Lue keskustelun säännöt.
Sain tänään ikäviä uutisia.
21.04.2021 |
Sain tänään kuulla sairastuneeni syöpään uudestaan. Edellisestä kerrasta on noin kaksi vuotta. Tämän tiedon saaminen oli toki raskasta,mutta koen olleeni siihen henkisesti valmistautunut.
Ennen sairastamistani koin aina voimakasta pelkoa sairaudesta ja kuolemasta. Sen jälkeen kun jouduin kohtaamaan nämä pelkoni,vapauduin monista negatiivisista tunteista.
Teen tämän postauksen sillä ajatuksella,että ehkä voin auttaa jotain toista,joka kokee pelkoa näistä asioista.
Joten jos haluat keskustella tai kysyä jotakin, niin ole hyvä 🙂.
M45
Kommentit (67)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö sanomaan, tuntuiko ensimmäisellä vai toisella kerralla saatu tieto raskaammalta?
Ensimmäinen kerta oli shokki itselleni ja läheisille. Siihen liittyi niin paljon surua ja huolta myös läheisistä. Siksi koen että se oli raskaampaa.
Vaikkakin ensimmäiseen kertaan liittyi myös helpotusta. Silloin olin niin kipeä,että tuntui hyvältä kun selvisi miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö sanomaan, tuntuiko ensimmäisellä vai toisella kerralla saatu tieto raskaammalta?
Ensimmäinen kerta oli shokki itselleni ja läheisille. Siihen liittyi niin paljon surua ja huolta myös läheisistä. Siksi koen että se oli raskaampaa.
Vaikkakin ensimmäiseen kertaan liittyi myös helpotusta. Silloin olin niin kipeä,että tuntui hyvältä kun selvisi miksi.
Kiitos vastauksesta! Samankaltaisesti koki myös läheiseni vastaavassa tilanteessa. Toivon sinulle paljon hyviä päiviä ja voimia elämääsi! Uskallan myös toivoa, että kertoisit joskus myöhemminkin voinnistasi. Toki täysin ymmärrettävää, jos päädyt toisenlaiseen ratkaisuun.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä, ap! Harmillista, että tällä palstalla on yleensä niin vähän asiallisia miesten aloituksia ja sitten se yksi ainoa asiallinen on näinkin ikävä uutinen. Toivon kaikkea hyvää sinulle.
Ensinnäkin, kaikkea hyvää sinulle ap. Onneksi tuo sellainen syöpä johon hoidot tehoavat hyvin.
Toiseksi, palstalla on paljon ketjuja joissa kiltit miehet kertovat kokemastaan väheksynnästä naisten taholta. Näitä ketjuja pilkataan ja poistetaan. Minä olin yksi onnekkaista ja sain naisen joka pystyy rakastamaan kilttiä miestä. Harva on yhtä onnekas.
Vaikka ketjun idea ei kaikkia miellyttäisikään niin ei se tarkoita että ketju ei olisi asiallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö sanomaan, tuntuiko ensimmäisellä vai toisella kerralla saatu tieto raskaammalta?
Ensimmäinen kerta oli shokki itselleni ja läheisille. Siihen liittyi niin paljon surua ja huolta myös läheisistä. Siksi koen että se oli raskaampaa.
Vaikkakin ensimmäiseen kertaan liittyi myös helpotusta. Silloin olin niin kipeä,että tuntui hyvältä kun selvisi miksi.Kiitos vastauksesta! Samankaltaisesti koki myös läheiseni vastaavassa tilanteessa. Toivon sinulle paljon hyviä päiviä ja voimia elämääsi! Uskallan myös toivoa, että kertoisit joskus myöhemminkin voinnistasi. Toki täysin ymmärrettävää, jos päädyt toisenlaiseen ratkaisuun.
Kiitos ihanasta viestistäsi🙏. Olen ujo kirjoittamaan netissä,koska olen sen ikäinen ettei se tule luontevasti. Nyt kuitenkin koin,että ehkä voin antaa jonkun panoksen tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä, ap! Harmillista, että tällä palstalla on yleensä niin vähän asiallisia miesten aloituksia ja sitten se yksi ainoa asiallinen on näinkin ikävä uutinen. Toivon kaikkea hyvää sinulle.
Ensinnäkin, kaikkea hyvää sinulle ap. Onneksi tuo sellainen syöpä johon hoidot tehoavat hyvin.
Toiseksi, palstalla on paljon ketjuja joissa kiltit miehet kertovat kokemastaan väheksynnästä naisten taholta. Näitä ketjuja pilkataan ja poistetaan. Minä olin yksi onnekkaista ja sain naisen joka pystyy rakastamaan kilttiä miestä. Harva on yhtä onnekas.
Vaikka ketjun idea ei kaikkia miellyttäisikään niin ei se tarkoita että ketju ei olisi asiallinen.
Kiitos tsempistä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö sanomaan, tuntuiko ensimmäisellä vai toisella kerralla saatu tieto raskaammalta?
Ensimmäinen kerta oli shokki itselleni ja läheisille. Siihen liittyi niin paljon surua ja huolta myös läheisistä. Siksi koen että se oli raskaampaa.
Vaikkakin ensimmäiseen kertaan liittyi myös helpotusta. Silloin olin niin kipeä,että tuntui hyvältä kun selvisi miksi.
Toivottovasti huomasit viime viikonloppuna lehtijutun Anssi Kukkosesta. 86-vuotiaana selättänyt viisi syöpää ja hiihtää edelleen yli 1000 kilometriä joka talvi. Syövällä on vieläkin ruma kaiku mutta sen paranemisprosentti on nykyään todella korkea. Voimia vaan hoitoihin ja paranemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sulla on siinä ennuste?
Kuulostaa siltä, että olet shokkivaiheessa vielä.
Eikä siinä mitään, epävarmuuden päättyminen tietoon ON tosiaan karmeissakin uutisissa oudolla tavalla vapauttavaa ja rauhoittavaa. Nytpä tiedät ja voit keskittyä taisteluun ja konkreettisesti hoitoihin.
Toivottavasti et ole yksin asian kanssa, vaan sinulla on läheisiä tukenasi. Jos ei ole, muistathan potilasjärjestöt ja vertaistuen. Nyt on hyvä kohta hakeutua niihin, ennen kuin hoidot alkavat uudelleen ja vointi niiden takia heikkenee.
Voimia ja paranemista.
Kummallista miten syöpään sairastuneiden/syövän kokeneiden tunteita usein ei suostuta validoimaan. Olen myös sairastanut syövän ja minua aina välillä "ymmärretään" siitä, että syövän uusiutuminen pelottaa. Tähän sanon, että ei minua se pelota. Siihen puolestaan vastataan että kyllä se uusimisen pelko siellä taustalla kumminkin kytee. Aha, kai sitten tiedät tunteeni minua paremmin. Minkä takia edes aloittaa asiasta, jos ei aito kuunteleminen ollenkaan kiinnosta? Ohiksena vähän. Aloittajalle tsemppiä.
Tuskin nuo ihmiset tarkoituksellisesti väheksyvät tunteitasi. On kuitenkin paljon ihmisiä joita syövän uusiminen pelottaa ja terveiden on helpompi ymmärtää heitä kuin niitä jotka pystyvät nauttimaan terveestä elämästään ilman pelkoa. Kaikkea hyvä sekä sinulle että aapeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystytkö sanomaan, tuntuiko ensimmäisellä vai toisella kerralla saatu tieto raskaammalta?
Ensimmäinen kerta oli shokki itselleni ja läheisille. Siihen liittyi niin paljon surua ja huolta myös läheisistä. Siksi koen että se oli raskaampaa.
Vaikkakin ensimmäiseen kertaan liittyi myös helpotusta. Silloin olin niin kipeä,että tuntui hyvältä kun selvisi miksi.Toivottovasti huomasit viime viikonloppuna lehtijutun Anssi Kukkosesta. 86-vuotiaana selättänyt viisi syöpää ja hiihtää edelleen yli 1000 kilometriä joka talvi. Syövällä on vieläkin ruma kaiku mutta sen paranemisprosentti on nykyään todella korkea. Voimia vaan hoitoihin ja paranemiseen.
Näinhän se on,että nykyään syöpä ei tarkoita enää samaa kuin aiemmin. Ja olen saanut ensi kädessä todeta millaisiin tekoihin nykyisellä lääketieteellisiä pystytään. Olen tästä todella kiitollinen.
Imusolmukesyöpätyyppejä on useita kymmeniä. Mikä niistä sinulla on? Tsemppiä aplle, me täällä tuetaan myös sua ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipas kurja kuulla. Voimia!
Kiitos!
Tosi kurja juttu.Tiedät taas mikä alkaa,Voitit syövän ensimäisellä kerralla,voitat nytkin.Jaksamisia.
Oliko syöpä sama ensimmäisellä kerralla? Oletko saanut omasta mielestäsi riittävästi apua ja tukea hoitojen ohella? Onko sinulla lapsia, onko heille kerrottu, miten ovat asian ottaneet?
Anteeksi tungettelevat kysymykseni, mutta jos joku muu vastaavassa tilanteessa oleva saisi tukea sinun kokemuksistasi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko ensimmäiselläkin kerralla oireina pelkästään huimausta ja huonoa oloa, vai tuliko muutakin?
Luin juuri Britannian kuningataräidistä, sairasti muistaakseni 3 syöpää ja eli yli 100-vuotiaaksi.
Olen itse sairastanut rintasyövän nuorena. Aina se uusimisen mahdollisuus on takaraivossa.
Tsemppiä. En nyt muuta oikein osaa sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Imusolmukesyöpätyyppejä on useita kymmeniä. Mikä niistä sinulla on? Tsemppiä aplle, me täällä tuetaan myös sua ❤️
Viimeksi oli burkittin lymfooma. Tämänkertaista ei vielä ole diagnosoitu.kiitos paljon tsempistä!
Jos saisin yhden asian poistaa maailmasta se olisi syöpä. Niin kamala, raskas, pelottava.
Elämä on meillä jokaisella niin hauras. Toivon sinulle parantumista. Voimia sinulle ja läheisillesi. Jos haluat, niin käy täällä joskus kertomassa kuulumisia!
Onko ihmisten jotenkin vaikea uskoa, että mamma palstalla voisi olla joku ihan oikea syöpää sairastava henkilö? Aika moni siihen kuitenkin sairastuu.
Vierailija kirjoitti:
Oliko syöpä sama ensimmäisellä kerralla? Oletko saanut omasta mielestäsi riittävästi apua ja tukea hoitojen ohella? Onko sinulla lapsia, onko heille kerrottu, miten ovat asian ottaneet?
Anteeksi tungettelevat kysymykseni, mutta jos joku muu vastaavassa tilanteessa oleva saisi tukea sinun kokemuksistasi...
Tällä hetkellä diagnoosi ei ole vielä lopullinen,joten en tiedä onko sama syöpä kun viimeksi.
Mä kyllä aidosti koin saavani tarpeeksi tukea. Hoitavan tahon jokainen edustaja oli huikean ammattitaitoinen ja myötätuntoinen.
Kyllä mulla on lapsia ja heille on kerrottu. Lapsia toki huolettaa ja mietityttää tämä. Kuitenkin heillekin nyt vähän helpompaa,kun on jo kerran selvitty.
Kysymyksesi ei ole lainkaan tungettelevia. Mielelläni vastaan,jos tosiaan joku voisi saada tästä hyötyä.
Pystytkö sanomaan, tuntuiko ensimmäisellä vai toisella kerralla saatu tieto raskaammalta?