Millaista on olla kaunis?

No silloin kun sitä oli, se oli usein vähän ärsyttävää. Ulkonäköä kommentoitiin paljon ja se tuntui usein kiusalliselta. Tuntui, että olisi halunut sitä huomiota mielummin sanomisilla ja tekemisillä. Hieman oli myös sellaista negatiivista suhtautumista joiltain naisilta ja miehiltä. Selvä kuitenkin oli, että pääasiassa siitä oli etua, mikä tuntui todella tyhmältä ja epäreilulta vaatimattomamman näköisiä naisia kohtaan.

Mutta nyt kun sitä ei enää ole, niin kaipaan kyllä. Nyt tuntuu, että olen näkymätön. Aluksi se oli jonkinlainen helpotus, mutta nyt jo riittäisi. Tuntuu että oma painoarvo on vähäinen. Yllättäen nyt onkin ylipäätään vaikea saada ihmisten huomiota silloinkaan kun haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naamaltani olen omasta mielestäni ihan tavallinen, kun en yleensä meikkaa. Kuitenkin symmetriset kasvot, vähän babyface. Mutta vartalo on hyvä, itsekin tykkään. Ja näin sinkkuna välillä treffailen miehiä ja päädyn petiinkin. On toki kiva kun tykätään vartalostani, mutta olen vaan vähän hämilläni niistä kehuista ja huomiosta. Ei oikein tiedä mitä siihen pitäisi sanoa. Yleisillä paikoilla pukeudun yleensä rennosti, en juuri huomiota herätä. Kesäisin sitten huomaa kyllä ne monien miesten katseet, jos on vähemmän päällä. En ole ikinä siis pitänyt itseäni mitenkään erikoisena, joten en osaa suhtautua huomioon.

Siis miehet kehuu vartaloa seksin aikana,jälkeen? Mua ei melkein koskaan kehu :(

Yleensä kun vaatteet lähtee, välillä myös seksin aikana. Välillä tullut jälkeenpäin viestiäkin että sulla on niin upea vartalo tms. En siis ole varsinaisesti etsinyt seurustelusuhdetta, mutta en halua myöskään ihan yhden yön juttuja. Joten sinänsä ok nuo kommentit, mutta välillä tulee vähän olo, että oon vaan joku esine. Että miten löytäisin edes sen vakavan suhteen (jos sellaiseen vielä haluan) jos olen vaan se hyvä vartalo.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena aika nätti. En mitenkään missimäisesti kaunis, vaan enemmän nätti, söpö, vähän babyface, miehet ihastuivat usein ja huomiota tuli paljon ja osasin korostaa parhaita puoliani. Näytin myös pitkään ikäistäni nuoremmalta, mutta kun 40 v tuli täyteen, jotain tapahtui. OIkeasti rupsahdin tyyliin yhdessä yössä - no okei vuodessa, se oli paha vuosi ja kun ekan kerran kunnolla katsoin peiliin sen vuoden jälkeen, järkytyin. Musta oli tullut yhtäkkiä keski-ikäinen valahtavanaamainen akka. Ihan kuin koko naama olisi lysähtänyt monta senttiä alaspäin, leukaperätkin olivat alkaneet roikkua. Painoakin on hiipinyt ja paljon, ja nyt viimeisen viiden vuoden aikana homma on aikalailla riistäytynyt myös painon kanssa. Olen siis kokenut sekä kauneuden että kauheuden, ja ero kohtelussa on kuin yö ja päivä. Miespomot suhtautuvat jotenkin alentuvasti ja vähän inhoten, naispomot ignooraa. Nuoret naiset kohtelevat kuin idioottia, nuoret miehet katsovat läpi. Vanheneminen on oikeasti aika karseaa. 

Tää on jotenkin niin ihana tarina, kuin olisit yhdessä yössä muuttunut 'valahtavanaamaiseksi akaksi'.

Kivaa olla kaunis jos saa hyvännäköisen kumppanin ja kauniita ystäviä. Itse en ole tarpeeksi kaunis. Haluaisin olla.

Haluan kauneusleikkaukseen, koska olen ruma.

En ole koskaan ollut niin kaunis että siitä olisi ollut iloa. Olen keskinkertainen.

Minäkin olen ollut molempia. Nuorena hoikka ja jälkikäteen ajatellen todella kaunis. Olin kuitenkin epävarma, stressasin lihavuutta silloinkin kun paino oli ihan alipainon rajoilla ja pidin outona ja kiusaannuin, kun joku kehui ulkonäköäni. Olin erittäin kriittinen vartaloani kohtaan enkä osannut iloita kauneudestani vähääkään.

Masennuksen ja burnoutin myötä myös lihoin holtittomasti kymmeniä kiloja. Koin tavallaan helpottavana saada olla ihan tavallisen näköinen ja kiinnittämättä kenenkään huomiota, vaikka tietysti olen myös surrut lihavuutta paljon. Nykyään ymmärrän, kuinka kaunis aiemmin olen ja harmittaa nuoren itseni puolesta, että murehdin asiaa silloin niin turhaan.

En ole seurustellut kenenkään kanssa nyt lihavina vuosinani ja ajattelen, että kukaan ei voisi haluta minua tällaisena. Toisaalta muistan, että eivät miehet kohdelleet minua hyvin hoikkana ja kauniinakaan, sekavaa pettämistä ja p*rseilyä se oli kaikkien kanssa ja aiheutti paljon enemmän surua, kuin nykyinen seesteinen sinkkuelämä vatsaröllykkäni kanssa.

Pointtina tässä ehkä se, että oikeasti tärkeissä asioissa ulkonäöllä ei ole kyllä juuri mitään merkitystä. Pinnallisista pikkuasioissa siitä voi olla joskus hyötyä.

Mielestäni olen kanssa enemmänkin söpö, mutta usein kehutaan kauniiksi, varmasti myös siksi että osaan laittautua ja vieläpä aika huomaamattomasti. Vähän kummallista tuo on. Miehet lähestyy joskus sellaisissa tilanteissa joissa ei erityisesti kaipaisi, kuten kaupan kassalla. Joskus oltiin miesystävän kanssa ulkona niin joku humaltuneempi herrasmies alkoi jututtaa kumppaniani ja kehumaan, että onpa hänellä kaunis nainen. Tuntui vähän omituiselta ja aika esineellistävältä. Joskus naisilta tullut kommentteja että tuollaisena nättinä naisena sitä tai tätä.

Äitini ja eks mies taas kiinnittivät tosi palkon huomiota painooni ja siihen olenko lihonut tai laihtunut(sanottakoon että en ole lainkaan lihava). Teininä olin lisäksi aika nörtti, ja edelleenkin sisäisesti. Kehuminen tuntuu toki kivalta tavallaan, mutta myös siltä, kuin kohteena olisi joku ihan muu kuin minä.

Olin nuirena tavatyoman kaunis. Ravintoloissa ja baareissa naiset ja miehet tulivat kertomaan miehelleni ja minulle että eivät tarkoita pahaa, mutta eivät saa silmiään irti minusta. Olin kiitollinen tästä, koska mieheni oli voimakkaan mustasukkainen ja olisin saanut kotona kärsiä muiden tuijottelusta. 8 eri miestä on kosinut minua. 4 näistä oli ystäviä pari oli hullua stalkkaajaa ja kahden kanssa menin naimisiin. Mukavia puolia oli se, että sain usein taksikyydin ym. ilmaiseksi tai tuntematon mies saattoi antaa kukkia. Huonoja puolia oli paljon enemmän. Mulla oli välillä stalkkaajia ja miehet, joista en itse ollut kiinnostunut tulivat aina jututtamaan ja iskemään, eikä kukaan kiva mies päässyt lähellekään. Minut yritettiin raiskata päiväsaikaan kuusi kertaa. Esim. Ohikulkevan auton kuljettaja "pyysi tietä" ja tempaisi minut autoonsa kun olin lenkillä ja tuntematon minua seurannut mies repäisi minut pusikkoon keskellä päivää ja yritti päästä pökkimään. Kukaan tyttökaveri ei halunnut kanssani iltaiain ulos, koska tuntui kurjalta kun miehet näkivät vain minut, joten joko lähdin yksin ja asetin itseni vaaraan tai olin kotona. Ystävät onneksi tapasivat mielellään päivisin ja harrastuksissa. Raiskausyritysten vuoksi hankin itselleni ison koiran, josta oli aivan valtavasti hyötyä. Tämä voi kuulostaa epätodelliselta, mutta tuollaista oma elämäni kauniina oli. Helvetin rasittavaa. Olin helpottunut kun vähän nelikymppisten jälkeen kauneus alkoi laantua viehättävyydeksi.

Vierailija kirjoitti:

Varmaaan aikan raskasta kun kaikkia alkaa panettaa heti.

Itse asiassa. Juuri näin. Aika moni sen myös suoraan sanoi tai jopa pahoitteli tanssilattialla, ettei voi tälle oikein mitään. Harmillista se minustakin oli. Monilla meni myös plasmat ihan sekaisin ja sanoivat, ettei nyt pysty oikein sanomaan/ajattemaan mitään järkevää. Enimmäkseen haluais nyt lähteä sun kans kotiin (vieras mies ja jo alkuillasta) ja olla siellä koko viikonlopun alasti.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset kohtelee yleensä kunnioittavasti, mutta naispuoliset saattaa joskus vihata ilman perusteita tai siis jonkun verukkeen varjolla, vaikka et mitään hänelle olis tehnyt. Miehet tosiaan auttaa mielellään ja ehdottelee. olen naamasta kaunis varsinkin laitettuna, mutta kroppa normipainoinen ja ihan ok, en ole kaiken kaikkiaan mikään täysi paketti täydellisyyttä.

Joo erästä kaunista työkaveria toinen naishenkilö kommentoi kerran "kauanhan sekin jaksaa tänne meikata". Sen sijaan miestyöntekijät ovat tämän mielestä ahkerimpia ikinä(ei koe heitä uhakseen) 😄 kiva kahtiajako

Vierailija kirjoitti:

Olin nuirena tavatyoman kaunis. Ravintoloissa ja baareissa naiset ja miehet tulivat kertomaan miehelleni ja minulle että eivät tarkoita pahaa, mutta eivät saa silmiään irti minusta. Olin kiitollinen tästä, koska mieheni oli voimakkaan mustasukkainen ja olisin saanut kotona kärsiä muiden tuijottelusta. 8 eri miestä on kosinut minua. 4 näistä oli ystäviä pari oli hullua stalkkaajaa ja kahden kanssa menin naimisiin. Mukavia puolia oli se, että sain usein taksikyydin ym. ilmaiseksi tai tuntematon mies saattoi antaa kukkia. Huonoja puolia oli paljon enemmän. Mulla oli välillä stalkkaajia ja miehet, joista en itse ollut kiinnostunut tulivat aina jututtamaan ja iskemään, eikä kukaan kiva mies päässyt lähellekään. Minut yritettiin raiskata päiväsaikaan kuusi kertaa. Esim. Ohikulkevan auton kuljettaja "pyysi tietä" ja tempaisi minut autoonsa kun olin lenkillä ja tuntematon minua seurannut mies repäisi minut pusikkoon keskellä päivää ja yritti päästä pökkimään. Kukaan tyttökaveri ei halunnut kanssani iltaiain ulos, koska tuntui kurjalta kun miehet näkivät vain minut, joten joko lähdin yksin ja asetin itseni vaaraan tai olin kotona. Ystävät onneksi tapasivat mielellään päivisin ja harrastuksissa. Raiskausyritysten vuoksi hankin itselleni ison koiran, josta oli aivan valtavasti hyötyä. Tämä voi kuulostaa epätodelliselta, mutta tuollaista oma elämäni kauniina oli. Helvetin rasittavaa. Olin helpottunut kun vähän nelikymppisten jälkeen kauneus alkoi laantua viehättävyydeksi.

Urheilulliset, sosiaaliset ja timmit keskipituiset naiset varmasti saavat tämmöistä huomiota enemmän kuin mitä itse akateemisena introverttinä ja pidempänä naisena.

5-10 kertaa on koko elämäni (eloa liki 40v) tullut joku äijä juttusille julkisilla paikoilla. Baareissa en käy. Itse olen siis pelottava ja saanut olla rauhassa. :D

Pikkukaupungissa minua luultiin lähinnä venäläiseksi, kaikki vain tuijottivat ja tuli olo, että olen vääränlainen.

Ei edes mitenkään ihmeellistä. Ja kyllä, olen mielestäni erityisen kaunis mutta olen sairastanut bulimian, olen ollut kiusattu, ja olen kärsinyt aknesta. Ei se kauneus välttämättä aina tarkoita ankkahuulia ja pientä siroa nenää yms.