Vainkeskiluokkajutut! Kerätään tähän ketjuun statussymboleita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka ei ole yksi ryhmä vaan laaja skaala. Tämän huomaa selvästi, jos oman elämän aikana liikkuu skaalalla johonkin suuntaan. Aito ala- ja yläluokka ovat Suomessa marginaalisia, yläluokkaa varmaan alle prosentti populasta ja alaluokkaa mutulla reilut 10%.

Luokka ei määräydy puhtaasti tulojen, varojen tai koulutuksen perusteella, mutta eri luokilla on kyllä itselleen tyypillisiä tulo- ja koulutuspiirteitä. Näiden lisäksi on kuitenkin myös muita, hankalammin mitattavia pääoman muotoja. Laajat verkostot ja kyky rakentaa niitä ovat yksi ylintä keskiluokkaa ja yläluokkaa määrittävistä tekijöistä. Tietynlainen näköalattomuus ja kyvyttömyys muuttaa omaa tilannetta taas ehkä eniten alaluokkaistava asia. Köyhälläkin voi olla paljon mahdollisuuksia ja mahdollisuus nousta köyhyydestä, mutta alaluokkaisella näitä harvoin on.

Uskon, että kaikilla luokilla kulutustottumukset ovat saman tyyppiset kuin omassa luokassa keskimäärin. Luokkien välillä nämä taas eroavat. Keskiluokan kirjoa voi havainnollistaa vaikkapa bränditietoisuuden ja unelmien kautta; alempi keskiluokka haluaa brändilaukun ja brändiksi kelpaa Michael Kors. Unelmana toimii se Luiskan shopperi. Keski-keskiluokka haluaa myös brändilaukun, mutta mieluummin longchmpin, Marc jacobsin tai furlan. Luikkaria ei oteta unelmaksi, koska se assosioituu nousukasmaiseen alempaan luokkaan (eli rahaa on, tyyliä ei -ajattelu). Unelmalaukku on siis Mulberry tai jopa chanel. Ylempi keskiluokka tiedostaa, että yläluokka vähän naureskelee brändisnobbailulle, joten ainakin virallisesti laukuksi yläluokkaisuutta tavoittelevalle ylemmälle keskiluokalle kelpaa mikä vain ja ainakin yksi bränditön kirpparilöytö olisi hyvä olla. Jotta oma luokka käy kuitenkin alemmille luokille selväksi, hankitaan lisäksi kuitenkin se Mulberry - myös esimerkiksi Prada ja Gucci kelpaavat ja unelmana on chanelin pikkulaukku. Hermesiin ei ole varaa. Luikkarinkin saa ostaa käytettynä, koska vintage ei ole koskaan moukkamaista.

Yläluokka käyttää brändejä, jos siltä tuntuu. Valikoima on kansainvälinen. Vaatekaapit tuntuvat olevan myös osin yhteiset sillä lailla, että kalliimpia vaatteita, koruja ja laukkuja lainaillaan iloisesti perheen sisällä (ihana mekko sulla! -eiks ookkin, tää on mun mummon!). Kalliitakin vaatteita ostetaan uutena, mutta nämä on kivointa löytää edullisesti jostain keskieurooppalaisesta outletista.

Naurattaa, kun en tiedä noista brändimerkeistä yhtään mitään. No junttiluokkaan mä kuulunkin. Ja tämän brändimerkkien selvityksen luettuani muistan, miksi minua ahdisti asua Helsingissä ja piti päästä äkkiä pois. Työpaikan ruokasalissa kämäiset eukot vahtasivat ikkunasta ohikulkijoita ja arvostelivat kovaan ääneen näiden pukeutumista. Ei hyvää päivää niitä arvoja!

Mua taas keskiluokkaisena naurattaa tuo laukuista ja brändeistä vouhkaaminen. Ehkä jotkut, siis Jotkut nuoremmat ajattelevat noin, ne joiden ÄO on siinä satasen lähellä, mutta ei, ei kyllä paskaakaan kiinnosta moinen. Mikä tällä palstalla niin perhanasti noissa luokissa kiinnostaa? Miettiikö ihmiset niitä todella noin paljon, en tiennytkään.

Kun mietin tukevassa ylemmässä keskiluokassa olevia, niin ei ne kyllä ole brändien perään ole, mutta kun rahaa on niin tietysti ostetaan laadukasta ja kestävää. No, joillekin auto on tärkeä,  olkoon. Eniten mun läheisin ylijohtajani nauttii, kun pääsee metälle saksanseisojansa kanssa, nauttii illalla nuotiokahvit auringonlaskua ihaillen. Toiselle vapaa-aika on haravointia pihalla, ja hiihtämässä käymistä (murtsikkaa), aivoja on kiva vaivata suorittamalla kuuskymppisenä toinen yliopiskotutkinto. Ei paljon mietitä mitä merkkiä päällä olevat vaatteet on tai astiat. Huoh!!

Jep, tämäpä. Keskiluokkaisten suosiossa olevat brändit on sellaisia tuttuja ja turvallisia, luotettavaksi koettuja, joita on myös helposti saatavilla. Kuten nyt just joku Marimekko, Arabia, Iittala, Vallila, Fjällräven, Finlayson jne. Niitä myydään joka kaupassa, niitten muotokieleen ja tyyliin on silmä tottunut, niitten mielletään olevan kestävämpiä kuin halppismerkkisten. Varmaan joitain kiinnostaa merkit enemmänkin, mutta suuri enemmistö keskiluokasta on kyllä kiinnostuneita ihan muusta.

Vierailija kirjoitti:

Meidän keskiluokkaisen elämän symbolit: omakotitalo lähiössä (ei uusi mutta remontoitu), pihalla tramppa lapsille, pieni hyötypuutarha, terassi kaasugrilleineen ja farkkuskoda. Pari rotukoiraa. Pieni vene ja perämoottori siihen. Autotalliin ei mahdu autoa kun se on täynnä polkupyöriä ja suksia ym. urheilusälää, työkaluja ja puutarhavälineitä. Sisustus on sekoitus ikeaa, perittyä, kirppislöytöjä ja pari design-kalustetta/tavaraa, löytyy Arabian ja Iittalan astioita, niitä muumimukeja ja Marimekon tekstiileitäkin on jonkin verran. Lokkilamppua ei ole, mutta aika monelta naapurilta näyttäis löytyvän. En koe että mikään näistä ois mitenkään statuksen vuoksi hankittu, lähinnä koen sen keskiluokkaisen turvallisuushakuisuuden olevan taustalla siinä että tämmöisiä valintoja on tullut tehtyä, ei ole tarvetta yrittää erottua joukosta.

Ensimmäinen uskottava kuvaus keskiluokasta jonka olen lukenut. Ei ole meilläkään Lokki-lamppua, kun en välitä siitä. Olen joskus nähnyt nätin lampun jonka muotoilu miellytti, mutte ei ole tullut ostettua, tykkään tuosta jostain luonnonmateriaalista punotusta, joko on ostettu kai joskus 90-luvulla, pölyä kerää, mutta sen saa pois. Okei olkkarissa on kansallisromanttista tyyyliä hieno astiakaappi, miehen perintökalu ja pari Biedermaier- tuolia, muuten on sillisalaattia sisustus. Taulut on mitä satuttiin perimään, onneks sai valita mistä eniten tykkäsi. Auto on vanha eikä mitään hienoa merkkiä. Mökkiä ei omistetaan, vuokrataan joka kesä pariksi viikoksi. Ulkomailla käytiin viimeksi monta vuotta sitten, joulutoreilla Saksassa.

Itselleni keskiluokkaan kuuluminen näkyy siinä, että on mahdollisuus valita. Ostimme talon alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Ostan kaupasta sitä juustoa, mitä haluan. Voin aloittaa työpäiväni klo 7 tai 8 tai jotain siltä väliltä. Pidän rutiineista ja opetan niitä myös lapsille; koulu täytyy hoitaa hyvin, liikuntaan ja nukkumiseen panostetaan, rahankäyttöä mietitään yhdessä, keskustellaan kotona säästämisestä ja sijoittamisesta.

Vierailija kirjoitti:

"Keskiluokan määrittely:  vapaus yleensä valita jotakin eikä vain selvitä hengissä päivästä toiseen. Keskiluokkaisuudessa on kyse elämänhallinnasta ja turvasta. Keskiluokkaisella ihmisellä on koulutus, vakituinen työ ja omistusasunto. Eläkkeellä hän nauttii työeläkettä."

Edellä oleva professori J Siltalan keskiluokkamäärittely on mielestäni osuva.

Ehkäpä niitä statussymboleita voisi olla omistusasunto arvostetulla asuinalueella.

Tuntuu että merkkivaateiden aika alkaa olla ohitse, nyt arvostetaan ekologisia vaatteita, jotka kestävät.

Itse kannatan kotimaisten tuotteiden ostamista.

Yksi statussymboli voisi olla arvokas taide-esine.

Tuon Siltalan määritelmän mukaan olisin siis Keskiluokkainen. Statussymboleja en ole hankkinut. Tai myönnän, torppa voidaan kai jotenkin luokitella omakotitaloksi? Vaikka eräs duunari kerran ihmettelikin, että et kai sä nyt siinä mökissä asu?! Ja autosta kuulin jälkikäteen, että se olisi joku ökyjuttu, vaikka ihan japsimerkki se vaan on eikä edes mikään kovin suosittu, eikä mun tietämäni mukaan ole mikään sellainen, joka on tarkoitettu näyttäytymiseen tai edes miellettäisiin sellaiseksi. Mutta tuo että on melko turvattu toimeentulo ja sitä on vielä lisäturvattu säästämällä pahan päivän varalta. Jos se on keskiluokkaista, niin siihen luokkaan kuulun, ehdottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Keskiluokan määrittely:  vapaus yleensä valita jotakin eikä vain selvitä hengissä päivästä toiseen. Keskiluokkaisuudessa on kyse elämänhallinnasta ja turvasta. Keskiluokkaisella ihmisellä on koulutus, vakituinen työ ja omistusasunto. Eläkkeellä hän nauttii työeläkettä."

Edellä oleva professori J Siltalan keskiluokkamäärittely on mielestäni osuva.

Ehkäpä niitä statussymboleita voisi olla omistusasunto arvostetulla asuinalueella.

Tuntuu että merkkivaateiden aika alkaa olla ohitse, nyt arvostetaan ekologisia vaatteita, jotka kestävät.

Itse kannatan kotimaisten tuotteiden ostamista.

Yksi statussymboli voisi olla arvokas taide-esine.

Tuon Siltalan määritelmän mukaan olisin siis Keskiluokkainen. Statussymboleja en ole hankkinut. Tai myönnän, torppa voidaan kai jotenkin luokitella omakotitaloksi? Vaikka eräs duunari kerran ihmettelikin, että et kai sä nyt siinä mökissä asu?! Ja autosta kuulin jälkikäteen, että se olisi joku ökyjuttu, vaikka ihan japsimerkki se vaan on eikä edes mikään kovin suosittu, eikä mun tietämäni mukaan ole mikään sellainen, joka on tarkoitettu näyttäytymiseen tai edes miellettäisiin sellaiseksi. Mutta tuo että on melko turvattu toimeentulo ja sitä on vielä lisäturvattu säästämällä pahan päivän varalta. Jos se on keskiluokkaista, niin siihen luokkaan kuulun, ehdottomasti.

Kyllä, tuo on nimenomaan se määritelmä. Turvattu toimeentulo, mahdollisuus valita ja se valinta voi sit osua halpaan torppaan tai kalliimpaan taloon ihan mieltymysten mukaan (jos on lapsia niin toki se koulu on usein olennainen valinnan kannalta), auto joka mielletään luotettavaksi ja erityisesti pahan päivän varalle säästäminen. Statussymbolit on vaan pintaa, eikä tavaran ostaminen vain statuksen vuoksi ole niinkään keskiluokkaista.

Vierailija kirjoitti:

Huvittavaa lokerointia. Sukujuuria ja piirejä ei rahalla saa. Olen vanhan tehdas - sekä kulttuurisuvun vesa. Kauniita perintöhuonekaluja ja tauluja mutta toistaiseksi muuten "varaton". Edesmenneen isäni vaimo pitkittänyt ulkomailla perinnönjakoa ja onnistunut sen maan laeilla erinomaisesti. Saan osuuteni vasta vaimon kuollessa vaikka hänellä ei omaisuuden kertymiseen osaa eikä arpaa.

Viäräleukana sanoisin, että se hyvä puoli alaluokkaidissa lähtökohdissa on, että varsin nuorena tietää, että isona on itse elätettävä itsensä. Niinpä tajuaa hankkia ammatin ja mennä töihin eikä joudu koko ikäänsä varattomana odottamaan sukulaistensa kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insinöörisormus on ammattitunnus joka on mahdollista hankkia kun tutkinto on suoritettu. Eikä niitä ole vain miehillä. Olen nainen ja Insinööri ja minulla on tuollainen sormus.

Todellakin junttia ja vanhanaikaista. Olen itsekin nainen, insinööri ja ostin itselleni kunnon timanttisormuksen valmistujaislahjaksi. Enkä omista violettia tupsupipoa.

Ei ole sormusta. Ostin valmistumislahjaksi itselleni kaivon Afrikkaan. En tiedä missäpäin se on eikä ole ollut ajatusta käydä siellä kaivolla koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Rivitalonpätkä.

Holvikaaret ei mennyt sensuurista läpi.

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokan asunnon tunnistaa siitä, että keittiö- ja kylpyhuone ym. aputilat on lähes aina laitettu viimeisen päälle ja trendejä mukaileviksi. Lähes poikkeuksetta yläluokkien kodeissa on hirveät kasarikeittiöt ja räjähtäneet kylpyhuoneet. Varmaan juontaa juurensa niiltä ajoilta, ettei perinteisiin kuulunut keittiössä ja kylpyhuoneissa hääräily, vaan sisäköt hoitivat ruoanlaiton, ja kylpyvesi kannettiin makuuhuoneessa olevaan ammeeseen.

Ai hitsi! Tuli pari vuotta sitten revittyä kasarikeittiö ja laitettua uutta. Vajosin siis keskiluokkaan, kun entisellä olisin voinut esittää yläluokkaista :D

Onneksi kylppäriin ei tehty isompia muutoksia. Sekä keittiöstä että kylppäristä tuli kyllä toimivampi ja järkevämpi. Joten en oikeastaan kadu ollenkaan. Mutta hauskaa että rähjäinen asunto voisikin viitata yläluokkaan, heh heh :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisustustyyli paljastaa melko paljon asujistaan. Sellainen kalustelevymelamiini-ikeatrendi-kerroksettomuus on tyypillistä alemman keskiluokan ja työväestön kodeille. Näissä kodeissa on yleensä liian vähän tavaraa, mikä saa kodin näyttämään aivan asuntomyynti-ilmoitukselta. Hajuton, mauton ja väritön.

Ylempi keskiluokka ja tiedostava kultuurinen keskiluokka pyrkii jäljittelemään yläluokkaa. Kotiin on saatettu tuoda joku haiseva tiikkilipasto kirpputorista, muutama trendivalaisin ja joku kärpäsenpaskan kokoinen grafiikkatyö liian suurissa kehyksissä. Kodin pitää jollain tavalla huutaa "hei me ollaan vähän parempia". Kuitenkin ollaan niin epävarmoja omasta tyylistä, että halutaan välttää ylilyönnit.

Ylempien luokkien kodit ovat kerroksellisempia. Tyyliä hallitsee yleensä antiikki tai kestävä design. Taidetta on yleensä eri aikakausilta. Pääpaino on kestävyydessä ja vähän enemmän mukavuudessa kuin keskiluokilla. Tyyli on keskiluokkaiseen makuun vähän liian raskas, joskus jopa "hyi". Ja aina vähän nuhjuinen, mikä on perus keskiluokalle vaikeasti siedettävissä.

Jeps, yläluokkaiset kodit ovat kaukana steriilista valkoisesta. Omistajien ei tarvitse miellyttää ketään, ja kodeista näkee, että ne on tehty itselle. Varman sisustusmaun todistaa onnistunut yhdistelmä aitoja mattoja, harmonisia mutta värikkäitä sävyjä, erilaisia kuoseja, aitoa taidetta.  Nuhjuisen nojatuolin sisustuskangas on kopio 1800-aikaisesta kasvikuosista ja maksaa 324e metri... Astiat Baccarat, Christofle, Hermes, Bernardaud tai Brittien ja Saksan vastaavat. Jotkut pohjoismaisetkin merkit käy. Juhla-astioina voi olla myös 1800-luvun särölle mennyttä arabiaa. Perittyjä hopeisia tarjoiluastioita ja kynttilänjalkoja joille aika vähän käyttöä. 30-luvun aitoa Artekia, mummon ostama Tynell-lamppu.  Keittiöpyyhkeet noin sata vuotta vanhaa pellavaa, kulkenut suvussa, kirjailtu ehkäpä jonkun isotädin nimikirjaimilla.  Uusia tavaroita hankitaan muun muassa huutokaupoista tai käymällä kesäkodin vintillä, perimällä. Kirjoja, mutta enenevissä määrin moni pitää kirjoista enää ne, joista oikeasti pitää. Ruotsinkieliset sukujuuret, mutta suku saattanut haluta suomettua. Vähintään kolmannen polven akateeminen. Nykyinen sukupolvi ensimmäinen, jonka kotona ei ole sisäkköä.  Suurella todennäköisyydellä asunnossa on jossain piano, jota omistaja soittaa edes pikkuisen (koska joutui lapsena pakotettuna soittotunneille). Perittyjä timanttikoruja eikä mitään hajua onko 1 vai 1,5 vai mikä karaatti...  Ja kaikki tämä niin, että se on ihan luonnollista, koska kaikki muutkin samoista sosiaalisista ympäristöstä elelevät samaan tapaan... Auto saattaa olla vanha, eikä liian huomioita herättävä. 

Nämä palstan yläluokkakuvaukset ovat hassuja, ne perustuvat ilmeisesti leffoihin tai muuhun fantasiaviihteeseen.

Minä satun olemaan aatelinen, akateeminen ja elän pääomatuloilla, eikä kotini, eikä muidenkaan sukulaisteni koti ole yhtään tuollainen. Meillä on aivan tavallisia huonekaluja ja moni niistä Ikeasta, ei mitään antiikkia. Pikemminkin siistiä ja modernia kuin raskasta ja nuhjuista. Vaatteenikin on ostettu ihan normikaupoista kuten H&M.

Noiden yläluokan kuvitelmakuvausten kirjoittajat heijastelevat niissä jotain omia haaveitaan, ne eivät ole todellisuutta.

Huvittuneena itsekin olen lueskellut näitä kuvauksia. Mitä enemmän selaan, sitä yllättyneempi ja hieman liikuttuneempi olen siitä, kuinka meidänkin perheemme kuvitellaan asuvan ja elävän.

Meillä on myös Ikeaa ja Billnäsiä sekaisin eikä sekasotkua tai "boheemia nuhjuisuutta" näy. Minulle ei ole mitään merkitystä merkeillä tai merkittömyydellä. Seurustelen ihan tavallisten ihmisten kanssa, enkä kata pöytään perintöposliineja metsästysreissun jälkeen.

Jotenkin surullistakin se toki on, että tällaisia stereotypioita vielä yritetään ylläpitää. Tavallaan kuintenkin kaikki sadut palvelevat jotain tarkoitusta. Mielelläni kuitenkin tuon esille elämän todellisuuden. Sekoitan samalla innolla myös pakkaa ja elän kuten haluan - pieni dekadenttiys virkistää ketä tahansa.

Kirjoitin tuon ensimmäisen yläluokkakuvauksen - perustuen ihan omiin kokemuksiin. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään eksklusiivinen kuvaus yläluokkaisesta kodista, mutta enemmänkin niin päin että ... onko keskiluokalla paljon ns. aitoja mattoja? entä  seinät täynnä aitoa taidetta? jostain peritty käsin hiottu kristallilasikokelma tai suvussa kulkeneita hopeita? antiikkia? yli sata vuotta suvussa kulkenut kesäpaikka? vacheronin kello? Omaperäinen, vain itselle tehty koti? sukulaisista löytyy kilpa-esteratsastajia, purjehtijoita yms?  Kulttuurista pääomaa on ollut suvussa sen verran ja niin kauan, että kaikennäköistä on ehditty myydä pois huutokaupoissa tai ostaa... Ostetaan ehkä kuitenkin enemmän laatua yhden kerran, kun ravataan ikeassa uudistamassa kodin tyyli senhetkisen instavillitysten mukaan. Normaaleilta ja banaaleilta näyttävät esineet saattavatkin olla aika arvokkaita, mutta ketään ei kiinnosta, niin ne nökottävät siinä hyllyssä sen ikean vieressä...Nämä merkit luettelin provosoiden siksi, että moni suomalainen ajatteleen esimerkiksi Arabian maailmallakin tunnettu, vaikka monilla vanhoilla suvuilla saattaa vielä olla astiastoja ajalta jolloin ne jouduttiin hakemaan vaikka saksasta....

Tämä on taas fantasia höpönhöpöä. Kyllä mä ainakin käyn mieluummin Ikeassa monta kertaa hankkimassa jotain uutta ja kivaa kuin ostaisin kerralla jotain ns kestävää loppuelämäksi. Se olisi todella tylsää, jos ei olisi vaihtelua. Tykkään sisustaa ja jatkuvasta vaihtelusta.

T. Aatelinen

Aatelisuus ei nyt 2020-luvulla mitenkään automaattisesti tarkoita, että olisi yläluokkaa. Aateli oli joskus sääty-yhteiskunnan aikaan ylin sääty, mutta nykyään luokat määräytyvät muilla perusteilla kuin vain sillä, mihin sukuun kuuluu. Toki suvun myötä tulee mukana kulttuuriperintö ja usein myös rahallista pääomaa, joka voi määritellä elämäntapaa paljon enemmän. Nykyiseen yläluokkaan katsotaan kuuluvaksi myös ylin virkamiehistö ja mm. poliittinen eliitti, syntyperästä tai puolueesta riippumatta. 

Kun on aateliset sukujuuret, akateeminen tutkinto ja se kulttuuriperintö, mutta ei kuitenkaan sellaista rahallista perintöä, jonka varassa voisi elellä taloudellisesti täysin huolettomasti, niin on paljon raskaampi taakka jäädä työttömäksi. Vanhemmilta saa tukea, mutta muut sisarukset kyllä pitävät huolen, että se on sitten ennakkoperintöä. Samalla joutuu kokemaan valtavaa häpeää, jollaista en usko, että alemmista sosiaaliluokista tulevilla on vastaavassa tilanteessa. yläluokkainen ei aian työllisty verkostojen avulla. Sellaiset lohkaisut, että kyllähän tekevä aina töitä löytää, ovat loukkaavia, kun sukujuuret ja korkeakoulututkinto estävät menemästä jonnekin Siwan kassalle tai siivoamaan. 

Miten ne sukujuuret jotenkin sen kassatyön estää? Aivan kilahtanut kommentti.

Se on juuri osa sitä kulttuuriperintöä, tai suorastaan taakkaa. Jos ei itsellä ole samaa kokemusta, niin voi olla vaikea ymmärtää. Vastaavasti, monen paremmista oloista olevan on vaikea ymmärtää, miksi keskiluokkaisille on tietyt asiat niin tärkeitä, suorastaan melkein pyhiä, kuten työ. Miten niin muka kaikki työ on arvokasta? Eihän ole! Ei kannata pettää itseään. Jos olisi, niin kaikista töistä saisi saman verran palkkaa, tai ainakin niistä raskaammista ja likaisemmista hommista maksettaisis enemmän kuin kevyistä. 

Kevyt ja siisti sisätyökin voi olla yllättävän vaikeaa ja työlästä. Ei voisi uskoa todeksi, mutta niin se on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kodin seinälle jokin mietelause ja jokaisessa purkissa englanninkielinen seloste sisällöstä. Lintulaudallakin teksti "Brid".

Tämä on kyllä enemmän rahvasta tai alempaa keskiluokkaa. 

Minä lukeudun yläluokkaan ja rakastan mietelauseita sisustuksessa ja mm. niitä tekstipurkkeja tea coffee etc. 😀👍

Ai kauhee, mä saan aina jonkun kohtauksen näistä teksteistä seinillä, tauluissa, purkeissa jne. Kun niitä englanninkielisiä tekstejä on koko koti täynnä Live Love Lauhgt yms. Voiko mikään olla enää persoonattomampaa? Sen sijaan, että valitsisi jotain tyylikkäitä esineitä, värejä ja taidetta.

Eihän nuo mietelauseet seinällä mikään uusi juttu ole. Muistan lapsuudessani nähneeni luokkakaverin kodin seinällä ristipistotyön jossa oli keskellä lause: sortumatta souda, vaikk ois vastatuulta. Minusta se oli hieno ja jäi mieleen. Se oli evakkoperhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä olisi varaa, mutten ole koskaan tajunnut tavaroilla leveilemistä. Yleensä ostan sellaista mistä tykkään, esimerkiksi astioissa se on joskus Iittalaa ja joskus Ikeaa. Huonekalut ovat enimmäkseen Ikeaa. Autoa ei tällä hetkellä ole, mutta kun sellaista olen hankkimassa niin ostan varmaan jonkun aika halvan, sillä auto on huono sijoitus. Kalliita tauluja, koriste-esineitä ja koruja en ole koskaan ymmärtänyt. Joskus olen ostanut kalliimpia vaatteita, mutta olen huomannut ettei hinta ole kestävän laadun tae, joten nykyään jätän kalliit vaatteetkin ostamatta.

Ei se kalliin ostaminen minulle ainakaan tarkoita leveilemistä. Harvoissa mun tavaroissa tai vaatteissa näkyy merkki päälle. Ostan niitä kalliita asioita, jotka miellyttää silmää ja tiedän kestäviksi. Kaikki kallis ei ole kestävää, mutta pitää tietää oikeat tuotemerkit. Astioissa vaikka Riedel ja Villeroy & Boch on heittämällä laadukaampia kuin Iittalat tai Ikeat. Sen huomaa tuotteiden materiaalista ja viimeistelystä helposti.

Vaatteissa merkin ei tarvitse myöskään näkyä, mutta minulla monta laatuneuletta, jotka ei nyppäänny ja pysyy muodossa tai muita vaatteita, jotka kestää hyvin aikaa ja pesuja. Pitää jälleen vain tietää mitä kannattaa ostaa. Halvalla harvoin saa laatua, koska se laadun tekeminen maksaa. Toki kaikki kallis ei ole laadukasta, koska kuluttajia höynäytetään muoti- ja trendimerkeillä.

Höh. Minulla lautaset on Ikeasta koska ystävän luona ihastuin niihin. Mukit Tokmannilta. Laseja on "rikkoutumattomia" yli 30v vanhoja, joiden pakkauksessa luki arcoroc, joitakin Ikeasta ja muutama Iittalan. Mulle sinänsä sama ovatko ne jotain merkkiä vai ei, sillä käytän niitä vain syödäkseni jostain. Aterimet Hackmanin, koska sattuvat olemaan minun käden ja suun mukaiset. Niitäkin käytän arkisesti ihan vaan syömiseen. Näitä Hackmaneja oli kerran kirppiksellä tajuttomia määriä. Olisivatko olleet peräisin paikkakunnalla toimintansa lopettaneesta hotellista vai jostain kyläkoulusta, en tiedä. Sieltä iloisena haalin, kun ovat malliltaan juuri mieleisiä. Mulle sekin oman sama, ovatko mitä merkkiä, kunhan asiansa ajavat. Mutta varmaan passaavat hyvin keskiluokkaan, joita suurin osa meistä suomalaisista ovat. Sen enempää asiaa pohtimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan ero vielä alemmalla ja ylemmällä keskiluokalla. AMK ja yliopisto esim.

Tämä on kyllä niin menneen talven lumia tämä jaottelu. Akateemisuus itsessään ei kyllä tee kenestäkään mitään ylempää ja alempaa. Molemmissa opinahjoissa on mahdollisuus suorittaa alempi ja ylempi tutkinto monella alalla. Samat asiat niissä opetetaan, mutta vähän eri lähestymistavalla. Vai meinasitko että esim. matematiikka, fysiikka, kemia, äidinkieli, englanti, ruotsi jne. muuttuvat jotenkin erilaisiksi AMK ja yliopistokoulutuksessa? Että kemian kaavat ovat erilaisia kemiassa, derivointi tapahtuu matematiikassa eri tavalla ja Suomen kielioppi on ihan erilaista.

Miten joku voi olla näin perustavan laatuisesti hakoteillä. Pistää ihan hengästyttämään. Ei se matematiikka muuksi muutu oppii sitä sitten eskarissa tai yliopistossa, mutta ihminen itsessään muuttuu. Ylemmän keskiluokan ihminen on yleensä aina akateemisesti koulutettu ja toimii itsenäisissä asiantutijatehtävissä. Hän määrittää oman työnsä ja koska ja missä sitä tekee. Esimerkiksi lääkäri on tyypillinen ylemmän keskiluokan ammatti. Lääkäri voi työskennellä terveyskeskuksessa, sairaalassa tai omalla praktiikalla yrittäjänä. Hän voi valita tekeekö virastoaikaa tai esim. osa-aikaa ja liikkuuko miten. Se muu pyörii sen lääkärin ympärillä, ne alemman keskiluokan hoitajat mm. Heillä on kellokortit, kolmivuorotyöt ja hoidon sisällön määrittää heille lääkäri. Vapaus ja vaikutusvalta on oleellisesti erilaiset ja tämä heijastuu elämäntavassakin. Harvemmin lääkärit esim. valittavat johtamisesta tai kiireestä.

Se on totta, ettei matematiikka muutu sen mukaan opiskellaanko sitä eskarissa vai tohtoritasolla. Sitä vain tarkastellaan näissä eri tasolla. Eskarissa opetellaan, että 1+1=2. Yliopiston alkeiskurssilla opetellaan todistamaan matemaattisella päättelyllä että 0 ei ole 1, ja että 0 = 0. Myöhemmillä tasoilla ehkä sitten jotakin vaikeampaakin, mutten siitä tiedä, koska vaihdoin alaa cumun kurssin jälkeen. Hoitajat opettelevat tietämään ihmisen luut, lihakset ja hermot yleisellä tasolla noin suunnilleen. Lääkärit opettelevat luun kyhmyt ja mikä lihas kiinnittyy mihinkin ja mikä hermo hermottaa mitäkin lihasta ja mikä lihaksen tehtävä on ja mistä kautta se hermo kulkee. En pidä mahdottomana etteikö amk:n ja yliopiston opiskeltavan tason välillä voisi olla eroja. Amk:ta en käynyt, joten uskon, mitä edellä kertoivat nuo kumpaakin koulutusta käyneet. Ai niin opetin vähän aikaa hoitajille sitä anatomiaa, niin siltä pohjalta vähän tiedän, millä tasolla heiltä sen osaamista vaaditaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alempaan keskiluokkaa kirjoitti:

Lazy spa poreamme, aurinkopaneelit ja sähköauto lainarahalla, kultainen noutaja, tummapaahtokahvi, ruotsinristeily.

Ruotsinristeily? Se oli hienoa viimeksi kai joskus 70-80 luvulla, ei todellakaan kiinnosta itseään parempaa esittävää keskiluokkaa.

Eipä kai kukaan pidä Ruotsiristeilyjä hienoina, mutta aika moni niillä käy, ja aika moni kuuluu keskilokkaan. Jotkut tuntuvat ajattelevan täällä pelkkää ylempää keskiluokkaan ja sieltäkin vain joitain pinnallisia persoonia.

Joo minun perhe on aivan takuuvarmasti sitä kaikkein keskimmäistä keskiluokkaa ihan kaikilla tavoilla tarkasteltuna, ja just käytiin talvella Ruotsin risteilyllä perheen kanssa. Samanlaisia keskiluokkaisen oloisia perheitä siellä oli useampi.

Tukholmaan ei kukaan enää mene halvan viinan perässä, Tallinnaan taas moni menee. Ehkä siitä syntyy tämä lievä luokkaero. Ei sillä etteikö keskiluokka menisi myös Viroon. Ehkä monesti vähän Tallinnaa ja Pärnua monipuolisemmin.

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokka juo tummapaahtoa, koska se on vaaleapaahtoista parempi stressivatsalle. 

Tummassa on vähemmän niitä happoja, vaikka täälläkin toisin luullaan.

Keskiluokkaisuudelle on tyypillistä se, että arvostetaan turvallisuutta ja vakautta. Siksi hankitaan omistusasunto sieltä missä asuu muitakin keskiluokkaisia. Kulutusvalinnoissa valitaan sellaisia tavaroita ja tuotteita, joista on hyviä kokemuksia - siis usein samoja kuin muillakin, hyväksi havaittuja. Sama pätee matkailuun ja harrastuksiin. Autoksi valitaan joku luotettavaksi ja laadukkaaksi mielletty merkki ja merkkiuskollisuuskin on aina tyypillistä. Näistä hyväksi mielletyistä asioista löytyy sit just niitä "statussymboleita". Nykyään myös ekologisuus painaa valinnoissa, koska halutaan että maapallo säilyisi elinkelpoisena myös omille lapsille. Lapset kasvatetaan arvostamaan koulutusta ja opiskelua, hoitamaan asiansa ja laittamaan rahaa säästöön. Lapsille myös halutaan jotain kehittäviä harrastuksia, etteivät nämä ajautuisi huonoon seuraan, vaan olisi järkevää tekemistä vapaa-ajalle ja kaveripiiri ehkä muodostuisi sen harrastuksen parista.

Vierailija kirjoitti:

Itselleni keskiluokkaan kuuluminen näkyy siinä, että on mahdollisuus valita. Ostimme talon alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Ostan kaupasta sitä juustoa, mitä haluan. Voin aloittaa työpäiväni klo 7 tai 8 tai jotain siltä väliltä. Pidän rutiineista ja opetan niitä myös lapsille; koulu täytyy hoitaa hyvin, liikuntaan ja nukkumiseen panostetaan, rahankäyttöä mietitään yhdessä, keskustellaan kotona säästämisestä ja sijoittamisesta.

Mun mielestä ennen kasia työpäivän aloittaminen ei oo keskiluokkaista. Tai voi olla mut ehkä sit periytyy duunaritaustasta. Minua ei ennen ysiä näy toimistolla, silloin kun siellä käyn.

Vähän aiheen vierestä, mutta miksi ihmeessä ajatellaan että joku tuote on ostettu muille näyttämistä varten? Eikö jokaisen tulisi rakentaa itsetuntonsa ihan omien avujensa varaan? Ei sitä itsetuntoa tavaroilla saa, olkoon ne tavarat mitä tahansa.

Itse rakastan autoja, niiden kanssa räpläämistä, mulla on muutama kalliihko ajokki jotka joku varmaankin mieltäisi mielellään egoni buustaamiseksi. Mutta kun ihan siis oikeasti rakastan tätä harrastusta, mulle on yhdentekevää näkeekö kukaan muu koskaan autojani tai kuka niillä ajaa, ei vaan kiinnosta. Olen hankkinut nuo itselleni, itseäni miellyttämään kun kerran mahdollisuus on. Olen lukenut niistä paljon, syventynyt niiden historiaan ymmärtääkseni paremmin käytettyjä ratkaisuja ja saavutettuja hyötyjä, opiskellut myös niiden viat ja vaivat. Osalle teen itse tarvittavat huollot, osalle niitä ei oikein voi takuu- yms. asioiden takia itse tehdä vaan on vietävä merkkiliikkeisiin. Tämä harrastus on kulkenut mukanani pikkupojasta näin setämieheksi saakka, eikä se lopu niin kauan kuin elän.

Sama koskee rannekellojani, niitä on melkoinen kokoelma, rakastan kaunista hienomekaniikkaa (se on mulle kuin taidetta), yritän niitä itsekin vähän "korjailla" (useimmiten huonolla menestyksellä). Ne ovat kellolaatikoissani piilossa muulloin, paitsi kun kädessä niin aina hihan alla piilossa, en tosiaankaan edes halua kenenkään niitä näkevän vallitsevan kateellisen ilmapiirin takia. Nämäkin siis ihan vain itseäni varten kaikki hankittuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselleni keskiluokkaan kuuluminen näkyy siinä, että on mahdollisuus valita. Ostimme talon alueelta, jolla on hyvämaineinen koulu. Ostan kaupasta sitä juustoa, mitä haluan. Voin aloittaa työpäiväni klo 7 tai 8 tai jotain siltä väliltä. Pidän rutiineista ja opetan niitä myös lapsille; koulu täytyy hoitaa hyvin, liikuntaan ja nukkumiseen panostetaan, rahankäyttöä mietitään yhdessä, keskustellaan kotona säästämisestä ja sijoittamisesta.

Mun mielestä ennen kasia työpäivän aloittaminen ei oo keskiluokkaista. Tai voi olla mut ehkä sit periytyy duunaritaustasta. Minua ei ennen ysiä näy toimistolla, silloin kun siellä käyn.

No ihmisen unirytmi, siis aamu- tai iltaunisuus ei ole luokkakysymys. Mutta keskiluokalla on useammin se liukuva työaika että voi mennä vähän aiemmin tai myöhemmin jos huvittaa, vs duunariluokka. Tosin ei aina, onhan paljon keskiluokkaista ammatteja joissa ei voi valita.

Aika moni vastaus pistää miettimään, että mikä on sitten se ero yläluokkaan?