Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan pitää pienten lasten takia jaksaa ja kestää huonoa parisuhdetta?
19.04.2021 |
Kaikki ovat minua neuvoneet, että pikkulapsiaikana ei saa erota vaan pitää odottaa, että lapset kasvaa ja että tilanne parisuhteessa voi muuttua paremmaksi silloin tai sitten jos on erottava niin lapsien kannalta se on parempi erota vasta kun lapset ovat selvästi isompia.
Alan olla aika masentunut ja ahdistunut huonon parisuhteen takia eli parisuhde selvästi vaikuttaa ainakin minun hyvinvointiin ja jaksamiseen. Ehkä puolisonkin, mutta hän ei kuulemma halua erota vaikka on kyllä osin samaa mieltä ongelmistamme, ei kuitenkaan ole valmis itse tekemään mitään konkreettista tilannetta muuttaakseen. Mistään pettämisistä, väkivallasta tai alkoholismista ei ole kyse vaan kylmyydestä, etääntymisestä, rakkauden loppumisesta, kiinnostumattomuudesta, epätasaisesta vastuun jakautumisesta, jopa inhosta.
Joten mikä oikeasti on lasten kannalta paras?
Kommentit (72)
Huonoa suhdetta ei tarvitse kestää yhtään. Tosin suotavaa olisi kokeilla yhteistä elämää sen verran pitkään että parisuhteen ongelmat paljastuu jo ennen lisääntymisvaiheen koittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne. Puoliso valehtelee kaikesta ja mitään läheisyyttä ei ole. Ero olisi paljon helpompi, jos ei olisi pieniä lapsia ja joutuisi miettimään lasten asumista kahdessa eri kaupungissa, vaihto uuteen päiväkotiin, asunnon myyminen tappiolla jne.
Jokainen tuntee sen oman lapsensa parhaiten ja tietää mikä on näille parasta.
Kysy siltä puolisoltasi että onko valmis tekemään asioita suhteen parantamisen eteen nyt vai erotaanko. Tarvittaessa voit kertoa että erohakemuksen voi lähettää yksinkin ei tarvita molempien tahtoa. Ja kysyt kuinka paljon haluasi hoitaa lapsia mahdollisen eron jälkeen esim joka toisen viikon tai viikonlopun. Eli jos menisi jakeluun että on helpompi hoitaa vaikka viikonloppuna yksi päivä lapsia kuin jatkossa hoitaa heitä viikko jos on kyse laiskasta puolisosta.
Vierailija kirjoitti:
No jos kumpikin on samaa mieltä ongelmista esim vastuun epätasaisesta jakautumisesta niin miksei asialle tehdä mitään?
Ollaan samaa mieltä siitä että vastuu on jakautunut epätasaisesti, mutta täysin eri mieltä siitä missä asioissa. Samaa mieltä ollaan siitä että tunnelma on lähes jäinen, mutta täysin eri mieltä syistä sille. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette vielä vähän aikaa sitten halunneet tehdä lapsia yhdessä. Mikä siinä parisuhteessa on niin oleellisesti muuttunut huonommaksi, kun mitään vakavaa väkivaltaa tms ei ole? Kyseessä on todennäköisesti vain huono vaihe. Kannattaa miettiä todella tarkkaan lähteekö rikkomaan perheen - sitä ei enää koskaan saa samanlaisena takaisin. Jos molemmat myöntää ongelman, voisitteko hakea vaikka ammattilaiselta neuvoja miten lähteä vahvistamaan suhdetta.
Miksi hitossa sinä kuuntelet muiden neuvoja? Mitään ihanne ratkaisua ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonoa suhdetta ei tarvitse kestää yhtään. Tosin suotavaa olisi kokeilla yhteistä elämää sen verran pitkään että parisuhteen ongelmat paljastuu jo ennen lisääntymisvaiheen koittamista.
Oltiin viisi vuotta yhdessä ennen lapsia. Kuinka monta vuotta oikein pitäisi olla...? Ei olla mitään kovin nuoria enää. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos kumpikin on samaa mieltä ongelmista esim vastuun epätasaisesta jakautumisesta niin miksei asialle tehdä mitään?
Ollaan samaa mieltä siitä että vastuu on jakautunut epätasaisesti, mutta täysin eri mieltä siitä missä asioissa. Samaa mieltä ollaan siitä että tunnelma on lähes jäinen, mutta täysin eri mieltä syistä sille. Ap
Ja sinusta jäinen tunnelma on lapsille parasta, kun kaverit on sanonut ettei kannata erota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sit vaan terapiaan yhdessä. Kyllä se ulkopuolinen voi nähdä selkeämmin asiat ku itse siinä sisällä kuvioissa kaikesta katkeroituneena
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoa suhdetta ei tarvitse kestää yhtään. Tosin suotavaa olisi kokeilla yhteistä elämää sen verran pitkään että parisuhteen ongelmat paljastuu jo ennen lisääntymisvaiheen koittamista.
Oltiin viisi vuotta yhdessä ennen lapsia. Kuinka monta vuotta oikein pitäisi olla...? Ei olla mitään kovin nuoria enää. Ap
10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arki helpottuu kun nuorempi on 2-3-vuotias. Ennen sitä ei kannata ainakaan erota. Itse en olisi halunnut erota, mutta mies halusi. Nyt olen yksinäinen ja kaipaamme molemmat lasta kun hän on toisen luona.
Kyllä sitä pienten lasten aikaan monella on ihan erilaista aikaa ja oloa, on väsymystä, stressiä, ihminen on monesti äärirajoilla.... Silloin ei ole parhaimmillaan. Niin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sekuntiakaan.
Lapsille on aina parempi elää vaikka vuoroviikoin onnellisten ja tasapainoisten vanhempien luona kuin traumatisoitua ja saada huonot ihmissuhdemallit keskenään toimeen tulemattomien vanhempien yhteisessä kodissa. Aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonoa suhdetta ei tarvitse kestää yhtään. Tosin suotavaa olisi kokeilla yhteistä elämää sen verran pitkään että parisuhteen ongelmat paljastuu jo ennen lisääntymisvaiheen koittamista.
Oltiin viisi vuotta yhdessä ennen lapsia. Kuinka monta vuotta oikein pitäisi olla...? Ei olla mitään kovin nuoria enää. Ap
Se seitsämännen vuoden kriisi kannattaisi käydä läpi ensin ja sitten vasta perustaa se perhe.
Mitäs se ero muuttaa parempaan? Sittenkö se vastuu jakaantuu paremmin ja voimavarat lisääntyy, kun talous romahtaa ja kaikesta vasta pitääkin alkaa vääntämään? Kyllä sitä toistakin kannattaa kuunnella. Silläkin voi olla raskasta.
Ei yhtään. Ja tuohon seitsemän vuoden kriisiin, meinaatko ettei myös onnelliset elämäntapahtumat aiheuta kriisejä. Joistain ihmisistä vain tulee esiin huonot puolet lasten synnyttyä. Ja toisia ei vain ole tarkoitettu yhteen. Eksäni löysi heti uuden ja on niin loistava isä lapsille ja kohtelee uutta naista miljoona kertaa paremmin kuin minua koskaan, vaikka ei muka halunnut erota.
Kun olin lapsi, vanhempani selvästi inhosivat toisiaan. Äitini tuhahteli, piikitteli ja kulki kulmat kurtussa, ja isäni mutisi marttyyrina ja antoi sanattomasti ymmärtää että häntä ei arvosteta eikä ymmärretä. Erosivat sitten kun olin jo täysi-ikäinen ja muuttanut pois kotoa. Olen joutunut tekemään aika paljon töitä oppiakseni terveemmän tavan olla parisuhteessa, kun tuo oli se malli jonka kotoa sain. Ja vieläkin konfliktitilanteissa joskus nuo kotoa opitut tuhoisat käyttäytymismallit nostavat päätään, mutta onneksi olen oppinut tunnistamaan ne ajoissa.
En tajua sitä neuvoa, että lapsille muka olisi parempi katsella myrkyllistä parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Ei sekuntiakaan.
Lapsille on aina parempi elää vaikka vuoroviikoin onnellisten ja tasapainoisten vanhempien luona kuin traumatisoitua ja saada huonot ihmissuhdemallit keskenään toimeen tulemattomien vanhempien yhteisessä kodissa. Aina.
Olen kumpaakin lapsena kokenut ja traumatisoitunut, mutta olisin kyllä arvostanut jos vanhemmat olisivat yrittäneet enemmän. Ei sekään ole ratkaisu että heti paetaan kun ei olekaan niin kivaa. Parisuhteen olisi tarkoitus kestää myös vastoinkäymisiä.
No jos kumpikin on samaa mieltä ongelmista esim vastuun epätasaisesta jakautumisesta niin miksei asialle tehdä mitään?