom.ei yhtiölainasta), sähköstä ja muita menoista.
Miksi näin?
Jos ero tulee, ei miehellä ole mitään omistusuhdetta minun asuntoon. Hän ei ole kasvattanut minun varallisuuttani maksamalla asunto- tai yhtiölainaani. Erot voi olla vaikeita ja vittuuntunut toinen osapuoli voi vaatia osuutta omaisuudestasi jos on esim. maksanut lainaasi pois.
Meillä mies lyhensi lainaa omistamastaan talosta ja maksoi ruokakulut kun kävi pääasiassa kaupassa. Minä maksoin veden ja sähkön. Laitoin myös paljon rahojani remontteihin. Kun talo sitten myytiin ja ostettiin uusi niin uusi talo tuli meidän molempien nimiin. Uusi talo ostettiin vanhasta saaduilla rahoilla joten se raha jota olin mieheni taloon laittanut tuli tavallaan takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ota muuhun kantaa mutta käsityksesi elatusmaksuista on väärä. Se, että sinä päättäisit mikä niiden suuruus on, ei pidä paikkaansa. Kun ne lasketaan kaikki asiat huomioonottaen niin ne ovat yleensä paljon pienemmät kuin ihmiset (yleensä naiset) olettavat. Viime kädessä ne kannattaa ratkoa käräjillä, jos ei muuten usko mutta yleensä järki voittaa ennen sitä. Niillä on tarkoitus maksaa lasten todelliset kustannukset osittain - ei elättää YH:ta.
En minä sitä päätäkään, vaan tuo nyt vaan on ihan minimi kolmesta lapsesta keskituloiselle, jolla ei ole muita elätettäviä eikä mitään isompia lainoja tms. maksettavanaan. En usko, että huomioivat kalja- ja tupakkabudjettia tai harrasteautojen kuluja vähennyksinä. Itse asiassa laskurilla laskettuna miehen tuloilla maksettavaa tulisi enemmänkin, mutta käytin nyt tässä tuota minimiä esimerkkinä, ettei kellekään tulisi paha mieli.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei taida olla nyt tuo talon omistussuhde se ongelma, vaan sen toisen osapuolen rahankäyttötottumukset. Jos mikään taloustili- tai muu ehdotus ei käy, niin on varmaan parempi asumusero.
Samaa mieltä, vaikka toisen osapuolen mielestä ongelma onkin juuri se, että rahastan häntä omalla talollani.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis hei todellakin kaikki aikuiset osallistuvat kuluihin, omistipa tai ei. Hei haloo!
Alue: Aihe vapaa
Muut kulut kuin laina puoliksi tai sitten se toinen maksaa vuokraa.Loiset pihalle.