Nyt on äitien ja opettajien neuvot kultaakin kalliimmat. Teinin täydellinen kevätperseily
Niin mulla on siis kutosluokalla poika, jolla alkoi selkeesti murrosikä joulun tienoilla. Poika on selkeästi "miehistynyt", pituutta on tullut huimasti lisää ja on muutenkin rotevoitunut. Valitettavasti meillä murrosikä toi mukanaan myös hirvittävän uhmakkuuden ja puhumattomuuden. Ennen poika pärjäsi moitteetta koulusta ja opettajilta tuli ainoastaan hyvää kommenttia. Nyt viimeisen kuukauden aikana valehtelematta joka viikko (jopa useamman kerran viikossa) on tullut negatiivisia merkintöjä. Open kanssa ollaan palaverissakin oltu asiasta. Poika ei siis suostu tekemään koulussa yhtään mitään. Ei ota kirjoja esille tai edes kuuntele opetusta. Kuulema makoilee vaan pulpetin päällä ja esittää nukkuvaa. Luuhaa välituntien jälkeen useita minuutteja käytävässä tai muualla piilossa ennen kuin palaa tunnille. Reksin juttusilla on käynyt mutta poika on vaan että evvk.
En tiedä mitä teen pojan kanssa. Läksyjä ei kotonakaan suostu tekemään. Eilen (ja useita kertoja ennenkin) meillä oli siitä kunnon riitakin. Poika karju ja itki että menisin pois ja jättäisin hänet rauhaan. Minä itkin ja sanoin, että haluan vaan auttaa. Aamulla ei nähty. Nyt oon matkalla töistä kotiin ja jo valmiiksi jännittää meidän ilmapiiri. Opelta tuli wilmassa viestiä ettei ollut tänään edes reppua mukana.. oon niin voimaton enkä tiedä mitä tehdä. Poika on ollut aina niin helppo enkä puoli vuotta sitten ois voinut kuvitellakaan että hän heittää ranttaliksi eikä suostu edes mulle puhumaan. Aiemmin oisin sanonut että meillä on ihanat ja läheiset välit, nyt meidän kommunikaatio on sitä että poika suuttuu ja huutaa jos mainitsen/huomautan mistään. Muuten ei vastaa mitään. Eli jos vaikka kysyn että teenkö ruokaa ei puhu mitään, ehkä kohauttaa olkapäitä vaan. Surkea olo.
Mitä tässä voi tehdä?
Kommentit (71)
Huhuh murrosikä... Hyvin haastava elämänvaihe. Mä lähtisin siitä ajatuksesta, että pojalla on varmasti itsellään nyt omassa kropassaan vaikea olla, mutta jos ennen on ollut hyvät välit niin ei ne kokonaan katoa. Ymmärrä, tue ja osoita että oot läsnä. Älä motkota kaikesta vaan kerro kehujakin, vaikkei poika niihin vastais. Ne on kuitenkin tärkeitä. Tsemppiä kovasti.
Psykologille nopeasti. Yksityiselle heti. Huoltaja voi pyytää luokalle jäämistä, jos yläkouluun riittävää osaamista ei ole.
Taas provoilet ap.
Kukaan lapsi oli pieni tai teini ei muutu noin lyhyessä hetkessä noin paljon.
Selostuksesi on pitkä ja omasta satumaailmastasi keksitty.
Tarina vois olla osittain totta, mutta sun kirjottaman se ei ole.
Olet tämän palstan tunnetuin tarina-täti.
Vierailija kirjoitti:
Taas provoilet ap.
Kukaan lapsi oli pieni tai teini ei muutu noin lyhyessä hetkessä noin paljon.
Selostuksesi on pitkä ja omasta satumaailmastasi keksitty.
Tarina vois olla osittain totta, mutta sun kirjottaman se ei ole.
Olet tämän palstan tunnetuin tarina-täti.
Juu, provo on.
Tuo ap lopettaa aina provonsa samoihin sanoihin, jotain että: mitä teen, mitä tässä vois tehdä jne.
Hän käyttää tekstissään myös paljon sulkuja ja hänen provoavat aloituksensa ovat aina erittäin pitkiä.
Onko pojalla lähipiirissä kerään luotettavaa miestä kenen kanssa puhua? Myös aika koulukuraattorille voisi olla paikallaan. Joutuuko poika vaihtamaan koulua siirtyessään yläkouluun?
Ei kutosella oleva ole edes teini vielä, ja hyvin harva poika murkkuilee alle teininä.
Eiköhän sen joku kultturipoju pieksä, kun menee uhittelemaan.
Jos tilanne on alkanut äkillisesti, selvittäisin ensimmäiseksi onko jotain sattunut. Onko koulussa edelleen kavereita, miten kaverit käyttäytyvät, onko kaikilla samanlaista perseilyä?
Pyytäisin äkkiä myös oppilashuoltopalaveria. Viimeiset hetket vaikuttaa asiaan, yläkoulussa kun opettajat vaihtuvat joka tunnilla, opettajien on todella vaikeaa puuttua asiaan millään tavalla. Toki yläkoulu voi tuoda myös mukanaan uusia kavereita ja positiivisia roolimalleja, jos hyvin käy.
Siis mitä Pask_ _ te oikein kommentoitte..!?
Ei voi olla murrosikä kuutosluokkaisella..
Ei voi käytös muuttua noin nopeasti...
Totta kai voi ja niinhän murrosiässä tapahtuu.
Ole pojan tukena, koita pysyä rauhallisena ja vaikka hermot menisi, niin muista sanoa että rakastat ja välität lopuksi rauhallisesti.
Halaa vaikka ei ehkä halaa takaisin.
Tsemppiä, vaikea tilanne..
Olisiko ketään kenen kanssa voisi poika jutella, setää, serkkua, tätiä jne?
Olipas typerä tarina. Jos nyt sattuski olemaan totta niin lasua kehiin ja kersa huostaan. Eiköhän oppis nöyryytä kun et itse osaa kasvattaa..
Vierailija kirjoitti:
Ei kutosella oleva ole edes teini vielä, ja hyvin harva poika murkkuilee alle teininä.
Kyllä mun kolmesta lapsesta kaksi on ollut teinejä kutosella, toinen syntynyt tammikuussa ja toinen maaliskuussa. Ja omassa tuttavapiirissä on poikia, jotka ovat olleet 180cm nelosluokalla. Suurin osa on kasvupyrähdyksessä jo kutosen keväällä.
Kevätväsymys, työllistääkö koulu paljon? Perehdy asiaan nimeltä aktiivinen kuuntelu.
Muuhun en ota kantaa mutta mun esikoisella teini-ikä alkoi kuin veitsellä leikaten ysin toukokuussa, 14.5.
Aiemmin iloinen ja myönteinen tyyppi muuttui äkkijyrkäksi vänkyräksi, jolle ei yhtäkkiä kelvannut mikään laittamani ruoka ja kaikki nähtiin pessimistilasien kautta.
Perseily on ikävä ja lisäksi kulunut sana, ikärasistinenkin (käytetään lapsista).
Onkohanntapahtunut jotain? Kiusaamista? Sydänsuruja? Netissä jotain nettiahdistelijaa tms. Viittais johonkin epämukavaan tapahtumaan, jota poika ei osaa käsitellä.
Vierailija kirjoitti:
Taas provoilet ap.
Kukaan lapsi oli pieni tai teini ei muutu noin lyhyessä hetkessä noin paljon.
Selostuksesi on pitkä ja omasta satumaailmastasi keksitty.
Tarina vois olla osittain totta, mutta sun kirjottaman se ei ole.
Olet tämän palstan tunnetuin tarina-täti.
Ajattelin heti aivan samalla tavalla. Tuttu tyyli, samanlainen tarkka kuvaus, tarina joka kirjoittaa runsaaseen kommentointiin. Yleensä jatkokommentit runsaita, selittäviä, aina sama tyyli. Katsotaan nyt.
Sä haet karkkia, sipsejä ja limpparia. Meet sen huoneeseen ja kysyt syötäiskö mässyy hetki. Sitten istutte vaikka lattialla mussuttamassa ja sä kerrot lapselles, että sä rakastat sitä. Ymmärrät että sillä on teini-ikä. Olet itsekin joskus ollut teini, mutta poika et ole ollut ikinä ja siksi tarvitset nyt hänen apua kun et ymmärrä enää ja sinua surettaa kun et tajua. Sanot että et voi kuivitellakaan mitä hänen päässä liikkuu ja miten sen kropassa myllertää ja siksipä sä nyt kysyt, että voitko sinä auttaa kun näet että hänellä on jokin huoli ja voisiko hän auttaa sinua ymmärtämään mitä nyt tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä Pask_ _ te oikein kommentoitte..!?
Ei voi olla murrosikä kuutosluokkaisella..
Ei voi käytös muuttua noin nopeasti...
Totta kai voi ja niinhän murrosiässä tapahtuu.
Ole pojan tukena, koita pysyä rauhallisena ja vaikka hermot menisi, niin muista sanoa että rakastat ja välität lopuksi rauhallisesti.
Halaa vaikka ei ehkä halaa takaisin.
Tsemppiä, vaikea tilanne..
Olisiko ketään kenen kanssa voisi poika jutella, setää, serkkua, tätiä jne?
Muuten samaa mieltä, mutta ei kannata väkisin halata.
Itsellä myös kutosella oleva murkkupoika! Täysin mahdollista, että murrosikä alkaa nuorena. Itsellänikin alkoi vitosella, kuudennella se oli jo täydessä käynnissä.
Ruokavalio, liikunta, lepo.