Millaista sisustustyyliä pidät itse ns. hienona? Entä arvostettavana?

Mä arvostan omaa tyyliä. Että sisustus on siellä asuvien näköinen. Saa olla ihan millainen vaan, kunhan se on ihan oman ja persoonallisen näköinen.

Vierailija kirjoitti:

Mä arvostan omaa tyyliä. Että sisustus on siellä asuvien näköinen. Saa olla ihan millainen vaan, kunhan se on ihan oman ja persoonallisen näköinen.

Entä jos se oma tyyli sattuu olemaan tyyli joka on juuri muodissa? Täältä saa heti haukut.

Tällaista

https://i.pinimg.com/originals/2d/53/d0/2d53d08796b71d51fcebb29dfaeec7a…

Mä tykkään siitä, että osataan luoda tunnelmaa. Se on hienoa, kun joku osaa yhdistellä erilaisia elementtejä yhteen ja kokonaisuudesta tulee enemmän kuin osiensa summa. Se on myös hienoa, että joku saa tosi pienellä budjetilla oman näköisen kodin.

Mä en tykkää sellaisesta kauhean sisustetun näköisestä kodista. Tai siis joo, jos käyn jonkun kotona, niin toki yleensä arvostan ja viihdyn, mutta kun nyt puhutaan siitä, mikä mua oikeasti puhuttelee. Se ei mielestäni ole myöskään kiinnostavaa, että sisustus tehdään isolla rahalla. Mielikuvitus ja aito silmä ovat sellaisia asioita, joita ei voi rahalla ostaa.

Vierailija kirjoitti:

Tällaista

https://i.pinimg.com/originals/2d/53/d0/2d53d08796b71d51fcebb29dfaeec7a…

Ei näytä kovin skandinaaviselta.

Miksi sisustuksen pitäisi olla hienoa tai arvostettavaa? Minusta tärkeintä on, että ihminen viihtyy kodissaan. Mielummin käytännöllistä kuin kaunista. Musta, nahkainen tv-tuoli ei ole kovin kaunis, mutta siitä on helpompi pyyhkiä kaatunut punaviini pois kuin vaaleasta kangastuolista.

Taide, ihan itse tehtykin ilahduttaa. Aidot luonnonmateriaalit. Hillityt värit ja riittävästi kontrastia. Toimivat mittasuhteet. Pienet design-jutut, jotka eivät ole kuluneimmasta päästä. Pieni määrä huumoria. Viherkasvit.

tykkään siitä että on tyylikästä ja kodikasta samaan aikaan. 

Sellaisista tyyleistä, jotka mua kiinnostavat, tehdään harvoin sisustusjuttuja. Mutta Hesarissa oli pari vuotta sitten juttu lavastaja Markus Tsokkisen kodista, ja se kyllä puhutteli todella. Löytyy netistäkin: https://www.hs.fi/kuukausiliite/art-2000006226995.html

nro 4

Käytännöllinen kirjoitti:

Miksi sisustuksen pitäisi olla hienoa tai arvostettavaa? Minusta tärkeintä on, että ihminen viihtyy kodissaan. Mielummin käytännöllistä kuin kaunista. Musta, nahkainen tv-tuoli ei ole kovin kaunis, mutta siitä on helpompi pyyhkiä kaatunut punaviini pois kuin vaaleasta kangastuolista.

Mä ajattelin, että tämä ketju on niille, joita sisustaminen kiinnostaa. Ei sen tarvitse kaikkia kiinnostaa, mutta toisille se on tosi tärkeää.

nro 4

Tasapainoisuus on varmaan se taikasana itselleni. Että tila on tasapainoisen oloinen, että ei ole kasaa tavaraa täällä ja autiota tuolla, tai yhtä ainoaa katseenkiinnittäjää tilassa, vaan siinä on rytmiä ja tasapainoa elementtien välillä. Ja myös, että tavarat ovat suunnilleen oikean kokoisia toisiinsa ja tilaan nähden.

Pidän minimalistisesta tyylistä.

Tyhjä tila rauhoittaa ja puhuttelee.

Yksinkertainen ON kaunista; koristeita ei tarvita.

Minäkin arvostan sitä että asukas on sisustanut kotinsa sellaiseksi, jossa juuri itse viihtyy. Pidän monenlaisista tyyleistä, mutten kuitenkaan skandinaavisesta tai muutenkaan kovin kliinisestä ja askeettisesta sisustustyylistä.

Sellaista, jossa on onnistuneesti yhdistetty elementtejä eri aikakausilta (1800-luvun taidetta ja huonekaluja 1900-luvun taiteeseen ja huonekaluklassikoihin). Jossa koti on sisustettu itseään varten, vuosien aikana. Ei julistetaidetta, ei valkoista kokosisustusta, elektroniikka piilotettu mahdollisuuksien mukaan. Aitoja mattoja, jokunen patsas, kirjastohuone.

Ei mitään krääsää.

Kylllähän kaikki lähtee perusteiltaan luonnosta ja luonnontieteistä. Sellainen moderni sistus etttä on kaikki vaikka valkoista ja sellaista suorakaiteen mallista ja niiin jotenkin ajattoman ja mielikuvituksetttoman köyhäää että ollaaan niin ns kliinisiä ja persooonattomia. Kyllä esim jossain hirsi puussa on jo ominaistuoksua ja sellaista luonnonläheisyyyttä ja selllaista tekemisen jälkeä ja eläväää meininkiä eikä kuolluttta muovia niiin kylllä siinä on arvokkuus siinä koreudessaaan mitä luonto ja elämä voi kaikkinensa ihmiselle tarjota on vahvasti läsnä.