Tää on niin syvältä

Voiskos siinä olla perää, ettet helli häntä muutoin tarpeeksi, onko suhde muutoin hyvä? Jutteletteko yleensä asioista, minulla ainakin vaikuttaa seksihaluihin jos ei muutenkaan pysty jakamaan asioita toisen kanssa tai menee muutoin huonosti.

En usko, että vaimosi on yksin " syyllinen" tilanteeseenne, kenties sinä voisit myös avata keskustelun aiheesta syyllistämättä ja ruinaamatta samalla seksiä. Kyllä se seksin ilo löytyy vielä jos suhde muutoin kunnossa ja halua molemmilla yrittää. Toisen syyllistämisellä ei saa aikaan kun pahaa mieltä ja huonoa seksiä.

Vierailija:

Voiskos siinä olla perää, ettet helli häntä muutoin tarpeeksi, onko suhde muutoin hyvä? Jutteletteko yleensä asioista, minulla ainakin vaikuttaa seksihaluihin jos ei muutenkaan pysty jakamaan asioita toisen kanssa tai menee muutoin huonosti.

En usko, että vaimosi on yksin " syyllinen" tilanteeseenne, kenties sinä voisit myös avata keskustelun aiheesta syyllistämättä ja ruinaamatta samalla seksiä. Kyllä se seksin ilo löytyy vielä jos suhde muutoin kunnossa ja halua molemmilla yrittää. Toisen syyllistämisellä ei saa aikaan kun pahaa mieltä ja huonoa seksiä.

Ja tilanne alkaa olla vuosikausien jälkeen se etten enää jaksa oikein edes (jälleen kerran turhaan?) yrittää. Me ollaan kun sisko ja sen veli tai kämppikset, en oikein tunne enää mitään vaimoani kohtaan. Ihan ok kaveri mutta ei sen enempää. Hellimiset ja halimiset on yritetty mutta kun ei niihin saa mitään vastakaikua niin eipä kiinnosta. Enkä tarkoita nyt pelkkää seksiä mutta olisi se minustakin kiva jos joskus vaimo vähän päätä silittäisi tai niskaa hieroisi.

Eikä seksistä puhuminen auta jos toisella on se asenne että ei tässä mitään ongelmaa ole. Tai jos on niin sitten minulla, ei hänellä. Mutta kun se seksi ei koskaan ole meillä ollut mitään hyvää. Tai mistä me kumpikaan tiedämme mitä hyvä seksi on kun kummallakaan ei ole ollut muita kumppaneita koska olemme olleet yhdessä jo lukioajoista lähtien.

Silmäni ovat teevadin kokoiset kun lukee muiden kirjoituksia parisuhteista, joissa on hellyyttä esileikkiä, suuseksiä, erilaisia asentoja, seksiä eri paikoissa jne. Siis asioita, joista useimmista minulla ei ole kuin pari hassua kokemusta koko siltä ajalta jonka olemme yhdessä olleet ja nekin vähät pääosin sieltä suhteen alkupuolelta. Sydän vuotaa verta kun lukee naisten kirjoituksia siitä miten miehet eivät halua tehdä sitä tai tätä. Minä kyllä haluaisin mutta en saa. Elämä on...

-sadman-

jos siellä löytyisi syitä ja mahdollisia keinoja millä parantaa tilannetta- ihan jollain uudella tavalla. kyllä tuo tilanne ihmistä syö...



sympatiat puolellasi,

mom

momentti:

jos siellä löytyisi syitä ja mahdollisia keinoja millä parantaa tilannetta- ihan jollain uudella tavalla. kyllä tuo tilanne ihmistä syö...

sympatiat puolellasi,

mom

Koska kerran mitään ongelmaa ei ole vaan tämä on ihan normaalia parisuhteen seksielämää " alkuhuuman" jälkeen. Sitä paitsi siellä terapiassa joutuisi puhumaan vieraalle ihmiselle, kertomaan tunteistaan, perustelemaan (toisin kuin omalle avoimiehelle) muutenkin kuin että ei huvita jne.

Kyllä tässä taitaa vaihtoehdot olla aika vähissä. Mutta varmaan on kiva sitten vanhana vaarina kiikkustuolissa kertoa teini-ikäiselle pojanpojalle ylpeänä että muita seksikumppaneita ei ole ollut kuin tuo sinun mummisi eikä senkään kanssa ole neljäänkymmeneen vuoteen....

-sadman-

liian tunteellinen. Jos saat tyhjentää kassit riittävän usein niin tyydy siihen. Kaikkea ei voi saada. Parisuhteesta tulee kaveruussuhde ajan mittaan, ei sille mitään voi.

Jos sulla on muuten perheen asiat kunnossa ja lapset tärkeitä niinkuin voisi kuvitella niin jatka niinkuin ennenkin.

Keksi harrastuksia/tekemistä jolla saat ajatukset suunnattua johonkin muualle vaimostasi, se on sen ihan selvästi ansainnut.

Jos on pakko saada paijata jotakin niin hanki koira.



t. Mies, jolla vähän sama tilanne..

Vierailija:

liian tunteellinen. Jos saat tyhjentää kassit riittävän usein niin tyydy siihen. Kaikkea ei voi saada. Parisuhteesta tulee kaveruussuhde ajan mittaan, ei sille mitään voi.

Jos sulla on muuten perheen asiat kunnossa ja lapset tärkeitä niinkuin voisi kuvitella niin jatka niinkuin ennenkin.

Keksi harrastuksia/tekemistä jolla saat ajatukset suunnattua johonkin muualle vaimostasi, se on sen ihan selvästi ansainnut.

Jos on pakko saada paijata jotakin niin hanki koira.

t. Mies, jolla vähän sama tilanne..

Jos olisin vähemmän tunteellinen niin kävisin surutta vieraissa ja juoksisin kaiken maailman harrastuksissa illat. Sinkkuna olokin houkuttelisi pitkästä aikaa. Olisi tilivelvollinen vain itselleen ja jos silloin tällöin pimppaa irtoaisi vaikkapa ravintolaillan päätteeksi niin ei tarvitsisi kärsiä omantunnontuskia. Kaikkea ei tosiaan voi saada mutta kun kerran parisuhteessa on epäitsekkäästi luovuttava niin paljosta ja siltikin joka tapauksessa saa niin paljon paskaa niskaan että edes seksin olisi syytä olla toimivaa. Ja vaikka ei ole niin ei minussa ole näköjään tarpeeksi miestä nostaa kytkintä. No, jahka nuo lapset tuosta vähän kasvavat niin koko ajan helpommaksi tulee sekin ratkaisu.

-sadman-

Täysin tunnekuollut nainen minua kohtaan. Vuosia yritin, tein kaikkeni ollakseni unelmamies, saadakseni hänen halut ja vuorovaikutteisuuden heräämään siinä onnistumatta. Hän kyllä piti kaikesta mitä tein, muusta kuin seksistä, kaikesta mikä ei vaatinut hänen alastomuuttaan. Mutta missään vaiheessa hän ei suostunut ymmärtämään, että myös minua, miestä, olisi täytynyt kohdella samoin. Hänenkin olisi täytynyt yrittää. Ja kuten sanoit, jossakin vaiheessa kun itse ei saa MINKÄÄNLAISTA huomiota, ei edes sitä selän silittelyä tai muuta pienintäkään fyysisyyttä, kaikki vaan kuolee sisältä.

Hänellä ei myöskään ollut ongelmaa seksittömyyden kanssa, se oli vain ja ainoastaan MINUN ongelmani. Siitä ei siis voitu sanallakaan keskustella.



Seksittömyyden kanssa tulee vuosienkin ajan toimeen, se ei ole se suurin kysymys, mutta täydellisen tunnekylmyyden kanssa ei. Oma elämäni todella alkoi vasta sitten kun uskalsin lopettaa muilta osin täydellisen suhteen ja hypätä tuntemattomaan. Nyt entinen suhteeni tuntuu mielettömyydeltä, miksi ihmeessä haaskasin vuosiani kurjassa suhteessa?? Vaikka olemme miehiä, on meilläkin tunteet ja tarpeet.



Ajoittaiset seksittömät kaudet kuuluvat suhteeseen, mutta suhteessa kuuluu pitkänkin ajan jälkeen olla rakkautta. Jos se suhteestasi puuttuu, kannattaa miettiä onko sen jatkamisessa järkeä. Vastoin niin monen naisen käsitystä, parisuhteen onnistuminen ei ole pelkästään miehen käsissä. Se on jatkuvaa vuorovaikutusta ja tasavertaisuutta - paitsi naisen, MYÖS MIEHEN HUOMIOON OTTAMISTA JA KUNNIOITTAMISTA.

onko nuo naisenne muuttuneet tuollaiski vasta ajan kanssa? olivatko silloin alkuaikoina aktiivisia ja innokkaita?



jos niin, niin mistä se muutos johtuu?



on nimittäin olemassa ihan oikeastikin sellaisia pareja jotka hiljaisten kausien jälkeen kokevat myös ne hekumat uudestaan. ja hakevat apua ja näkevät vaivaa piristääkseen seksielämää, jos se ei luonnostaan hyvin voi.



mä en sitten oikeesti tiedä, että mikä monilla naisilla vetää halut nollaan ja onko haluttomat naiset olleet aina haluttomia, vaikka nainen olen. kunhan pähkäilen.

että itse olen kyllä sitä mieltä että mieluummin kunnon ero ja sitten uusi, kuin epämääräisiä systeemejä. siinä ei tule kuin kärsijöitä loppujenlopuksi. eikä se oma suhde paremmaksi siitä mihinkään muutu jos pettää. tulee vaan lisää mutkia.

ap tämän ketjun vaimollesi, ehkä hän ymmärtäisi sinua paremmin.

Voi että! Miten ihana mies sinä olisitkaan... vaikkapa minulle...!

Luulisin, että kummankin työkiireet ja siitä aiheutunut stressi lopetti seksin käytännöllisesti katsoen kokonaan, siis pahimmillaan kertaan vuodessa, parhaimmillaan muutamaan (tätä kesti useita vuosia). Suhteen alussa seksiä tietenkin oli enemmän mutta silloinkin muu koskettelu ym oli täysin yksipuolista.



Olenkin myöhemmin, juuri suhteen alussa jo vaivanneen yksipuolisen ei-seksiin liittyvän fyysisyyden puutteen takia usein miettinyt, mikä ihme sai minut pysymään suhteessa - toivoin tietenkin, että asiat olisivat muuttuneet. Vuosien kuluttua ymmärsin, ettei mikään muutu enkä todellakaan aikonut hyväksyä silloista tilannetta koko loppuelämäkseni.



Täytyy sanoa, että kokemus muutti myös minua ihmisenä: olen ollut huomattavasti lyhytjännitteisempi uusissa suhteissani. Mikäli olen aistinut joitakin vakavia asenne-eroja, olen helpommin lopettanut " lähes täydellisen" suhteen, sen sijaan että odottaisin muutosta tai pysyisin suhteessa vain suhteen vuoksi. Olen täysin sinut itseni kanssa tällä hetkellä ja ennen kaikkea onnellinen ja tyytyväinen elämääni.



Ap:lle suosittelisin vakavaa mietiskelyä ja todellista asioista keskustelua puolisonsa kanssa. Ja miksi pettää jos kumppanisi on " huono" - eikö siinä tapauksessa olisi, kuten momentti sanoi, kaikille helpompaa erota siististi ja aloittaa uusi elämä?

Vierailija:

Täysin tunnekuollut nainen minua kohtaan. Vuosia yritin, tein kaikkeni ollakseni unelmamies, saadakseni hänen halut ja vuorovaikutteisuuden heräämään siinä onnistumatta. Hän kyllä piti kaikesta mitä tein, muusta kuin seksistä, kaikesta mikä ei vaatinut hänen alastomuuttaan. Mutta missään vaiheessa hän ei suostunut ymmärtämään, että myös minua, miestä, olisi täytynyt kohdella samoin. Hänenkin olisi täytynyt yrittää. Ja kuten sanoit, jossakin vaiheessa kun itse ei saa MINKÄÄNLAISTA huomiota, ei edes sitä selän silittelyä tai muuta pienintäkään fyysisyyttä, kaikki vaan kuolee sisältä.

Hänellä ei myöskään ollut ongelmaa seksittömyyden kanssa, se oli vain ja ainoastaan MINUN ongelmani. Siitä ei siis voitu sanallakaan keskustella.

Seksittömyyden kanssa tulee vuosienkin ajan toimeen, se ei ole se suurin kysymys, mutta täydellisen tunnekylmyyden kanssa ei. Oma elämäni todella alkoi vasta sitten kun uskalsin lopettaa muilta osin täydellisen suhteen ja hypätä tuntemattomaan. Nyt entinen suhteeni tuntuu mielettömyydeltä, miksi ihmeessä haaskasin vuosiani kurjassa suhteessa?? Vaikka olemme miehiä, on meilläkin tunteet ja tarpeet.

Ajoittaiset seksittömät kaudet kuuluvat suhteeseen, mutta suhteessa kuuluu pitkänkin ajan jälkeen olla rakkautta. Jos se suhteestasi puuttuu, kannattaa miettiä onko sen jatkamisessa järkeä. Vastoin niin monen naisen käsitystä, parisuhteen onnistuminen ei ole pelkästään miehen käsissä. Se on jatkuvaa vuorovaikutusta ja tasavertaisuutta - paitsi naisen, MYÖS MIEHEN HUOMIOON OTTAMISTA JA KUNNIOITTAMISTA.

Kiitos kommenteista. Kaikesta p**kasta huolimatta sitä eroa ei halua kuitenkaan vielä lasten takia ajatella. Ehkä se hyvä seksielämä ei kuitenkaan ole juuri minulle niin tärkeä että sen puute olisi " riittävä" syy erota vaikka monelle muulle ehkä olisikin. Muilta osin vaimoni on aivan kelpo kumppani ja " hyvä jätkä" , jonka kanssa tulee toimeen. Ja joka tapauksessa ihanien lasteni äiti.

Varmaan sitä edelleen naiivisti odottaa toisen muuttuvan vaikka odotusta on jo kestänyt kymmenen vuotta. Tavallaan ymmärrän esim. niitä naisia, jotka kaikesta huolimatta jatkavat suhteessa väkivaltaisen tai juopon miehen kanssa. " Ehkä tämä oli viimeinen kerta. Ehkä hän nyt muuttuu..." .

-sadman-

Vierailija:

Näyttäisit ap tämän ketjun vaimollesi, ehkä hän ymmärtäisi sinua paremmin.

Voi että! Miten ihana mies sinä olisitkaan... vaikkapa minulle...!

Kyllä minä olen kaikki nämä asiat moneen kertaan hänelle kertonut. Vaimo vaan ottaa siitä nokkiinsa ja käskee etsiä sellaisen naisen joka vaikkapa suostuu ottamaan suihin. Tällaisissa asioissa vaimoni ei ole pätkääkään kiinnostunut siitä, mitä muut ajattelevat. Vaikka näyttäisin miljoona viestiä missä joku nainen valittaa kun mies ei nuole tai mies ei sitä tai tätä tai tekee sitä ja tätä niin jos hän on toista mieltä niin ei voi mitään. Ja olisihan tämä monologi toki ulkopuolisten lukijoiden kannalta informatiivisempi jos tässä olisi myös vaimoni kanta ja mielipiteet edustettuina hänen itsensä kirjoittamina eikä minun.

Mukava silti kuulla, että edes joku arvostaisi tällaista miestä jossa toki on myös omat vikansa ja puutteensa. Ehkä se kuitenkin antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta jos saan jonain kauniina tarpeekseni kaikesta tästä ja päätän aloittaa uuden elämän.

Meillä kyllä seksiä on suhteessa hieman useammin, mutta EI IKINÄ vaimon aloitteesta. Vaimo ei koskettele, ei ehdottele, ei flirttaa. Seksi tuntuu aina saadulta palvelukselta. Kotitöitä raadan niska limassa, että vaimo olisi " paremmalla tuulella" , mutta toivottua seksuaalista heräämistä ei näytä tapahtuvan.



Olen kokenut melko paljon ennen nykyistä vaimoani ja saamani palaute on ollut seksuaalisuuden suhteen positiivista. Nyt kuitenkin alkaa itsetunto romahtamaan. No, onneksi elämässä on muutakin; mahtavat lapset, mielekäs ja haastava työ ja sitä kautta paljon rahaa...



Edelleen sitä kuitenkin toivoo, että kai se vaimo siitä vielä muuttuu...

hienoa, jos viestini antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta. ymmärsit oikein kirjoitukseni sävyn.

minullakin oli epätyydyttävä parisuhde, josta erosin talven aikana. yritin puhua ex-miehelle usein ongelmista, me elimme viimeiset vuodet kuin sisko ja veli. kaikki aloitteet tulivat minun suunnaltani... se syö naista! en tuntenut itseäni halutuksi.

kuluvan kesän aikana olen löytänyt itselleni ihanan miesystävän kaikista epäilyistäni huolimatta. luulin, ettei minulle ole olemassa sitä oikeaa ihmistä... itsetunto on kohonnut merkittävästi tämän uuden suhteen ansiosta.

toivottavasti saat parisuhteesi kuntoon. ja jos ei se onnistu, muista että jossakin voi olla sinulle oikeampi kumppani.

enpä haluaisi pelotella,mutta kerron kuitenkin.

Itselläni on eräs miesystävä joka abautui aviohuolistaan. Hänellä on kanssasi sama tilanne. vaimo on jo vuosia " antanut säälistä" ja on sanonut miehelleen, että seksi ei vaan kiinnosta.

Mä aloin tota miettimään, että eihän se seksuaalisuus ihmisistä voi loppulisesti mihinkään kadota. Kysyin tältä ystävältäni, että käykö vaimo vieraissa? Ja sieltä oli sitten salapoliisi työn jälkeen selvinnyt, että vaimolla oli ollut joku 3 vuotta salainen seksisuhde toisen miehen kanssa. Koki että sai tältä ystävältäni aviomiehenä kaiken muun paitsi seksin ja sen seksin haki muualta. Niin tää vaimo oli siis kans ehdotellut miehelleen, että se vois hankkia itselleen panosuhteen..siitähän ne mun epäilyt sit heräs...juurikin tosta kommentista. Kannattaa miettiä!

Vaikka tämä on vanha juttu, se on silti arkipäivää monen naisen elämässä. Minulla kesti kauan ennenkuin pystyin rentoutumaan sängyssä ja aidosti nauttimaan seksistä. Edelleenkin esim lapset ja seksi tuo ongelmia: Pelkään että lapset kuulee seksiääniä tai sängyn narinaa, jos eivät nukukaan. Keskellä päivää on turha kuvitellakaan tekevänsä mitään edes suljetun oven takana. Omat vanhempani eivät edes suukotelleet lasten nähden ja siksi minusta on epämukavaa jos mies tulee halailemaan kun lapset ovat näkemässä. Sairasta mutta en voi sille mitään.



Haluaisin harrastaa seksiä sponttaanisti ja äänekkäästi, kokeillen eri juttuja... mutta estoni estävät sen.



Minkäs teet? Odottelen että lapset kasvavat ja heidät raaskii laittaa hoitoon esim viikonlopuksi.

hellyyttä ja läheisyyttä. Mies ahdistui tästä ja jos halailin häntä julkisilla paikoilla, hän tuuppasi mut kauemmas ja jos tulin sohvalla kainaloon, hän vaihtoi sohvaa. Totuin tähän fyysiseen koskemattomuuteen ja kun lapsia pian tuli, sain heistä kaipaamaani fyysistä läheisyyttä.



Koen kyllä, että olen jäänyt hänen vuokseen paitsi jostain ihanasta ja kateellisena katson käsi kädessä kulkevia, suutelevia ja halailevia pareja. Ollaan siis oltu hänen toiveestaan 12 vuotta yhdessä toisiimme koskematta muuten kuin seksiä harrastaessa.... Nyt mies on alkanut ruikuttaa, kun en helli häntä ja se vituttaa. Hän on itse halunnut näin, enkä voisi kuvitellakaan, että yhtäkkiä alkaisimme pussailla ja halailla. Haaveilen, että joskus mahdollisesti jossain toisessa suhteessa näin tapahtuu.

Vierailija:

enpä haluaisi pelotella,mutta kerron kuitenkin.

Itselläni on eräs miesystävä joka abautui aviohuolistaan. Hänellä on kanssasi sama tilanne. vaimo on jo vuosia " antanut säälistä" ja on sanonut miehelleen, että seksi ei vaan kiinnosta.

Mä aloin tota miettimään, että eihän se seksuaalisuus ihmisistä voi loppulisesti mihinkään kadota. Kysyin tältä ystävältäni, että käykö vaimo vieraissa? Ja sieltä oli sitten salapoliisi työn jälkeen selvinnyt, että vaimolla oli ollut joku 3 vuotta salainen seksisuhde toisen miehen kanssa. Koki että sai tältä ystävältäni aviomiehenä kaiken muun paitsi seksin ja sen seksin haki muualta. Niin tää vaimo oli siis kans ehdotellut miehelleen, että se vois hankkia itselleen panosuhteen..siitähän ne mun epäilyt sit heräs...juurikin tosta kommentista. Kannattaa miettiä!

Tästä vaihtoehdosta en kyllä usko olevan kyse. Jos kyseessä olisi äkillinen muutos vaimon haluissa niin sitten ehkä mutta kun olen sen 10 vuotta turhaan odottanut muutosta toiseen suuntaan. Eli huonoa tai surkeaa on meidän seksielämämme ollut aina. Joku on joskus neuvonut näyttelemään välinpitämätöntä ja antaa vaimon tehdä aloite mutta aik hiljaista olisi jos tuota koittaisin. Nythän saan sentään välillä " tyhjentää pussit" eikä sitä tarvitse tehdä omalla kädellä.

Alley:

hellyyttä ja läheisyyttä. Mies ahdistui tästä ja jos halailin häntä julkisilla paikoilla, hän tuuppasi mut kauemmas ja jos tulin sohvalla kainaloon, hän vaihtoi sohvaa. Totuin tähän fyysiseen koskemattomuuteen ja kun lapsia pian tuli, sain heistä kaipaamaani fyysistä läheisyyttä.

Koen kyllä, että olen jäänyt hänen vuokseen paitsi jostain ihanasta ja kateellisena katson käsi kädessä kulkevia, suutelevia ja halailevia pareja. Ollaan siis oltu hänen toiveestaan 12 vuotta yhdessä toisiimme koskematta muuten kuin seksiä harrastaessa.... Nyt mies on alkanut ruikuttaa, kun en helli häntä ja se vituttaa. Hän on itse halunnut näin, enkä voisi kuvitellakaan, että yhtäkkiä alkaisimme pussailla ja halailla. Haaveilen, että joskus mahdollisesti jossain toisessa suhteessa näin tapahtuu.

Ensin torjutaan ja sitten syyllistetään. Vaimollani myös tuota läheisyyden karttelua. Sitä ei ole ollut aina mutta nykyään on. Kädestä voi vielä pitää kiinni mutta halailut ja hellimiset loistaa poissaolollaan.

Olen miettinyt että joutuisi kyllä kaikki " normaalin" parisuhteen käytännöt opettelemaan kokonaan alusta jos nyt ottaisi ja häipyisi. En osaa suudella, en hyväillä, en esileikkejä, en tiedä mikä naisesta tuntuu hyvältä jne. Osaan vain " vetää käteen ilman käsiä" . Ja senkin olen oppinut tekemään nopeasti vaimoni tahdosta. Taidan olla aika vastenmielinen hänen mielestään. Mutta kelpaan silti kämppikseksi ja avuksi normaaliin arkeen.

Ja sitten vielä joku väittää että ruoho vaan NÄYTTÄÄ paremmalta aidan toisella puolella.

-sadman-