Lue keskustelun säännöt.
Vainkeskiluokkajutut! Kerätään tähän ketjuun statussymboleita
Kommentit (2007)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ke5skiluokkaisuus on keskinkertaisuutta, suurta massaa. Keskiluokkaisuus on hieman erilaista maalla ja kaupungissa. Molempiin kuitenkin kuuluu taloudellisen turvallisuuden arvostaminen. Pidetään vakituista työpaikkaa ja omistusasuntoa suurena saavutuksena, johon kaikkien tulee pyrkiä. Pidetään itseä menestyjänä ja onnistujana ja miksei, jos toiveet on nuo työpaikka ja omistusasunto, niin onhan sitä tavoitteessaan silloin onnistunut. Toisenlaisuutta ei ymmärretä, koska erilaiset elämäntavat ovat epäilyttäviä. Lasta ei päästetä kaverille yöksi, jos tämä kaveri asuu epäilyttävällä asuinalueella.
Keskiluokkainen ihminen on hyvin turvallisuushakuinen ja auktoriteettiuskoinen ihminen.
Minä jo mietin, mikähän kummajainen olen, kun työtehtävien ja tulojen puolesta kuuluisin tukevasti keskiluokkaan, muttei mitkään kuvaukset edellä osu maaliin sitten yhtään. Mutta tämä! Pakko myöntää, että nuorena koetun täydellisen rahattomuuden ja nälkäkauden jälkeen kyllä: vakituinen työpaikka, oma koti ja täysi ruokakaappi tuntuu parhaalta luksukselta joista toivon, ettei tarvitsisi luopua ennenkuin hautaan astuessa. Syöminen, lämpimässä oleminen, puhdas juomavesi ja peseytymisvesi suoraan hanasta pyykit ja tiskit mun puolestani pesevä kone sekä mahdollisuus liikkua konevoimin paikasta a paikkaan b. Täydellistä!
Veit sanat suustani. Nautin olla kotona!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma pt, räätälöidyt matkat esim. Garda-järvelle, jossa pyöräillään ja melotaan ja vuokrataan vene. Ei televisiota "näkyvillä", juhlatarjoilut kaikkiin juhliin (joulu, uusi vuosi, pääsiäinen jne) hankitaan pitopalvelulta tai pakettina ravintolasta. Illanvietoissa samanhenkisten pariskuntien kanssa on kokki, jonka kanssa opeteölaan ruuanlaittoa ja syödään sitten juhlavasti. Pienimmissäkin juhlatilanteissa samppanja, kuohari sopii kesälomailtapäivään kotona. Seinillä arvotauluja tai ei mitään.
Nyt sekoitat pahasti luokat. Kuvaamassasi ei ole mitään keskiluokkaista.
BMW, Maranzin stereot isoilla kaiuttimilla ja subbarilla, USA:n loma, rivitalo lähellä kaupungin keskustaa, muutaman sadan tuhannen Euron velaton sijoitussalkku, Golf ja Bridge harrastuksina, hoikka ja urheilullinen vartalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me taidetaan täyttää hyvinkin (ylemmän) keskiluokan kliseet:
Molemmilla akateeminen loppututkinto ja virat koulutusta vastaten julkisella sektorilla. 1 lapsi, jolla tavoitteellinen soittoharrastus. Rivitalo 4h+k+s, vapaa-ajanasunto kotiseudulla, jossa vietetään paljon aikaa. Isot terassit molemmilla asunnoilla, grillataan kotona designhiiligrillillä, mökillä kaasu. Palju mökillä. Matkustetaan kerran vuodessa Euroopassa, kaupunkilomia ja rantakohteita, harrastetaan myös kotimaan matkailua. Perheen yhteiset harrastukset mökkeily, retkeily, musiikki, laskettelu, hiihto. Mies harrastaa nikkarointia, minä (vaimo) puutarhanhoitoa, neulomista (islantilaisia neuleita tietty) ja sisustusta. Sisustyyli skandinaavinen, vaaleaa ja harmaata, Artekia ja Muuramea, tekstiileissä Marimekko, Woodnotes, Svensk Tenn ja Gullichsen. 2 autoa, suv BMW ja pikkujapanilainen. Työmatkat kuljetaan polkupyörällä, toisella sähköpyörä. Sähköauton laitto suunnitteilla. Sijoitusasuntokin löytyy ja rahastoon säästetään. Koulunkäyntiä arvostetaan ja lapsen hyvä koulumenestys tärkeätä.Tämä on nimenomaan nykypäivää, että JULKISELLA työskentelevät saavat aivan järjettömän isoa palkkaa 🙄
Ja julkisella hoitavat myös yhteiskunnan tärkeimpiä töitä. Ei se blogin pitäminen, latten keittäminen, oluthanan vääntäminen, kiekon lätkiminen tai paidan myyminen toinen toisilleen ole niin tärkeää, että pitäisi maksaa enemmän kuin vaikka hoitajille, vaikka ensin mainittu työskentelisikin yksityiselle työnantajalle ja jälkimmäinen julkiselle. Niin se vain on. Toki yksityiselläkin puolella on myös tärkeitä töitä, joita ilman ei pärjättäisi, kuten esim ruuan tuottaminen, tavaroiden kuskaaminen, työvälineiden valmistaminen, energia-ala, rakentaminen, vientialat. Mutta se ei ratkaise, onko työnantaja yksityinen vai julkinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alempaan keskiluokkaa kirjoitti:
Lazy spa poreamme, aurinkopaneelit ja sähköauto lainarahalla, kultainen noutaja, tummapaahtokahvi, ruotsinristeily.
Ruotsinristeily? Se oli hienoa viimeksi kai joskus 70-80 luvulla, ei todellakaan kiinnosta itseään parempaa esittävää keskiluokkaa.
Eipä kai kukaan pidä Ruotsiristeilyjä hienoina, mutta aika moni niillä käy, ja aika moni kuuluu keskilokkaan. Jotkut tuntuvat ajattelevan täällä pelkkää ylempää keskiluokkaan ja sieltäkin vain joitain pinnallisia persoonia.
Joo minun perhe on aivan takuuvarmasti sitä kaikkein keskimmäistä keskiluokkaa ihan kaikilla tavoilla tarkasteltuna, ja just käytiin talvella Ruotsin risteilyllä perheen kanssa. Samanlaisia keskiluokkaisen oloisia perheitä siellä oli useampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka ei ole yksi ryhmä vaan laaja skaala. Tämän huomaa selvästi, jos oman elämän aikana liikkuu skaalalla johonkin suuntaan. Aito ala- ja yläluokka ovat Suomessa marginaalisia, yläluokkaa varmaan alle prosentti populasta ja alaluokkaa mutulla reilut 10%.
Luokka ei määräydy puhtaasti tulojen, varojen tai koulutuksen perusteella, mutta eri luokilla on kyllä itselleen tyypillisiä tulo- ja koulutuspiirteitä. Näiden lisäksi on kuitenkin myös muita, hankalammin mitattavia pääoman muotoja. Laajat verkostot ja kyky rakentaa niitä ovat yksi ylintä keskiluokkaa ja yläluokkaa määrittävistä tekijöistä. Tietynlainen näköalattomuus ja kyvyttömyys muuttaa omaa tilannetta taas ehkä eniten alaluokkaistava asia. Köyhälläkin voi olla paljon mahdollisuuksia ja mahdollisuus nousta köyhyydestä, mutta alaluokkaisella näitä harvoin on.
Uskon, että kaikilla luokilla kulutustottumukset ovat saman tyyppiset kuin omassa luokassa keskimäärin. Luokkien välillä nämä taas eroavat. Keskiluokan kirjoa voi havainnollistaa vaikkapa bränditietoisuuden ja unelmien kautta; alempi keskiluokka haluaa brändilaukun ja brändiksi kelpaa Michael Kors. Unelmana toimii se Luiskan shopperi. Keski-keskiluokka haluaa myös brändilaukun, mutta mieluummin longchmpin, Marc jacobsin tai furlan. Luikkaria ei oteta unelmaksi, koska se assosioituu nousukasmaiseen alempaan luokkaan (eli rahaa on, tyyliä ei -ajattelu). Unelmalaukku on siis Mulberry tai jopa chanel. Ylempi keskiluokka tiedostaa, että yläluokka vähän naureskelee brändisnobbailulle, joten ainakin virallisesti laukuksi yläluokkaisuutta tavoittelevalle ylemmälle keskiluokalle kelpaa mikä vain ja ainakin yksi bränditön kirpparilöytö olisi hyvä olla. Jotta oma luokka käy kuitenkin alemmille luokille selväksi, hankitaan lisäksi kuitenkin se Mulberry - myös esimerkiksi Prada ja Gucci kelpaavat ja unelmana on chanelin pikkulaukku. Hermesiin ei ole varaa. Luikkarinkin saa ostaa käytettynä, koska vintage ei ole koskaan moukkamaista.
Yläluokka käyttää brändejä, jos siltä tuntuu. Valikoima on kansainvälinen. Vaatekaapit tuntuvat olevan myös osin yhteiset sillä lailla, että kalliimpia vaatteita, koruja ja laukkuja lainaillaan iloisesti perheen sisällä (ihana mekko sulla! -eiks ookkin, tää on mun mummon!). Kalliitakin vaatteita ostetaan uutena, mutta nämä on kivointa löytää edullisesti jostain keskieurooppalaisesta outletista.
Naurattaa, kun en tiedä noista brändimerkeistä yhtään mitään. No junttiluokkaan mä kuulunkin. Ja tämän brändimerkkien selvityksen luettuani muistan, miksi minua ahdisti asua Helsingissä ja piti päästä äkkiä pois. Työpaikan ruokasalissa kämäiset eukot vahtasivat ikkunasta ohikulkijoita ja arvostelivat kovaan ääneen näiden pukeutumista. Ei hyvää päivää niitä arvoja!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka ostaa vaatteet ja käyttöesineet merkin perusteella. Merkin pitää olla vertaisarvostettu ja hintaluokan vähän liian kallis omiin tuloihin nähden. Brändinimet äännetään yleensä melkein oikein, koska ääntämykset opeteltu YouTube-videoilta, joissa ylläpidetyt jenkki- tai ruotsalaisvaimot esittelevät ostamiaan eurooppalaisia tuontitavaroita.
Vastaavasti yläluokka käyttää suvun keskuudessa kierrätettyjä, perittyjä tai käytettynä ostettuja tavaroita. On ihan normaalia käyttää isoisän 1960-luvulla ostamaa norjalaisneuletta (josta kyynärpäät paikattu) ainakin kotioloissa, tai paistaa lihapullat 100 vuotta vanhalla valurautapannulla. Nämäkin ovat vielä niitä melko uusia tavaroita.
Nyt löytyi lisää statussymboleja! Mulla on käytössä villapaita, jonka neuloin isille joululahjaksi melko tasan 40v sitten. Sain sen perintönä takaisin isin kuoltua. Kuuluuko mä siis yläluokkaan, enkä keskiluokkaan? Vai onko tuo paita vielä tarpeeksi vanha, kun kyynärpäätkin ovat vielä ehjät? On sitä muualta kyllä vähän parsittu huomaamattomasti kylläkin. Äidin paistinpannun olisin huolinut. Taisi veljeni sukuhaara laittaa sen metallikeräykseen. Olisi ollut hyvä pannu, valurautaa ja tukeva ja hyvän mallinen.
Perityt vaatteet ja käyttötavarat ovat kyllä alaluokkaa. Todella kummallista, että palstalla joku koko ajan yrittää väittää yläluokkaiseksi.
T. Hieman tietävä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän keskiluokkaisen elämän symbolit: omakotitalo lähiössä (ei uusi mutta remontoitu), pihalla tramppa lapsille, pieni hyötypuutarha, terassi kaasugrilleineen ja farkkuskoda. Pari rotukoiraa. Pieni vene ja perämoottori siihen. Autotalliin ei mahdu autoa kun se on täynnä polkupyöriä ja suksia ym. urheilusälää, työkaluja ja puutarhavälineitä. Sisustus on sekoitus ikeaa, perittyä, kirppislöytöjä ja pari design-kalustetta/tavaraa, löytyy Arabian ja Iittalan astioita, niitä muumimukeja ja Marimekon tekstiileitäkin on jonkin verran. Lokkilamppua ei ole, mutta aika monelta naapurilta näyttäis löytyvän. En koe että mikään näistä ois mitenkään statuksen vuoksi hankittu, lähinnä koen sen keskiluokkaisen turvallisuushakuisuuden olevan taustalla siinä että tämmöisiä valintoja on tullut tehtyä, ei ole tarvetta yrittää erottua joukosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me taidetaan täyttää hyvinkin (ylemmän) keskiluokan kliseet:
Molemmilla akateeminen loppututkinto ja virat koulutusta vastaten julkisella sektorilla. 1 lapsi, jolla tavoitteellinen soittoharrastus. Rivitalo 4h+k+s, vapaa-ajanasunto kotiseudulla, jossa vietetään paljon aikaa. Isot terassit molemmilla asunnoilla, grillataan kotona designhiiligrillillä, mökillä kaasu. Palju mökillä. Matkustetaan kerran vuodessa Euroopassa, kaupunkilomia ja rantakohteita, harrastetaan myös kotimaan matkailua. Perheen yhteiset harrastukset mökkeily, retkeily, musiikki, laskettelu, hiihto. Mies harrastaa nikkarointia, minä (vaimo) puutarhanhoitoa, neulomista (islantilaisia neuleita tietty) ja sisustusta. Sisustyyli skandinaavinen, vaaleaa ja harmaata, Artekia ja Muuramea, tekstiileissä Marimekko, Woodnotes, Svensk Tenn ja Gullichsen. 2 autoa, suv BMW ja pikkujapanilainen. Työmatkat kuljetaan polkupyörällä, toisella sähköpyörä. Sähköauton laitto suunnitteilla. Sijoitusasuntokin löytyy ja rahastoon säästetään. Koulunkäyntiä arvostetaan ja lapsen hyvä koulumenestys tärkeätä.Tämä on nimenomaan nykypäivää, että JULKISELLA työskentelevät saavat aivan järjettömän isoa palkkaa 🙄
Julkisen puolen palkat on merkittävästi pienemmät kuin vastaavalla kokemuksella/koulutuksella/osaamisella yksityisellä puolella. Julkinen puoli sopii hyvin akateemisille, jotka haluavat päästä helpommalla kuin yksityiselle, mutta haluavat kohtuullista palkkaa. Jos on vähänkin kunnianhimoa ja haluaa päästä paremmille palkoille, niin julkiselle puolelle ei missään nimessä kannata jäädä. Ja vaarana on, että jos on liian pitkään ollut julkisella, niin sieltä ei enää pois pääse.
Julkisen puolen asiantuntijat ovat keskiluokan alapäässä/keskitasolla ja kun niitä on niin paljon, niin varmasti antaa ainakin yhden kuvan mitä keskiluokka on.
Ei pidä paikkaansa nykyään. Valtion palkat asiantuntijatasolla ovat PAREMMAT kuin yksityisellä. Lisäksi jos saat viran niin etuna on loppuelämän työpaikka vaikka kuinka perseilesit. Lomat, löysä työaika eikä tuloksenteko velvoitetta!
No toi julkisten palkkojen paremmuus ei kyllä pidä paikkaansa - vaihdoin yksityiseltä julkiselle ja nettokuukausipalkka putosi tonnilla. Bruttopalkan laskua en halua edes ajatella. Tötehtävät eivät ole juuri sen yksinkertaisempia, mutta työtahti on inhimillisempi ja työyhteisö mukavampi. Vaihto toi siis toivomani muutoksen ja olen ihan tyytyväinen.
Mullakin palkka pienempi kuin yksityisellä, pari tonnia vähemmän bruttona vähintään. Mutta työtahtiin voi vaikuttaa itse, ylitöihin joutuu jäädä hyvin harvoin. Työssä voi myös kehittää itseään tosi hyvin. Kun pienet lapset niin tämä toimii itselle nyt hyvin näin.
Tämäkään ei kaikkien kohdalla ole näin. Omalla alallani ihmiset vaihtaa julkiselta yksityiselle siksi, että siellä tulotaso parempi JA työkuorma kevyempi ja työkuormaansa sekä työpäiviensä pituuteen saa itse vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka ei ole yksi ryhmä vaan laaja skaala. Tämän huomaa selvästi, jos oman elämän aikana liikkuu skaalalla johonkin suuntaan. Aito ala- ja yläluokka ovat Suomessa marginaalisia, yläluokkaa varmaan alle prosentti populasta ja alaluokkaa mutulla reilut 10%.
Luokka ei määräydy puhtaasti tulojen, varojen tai koulutuksen perusteella, mutta eri luokilla on kyllä itselleen tyypillisiä tulo- ja koulutuspiirteitä. Näiden lisäksi on kuitenkin myös muita, hankalammin mitattavia pääoman muotoja. Laajat verkostot ja kyky rakentaa niitä ovat yksi ylintä keskiluokkaa ja yläluokkaa määrittävistä tekijöistä. Tietynlainen näköalattomuus ja kyvyttömyys muuttaa omaa tilannetta taas ehkä eniten alaluokkaistava asia. Köyhälläkin voi olla paljon mahdollisuuksia ja mahdollisuus nousta köyhyydestä, mutta alaluokkaisella näitä harvoin on.
Uskon, että kaikilla luokilla kulutustottumukset ovat saman tyyppiset kuin omassa luokassa keskimäärin. Luokkien välillä nämä taas eroavat. Keskiluokan kirjoa voi havainnollistaa vaikkapa bränditietoisuuden ja unelmien kautta; alempi keskiluokka haluaa brändilaukun ja brändiksi kelpaa Michael Kors. Unelmana toimii se Luiskan shopperi. Keski-keskiluokka haluaa myös brändilaukun, mutta mieluummin longchmpin, Marc jacobsin tai furlan. Luikkaria ei oteta unelmaksi, koska se assosioituu nousukasmaiseen alempaan luokkaan (eli rahaa on, tyyliä ei -ajattelu). Unelmalaukku on siis Mulberry tai jopa chanel. Ylempi keskiluokka tiedostaa, että yläluokka vähän naureskelee brändisnobbailulle, joten ainakin virallisesti laukuksi yläluokkaisuutta tavoittelevalle ylemmälle keskiluokalle kelpaa mikä vain ja ainakin yksi bränditön kirpparilöytö olisi hyvä olla. Jotta oma luokka käy kuitenkin alemmille luokille selväksi, hankitaan lisäksi kuitenkin se Mulberry - myös esimerkiksi Prada ja Gucci kelpaavat ja unelmana on chanelin pikkulaukku. Hermesiin ei ole varaa. Luikkarinkin saa ostaa käytettynä, koska vintage ei ole koskaan moukkamaista.
Yläluokka käyttää brändejä, jos siltä tuntuu. Valikoima on kansainvälinen. Vaatekaapit tuntuvat olevan myös osin yhteiset sillä lailla, että kalliimpia vaatteita, koruja ja laukkuja lainaillaan iloisesti perheen sisällä (ihana mekko sulla! -eiks ookkin, tää on mun mummon!). Kalliitakin vaatteita ostetaan uutena, mutta nämä on kivointa löytää edullisesti jostain keskieurooppalaisesta outletista.
Naurattaa, kun en tiedä noista brändimerkeistä yhtään mitään. No junttiluokkaan mä kuulunkin. Ja tämän brändimerkkien selvityksen luettuani muistan, miksi minua ahdisti asua Helsingissä ja piti päästä äkkiä pois. Työpaikan ruokasalissa kämäiset eukot vahtasivat ikkunasta ohikulkijoita ja arvostelivat kovaan ääneen näiden pukeutumista. Ei hyvää päivää niitä arvoja!
Itse kuulun tukevasti keskiluokkaan, mutten viihdy hetkeäkään seurueessa, jossa keskustellaan vain muotimerkeistä ja/tai arvostellaan muita ihmisiä.
Jos on mahdollista työyhteisössä vaihtaa pöytäseuruetta, istuudun siihen pöytää, jossa keskustellaan kotieläimistä, harrastuksista ja kesälomahaaveista tai menneestä kevätlomasta.
Omat arvot on enemmän kotimaisuudessa ja luontoretkeilyssä, mutten silti muista retkeilymerkeistä hyvin kuin Luhdan, koska sana sopii suomalaisen suuhun. Vertailun teen materiaalin, istuvuuden ja vaatteen huollon perusteella - en merkin.
Vierailija kirjoitti:
Stögö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtiolla kovemmat palkat kuin yksityisellä
Pitäisi verrata samanlaisia ammattiryhmiä, samanlaisella kokemuksella.
Toki jos valtiolta löytyy asiantuntijalle hommia mistä saa yli 10000 E kk, niin olen valmis vaihtamaan
Mikä sun pointti oikein on? Tajuatko miten paljon sinunkin verovaroilla kustannetaan muiden lomia ja tuottamatonta työtä. Eikö soi mitkään kellot sulla? On EPÄNORMAALIA, että valtion töissä on keskimäärin suuremmat palkat. Se ei luo työtä eikä kannustavuutta. Mutta sulle tärkeintä on ilmeisesti tuoda itseäsi ja tyhmiä mielipiteitäsi esiin. Millä alalla oikein olet?
Tajuatko, että julkisella hoidetaan ihan yhtä tärkeitä töitä kuin yksityiselläkin. Joiltain osin jopa tärkeämpiäkin. Esim maanpuolustus vs jääkiekkoilu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainahan sitä voi vaihtaa yksityiseltä julkiselle puolelle sen paremman palkan, pidempien lomien ja helpomman työn perässä. Miksipä ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka ei ole yksi ryhmä vaan laaja skaala. Tämän huomaa selvästi, jos oman elämän aikana liikkuu skaalalla johonkin suuntaan. Aito ala- ja yläluokka ovat Suomessa marginaalisia, yläluokkaa varmaan alle prosentti populasta ja alaluokkaa mutulla reilut 10%.
Luokka ei määräydy puhtaasti tulojen, varojen tai koulutuksen perusteella, mutta eri luokilla on kyllä itselleen tyypillisiä tulo- ja koulutuspiirteitä. Näiden lisäksi on kuitenkin myös muita, hankalammin mitattavia pääoman muotoja. Laajat verkostot ja kyky rakentaa niitä ovat yksi ylintä keskiluokkaa ja yläluokkaa määrittävistä tekijöistä. Tietynlainen näköalattomuus ja kyvyttömyys muuttaa omaa tilannetta taas ehkä eniten alaluokkaistava asia. Köyhälläkin voi olla paljon mahdollisuuksia ja mahdollisuus nousta köyhyydestä, mutta alaluokkaisella näitä harvoin on.
Uskon, että kaikilla luokilla kulutustottumukset ovat saman tyyppiset kuin omassa luokassa keskimäärin. Luokkien välillä nämä taas eroavat. Keskiluokan kirjoa voi havainnollistaa vaikkapa bränditietoisuuden ja unelmien kautta; alempi keskiluokka haluaa brändilaukun ja brändiksi kelpaa Michael Kors. Unelmana toimii se Luiskan shopperi. Keski-keskiluokka haluaa myös brändilaukun, mutta mieluummin longchmpin, Marc jacobsin tai furlan. Luikkaria ei oteta unelmaksi, koska se assosioituu nousukasmaiseen alempaan luokkaan (eli rahaa on, tyyliä ei -ajattelu). Unelmalaukku on siis Mulberry tai jopa chanel. Ylempi keskiluokka tiedostaa, että yläluokka vähän naureskelee brändisnobbailulle, joten ainakin virallisesti laukuksi yläluokkaisuutta tavoittelevalle ylemmälle keskiluokalle kelpaa mikä vain ja ainakin yksi bränditön kirpparilöytö olisi hyvä olla. Jotta oma luokka käy kuitenkin alemmille luokille selväksi, hankitaan lisäksi kuitenkin se Mulberry - myös esimerkiksi Prada ja Gucci kelpaavat ja unelmana on chanelin pikkulaukku. Hermesiin ei ole varaa. Luikkarinkin saa ostaa käytettynä, koska vintage ei ole koskaan moukkamaista.
Yläluokka käyttää brändejä, jos siltä tuntuu. Valikoima on kansainvälinen. Vaatekaapit tuntuvat olevan myös osin yhteiset sillä lailla, että kalliimpia vaatteita, koruja ja laukkuja lainaillaan iloisesti perheen sisällä (ihana mekko sulla! -eiks ookkin, tää on mun mummon!). Kalliitakin vaatteita ostetaan uutena, mutta nämä on kivointa löytää edullisesti jostain keskieurooppalaisesta outletista.
Naurattaa, kun en tiedä noista brändimerkeistä yhtään mitään. No junttiluokkaan mä kuulunkin. Ja tämän brändimerkkien selvityksen luettuani muistan, miksi minua ahdisti asua Helsingissä ja piti päästä äkkiä pois. Työpaikan ruokasalissa kämäiset eukot vahtasivat ikkunasta ohikulkijoita ja arvostelivat kovaan ääneen näiden pukeutumista. Ei hyvää päivää niitä arvoja!
Itse kuulun tukevasti keskiluokkaan, mutten viihdy hetkeäkään seurueessa, jossa keskustellaan vain muotimerkeistä ja/tai arvostellaan muita ihmisiä.
Jos on mahdollista työyhteisössä vaihtaa pöytäseuruetta, istuudun siihen pöytää, jossa keskustellaan kotieläimistä, harrastuksista ja kesälomahaaveista tai menneestä kevätlomasta.Omat arvot on enemmän kotimaisuudessa ja luontoretkeilyssä, mutten silti muista retkeilymerkeistä hyvin kuin Luhdan, koska sana sopii suomalaisen suuhun. Vertailun teen materiaalin, istuvuuden ja vaatteen huollon perusteella - en merkin.
Tuo jälkimmäinen on kyllä se tyypillisempi pöytäseurue ainakin meillä päin. Merkit ja brassailu kiinnostaa harvoja. No, joskus saatetaan keskustella jostain tavaroistakin ja mainita hyväksi havaittuja merkkejä, kysyä mistä olet ostanut tuon kivan vaatteen tai joku voi keräillä jotain tiettyä astiasarjaa, mutta että kyylättäisiin ja arvosteltaisiin toisten asuvalintoja... Sellaiseen törmäsi ehkä joskus tosi nuorena, mutta ei nyt enää työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka ostaa vaatteet ja käyttöesineet merkin perusteella. Merkin pitää olla vertaisarvostettu ja hintaluokan vähän liian kallis omiin tuloihin nähden. Brändinimet äännetään yleensä melkein oikein, koska ääntämykset opeteltu YouTube-videoilta, joissa ylläpidetyt jenkki- tai ruotsalaisvaimot esittelevät ostamiaan eurooppalaisia tuontitavaroita.
Vastaavasti yläluokka käyttää suvun keskuudessa kierrätettyjä, perittyjä tai käytettynä ostettuja tavaroita. On ihan normaalia käyttää isoisän 1960-luvulla ostamaa norjalaisneuletta (josta kyynärpäät paikattu) ainakin kotioloissa, tai paistaa lihapullat 100 vuotta vanhalla valurautapannulla. Nämäkin ovat vielä niitä melko uusia tavaroita.
Nyt löytyi lisää statussymboleja! Mulla on käytössä villapaita, jonka neuloin isille joululahjaksi melko tasan 40v sitten. Sain sen perintönä takaisin isin kuoltua. Kuuluuko mä siis yläluokkaan, enkä keskiluokkaan? Vai onko tuo paita vielä tarpeeksi vanha, kun kyynärpäätkin ovat vielä ehjät? On sitä muualta kyllä vähän parsittu huomaamattomasti kylläkin. Äidin paistinpannun olisin huolinut. Taisi veljeni sukuhaara laittaa sen metallikeräykseen. Olisi ollut hyvä pannu, valurautaa ja tukeva ja hyvän mallinen.
Perityt vaatteet ja käyttötavarat ovat kyllä alaluokkaa. Todella kummallista, että palstalla joku koko ajan yrittää väittää yläluokkaiseksi.
T. Hieman tietävä
LOL, sarkasmin taju ei taida olla vahvimpia puoliasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskiluokka ei ole yksi ryhmä vaan laaja skaala. Tämän huomaa selvästi, jos oman elämän aikana liikkuu skaalalla johonkin suuntaan. Aito ala- ja yläluokka ovat Suomessa marginaalisia, yläluokkaa varmaan alle prosentti populasta ja alaluokkaa mutulla reilut 10%.
Luokka ei määräydy puhtaasti tulojen, varojen tai koulutuksen perusteella, mutta eri luokilla on kyllä itselleen tyypillisiä tulo- ja koulutuspiirteitä. Näiden lisäksi on kuitenkin myös muita, hankalammin mitattavia pääoman muotoja. Laajat verkostot ja kyky rakentaa niitä ovat yksi ylintä keskiluokkaa ja yläluokkaa määrittävistä tekijöistä. Tietynlainen näköalattomuus ja kyvyttömyys muuttaa omaa tilannetta taas ehkä eniten alaluokkaistava asia. Köyhälläkin voi olla paljon mahdollisuuksia ja mahdollisuus nousta köyhyydestä, mutta alaluokkaisella näitä harvoin on.
Uskon, että kaikilla luokilla kulutustottumukset ovat saman tyyppiset kuin omassa luokassa keskimäärin. Luokkien välillä nämä taas eroavat. Keskiluokan kirjoa voi havainnollistaa vaikkapa bränditietoisuuden ja unelmien kautta; alempi keskiluokka haluaa brändilaukun ja brändiksi kelpaa Michael Kors. Unelmana toimii se Luiskan shopperi. Keski-keskiluokka haluaa myös brändilaukun, mutta mieluummin longchmpin, Marc jacobsin tai furlan. Luikkaria ei oteta unelmaksi, koska se assosioituu nousukasmaiseen alempaan luokkaan (eli rahaa on, tyyliä ei -ajattelu). Unelmalaukku on siis Mulberry tai jopa chanel. Ylempi keskiluokka tiedostaa, että yläluokka vähän naureskelee brändisnobbailulle, joten ainakin virallisesti laukuksi yläluokkaisuutta tavoittelevalle ylemmälle keskiluokalle kelpaa mikä vain ja ainakin yksi bränditön kirpparilöytö olisi hyvä olla. Jotta oma luokka käy kuitenkin alemmille luokille selväksi, hankitaan lisäksi kuitenkin se Mulberry - myös esimerkiksi Prada ja Gucci kelpaavat ja unelmana on chanelin pikkulaukku. Hermesiin ei ole varaa. Luikkarinkin saa ostaa käytettynä, koska vintage ei ole koskaan moukkamaista.
Yläluokka käyttää brändejä, jos siltä tuntuu. Valikoima on kansainvälinen. Vaatekaapit tuntuvat olevan myös osin yhteiset sillä lailla, että kalliimpia vaatteita, koruja ja laukkuja lainaillaan iloisesti perheen sisällä (ihana mekko sulla! -eiks ookkin, tää on mun mummon!). Kalliitakin vaatteita ostetaan uutena, mutta nämä on kivointa löytää edullisesti jostain keskieurooppalaisesta outletista.
Naurattaa, kun en tiedä noista brändimerkeistä yhtään mitään. No junttiluokkaan mä kuulunkin. Ja tämän brändimerkkien selvityksen luettuani muistan, miksi minua ahdisti asua Helsingissä ja piti päästä äkkiä pois. Työpaikan ruokasalissa kämäiset eukot vahtasivat ikkunasta ohikulkijoita ja arvostelivat kovaan ääneen näiden pukeutumista. Ei hyvää päivää niitä arvoja!
Mua taas keskiluokkaisena naurattaa tuo laukuista ja brändeistä vouhkaaminen. Ehkä jotkut, siis Jotkut nuoremmat ajattelevat noin, ne joiden ÄO on siinä satasen lähellä, mutta ei, ei kyllä paskaakaan kiinnosta moinen. Mikä tällä palstalla niin perhanasti noissa luokissa kiinnostaa? Miettiikö ihmiset niitä todella noin paljon, en tiennytkään.
Kun mietin tukevassa ylemmässä keskiluokassa olevia, niin ei ne kyllä ole brändien perään ole, mutta kun rahaa on niin tietysti ostetaan laadukasta ja kestävää. No, joillekin auto on tärkeä, olkoon. Eniten mun läheisin ylijohtajani nauttii, kun pääsee metälle saksanseisojansa kanssa, nauttii illalla nuotiokahvit auringonlaskua ihaillen. Toiselle vapaa-aika on haravointia pihalla, ja hiihtämässä käymistä (murtsikkaa), aivoja on kiva vaivata suorittamalla kuuskymppisenä toinen yliopiskotutkinto. Ei paljon mietitä mitä merkkiä päällä olevat vaatteet on tai astiat. Huoh!!
Vierailija kirjoitti:
Alempaan keskiluokkaa kirjoitti:
Lazy spa poreamme, aurinkopaneelit ja sähköauto lainarahalla, kultainen noutaja, tummapaahtokahvi, ruotsinristeily.
Nauratti ihan hitosti tämä tummapaahtokahvi. :D
Mitä ihmettä? Miten se liittyy keskiluokkaan? Itse olen köyhä. En kuunaan osta tummapaahtoa, kun se on niin hiton kitkerää. Mutta brassaileeko joku tällä?
Kuka puhui brassailusta? Ei kai noista muistakaan mikään ole mitään brassailua vaan sitä todellisuutta, mihin keskiluokalla on varaa ja mitä hankitaan. Tummapaahtokahvilla tarkoitetaan varmaan lähinnä semmoista pientä kahvihifistelyä, joka on kyllä varsin keskiluokkaista. Köyhällä ei ole varaa valita, mutta keskiluokkainen voi ostaa vähän juhlamokkaa kalliimpaa kahvia. Toki se juhlamokkakin on aika keskiluokkaista, varsinkin vanhemman väen suosiossa.
Keskiluokka juo tummapaahtoa, koska se on vaaleapaahtoista parempi stressivatsalle.
Mä olen keskiluokkaa ilman mitään statussymboleja.