Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen mummon käytös harmittaa
18.04.2021 |
Olemme 35-vuotias pariskunta, ja meillä on yksi nyt jo ekaluokkalainen lapsi. Taloudellinen tilanteemme on kaikin puolin hyvä ja tasapainoinen, ja saamme itse hankittua kaiken tarvitsemamme kuten tähänkin saakka.
Lapsen mummo on nyt viimeisen vuoden aikana ottanut jonkinlaiseksi pakkomielteekseen lapsemme ulkovaatteet. Lapsi kulkee uusissa, ehjissä ja laadukkaissa vaatteissa.
Moni olisi varmaan tästä kiitollinen, ja usein lukee/kuulee, että kunpa isovanhemmat ostaisivatkin jotain.
Mekin otamme vaatelahjat yleensä kiitollisina vastaan, eikä siinä mitään. Mummon kanssa tämä on kuitenkin toisenlaista, emmekä kumpikaan mieheni kanssa pidä mummon tavasta toteuttaa tätä vaateasiaa.
Kyse ei ole erilaisista mieltymyksistä tai siitäkään, että mummo ostaisi väärää kokoa. Emme vain pidä siitä, että mummo saa päähänsä ostaa kumpparit ja raivostuu, kun olemmekin ne jo ostaneet ja kerromme että emme tarvitse enää kolmansia peruskumppareiden ja vuorellisten lisäksi.
Esimerkiksi syksyllä kävi niin, että mummo ilmoitti ostavansa lapselle toppavaatteet ja soittelevansa sitten, kun haluaisi hakea lapsen mukaan ostoksille. Tämä olikin ok, mutta kun ilmat alkoivat viiletä eikä mummoa näkynyt tai kuulunut, lähdimme itse vaateostoksille. Lapsi sai kahdet toppavarusteet sekä ns. paremman takin kenkineen ym. juttuineen, sellaisen, millä lähinnä mennään autosta kauppaan tai muuta vastaavaa. Kun mummo lopulta soitti, kerroimme jo tehneemme ostokset. Reaktio? Mummo loukkaantui aivan hirveästi.
Viime viikolla hän loukkaantui, kun olisi halunnut lähteä ostamaan keväisiä ulkovaatteita lapselle ja sanoimme, ettei tarvitse, koska olemme jo ostaneet. Kerroimme, että esimerkiksi kevyempää ja kesäisempää vaatetta tarvitaan, jos tuntuu että jotain haluaa ostaa. Oli edelleen loukkaantunut.
Meillä on miehen kanssa ollut alusta saakka se periaate, että itse ostetaan ja varsinkin nämä vaateasiat on jostain syystä meille sellaisia asioita, että mieluiten ostellaan itse. (Siis asia erikseen nämä jouluisin tai vaikka synttäreiltä tulevat vaatteet. Niistä antajat on yleensä kyselleet että tarvittaisko jotakin. Tämä tulee näiltä muilta sukulaisilta ja kummeilta jotenkin niin eri tavalla.)
Lähinnä minä nyt ihmettelen, että miksihän tämä on mennyt tällaiseksi ja miten tämän voisi lopettaa? On ok jos mummo silloin tällöin ostelisi jotain, mutta tuo jatkuva loukkaantuminen ja ylipäätään asian ilmoitusluontoisuus kuinka "Minä sitten ostan Saaralle x" kummastuttaa ja harmittaa.
Aiemmin vastaava kohde oli jostain syystä Saaran hiukset. Käytimme lasta kampaamossa kerran kahdessa tai kolmessa kuukaudessa, joten lapsella oli aivan normaalit hiukset. Lapsi halusi kasvattaa hiuksiaan, mutta tämä ei sopinut mummolle ja kerran lapsi tulikin kotiin huomattavasti lyhyemmillä hiuksilla. Ilman, että asiasta olisi mitenkään keskusteltu etukäteen. Oli vain puhe, että lapsi voi lähteä mummon kanssa ja että tasataan sentti, pari. Tietysti kysyimme asiasta ja mummon vastaus kuului, että kun ne lyhyetkin sopii sille niin hyvin.
Sekä mies että minä koimme, että mummo käveli ylitsemme asiassa, ja halusimme jatkossa hoitaa kampaamokäynnit itse. Tuloksena mummon loukkaantuminen.
Tämä sama ylikävelty tunne tulee näistä vaateasioistakin.
Kommentit (23)
Hyi, mikä mummo. Tuollaisia on paljon.
Tehkää selkeä linjaus: mummo ei saa enää ostaa lapselle mitään ettekä päästä häntä lapsen kanssa kampaajalle. Jos hän ostaa, ette ota vastaan. Jos hän loukkaantuu niin sittenpähän ei tarvitse olla häneen yhteydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyytäkää, että mummo laittaa ne rahat säästöön lasta varten. Kyllä hän vielä tarvitsee monet sukset, luistimet, kännykät ja tietokoneet.
No olipa pitkä sepustus. Ja mitäs se toinen mummi sitten puuhaa?
Onko hän aivan ulkona koko lapsen jutuista, sepustuksessahan puhutaan vai yhdestä mummosta.
Tylsä yritys provoksi.
Mummo yrittää ottaa vanhemman paikkaa. Yleensähän vanhemmat ostavat vaatteet ja vievät kampaajalle.
Meillä oli samanalaista ongelmaa. Mummo oli kutonut pyytämättä pojan huoneeseen maton, sanottiin että siellä on liikennematto jolla leikkii aamusta iltaan. Järkyttävä marttyyrikohtaus mummolta.
Lapsen kasvettua alkoi yritys saada hänet koko ajan yöksi, mummo keksi tapahtumia mihin voivat mennä niin että hän pääsisi arjen menoihin kuin kolmantena vanhempana. Keksi jopa harrastuksia lapselle joihin hän heitä veisi.Liika oli liikaa ja hänen kantamansa kamat ja jatkuvat vaatimukset oli todella kuormittavia.
Jospa teidän mummo tajuaisi että ei osta enää ulkovaatteita kun on mennyt niin monta kertaa päällekkäin? Tai sanokaa että voi mennä lapsen kanssa ostamaan jonkun mieluisan paidan tms.jos kerran haluaa.
Vierailija kirjoitti:
No olipa pitkä sepustus. Ja mitäs se toinen mummi sitten puuhaa?
Onko hän aivan ulkona koko lapsen jutuista, sepustuksessahan puhutaan vai yhdestä mummosta.Tylsä yritys provoksi.
Tylsä uikutus sinulta. Ehkä se toinen mummo on ns normaali. Tämä mummo ei kuulosta edes lähimainkaan niiltä, joiden toilailuista on saatu lukea täällä, mutta ei silti olisi vanhempana kovin mukavaa, jos tuolla tavalla käveltäisiin yli ja mitätöitäisiin.
En nyt ehkä laittaisi välejä poikki, mutta asettaisin tiukat rajat mummolle, ja olisin muuten ihan kuin ennenkin. Loukkaantuminen on sitten hänen käsissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisille eivät yleensä kiellot mene perille suullisina eivätkä kirjallisina. Ette vain enää ota mitään vastaan. Lapsi saa tavata mummoa valvottuna toisen tai molempien vanhempien läsnäollessa silloin, kun vanhemmille sopii. Ei ekskursioita yksin mummon kanssa.
Äitini on samanlainen. Ja minulle, kohta viiskymppiselle, myös.
Ei tuolleen kävellä yli eikä oikutella. Vanhemmat tekee ison työn lastensa kanssa ja jos ei sitä voi kunnioittaa, menee puhelut estoon.
Jos on ilkeä, olkoon itekseen.
Kaikki voittaa. 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne manipuloida osaa. Sen hetken.
Vierailija kirjoitti:
Hyi, mikä mummo. Tuollaisia on paljon.
Tehkää selkeä linjaus: mummo ei saa enää ostaa lapselle mitään ettekä päästä häntä lapsen kanssa kampaajalle. Jos hän ostaa, ette ota vastaan. Jos hän loukkaantuu niin sittenpähän ei tarvitse olla häneen yhteydessä.
En jotenkin haluaisi kieltää jotain yksittäisiä juttuja ostelemasta, mutta ehkä se tämän ihmisen kohdalla olisi viisainta.
Tuntuu oikeasti melko raskaalta mummon käytös/toiminta.
Ylempi vastaaja kysyi, olemmeko kokeilleet keskustella asiasta mummon kanssa. Olemme kyllä välillä, mutta silloin tulee äkäistä kommenttia että "Onko lapsella muka liikaa vaatteita?!" Ja jos sanotaan, että tätä lajia ei kyllä tarvita yhtään enempää, niin tuloksena loukkaantuminen. Ei siis saada varsinaisesti kunnolla keskusteltua mummon kanssa itse asiasta eli hänen tavastaan toimia. Vinkkejä, miten luotsata keskustelu aiheeseen kaiken kyseenalaistamisen läpi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyytäkää, että mummo laittaa ne rahat säästöön lasta varten. Kyllä hän vielä tarvitsee monet sukset, luistimet, kännykät ja tietokoneet.
Mummolla on lapsen säästötilin numero ja ollaan itse asiassa joskus ehdotettu näin tekemäänkin, jos hänestä tuntuu, että haluaa jotain antaa. Ei ole ottanut tähän mitään kantaa, mutta vaatesouvi on vain jatkunut.
Ap
Sopikaa mummon kanssa että osallistuu rahallisesti lapsen vaatehankintoihin niin ei tule paha mieli kenellekkään eikä monia samoja vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopas oli tosiaan tarinan poikasta viritelty taas.
Se kenen äitee tuo on, voi sanoa äitsykälleen, että hän voi olla mukana tietyillä ehdoilla tai hän voi olla pois. Noin, vääntöä ei tarvitse. Jos mummeli ei hyväksy teidän ehtoja, niin estot päälle ja ongelma on käsitelty.
Yrittäkää nyt vain olla aikuisia, ei se ole vaikeaa! Olette jo aikuisia ihmisiä, pystytte kyllä siihen tai sitten pärjäätte ja itkette.
Tsiisus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi, mikä mummo. Tuollaisia on paljon.
Tehkää selkeä linjaus: mummo ei saa enää ostaa lapselle mitään ettekä päästä häntä lapsen kanssa kampaajalle. Jos hän ostaa, ette ota vastaan. Jos hän loukkaantuu niin sittenpähän ei tarvitse olla häneen yhteydessä.
En jotenkin haluaisi kieltää jotain yksittäisiä juttuja ostelemasta, mutta ehkä se tämän ihmisen kohdalla olisi viisainta.
Tuntuu oikeasti melko raskaalta mummon käytös/toiminta.
Ylempi vastaaja kysyi, olemmeko kokeilleet keskustella asiasta mummon kanssa. Olemme kyllä välillä, mutta silloin tulee äkäistä kommenttia että "Onko lapsella muka liikaa vaatteita?!" Ja jos sanotaan, että tätä lajia ei kyllä tarvita yhtään enempää, niin tuloksena loukkaantuminen. Ei siis saada varsinaisesti kunnolla keskusteltua mummon kanssa itse asiasta eli hänen tavastaan toimia. Vinkkejä, miten luotsata keskustelu aiheeseen kaiken kyseenalaistamisen läpi?
Estot päälle ja jatkatte elämäänne. Helppo juttu.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on samanlainen. Ja minulle, kohta viiskymppiselle, myös.
Ei tuolleen kävellä yli eikä oikutella. Vanhemmat tekee ison työn lastensa kanssa ja jos ei sitä voi kunnioittaa, menee puhelut estoon.
Jos on ilkeä, olkoon itekseen.
Kaikki voittaa. 👍
Näin se on normaaleiden ihmisten mielestä, mutta ap ja mies ovat reppanoita.
Tuntuu, että mummo haluaa kokea olevansa tarpeellinen, ja jostain syystä se nyt kanavoituu vaatteisiin. Sanokaa hänelle suoraan tuntemuksistanne, vaikka hän loukkasntuisi. Ei ole muuta tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyi, mikä mummo. Tuollaisia on paljon.
Tehkää selkeä linjaus: mummo ei saa enää ostaa lapselle mitään ettekä päästä häntä lapsen kanssa kampaajalle. Jos hän ostaa, ette ota vastaan. Jos hän loukkaantuu niin sittenpähän ei tarvitse olla häneen yhteydessä.
En jotenkin haluaisi kieltää jotain yksittäisiä juttuja ostelemasta, mutta ehkä se tämän ihmisen kohdalla olisi viisainta.
Tuntuu oikeasti melko raskaalta mummon käytös/toiminta.
Ylempi vastaaja kysyi, olemmeko kokeilleet keskustella asiasta mummon kanssa. Olemme kyllä välillä, mutta silloin tulee äkäistä kommenttia että "Onko lapsella muka liikaa vaatteita?!" Ja jos sanotaan, että tätä lajia ei kyllä tarvita yhtään enempää, niin tuloksena loukkaantuminen. Ei siis saada varsinaisesti kunnolla keskusteltua mummon kanssa itse asiasta eli hänen tavastaan toimia. Vinkkejä, miten luotsata keskustelu aiheeseen kaiken kyseenalaistamisen läpi?
Ehkä yritykset saada mummo muuttamaan toimintaansa on hukkaan heitettyä aikaa. Jokainen voi muuttaa vain itseään ja omaa toimintaansa. Teinä ilmoittaisin jämäkästi, että ette tarvi tavaraa tai vaatetta, vaan ostatte itse tarpeen tullen. Loukkaantumiset ja marttyyrikohtaukset jätätte vain kylmästi omaan arvoonsa. Kun sillä ei ole toivottua vaikutusta, mummo ehkä oppii muuttamaan käytöstään. Itse voisin tuossa kohtaa jopa huomauttaa, että marttyyritouhun voi sitten lopettaa ihan siihen paikkaan, en piittaa pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
No olipa pitkä sepustus. Ja mitäs se toinen mummi sitten puuhaa?
Onko hän aivan ulkona koko lapsen jutuista, sepustuksessahan puhutaan vai yhdestä mummosta.Tylsä yritys provoksi.
Oli kyllä pitkähkösti kirjoitettu, sillä yritin kuvailla tilanteen mahdollisimman hyvin jotta lukija saisi siitä selkoa ja pääsisi mahdollisesti niihin fiiliksiin, joita tilanne meissä on herättänyt.
Lapsen toinen mummo on kuollut, joten ikävä kyllä on "täysin ulkona". Papat ovat elossa, mutta eivät vastaavaa harrasta. Leskeksi jäänyt pappa kyselee, tarvitsisiko lapsi jotain, tai saattaa ehdotella esim. että jos laittaisi rahaa tilille/kävisi lapsen kanssa hakemassa sukset. Jos ollaankin jo sukset hankittu, niin hankkii sitten jotain muita eikä ala loukkaantumaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mummo yrittää ottaa vanhemman paikkaa. Yleensähän vanhemmat ostavat vaatteet ja vievät kampaajalle.
Meillä oli samanalaista ongelmaa. Mummo oli kutonut pyytämättä pojan huoneeseen maton, sanottiin että siellä on liikennematto jolla leikkii aamusta iltaan. Järkyttävä marttyyrikohtaus mummolta.
Lapsen kasvettua alkoi yritys saada hänet koko ajan yöksi, mummo keksi tapahtumia mihin voivat mennä niin että hän pääsisi arjen menoihin kuin kolmantena vanhempana. Keksi jopa harrastuksia lapselle joihin hän heitä veisi.Liika oli liikaa ja hänen kantamansa kamat ja jatkuvat vaatimukset oli todella kuormittavia.
Jospa teidän mummo tajuaisi että ei osta enää ulkovaatteita kun on mennyt niin monta kertaa päällekkäin? Tai sanokaa että voi mennä lapsen kanssa ostamaan jonkun mieluisan paidan tms.jos kerran haluaa.
Olipa "mukava" saada kokemus joltain muultakin aiheesta. On nämä kyllä hankalia asioita, kun tuntuu, että tältä mummolta pitäisi suunnilleen lupa kysyä, saako omalle lapselleen ostaa asian x vai onko mummo ehkä suunnitellut sen ostamista...
Meillä myös tätä lapsen jatkuvaa yökylään haluamista on ollut, ja loukkaantumista siitäkin, kun ei aina ole sopinut. Lapsi on kyllä ihan mielellään mennyt, ja sinänsä yökyläilyt on lapsen näkökulmasta sujuneet mukavasti. Lapsi on käynyt ehkä kerran kuussa, välillä harvemmin, mistä myös aina marttyyrikierre.
Ja meilläkin muuten mummo haluaa aina tulla lapsen joulu-ja kevätjuhliin, tai eskarin joulujuhlassa taisi olla viimeksi. Nyt koronan vuoksi ei ole näitä ns. yleisöjuhlia järjestettykään. Lapselle varmaan ihan kiva, että mummo on siellä katsomassa, joten ei kai se mitään haittaakaan. Tosin ei ole sattunut silmään, että muut mummot tai papat noin aktiivisesti näissä juhlissa kulkisi, mutta ehken vain ole hoksannut. Me vanhempina ollaan koettu tämä myös vähän sellaisena tuppautumisena, kun tuntuu, että mummon pitäisi oikeasti saada joka paikassa olla mukana.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Oletteko ottaneet asian puheeksi mummon kanssa? Moni vanha ihminen on todella jyräävä mielipiteillään.
Voi olla, ettei auta muu kuin sanoa: kiitos tarjouksesta, tästä lähtien ostamme kaikki vaatteet itse ja tyttö ei tule yksin kylään.