Millaista on olla kaunis?
En tiedä, onko siitä mitään hyötyä ellei nyt satu olemaan sen luokan kaunotar, että ulkonäöllä saa mallin töitä. Sen olen joskus huomannut, että miehet on minulle mukavia. Esimerkiksi työpaikalla - vanhempi työkaveri valitti eräästä miehestä, että se on törppö, mutta minulle ja muille "hyvännäköisille" naisille kiva? Tämä pisti harmittamaan. Välillä joku sanoo jotain ulkonäöstä, harvemmin nykyään kuitenkaan. Nuorena sitä sai kuulla. Lähinnä rasittavaa - oon kaupassa töissä ja siellä nyt oli sitä "nätti tyttö" asiakkaiden toimesta jne. Mielestäni oma "kauneuteni" on kyllä rakennettua osiltaan: osaan meikata ja pukeutua halutessani, yht'äkkiä olenkin ihan eri näköinen.
Aihe on sinällään tabu, harvemmin kukaan sanoo ääneen, että tietää olevansa kivan näköinen. Tietysti varmaan siitä voi olla hyötyä vaikka töiden saannissa. Arvostan elämässä muita asioita - rauhaa, liikuntaa ja myös lemmikit on lähellä sydäntä. Jännä kyllä, minua ei ole yritetty juuri iskeä(siitä olen onnellinen, se olisi aika kiusallista) eikä sen koommin ahdisteltukkaan. Valitettavan usein kaunis saa peräänsä stalkkerin tai häntä kohdellaan muuten epäasiallisesti.
Kommentit (53)
Olen aina ollut mielestäsi kivannäköinen.
Olen saanut paljon kehuja ulkonäöstä, niin meikillä kuin ilman.
Nyt olen lihonut ja ikääkin tullut. Enää en saa niin paljoa huomiota.
Laittautuneena saan edelleen aika paljon huomiota kyllä mutta en muuten.
Kyllä kauniina oli kivempaa!
Sai parempaa palvelua muunmuassa.
Miinuksena se että kaverimiehiä ei ole. Kaikki ihastuu jossain vaiheessa. Siis sinkkukaverimiehet.
Myös välillä naisilta saa nyrpeää kohtelua mutta se muuttuu kun tutustutaan.
Nuorena kaverit välillä sanoivat että minä vien aina kaikki miehet. Sen vuoksi pidin usein päätä alhaalla ja välttelin katsekontaktia.
Kaverinikin olivat ihan kauniita hekin eli en tiedä mikä minussa veti enemmän miehiä puoleensa?
Ja ei, en pukeutunut hutsahtavasti ikinä. En pitänyt esim minihameita koskaan vaan hame ylettyi polvien yläosaan jos hametta pidin.
Mutta ottaisin kauneuteni mielellään takaisin!
Nyt laihdutan eli jos se vähän parantaisi tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaaan aikan raskasta kun kaikkia alkaa panettaa heti.
Sitten kysyy että mitä sä panetttelet kokoaika.
No siltäosin aika hankalaa kun on ahdistelijoita enemmän jos sattuu vielä olemaan kiltti ihminen. Siis seksuaalista ahdistelua, vihjailuja ja kommentteja ym. Se on aika inhottavaa ja jälkikäteen tulee käytetty olo. Kerran eräällä miehellä seisoi minun läsnäollessani eikä pystynyt vain kontrolloimaan halujaan. Minun ei voinut muuta kuin vain poistua paikalta.
Naamaltani olen omasta mielestäni ihan tavallinen, kun en yleensä meikkaa. Kuitenkin symmetriset kasvot, vähän babyface. Mutta vartalo on hyvä, itsekin tykkään. Ja näin sinkkuna välillä treffailen miehiä ja päädyn petiinkin. On toki kiva kun tykätään vartalostani, mutta olen vaan vähän hämilläni niistä kehuista ja huomiosta. Ei oikein tiedä mitä siihen pitäisi sanoa. Yleisillä paikoilla pukeudun yleensä rennosti, en juuri huomiota herätä. Kesäisin sitten huomaa kyllä ne monien miesten katseet, jos on vähemmän päällä. En ole ikinä siis pitänyt itseäni mitenkään erikoisena, joten en osaa suhtautua huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vitsi ennustavat... tarkoitan tuossa viimeisessä viestissä maskaraa en makkaraa 😅
Tuhmia ripsiä vaikka niissä on makkaraa 😂
Klassikon aineksia. Ihan jauhenlihan ja narsissimiehen kanssa samaa tasoa. Tuhmat ripset joissa makkaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan kivaa on siihen asti, kun täyttää 55v. T: Kriisiä pukkaa
Täytin just 50 ja kriisi on hurja.
Niinpä. Vaihdevuosien jälkeen vanheneminen ja maan vetovoima iskee täysillä päälle. Ei auta jumpat eikä maamme laulut. No, ehkä tästäkin huumorilla selviää.
Olen aina miettinyt, millaista olisi olla kaunis. Itse olen aina ollut ruma. Miehet ei juuri lähesty, eikä kukaan sano ulkonäöstäni koskaan mitään kivaa. Olen kärsinyt ulkonäöstäni oikeastaan koko elämäni, teinistä asti. Nyt olen nelikymppinen. Minulla on jotenkin miehiset kasvot, niistä ei saa kaunista edes meikillä. Ja ongelma on juuri kasvot, kroppaani en pidä rumana.
Ehkä selvemmin oman rumuuden huomaa töissä. Miehet on usein tosi töykeitä. Kauniille työkavereille ollaan paljon mukavampia. En mitään iskuyrityksiä todellakaan kaipaa, vaan normaalia ystävällistä käytöstä. Baarista en jaksa edes puhua, päivänselvää että seinäruusuksi jäin silloin nuorena kun baarissa vielä kävin. Itsetunnon se vain vei.
Ulkonäkö on itselleni aina ollut jotenkin tosi kova paikka. Häpeän itseäni edelleen.
No en tiedä, nuorempana sain paljon huomiota miehiltä. Suurin osa oli tosin kusipäitä. Olin itse ujo, enkä uskaltanut lähestyä ketään mukavaa miestä. Onneksi kuitenkin melko nuorena löysin mieheni, joka oli poikkeus. Mieheni on yksi komeimpia tuntemiani miehiä edelleen 40+ ja vaikka en pidä itseäni kovin pinnallisena ihmisenä (esteettinen toki olen), niin kyllä rakastuin aluksi hänen ulkonäköön.
Nykyään en huomaa vaikka joskus joltain mieheltä huomiota saisinkin. Tai ei oikeastaan kiinnosta.. Jotenkin ehkä naurettavaakin jos joku vieras mies tulee kehumaan ulkonäköäni jossain. Harvemmin niin tosin nykyään enää käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaaan aikan raskasta kun kaikkia alkaa panettaa heti.
Sitten kysyy että mitä sä panetttelet kokoaika.
Miksei se lähtenyt panee? 😂
Vierailija kirjoitti:
Naamaltani olen omasta mielestäni ihan tavallinen, kun en yleensä meikkaa. Kuitenkin symmetriset kasvot, vähän babyface. Mutta vartalo on hyvä, itsekin tykkään. Ja näin sinkkuna välillä treffailen miehiä ja päädyn petiinkin. On toki kiva kun tykätään vartalostani, mutta olen vaan vähän hämilläni niistä kehuista ja huomiosta. Ei oikein tiedä mitä siihen pitäisi sanoa. Yleisillä paikoilla pukeudun yleensä rennosti, en juuri huomiota herätä. Kesäisin sitten huomaa kyllä ne monien miesten katseet, jos on vähemmän päällä. En ole ikinä siis pitänyt itseäni mitenkään erikoisena, joten en osaa suhtautua huomioon.
Siis miehet kehuu vartaloa seksin aikana,jälkeen? Mua ei melkein koskaan kehu :(
Suurimmalla osalla on liian suuret luulot ulkonäöstään. Ihmiset pitävät itseään paremman näköisinä kuin oikeasti. Ei tarvitse olla kummoisenkaan näköinen kun miehet kehuu jos on vähänkin laitettu. Ei se sitä tarkoita, että olisi oikeasti kaunis. Jos on kauniimpi kuin Ava Gardner nuorena tai Catherine Deneuve nuorena niin sitten voisi sanoa olevansa todella kaunis. Ihan tavallisen näköisiä te olette.
Vierailija kirjoitti:
Suurimmalla osalla on liian suuret luulot ulkonäöstään. Ihmiset pitävät itseään paremman näköisinä kuin oikeasti. Ei tarvitse olla kummoisenkaan näköinen kun miehet kehuu jos on vähänkin laitettu. Ei se sitä tarkoita, että olisi oikeasti kaunis. Jos on kauniimpi kuin Ava Gardner nuorena tai Catherine Deneuve nuorena niin sitten voisi sanoa olevansa todella kaunis. Ihan tavallisen näköisiä te olette.
Kauneus on katsojan silmässä. Se joka pitää jotain naista todella kauniina ei toisen mielestä ole sitä. Sen takia onkin niin hyvä ettei ole aina se sama maku kaikilla.
Miehet kiinnostuvat, tulevat lähelle ja haluavat ystävystyä. Pian he vetäytyvät ja vaikuttavat haluavan unohtaa koko jutun, ovat hieman etäisiä ja jopa tylyjä. Tämä kierre tuntuu pahalta. En itse kaipaa miehiä ystäviksi esim. työpaikalla, mutta he hakeutuvat seuraani ja kohta eivät ole tuntevinaan. Tällaista minulla oli nuorempana.
Naiset suhtautuvat joskus viileästi ja jättävät minut porukan ulkopuolelle. Onneksi minulla on oikeita ystäviä, jotka eivät suhtaudu minuun noin eivätkä pelaa kanssani mitään ihmissuhdepelejä.
Nuorena ja epävarmana en niin tiedostanut omaa ulkonäköäni. Nyt olen jo aika vanha ja olen alkanut lihoa ja harmaantua. Nyt olen ehkä enemmän sinut itseni kanssa. Tuntuu oikeastaan hyvältä ja rauhalliselta kun olen nykyään näkymättömämpi enkä saa niin paljon huomiota. Ihan kuin ihmiset sekä naiset että miehet, suhtautuisivat minuun neutraalimmin kuin ollessani nuorempi ja nätimpi.
Ei miltään.
Joskus sain paljon katseita ja nimenomaan ilman meikkiä. Meikattuna tuppauduttiin seuraan ja seurattiin, laitettiin viestiä vaikka minulla on mies.
Tegtiin oletuksia minun luonteesta.
Mitä ne on, huomiota ja katseita. Ei yhtään minkään arvoisia minun arvoasteikolla.
Olin nuorena aika nätti. En mitenkään missimäisesti kaunis, vaan enemmän nätti, söpö, vähän babyface, miehet ihastuivat usein ja huomiota tuli paljon ja osasin korostaa parhaita puoliani. Näytin myös pitkään ikäistäni nuoremmalta, mutta kun 40 v tuli täyteen, jotain tapahtui. OIkeasti rupsahdin tyyliin yhdessä yössä - no okei vuodessa, se oli paha vuosi ja kun ekan kerran kunnolla katsoin peiliin sen vuoden jälkeen, järkytyin. Musta oli tullut yhtäkkiä keski-ikäinen valahtavanaamainen akka. Ihan kuin koko naama olisi lysähtänyt monta senttiä alaspäin, leukaperätkin olivat alkaneet roikkua. Painoakin on hiipinyt ja paljon, ja nyt viimeisen viiden vuoden aikana homma on aikalailla riistäytynyt myös painon kanssa. Olen siis kokenut sekä kauneuden että kauheuden, ja ero kohtelussa on kuin yö ja päivä. Miespomot suhtautuvat jotenkin alentuvasti ja vähän inhoten, naispomot ignooraa. Nuoret naiset kohtelevat kuin idioottia, nuoret miehet katsovat läpi. Vanheneminen on oikeasti aika karseaa.
Suomessa ei komeita miehiä juuri olekkaan. Tavallisen miehen mielestä sianporsaskin on kaunis meikattuna.
No ei ole tabu. Saa sanoa.
Mutta lumoavimpia ovat kuitenkin kauniit ihmiset jotka joko eivät tajua olevansa kauniita tai eivät välitä siitä.
Itsetietoinen kauneus saa katsojan epäilemään.
Naisena on alttiimpi miehiselle kauneudelle.
Mainitsen kaksi, jotka eivät hyvännäköisyydestään huolimatta ole kopeita.
Pave Maijanen (RIP) ja Lauri Tilkanen.
Vierailija kirjoitti:
Ei vitsi ennustavat... tarkoitan tuossa viimeisessä viestissä maskaraa en makkaraa 😅
Kiitos illan nauruista, ihana typo! 😄😄😁
Ihan kivaahan se oli aikansa.
Mutta nyt ku on ihan normi ämmä, niin ei sillä niin väliä oo.
Kun on muitakin asioita elämässä. Huomattavasti tärkeämpiä.