Insinööri mies, kuinka koulutettu nainen pitää olla?
Eli parisuhde mielessä, kuinka koulutetun naisen pitäisi olla jotta voisit ajatella suhdetta hänen kanssaan?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yök, insinööri. En koske pitkällä tikullakaan yhteenkään insinööriin. Ehdoton ei.
Täysin samaa mieltä! Lähes mikä tahansa muu käy, mutta ei insinööri. Olen maisteri itse.
Mitä insinöörieissä on vikana ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yök, insinööri. En koske pitkällä tikullakaan yhteenkään insinööriin. Ehdoton ei.
Täysin samaa mieltä! Lähes mikä tahansa muu käy, mutta ei insinööri. Olen maisteri itse.
Mitä insinöörieissä on vikana ?
Pahin vika niissä on, että niillä on usein vääriä mielipiteitä.
Lisäys tuohon moukka-insinööriin vielä. Niin itse olin työtön, mutta vein mennessä kylään kaikille runsaasti tekemiäni salaatteja ja kuohuvaa juomaa pari pulloa. Jätin kyseisen itsekeskeisen insinöörin, joka jäi kuitenkin itkemään perääni. Voi voi. Minun puolestani voi etsiä itselleen samanarvoista seuraa, eli toisen dippainsinöörin. (Mutta hän ei kuulemma halua, koska he ovat niin tylsiä ja puhuvat vain työstä ja itsestään! Voisi katsoa peiliin.)
Sairaanhoitajia ne yleensä on. jo -60-luvulta asti tekut ja sairaanhoitajaoppilaitokset järkkäsi tanssiaisia. vuoroin molemmissa. Näin jo opiskeluaikoina pareja muodostui tiuhaan tahtiin.
Sukulaismies, insinööri, on ihan suurperheeksi saakka lisääntynyt ihan ylioppilaan kanssa.
Emeritus arkkiatri on ihan minimi mistä lähdetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Insinööri ja sairaanhoitaja, match made in heaven!
Toinen on tunnekylmä ja toinen yrittää pelastaa?
Yllättäen se sairaanhoitaja voi olla se tunnekylmä, läheskään kaikki eivät ole hoivaajia.
Mulla on ollut DI-poikaystävä, joka oli todella tyhmä kaikissa käytännössä asioissa. Rahaa menI hukkaan kun heitteli kaikkia ehjiä käyttöesineitä roskiin, kun ei osannut niitä käyttää. Osti kuitenkin aina tilalle samanlaisen uuden, koska ”se vempain oli rikki”. Hänen asunto oli kauheassa kunnossa, kun ei osannut itse tehdä mitään, esim. Korjata vinkuvia saranoita, pestä ikkunoita tai viedä roskia. Hänen äitinsä tuli kerran vuodessa siivoamaan. Puki itselleen (jopa treffeillä hänen luonaan ollessani) eri pukuja ja kenkiä päälleen ja katseli itseään eteisen peilistä. Olin aika vaivaantunut koko tilanteesta. Kun käytiin myös kyläilemässä muualla ja pyydettiin tuomaan ”jotain grillattavaa”, niin Hän oli ostanut itselleen tarjouslihaa, jonka laittoi isännän grillaamaan. Söi pöydässä kaikkien muiden tuomia ja tekemiä herkkuja, ja kun ”hänen ostama ruoka” oli valmista, niin nappasi heti pihvin lautaselleen ja sanoi ”oon nyt syönyt niin paljon, että maha räjähtää! Jaksan siis vaan tän yhden, niin loput voin ottaa sit mukaan”. Ei kiitos ikinä enää itsekeskeistä moukkaa.