Lue keskustelun säännöt.
Sain tänään ikäviä uutisia.
21.04.2021 |
Sain tänään kuulla sairastuneeni syöpään uudestaan. Edellisestä kerrasta on noin kaksi vuotta. Tämän tiedon saaminen oli toki raskasta,mutta koen olleeni siihen henkisesti valmistautunut.
Ennen sairastamistani koin aina voimakasta pelkoa sairaudesta ja kuolemasta. Sen jälkeen kun jouduin kohtaamaan nämä pelkoni,vapauduin monista negatiivisista tunteista.
Teen tämän postauksen sillä ajatuksella,että ehkä voin auttaa jotain toista,joka kokee pelkoa näistä asioista.
Joten jos haluat keskustella tai kysyä jotakin, niin ole hyvä 🙂.
M45
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko ensimmäiselläkin kerralla oireina pelkästään huimausta ja huonoa oloa, vai tuliko muutakin?
Ensimmäisellä kerralla yleisvointi oli tosi huono ja lopuksi mukaan tuli kova selkäkipu.
Tarkentaisitko hieman, että minkä tyyppistä selkäkipua, kuinka usein, missä tilanteissa tai tuliko kivut yllättäen? Entä missä kohdassa selkää vai vaihteliko kipukohdat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sulla on siinä ennuste?
Kuulostaa siltä, että olet shokkivaiheessa vielä.
Eikä siinä mitään, epävarmuuden päättyminen tietoon ON tosiaan karmeissakin uutisissa oudolla tavalla vapauttavaa ja rauhoittavaa. Nytpä tiedät ja voit keskittyä taisteluun ja konkreettisesti hoitoihin.
Toivottavasti et ole yksin asian kanssa, vaan sinulla on läheisiä tukenasi. Jos ei ole, muistathan potilasjärjestöt ja vertaistuen. Nyt on hyvä kohta hakeutua niihin, ennen kuin hoidot alkavat uudelleen ja vointi niiden takia heikkenee.
Voimia ja paranemista.
Kummallista miten syöpään sairastuneiden/syövän kokeneiden tunteita usein ei suostuta validoimaan. Olen myös sairastanut syövän ja minua aina välillä "ymmärretään" siitä, että syövän uusiutuminen pelottaa. Tähän sanon, että ei minua se pelota. Siihen puolestaan vastataan että kyllä se uusimisen pelko siellä taustalla kumminkin kytee. Aha, kai sitten tiedät tunteeni minua paremmin. Minkä takia edes aloittaa asiasta, jos ei aito kuunteleminen ollenkaan kiinnosta? Ohiksena vähän. Aloittajalle tsemppiä.
Tuskin nuo ihmiset tarkoituksellisesti väheksyvät tunteitasi. On kuitenkin paljon ihmisiä joita syövän uusiminen pelottaa ja terveiden on helpompi ymmärtää heitä kuin niitä jotka pystyvät nauttimaan terveestä elämästään ilman pelkoa. Kaikkea hyvä sekä sinulle että aapeelle.
Voihan se olla, että eivät tarkoita pahaa, mutta tunteiden väheksymistä se kyllä on jos tuputetaan jotain tunnetta, jota ei vaan ole. Siis siinä tulee sellainen loukkaantuminen, että kun toinen tarjoaa empatiaansa, mutta minulla ei olekaan sitä kohdetta sille, minkä oli toivottu olevan. En myöskään ole terve vaan minulla on muita sairauksia, vaikka syövästä tai sen pelosta en kärsikään. Kiitos toivotuksesta ja kaikkea hyvää myös sinulle
Toivon, että selviät, koska olet mies.
Vierailija kirjoitti:
Onnea elämän viimeisiin hetkiin, tuskinpa on enää paljon aikaa jäljellä..
Tämänkö vain pystyit saamaan itsestäsi irti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko ensimmäiselläkin kerralla oireina pelkästään huimausta ja huonoa oloa, vai tuliko muutakin?
Ensimmäisellä kerralla yleisvointi oli tosi huono ja lopuksi mukaan tuli kova selkäkipu.
Tarkentaisitko hieman, että minkä tyyppistä selkäkipua, kuinka usein, missä tilanteissa tai tuliko kivut yllättäen? Entä missä kohdassa selkää vai vaihteliko kipukohdat?
Mulla se oli iskiaskipua. Kipu tuntui vasemmalla alaselässä ja säteili vasempaan jalkaan,josta tuli tunnoton. Tuntui 24/7 Ja oli voimakas kipu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea elämän viimeisiin hetkiin, tuskinpa on enää paljon aikaa jäljellä..
Elämää on aina juuri oikean verran jäljellä. Kiitoksia vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea elämän viimeisiin hetkiin, tuskinpa on enää paljon aikaa jäljellä..
Elämää on aina juuri oikean verran jäljellä. Kiitoksia vaan.
Hyvä kommentti, täytyy muistaa siteerata ja muutenkin aina pitää mielessä, kun asia tulee elämässä ajankohtaiseksi. Toivotan paljon voimia ja kaikkea hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea elämän viimeisiin hetkiin, tuskinpa on enää paljon aikaa jäljellä..
Elämää on aina juuri oikean verran jäljellä. Kiitoksia vaan.
Hyvä kommentti, täytyy muistaa siteerata ja muutenkin aina pitää mielessä, kun asia tulee elämässä ajankohtaiseksi. Toivotan paljon voimia ja kaikkea hyvää.
Kiitos!
Kiitos kaikille, oli mukava jutella!🙏
Nyt rupeaa nukuttamaan. Öitä😊
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaisi kuulla millä konkreettisia keinoilla selvisit ensimmäisen kerran kuolemanpelosta ja vaikeista tunteista. Kertomasi perusteella olet selvinnyt psyykkisesti todella hienosti. Itselläni on krooninen sairauksien ja kuoleman pelko joten siksi kyselen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko ensimmäiselläkin kerralla oireina pelkästään huimausta ja huonoa oloa, vai tuliko muutakin?
Ensimmäisellä kerralla yleisvointi oli tosi huono ja lopuksi mukaan tuli kova selkäkipu.
Tarkentaisitko hieman, että minkä tyyppistä selkäkipua, kuinka usein, missä tilanteissa tai tuliko kivut yllättäen? Entä missä kohdassa selkää vai vaihteliko kipukohdat?
Mulla se oli iskiaskipua. Kipu tuntui vasemmalla alaselässä ja säteili vasempaan jalkaan,josta tuli tunnoton. Tuntui 24/7 Ja oli voimakas kipu.
*Saitko nopeasti diagnoosin eka kerralla? Vai hoidettiinko iskiasvaivana?
Kävitkö yksityisellä lääkärillä?
*Löytyikö uusiutunut syöpä kontrollissa vai miten? Kävitkö erityisesti huimauksen ja huonovointisuuden takia lääkärissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tällä palstalla ilmoitat.
Enpähän oikein usko sun stooriasi.
Älä lyötyä lyö.
Hyvää ja rauhallista yötä ap! Kiitos tästä päivästä ja ajatuksia herättävistä kommenteista. Hyvää illan jatkoa ja yötä myös kaikille muillekin!.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei... miten vaimosi on ottanut asian?
Vierailija kirjoitti:
Ja tällä palstalla ilmoitat.
Enpähän oikein usko sun stooriasi.
Ei voi olla totta! Enää puuttuu lause "oot vaan kateellinen". Ap.lle olen pahoillani puolestasi. Voin samaistua osaasi , mulla ei syöpää mutta loppuvuodesta yllättäen kaaduin , olkanivel meni pois paikoiltaan , sairaalassa pään kuvauksissa aivoissa runsaasti hyytymiä ja olin saanut aivoinfarktin. Mutta ME kyllä selvitään eiks vaan ?!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tällä palstalla ilmoitat.
Enpähän oikein usko sun stooriasi.Ei voi olla totta! Enää puuttuu lause "oot vaan kateellinen". Ap.lle olen pahoillani puolestasi. Voin samaistua osaasi , mulla ei syöpää mutta loppuvuodesta yllättäen kaaduin , olkanivel meni pois paikoiltaan , sairaalassa pään kuvauksissa aivoissa runsaasti hyytymiä ja olin saanut aivoinfarktin. Mutta ME kyllä selvitään eiks vaan ?!!!
En ole ap mutta toivon myös sinulle voimia ja toipumista!
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaisi kuulla millä konkreettisia keinoilla selvisit ensimmäisen kerran kuolemanpelosta ja vaikeista tunteista. Kertomasi perusteella olet selvinnyt psyykkisesti todella hienosti. Itselläni on krooninen sairauksien ja kuoleman pelko joten siksi kyselen.
Mä myös pelkäsin ihan järjettömän paljon noita asioita aiemmin. Ja diagnoosin saatuani olin muutaman päivän pakokauhun vallassa.
Mutta samalla tuli myös täydellinen pysähtyminen. Silloin aloin ensimmäistä kertaa haastamaan omaa,erittäin kyynistä maailmankuvaani. Tutustuin itseeni ja totesin omaavani myös positiivisia ja henkisiä arvoja. Aloin tietoisesti muokkaamaan maailmankuvaani näiden arvojen mukaan. Koin ettei mun tarvitse ratkaista mitään, vaan tää menee juuri niinkuin pitääkin. Sen jälkeen en ole pelännyt oikeastaan mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tällä palstalla ilmoitat.
Enpähän oikein usko sun stooriasi.Ei voi olla totta! Enää puuttuu lause "oot vaan kateellinen". Ap.lle olen pahoillani puolestasi. Voin samaistua osaasi , mulla ei syöpää mutta loppuvuodesta yllättäen kaaduin , olkanivel meni pois paikoiltaan , sairaalassa pään kuvauksissa aivoissa runsaasti hyytymiä ja olin saanut aivoinfarktin. Mutta ME kyllä selvitään eiks vaan ?!!!
En ole ap mutta toivon myös sinulle voimia ja toipumista!
Mä Toivon myös voimaa ja pikaista paranemista. Ja kyllä,me selvitään!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Voi ei... miten vaimosi on ottanut asian?
Vaimoni on todella vahva ihminen. Ja ratkaisukeskeinen. Hänellä on voimakas taistelumieliala.
Ap
Ensimmäisellä kerralla yleisvointi oli tosi huono ja lopuksi mukaan tuli kova selkäkipu.