Sairaanhoitajaksi opiskelemaan kun ei kerta kaikkiaan vaan keksi mitä haluaisi tehdä?
On neuvottu oikealta ja vasemmalta mikä minulle sopisi mutten vaan keksi mitään, ei ole mitään tiettyä kutsumusta mihinkään. Jotain kriteereitä on eli haluaisin käytännönläheisen työn missä kuitenkin joutuu käyttämään päätä eli ei mikään amis. Haluan myös että työ on tärkeää eikä vain jotain mikä kasvattaa ison pomon lompakkoa. Ja haluan että töitä on aina tarjolla. Kannattaisiko siis hakea opiskelemaan sairaanhoitajaksi? En ole erityisen ihmisrakas mutten ihmisvihaajakaan. En myöskään kovin sosiaalinen enkä erityisen vetäytyväkään. Terveysasiat ja ihmiskehon toiminta kiinnostaa, on kiinnostanut aina.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Tai bioanalyytikko?
Jos se on jotain labrassa näytteiden pipertämistä ja mikroskooppiin tuijottelua niin ei oikein nappaa.
Vierailija kirjoitti:
Kevään haut meni jo.
No voi hitsi, ei kai tässä auta sit muu kuin odotella hautaan pääsyä!
Kuulostaa että ainakin kiinnostus kohtaa, jos vaan vuorotyö sopii ja jaksat.
Röntgenhoitaja, jalkojenhoitaja, toimintaterapeutti, mielenterveyshoitaja, fysioterapeutti, ravitsemusterapeutti, välinehuoltaja...
Farmaseutti, radiologi, lastenlääkäri, urheiluhieroja?
Vierailija kirjoitti:
Kevään haut meni jo.
Sairaanhoitajakoulutus on monessa koulussa myös syksyn yhteishaussa ja parempi kai se on miettiä jo ennen hakuaikaa sopivaa valintaa.
Sairaanhoitajanakin voi suuntautua moneen eri alaan.. Silmäpolilla, ensiavussa ja leikkurissa on erilaiset toimenkuvat, saati sitten kotisairaanhoidossa, lastenosastolla tai terveysasemalla.
Sairaanhoitaja on ihan hyvä valinta.
Mites vaikka insinööri? Parempi palkka ja töitä on
Palkan takia ei ainakaan kannata hoitoalalle ryhtyä!
Vierailija kirjoitti:
Mites vaikka insinööri? Parempi palkka ja töitä on
Insinööreillä on paljon työttömyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Palkan takia ei ainakaan kannata hoitoalalle ryhtyä!
Miten niin? Jos vaan haluaa palkkaa, ei tarvitse jättipalkkaa mutta kuitenkin haluaa jotain palkkaa eikä sosiaalitukia?
Palkan takia ei Suomessa ryhdytä yhtään mihinkään. Verotus pitää huolen ettei kovillakaan palkoilla jää paljoa käteen vaikka työn vaativuus nousisi. Siksi olen sitä mieltä että Suomessa palkalla ei ole väliä. Kaikki ihmiset tulevat toimeen kuitenkin.
Suosittelen Kauppakorkeaa. Sinne minä menin kun en tiennyt, mitä haluan. Nyt on hyvä liksa, siisti etätyö vaikkei työnkuva kovasti intohimoa aiheutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites vaikka insinööri? Parempi palkka ja töitä on
Insinööreillä on paljon työttömyyttä.
Eikä palkka kyllä mikään häävi ole.
Keskiarvoiksi lasktetut palkat voivat näyttää ammattilistauksissa kohtuullisilta, koska Suomessa on paljon teknologiateollisuuden yrityksiä, joissa insinööritaustaiset henkilöt toimivat johtotehtävissä.
Perusinsinööri aika lailla samaa palkkaluokkaa kuin sairaanhoitaja.
Ei kenestäkään mitään kuuraketin pääinsinööriä tule jos ei ole voimakasta taipumusta insinööritieteisiin, mitä AP ei käsittääkseni ilmentänyt. Hänen osakseen jäisi insinöörinä mitä todennäköisimmin kopioida muiden piirustuksia n. 3 keur kuukausipalkalla tai jos hänestä tulisi sähköinssi niin saisi täytellä positionumeroita excel-taulukkoon n. 3,5 keur kuukausipalkalla.
Mä opiskelin aikoinaan sairaanhoitajaksi, mutta tein hoitoalan hommia vain 5 vuotta. En silti kadu, että opiskelin sairaanhoitajaksi. Onhan siitä ollut paljon hyötyä elämän aikana. Ensin silloin, kun tuli lapsia. Ei tarvinnut kiikuttaa jokaisesta yskäisystä lasta terveyskeskuksen päivystykseen. Ja nyt taas, kun omat vanhemmat ovat iäkkäitä. Ja monta kertaa siinä välissä. Eipä tarvinnut mennä polvileikkausten jälkeenkään terveyskeskukseen poistattamaan leikkaushaavasta hakasia, koska poistin ne kotona itse. Sain sairaalasta mukaani välineet ja tekniikanhan osasin jo.
Hae terkkariksi, enemmän työmahdollisuuksia ja pääsee todennäköisemmin päivätyöhön (jos et itse halua tehdä vuorotyötä).
Jos paska palkka ja huonot työolot kiinnostaa niin sitten kannattaa hakea.
Tai bioanalyytikko?