Vainkeskiluokkajutut! Kerätään tähän ketjuun statussymboleita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lueskelin tätä keskustelua läpi ja poimin sekä lisäsin tällaisen typerältä tuntuvan listan meidän kotiimme ja perheeseemme osuvia asioita aivan sekalaisessa järjestyksessä: 

Aamiaiskaappi/nurkkaus

Alkoholiharrastus (viinien keräily & viinikellari)

Vapaa-ajan asunto ja yrityskiinteistö

Kartano (tila & ympäröivät maat ja metsät)

3 terassia

Muutamia grillipaikkoja ja tulisijoja ym.

Oma ranta, rantasauna ja palju kaikilla poreilla ja hilavitkuttimilla

Lasten tavoitteelliset harrastukset, myös kulttuuri

Koira lemmikkinä

Akateeminen useammassa polvessa

Perheessä harrastetaan kieliä ja puhutaan mm. ranskaa, saksaa, espanjaa ja kreikkaa

Matkoilla vähintään kerran vuodessa koko perhe, vanhemmat matkustelevat välillä keskenään. Ei todellakaan mitään all inclusive tai muitakaan pakettimatkoja.

Kaikenlaisia kodinkonehärpäkkeitä löytyy joka lähtöön

Harrastetaan jalkapalloa ja pianonsoittoa, myös kotona on pianoita, sekä muita soittimia,  joita soitetaan eikä vain pidetä koristeena. 

Miehellä insinöörisormus, ei kuitenkaan sormessa.

Osakesäästötilejä, kuin myös muita tilejä, eläkesäästöä, lasten perintö/säästötilejä ym.

Lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Säännöllisesti jo kauan.

Useampia autoja sekä asuntoauto kotimaan matkailuun

Elokuvateatteri

Kuntosali

Harrastehuone

Kirjasto

Työhuoneet

Kaikki suoratoistopalvelut

Karvamattoja, taljoja, vitriinejä ja antiikkihuonekaluja

Puhutaan sivistysjargonia, keskustellaan mm. politiikasta, tieteestä, kulttuurista ja historiasta

Toinen vanhemmista vuorollaan pois työelämästä ja harrastaa opiskelua

Vanhemmilla yhteisiä harrastuksia, jotka käyvät myös tarvittaessa yritystoiminnasta

Varmasti löytyisi monia muitakin asioita poimittavaksi, mutta en niitä nyt huomaa. Silti tunnemme olevamme aivan tavallinen perhe. En todellakaan samaistu keskiluokkaisuuteen ja siihen liittyviin mielikuviin, akateemisuudesta huolimatta miellämme itsemme enemmän duunareiksi, koska pidämme fyysisestä työstä ja käsillä tekemisestä vapaa-ajalla, ehkä joskus vielä työelämässäkin. Emme ole muodikkaita, emme käytä merkkivaatteita, emme asu arvoalueella, emme välttele minkään "luokan" ihmisiä tai varsinkaan jaottele ihmisiä varallisuuden tai koulutustason mukaan. En todellakaan tiedä, minkä merkkisiä astioita meillä on tai paljonko ne on maksaneet. En myöskään havainnoi tätä kanssaihmisistä. Emme todellakaan hakeudu mihinkään seuraan tai tilanteeseen statusta tavoitellaksemme. Se mitä omistamme, on elämänlaadun vuoksi, elämysten ja kokemusten vuoksi, perheen parissa vietettävän ajan vuoksi, työn tekemiseen, sivistymiseen ja myös hyvin pitkälti muidenkin iloksi, mielellämme jaamme myös muille sitä mitä meillä on. 

Että tällainen humblebrag sitten.

No näinhän sen toki moni ottaa. Miten sitten pitäisi tähän kaikkeen suhtautua? Törmäsin tähän keskusteluketjuun ja päätin pläjäyttää oman korteni kekoon, vaikka tiedän että näin esitettynä se ei ainakaan mitään positiivisia tunteita herätä. Täällä "oikeassa elämässä" meillä on kuitenkin ihan tavallisten ihmisten murheet, välillä ihan kivaakin, eikä meitä mitenkään ikävinä ihmisinä tai kehuskelijoina pidetä, kun emme sellaisia ole. Ei ole tapana listailla asioita ja julistella maallista mammonaa ympäriinsä. Mutta kun näitä tunnusmerkkejä täällä lueteltiin ja monet osuu. Mitään noista asioista ei ole koskaan tavoiteltu sen vuoksi, että ne olisivat ulospäin merkkejä mistään, varsinkaan statuksesta. Ja kun itselle jokin on tavallista ja arkipäiväistä, ei sitä tule mietittyä tällä tapaa kuin tämän keskustelun poiminnat näistä keskiluokkaisuuden merkeistä, jos minulta kysyttäisiin, että mihin "luokkaan" kuulun, en vilpittömästi osaisi vastata, koska en ajattele luokkaisuuksia.

Kuulostat kipeästi keskiluokkaan toivovalta nousukkaalta. 

"Nousukas" ei minusta tarkoita jotain, joka pyrkii vaivaiseen keskiluokkaan.

Keskiluokkaan ei tarvitse edes pyrkiä. Siihen päätyy iso osa suomalaisista, ihan vaan kun molemmat vanhemmat ovat keskimäärin keskituloisissa töissä.  

Me olemme keskiluokkaa (alempaa), osa noista "merkeistä" on, osa ei. Eikä se ole tällaista statustelua tai muuta, miksikä se tällä palstalla usein tahdotaan leimata. Kun keski-ikäistyy, perheellistyy ja vakavaraistuu, elämä helposti luisuu tiettyyn valmiiksi raivattuun uomaan. Ei se todellakaan ole statustelua. Se on tavanomaisuutta. 

Rolex Daytona timanteilla 19.400 egeä. Kävin Lahdessa tilaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tieteestä keskustelu on jännä. Mitä se tarkoittaa? Hesarin tiedeuutisten kommentointia vai mitä?

Olen ammatiltani tutkija ja todella harvoin edes muiden tutkijoiden kanssa vapaa-ajalla keskustelen tieteestä saati sitten muiden alojen ihmisten kanssa. En myöskään keskustele kuin oman tieteenalan asioista, koska muuhun ei todellakaan asiantuntemus riitä eikä siinä siten mielestäni ole mitään mieltä.

Tietenkin me tavikset keskustelemme tieteestä maallikkotasolla, ihmettelemme ja hämmästelemme sen saavutuksia ja yritämme ymmärtää. Usein luettuani jonkin kirjan, mahd. psykologiasta [sic], fysiikasta, genetiikasta, tms. referoin sitä esim. puolisolleni, keskustelemme sisällöstä ja jos hän kiinnostuu riittävästi, lukenee hänkin saman kirjan ja voimme taas keskustella aiheesta lisää. Kukaanhan ei ole sanonut, että kotioloissa keskustelisimme jostain yksittäisestä tutkimuksesta tai sen osa-alueista, saati jollain spesifillä terminologialla - tosin luen kyllä puolisolleni usein ääneen tutkimusraporttejakin ja poimin sieltä olennaisia asioita jonkin keskustelun pointin tueksi. Tieteen historia on myös kiinnostavaa ja se kiinnostaa myös lapsiakin. Kummankin osaamisalat kuuluvat myös tiettyjen tieteenalojen alle, joten kyllä työkeskustelutkin menevät siihen kategoriaan, mikäli koskevat jotain tiettyä ydinongelmaa tai käsillä olevaa tehtävää. Miksi ihmeessä ajattelet, että tieteestä keskustellakseen tarvitsee olla minkään alan asiantuntija?

On kyllä ihmeellistä ja vähän harmi, jos tutkijalla ei ole sellaista paloa asioihin, että vapaa-ajallakin haluaisi elää ja hengittää tiedettä. Haaveammattini oli tutkija, sen tarkemmin alaa paljastamatta, koska alan olla jo aika tunnistettavin kommentein tässä keskustelussa muutenkin.. 

Missä viestissäni sanoin, että pitää olla asiantuntija voidaakseen keskustella jostain? Sanoin vain, että minä en näe mieltä keskustella asiasta, josta en tiedä oikeastaan mitään ja tiedän, että en tiedä oikeastaan mitään. En saisi sellaisesta keskustelusta paljoakaan irti. Ehkä ero on siinä, että en pidä tietokirjallisuuden lukemista ja siitä keskustelemista tieteen harrastamisena tai tieteestä keskustelemisena.

Kun tiede on työtä, haluan tehdä vapaa-ajalla muutakin kuin "elää ja hengittää" tiedettä. Elämässäni kun on paljon muutakin. Toki tutkijuus on osa persoonaani ja varmasti tietyt luonteenpiirteet, ominaisuudet ja kiinnostuksenkohteet ovat saaneet minut hakeutumaan alalle. Tutkimus on kuitenkin ammatti siinä missä muutkin.

No mitä sä sit pidät tieteestä keskustelemisena? Entä minä sit pidät keskustelemista tiedeasioista maallikkotasolla? Pitääkö se ilmaista jollain toisella tapaa ja miten? Jos mä esim. olen opiskellut lääkistieteitä ja biologiaa ja keskustelen niistä kuitenkin suht tietävästi olematta asiantuntija, niin minkä voin silloin nimetä keskustelun yleisteemaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tieteestä keskustelu on jännä. Mitä se tarkoittaa? Hesarin tiedeuutisten kommentointia vai mitä?

Olen ammatiltani tutkija ja todella harvoin edes muiden tutkijoiden kanssa vapaa-ajalla keskustelen tieteestä saati sitten muiden alojen ihmisten kanssa. En myöskään keskustele kuin oman tieteenalan asioista, koska muuhun ei todellakaan asiantuntemus riitä eikä siinä siten mielestäni ole mitään mieltä.

Tietenkin me tavikset keskustelemme tieteestä maallikkotasolla, ihmettelemme ja hämmästelemme sen saavutuksia ja yritämme ymmärtää. Usein luettuani jonkin kirjan, mahd. psykologiasta [sic], fysiikasta, genetiikasta, tms. referoin sitä esim. puolisolleni, keskustelemme sisällöstä ja jos hän kiinnostuu riittävästi, lukenee hänkin saman kirjan ja voimme taas keskustella aiheesta lisää. Kukaanhan ei ole sanonut, että kotioloissa keskustelisimme jostain yksittäisestä tutkimuksesta tai sen osa-alueista, saati jollain spesifillä terminologialla - tosin luen kyllä puolisolleni usein ääneen tutkimusraporttejakin ja poimin sieltä olennaisia asioita jonkin keskustelun pointin tueksi. Tieteen historia on myös kiinnostavaa ja se kiinnostaa myös lapsiakin. Kummankin osaamisalat kuuluvat myös tiettyjen tieteenalojen alle, joten kyllä työkeskustelutkin menevät siihen kategoriaan, mikäli koskevat jotain tiettyä ydinongelmaa tai käsillä olevaa tehtävää. Miksi ihmeessä ajattelet, että tieteestä keskustellakseen tarvitsee olla minkään alan asiantuntija?

On kyllä ihmeellistä ja vähän harmi, jos tutkijalla ei ole sellaista paloa asioihin, että vapaa-ajallakin haluaisi elää ja hengittää tiedettä. Haaveammattini oli tutkija, sen tarkemmin alaa paljastamatta, koska alan olla jo aika tunnistettavin kommentein tässä keskustelussa muutenkin.. 

Miksi tuon psykologian perässä on sic? Kyllä me uskomme, että joku tosiaan lukee psykologiaa. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tieteestä keskustelu on jännä. Mitä se tarkoittaa? Hesarin tiedeuutisten kommentointia vai mitä?

Olen ammatiltani tutkija ja todella harvoin edes muiden tutkijoiden kanssa vapaa-ajalla keskustelen tieteestä saati sitten muiden alojen ihmisten kanssa. En myöskään keskustele kuin oman tieteenalan asioista, koska muuhun ei todellakaan asiantuntemus riitä eikä siinä siten mielestäni ole mitään mieltä.

Tietenkin me tavikset keskustelemme tieteestä maallikkotasolla, ihmettelemme ja hämmästelemme sen saavutuksia ja yritämme ymmärtää. Usein luettuani jonkin kirjan, mahd. psykologiasta [sic], fysiikasta, genetiikasta, tms. referoin sitä esim. puolisolleni, keskustelemme sisällöstä ja jos hän kiinnostuu riittävästi, lukenee hänkin saman kirjan ja voimme taas keskustella aiheesta lisää. Kukaanhan ei ole sanonut, että kotioloissa keskustelisimme jostain yksittäisestä tutkimuksesta tai sen osa-alueista, saati jollain spesifillä terminologialla - tosin luen kyllä puolisolleni usein ääneen tutkimusraporttejakin ja poimin sieltä olennaisia asioita jonkin keskustelun pointin tueksi. Tieteen historia on myös kiinnostavaa ja se kiinnostaa myös lapsiakin. Kummankin osaamisalat kuuluvat myös tiettyjen tieteenalojen alle, joten kyllä työkeskustelutkin menevät siihen kategoriaan, mikäli koskevat jotain tiettyä ydinongelmaa tai käsillä olevaa tehtävää. Miksi ihmeessä ajattelet, että tieteestä keskustellakseen tarvitsee olla minkään alan asiantuntija?

On kyllä ihmeellistä ja vähän harmi, jos tutkijalla ei ole sellaista paloa asioihin, että vapaa-ajallakin haluaisi elää ja hengittää tiedettä. Haaveammattini oli tutkija, sen tarkemmin alaa paljastamatta, koska alan olla jo aika tunnistettavin kommentein tässä keskustelussa muutenkin.. 

Miksi tuon psykologian perässä on sic? Kyllä me uskomme, että joku tosiaan lukee psykologiaa. ;)

Se on siinä siksi, jos joku tuntee houkutusta alkaa keskustelemaan aiheesta "onko psykologia tiedettä vai pseudotiedettä", koska psykologia ei aivan kaikkien mielestä täytä tieteen tunnusmerkistöä. Totesin vaan, että olen tietoinen asiasta ja laitoin sen tietoisesti tiedekategoriaan, koska lukeudun niihin, joiden mielestä psykologia on tiedettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tieteestä keskustelu on jännä. Mitä se tarkoittaa? Hesarin tiedeuutisten kommentointia vai mitä?

Olen ammatiltani tutkija ja todella harvoin edes muiden tutkijoiden kanssa vapaa-ajalla keskustelen tieteestä saati sitten muiden alojen ihmisten kanssa. En myöskään keskustele kuin oman tieteenalan asioista, koska muuhun ei todellakaan asiantuntemus riitä eikä siinä siten mielestäni ole mitään mieltä.

Tietenkin me tavikset keskustelemme tieteestä maallikkotasolla, ihmettelemme ja hämmästelemme sen saavutuksia ja yritämme ymmärtää. Usein luettuani jonkin kirjan, mahd. psykologiasta [sic], fysiikasta, genetiikasta, tms. referoin sitä esim. puolisolleni, keskustelemme sisällöstä ja jos hän kiinnostuu riittävästi, lukenee hänkin saman kirjan ja voimme taas keskustella aiheesta lisää. Kukaanhan ei ole sanonut, että kotioloissa keskustelisimme jostain yksittäisestä tutkimuksesta tai sen osa-alueista, saati jollain spesifillä terminologialla - tosin luen kyllä puolisolleni usein ääneen tutkimusraporttejakin ja poimin sieltä olennaisia asioita jonkin keskustelun pointin tueksi. Tieteen historia on myös kiinnostavaa ja se kiinnostaa myös lapsiakin. Kummankin osaamisalat kuuluvat myös tiettyjen tieteenalojen alle, joten kyllä työkeskustelutkin menevät siihen kategoriaan, mikäli koskevat jotain tiettyä ydinongelmaa tai käsillä olevaa tehtävää. Miksi ihmeessä ajattelet, että tieteestä keskustellakseen tarvitsee olla minkään alan asiantuntija?

On kyllä ihmeellistä ja vähän harmi, jos tutkijalla ei ole sellaista paloa asioihin, että vapaa-ajallakin haluaisi elää ja hengittää tiedettä. Haaveammattini oli tutkija, sen tarkemmin alaa paljastamatta, koska alan olla jo aika tunnistettavin kommentein tässä keskustelussa muutenkin.. 

Missä viestissäni sanoin, että pitää olla asiantuntija voidaakseen keskustella jostain? Sanoin vain, että minä en näe mieltä keskustella asiasta, josta en tiedä oikeastaan mitään ja tiedän, että en tiedä oikeastaan mitään. En saisi sellaisesta keskustelusta paljoakaan irti. Ehkä ero on siinä, että en pidä tietokirjallisuuden lukemista ja siitä keskustelemista tieteen harrastamisena tai tieteestä keskustelemisena.

Kun tiede on työtä, haluan tehdä vapaa-ajalla muutakin kuin "elää ja hengittää" tiedettä. Elämässäni kun on paljon muutakin. Toki tutkijuus on osa persoonaani ja varmasti tietyt luonteenpiirteet, ominaisuudet ja kiinnostuksenkohteet ovat saaneet minut hakeutumaan alalle. Tutkimus on kuitenkin ammatti siinä missä muutkin.

Ehkä sulla menee vain tiedekeskustelu ja tieteestä keskustelu sekaisin - nehän ovat kaksi aivan eri asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tieteestä keskustelu on jännä. Mitä se tarkoittaa? Hesarin tiedeuutisten kommentointia vai mitä?

Olen ammatiltani tutkija ja todella harvoin edes muiden tutkijoiden kanssa vapaa-ajalla keskustelen tieteestä saati sitten muiden alojen ihmisten kanssa. En myöskään keskustele kuin oman tieteenalan asioista, koska muuhun ei todellakaan asiantuntemus riitä eikä siinä siten mielestäni ole mitään mieltä.

Tietenkin me tavikset keskustelemme tieteestä maallikkotasolla, ihmettelemme ja hämmästelemme sen saavutuksia ja yritämme ymmärtää. Usein luettuani jonkin kirjan, mahd. psykologiasta [sic], fysiikasta, genetiikasta, tms. referoin sitä esim. puolisolleni, keskustelemme sisällöstä ja jos hän kiinnostuu riittävästi, lukenee hänkin saman kirjan ja voimme taas keskustella aiheesta lisää. Kukaanhan ei ole sanonut, että kotioloissa keskustelisimme jostain yksittäisestä tutkimuksesta tai sen osa-alueista, saati jollain spesifillä terminologialla - tosin luen kyllä puolisolleni usein ääneen tutkimusraporttejakin ja poimin sieltä olennaisia asioita jonkin keskustelun pointin tueksi. Tieteen historia on myös kiinnostavaa ja se kiinnostaa myös lapsiakin. Kummankin osaamisalat kuuluvat myös tiettyjen tieteenalojen alle, joten kyllä työkeskustelutkin menevät siihen kategoriaan, mikäli koskevat jotain tiettyä ydinongelmaa tai käsillä olevaa tehtävää. Miksi ihmeessä ajattelet, että tieteestä keskustellakseen tarvitsee olla minkään alan asiantuntija?

On kyllä ihmeellistä ja vähän harmi, jos tutkijalla ei ole sellaista paloa asioihin, että vapaa-ajallakin haluaisi elää ja hengittää tiedettä. Haaveammattini oli tutkija, sen tarkemmin alaa paljastamatta, koska alan olla jo aika tunnistettavin kommentein tässä keskustelussa muutenkin.. 

Missä viestissäni sanoin, että pitää olla asiantuntija voidaakseen keskustella jostain? Sanoin vain, että minä en näe mieltä keskustella asiasta, josta en tiedä oikeastaan mitään ja tiedän, että en tiedä oikeastaan mitään. En saisi sellaisesta keskustelusta paljoakaan irti. Ehkä ero on siinä, että en pidä tietokirjallisuuden lukemista ja siitä keskustelemista tieteen harrastamisena tai tieteestä keskustelemisena.

Kun tiede on työtä, haluan tehdä vapaa-ajalla muutakin kuin "elää ja hengittää" tiedettä. Elämässäni kun on paljon muutakin. Toki tutkijuus on osa persoonaani ja varmasti tietyt luonteenpiirteet, ominaisuudet ja kiinnostuksenkohteet ovat saaneet minut hakeutumaan alalle. Tutkimus on kuitenkin ammatti siinä missä muutkin.

Ehkä sulla menee vain tiedekeskustelu ja tieteestä keskustelu sekaisin - nehän ovat kaksi aivan eri asiaa. 

Minä en kyllä sinun kanssasi haluaisi keskustella yhtään mitään, yhtään mistään. Vaikutat todella vittumaiselta ja vieläpä kaikki tietävältä ihmiseltä. Just sellainen henkilö, jonka kierrän kaukaa.

T. eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tieteestä keskustelu on jännä. Mitä se tarkoittaa? Hesarin tiedeuutisten kommentointia vai mitä?

Olen ammatiltani tutkija ja todella harvoin edes muiden tutkijoiden kanssa vapaa-ajalla keskustelen tieteestä saati sitten muiden alojen ihmisten kanssa. En myöskään keskustele kuin oman tieteenalan asioista, koska muuhun ei todellakaan asiantuntemus riitä eikä siinä siten mielestäni ole mitään mieltä.

Tietenkin me tavikset keskustelemme tieteestä maallikkotasolla, ihmettelemme ja hämmästelemme sen saavutuksia ja yritämme ymmärtää. Usein luettuani jonkin kirjan, mahd. psykologiasta [sic], fysiikasta, genetiikasta, tms. referoin sitä esim. puolisolleni, keskustelemme sisällöstä ja jos hän kiinnostuu riittävästi, lukenee hänkin saman kirjan ja voimme taas keskustella aiheesta lisää. Kukaanhan ei ole sanonut, että kotioloissa keskustelisimme jostain yksittäisestä tutkimuksesta tai sen osa-alueista, saati jollain spesifillä terminologialla - tosin luen kyllä puolisolleni usein ääneen tutkimusraporttejakin ja poimin sieltä olennaisia asioita jonkin keskustelun pointin tueksi. Tieteen historia on myös kiinnostavaa ja se kiinnostaa myös lapsiakin. Kummankin osaamisalat kuuluvat myös tiettyjen tieteenalojen alle, joten kyllä työkeskustelutkin menevät siihen kategoriaan, mikäli koskevat jotain tiettyä ydinongelmaa tai käsillä olevaa tehtävää. Miksi ihmeessä ajattelet, että tieteestä keskustellakseen tarvitsee olla minkään alan asiantuntija?

On kyllä ihmeellistä ja vähän harmi, jos tutkijalla ei ole sellaista paloa asioihin, että vapaa-ajallakin haluaisi elää ja hengittää tiedettä. Haaveammattini oli tutkija, sen tarkemmin alaa paljastamatta, koska alan olla jo aika tunnistettavin kommentein tässä keskustelussa muutenkin.. 

Missä viestissäni sanoin, että pitää olla asiantuntija voidaakseen keskustella jostain? Sanoin vain, että minä en näe mieltä keskustella asiasta, josta en tiedä oikeastaan mitään ja tiedän, että en tiedä oikeastaan mitään. En saisi sellaisesta keskustelusta paljoakaan irti. Ehkä ero on siinä, että en pidä tietokirjallisuuden lukemista ja siitä keskustelemista tieteen harrastamisena tai tieteestä keskustelemisena.

Kun tiede on työtä, haluan tehdä vapaa-ajalla muutakin kuin "elää ja hengittää" tiedettä. Elämässäni kun on paljon muutakin. Toki tutkijuus on osa persoonaani ja varmasti tietyt luonteenpiirteet, ominaisuudet ja kiinnostuksenkohteet ovat saaneet minut hakeutumaan alalle. Tutkimus on kuitenkin ammatti siinä missä muutkin.

Ehkä sulla menee vain tiedekeskustelu ja tieteestä keskustelu sekaisin - nehän ovat kaksi aivan eri asiaa. 

Minä en kyllä sinun kanssasi haluaisi keskustella yhtään mitään, yhtään mistään. Vaikutat todella vittumaiselta ja vieläpä kaikki tietävältä ihmiseltä. Just sellainen henkilö, jonka kierrän kaukaa.

T. eri

Varmaan olen sun mielestä tyhmäkin, enkä tajua mistään mitään. 

Ei se mitään, pärjäilen kyllä. Jaxuhaleja sulle! 🥰

t. Sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo tieteestä keskustelu on jännä. Mitä se tarkoittaa? Hesarin tiedeuutisten kommentointia vai mitä?

Olen ammatiltani tutkija ja todella harvoin edes muiden tutkijoiden kanssa vapaa-ajalla keskustelen tieteestä saati sitten muiden alojen ihmisten kanssa. En myöskään keskustele kuin oman tieteenalan asioista, koska muuhun ei todellakaan asiantuntemus riitä eikä siinä siten mielestäni ole mitään mieltä.

Tietenkin me tavikset keskustelemme tieteestä maallikkotasolla, ihmettelemme ja hämmästelemme sen saavutuksia ja yritämme ymmärtää. Usein luettuani jonkin kirjan, mahd. psykologiasta [sic], fysiikasta, genetiikasta, tms. referoin sitä esim. puolisolleni, keskustelemme sisällöstä ja jos hän kiinnostuu riittävästi, lukenee hänkin saman kirjan ja voimme taas keskustella aiheesta lisää. Kukaanhan ei ole sanonut, että kotioloissa keskustelisimme jostain yksittäisestä tutkimuksesta tai sen osa-alueista, saati jollain spesifillä terminologialla - tosin luen kyllä puolisolleni usein ääneen tutkimusraporttejakin ja poimin sieltä olennaisia asioita jonkin keskustelun pointin tueksi. Tieteen historia on myös kiinnostavaa ja se kiinnostaa myös lapsiakin. Kummankin osaamisalat kuuluvat myös tiettyjen tieteenalojen alle, joten kyllä työkeskustelutkin menevät siihen kategoriaan, mikäli koskevat jotain tiettyä ydinongelmaa tai käsillä olevaa tehtävää. Miksi ihmeessä ajattelet, että tieteestä keskustellakseen tarvitsee olla minkään alan asiantuntija?

On kyllä ihmeellistä ja vähän harmi, jos tutkijalla ei ole sellaista paloa asioihin, että vapaa-ajallakin haluaisi elää ja hengittää tiedettä. Haaveammattini oli tutkija, sen tarkemmin alaa paljastamatta, koska alan olla jo aika tunnistettavin kommentein tässä keskustelussa muutenkin.. 

Miksi tuon psykologian perässä on sic? Kyllä me uskomme, että joku tosiaan lukee psykologiaa. ;)

Se on siinä siksi, jos joku tuntee houkutusta alkaa keskustelemaan aiheesta "onko psykologia tiedettä vai pseudotiedettä", koska psykologia ei aivan kaikkien mielestä täytä tieteen tunnusmerkistöä. Totesin vaan, että olen tietoinen asiasta ja laitoin sen tietoisesti tiedekategoriaan, koska lukeudun niihin, joiden mielestä psykologia on tiedettä.

Ahaa, sitä tarkoititkin, kiitos tarkennuksesta! 

Pikee paitaiset latte idiootit on monesti suunnittelemassa tuotteita.

Ongelmana on vaan se ettei osata kuin hiirtä siirtää pöydällä, oikeasta tekemisestä ei ole hajuakaan.

Kokaiini, kallista ja vaikeasti saatavaa.

Oman keskiluokkaisen asuinalueen perusteella sanoisin, että pieni söpö rotukoira on ainakin yksi statussymboli. Joka toisessa torpassa on täällä jokin pieni koira.

Toinen on kalliit harrastukset lapsilla ja myös aikuisilla, jos ovat harrastavaa sorttia. Täällä lapset harrastaa taitoluistelua, jääkiekkoa, ratsastusta ja tennistä jne.

Kolmas on se hemmetin Marimekon logohihna-laukku. Aamubussissa toimistolle mennessä näitä näkyy joka toisella.

Yhtenä mainitsen vielä sen, että ainakin toinen pariskunnan osapuolista tekee etätöitä ja siihen on varattu oma työhuone. Sitten muistetaan joka välissä mainita miten kotona saa paljon paremmin tehtyä töitä kuin avokonttorissa, kun _kotona on se oma työhuone_.

Osa näistä pätee minuun itseenikin. Sen myönnän. :D

Nykyään on myös ilmastotietoinen keskiluokka, joka valitsee kuluttaa vähemmän. Meillä vuosibruttotulot reilu 100k, korkeakoulututkinnot. Miehellä hyvin joustava etätyö ja itse teen lyhennettyä työviikkoa, koska haluan ennemmin vapaa-aikaa kuin rahaa. Kuljemme pääosin kotimaisilla sähköpyörillä, meiltä löytyy myös sähköauto. Kasvisruokaa ja harkittua energiankäyttöä, aurinkopaneelit toki. Matkailua maata pitkin, mökki merenrannalla jonne pääsee julkisilla ja myös niillä fillareilla. Emme lennä, matkustamme maata pitkin. Luemme, retkeilemme lähiluonnossa, seuraamme politiikkaa ja kulttuuria. Ruoanlaitto ja puutarhanhoito ovat yhteisiä harrastuksia. Musiikki on meille tärkeää ja lapsi soittaa kahta klassista soitinta konservatoriossa.

Meillä ei todellakaan ole Marimekon tai muidenkaan logobrändien vaatteita. Uudet vaatteet ostetaan kestäviltä merkeiltä, moni hankinta tehdään käytettynä ja esim. juhliin vuokraan vaatteet. Osaan myös ommella. Ulkohousuni ovat polvesta paikatut, olisi helposti varaa ostaa uudet mutta valitsen pitää paikattuja.

Vierailija kirjoitti:

-Instagram-sisustus (harmaa, valkoinen beige - ei persoonaa, samat esineet kuin 93155:lla muullakin)

-kallis muovikuusi jouluksi ja aivan liikaa koristeita

-karvamattoja, lampaantaljoja

-pieni ärsyttävä koira

-kallis leasing-auto statussymbolina

-puhtaanvalkoiset kengät miehellä ja naisella

-golfaaminen

-lapsen pukeminen merkkivaatteisiin

-lapsella joku typerä kultturelli ja uniikki harrastus, kuten kanteleen soitto.

Höh, tuo viimeinen kertoo siitä että perhe arvostaa kulttuuriharrastusta/persoonallisempia harrastuksia. Voi olla missä luokassa hyvänsä.

Sanoisin myös että kuluttamattomuus alkaa olla enenevissä määrin trendi. Ekologisuus on tärkeä arvo valinnoissa. Nuo statussymbolit ovat aika rahvaanomaisia. Ei reissatakaan enää joka vuosi Thaimaan lomalle, muutenkin lähimatkailu on nostanut suosiota koronan jälkeen. On myöskin vähän noloa uusia sisustusta jatkuvasti uusilla huonekaluilla ja sisustusesineillä. Uuden omakotitalon rakentaminkaan ei enää ole must, vaan moni ostaa vanhoja taloja ja remontoivat niitä.

Keskiluokkaisen perheen lapset ja aikuiset harrastavat vapaa-ajallaan. Useimmiten urheilua, mutta myös kulttuuria, luonto myös tärkeä. Omistavat mökin tai purjeveneen. Koko perhe laskettelee.

Vierailija kirjoitti:

Oman keskiluokkaisen asuinalueen perusteella sanoisin, että pieni söpö rotukoira on ainakin yksi statussymboli. Joka toisessa torpassa on täällä jokin pieni koira.

Toinen on kalliit harrastukset lapsilla ja myös aikuisilla, jos ovat harrastavaa sorttia. Täällä lapset harrastaa taitoluistelua, jääkiekkoa, ratsastusta ja tennistä jne.

Kolmas on se hemmetin Marimekon logohihna-laukku. Aamubussissa toimistolle mennessä näitä näkyy joka toisella.

Yhtenä mainitsen vielä sen, että ainakin toinen pariskunnan osapuolista tekee etätöitä ja siihen on varattu oma työhuone. Sitten muistetaan joka välissä mainita miten kotona saa paljon paremmin tehtyä töitä kuin avokonttorissa, kun _kotona on se oma työhuone_.

Osa näistä pätee minuun itseenikin. Sen myönnän. :D

Juuri tuon takia en osta Marimekon logohihnalaukkua, koska niitä on niin monella.

Luin joitakin näistä kommenteista ja nämähän näyttävät olevan köyhien toivomuslistoja.

Marimekon Gratha- tai Karla-laukku, joskus myös näkee LV Neverfullia Damier Azur tai Ebene -kuosilla. Takkina Zaran beige villakangastakki, näillä keleillä CG tai Parajumpersin toppatakki.

Mielestäni statussymbolien hankkiminen on vähän sidoksissa ikään. Pahin vaihe tässä on jossain 26-35 vuoden korvilla (tunnustan itsekin syyllistyneeni tähän jollain tasolla). Pitää tehdä uraa ja välittää itsestä sellaista vaikutelmaa, että on menestynyt. Matkustellaan, sisustetaan kotia ja hankitaan joku kiva auto. Meillä viittäkymppiä lähestyvillä se oli 10 v sitten joku Land Roverin, Audin tai Volvon maasturi ja nykyisillä kolmekymppisilä Tesla tai mikä tahansa sähköauto.

Nyt omassa ikäluokassani meno on jo vähän rauhoittunut. Tarvetta näyttää menestystä ihmisille ei enää ole. Thaimaa ja Dubai on vaihtunut lähimatkailuun. Koti on ollut valmis jo kymmenen vuotta ja pian viisikymppiset keskiluokkaiset viihtyvät hiihtoladuilla ja kompuroivat marja - ja sienimetsässä tai palailevat nuoruuden metsästysharrastukseen. Pihalla on edelleen joku laatuauto, mutta se enää vaihdu 1-2 vuoden välein.

Ilmiö on myös se, että statussymboleista ei voi päätellä tulotasoa. Jollain opettaja-sairaanhoitaja -pariskunnalla voi olla kovemmat statussmbolit kuin juristi-pariskunnalla leasingin, osamaksujen ja kovan velanottohalun ansiosta.

Vierailija kirjoitti:

Tuo tieteestä keskustelu on jännä. Mitä se tarkoittaa? Hesarin tiedeuutisten kommentointia vai mitä?

Olen ammatiltani tutkija ja todella harvoin edes muiden tutkijoiden kanssa vapaa-ajalla keskustelen tieteestä saati sitten muiden alojen ihmisten kanssa. En myöskään keskustele kuin oman tieteenalan asioista, koska muuhun ei todellakaan asiantuntemus riitä eikä siinä siten mielestäni ole mitään mieltä.

Täällä toinen tutkija enkä myöskään ymmärrä. Keskustelen omasta alastani joka ikinen päivä tuntikaupalla, sillä sitä teen työkseni. Vapaa-ajalla sitten ihan kaikkea muuta.