Lue keskustelun säännöt.
Urbaanilegendoja äitiyden hukkumisesta?
15.08.2006 |
Viimeksi eilisen Hesarissa oli mielipidekirjoitus, jossa eräs äiti on huolestunut siitä, kuinka nykyajan äidit eivät ymmärrä vauvan syntymisen tarkoittavan samalla suurta elämänmuutosta. Oletetaan ja toivotaan vauvalta alusta alkaen itsenäisyyttä, eikä ymmärretä lapsentahtisuuden tärkeyttä. Tärkeää asiaa, totta, mutta onko todellakin näin? Olettaako entistä suurempi osa nykyajan äideistä, että heidän elämänsä jatkuu tismalleen samanlaisena kuin ennenkin? Haluaako todellakin entistä suurempi osa palata ystävien kanssa terassireissuille heti vauvan synnyttyä?
Mielipidekirjoituksessaan tuo äiti kirjoittaa myös: " Äidit peräänkuuluttavat oikeuttaan omaan aikaan, eli lapsen kanssa vietettyä aikaa ei mielletä palkitsevana."
Entä jos onkin niin, että naisen elämässä on useita palkitsevia asioita, esimerkiksi ystävät, perhe, työ ja omat harrastukset? Voisiko kuitenkin olla niin, että omasta harrastuksesta nauttiminen ei tarkoitakaan sitä, ettei nauti lapsensa kanssa olemisesta, vaan että nauttii harrastuksestaan? Eikö naiselle ole sallittua yhdistää työ, perhe ja harrastukset? Olettaako joku, että mies luopuisi ystävistään, harrastuksistaan ja henkilökohtaisista kiinnostuksen kohteistaan lapsen synnyttyä? Jos mies siis jatkaa squash-harrastustaan, se tarkoittaa, ettei mies koe lapsen kanssa vietettyä aikaa palkitsevana.
Totta kai vastasyntynyt tarvitsee äidin (yleensä äidin) läsnäoloa melkein jatkuvasti, mutta vauvan kasvaessa tarve vähenee. Nykypäivän isyyskin on muuttunut, eikä äiti enää ole yksin vastuussa lapsista. On mahdollista jakaa vanhemmuutta siten, että äidin on mahdollista entistä helpommin ja entistä aiemmin, saada jälleen aikaa omille harrastuksilleen. Tämä vain näyttää synnyttäneen urbaanilegendan terasseille, aerobicciin, joogakurssille, sauvakävelylle ja kahviloihin kiiruhtavista vastasyntyneiden äideistä, jotka sysäävät vauvan pullo suussa hoitoon, että pääsevät jatkamaan elämäänsä kuten ennenkin.
Tosielämässä en ole tavannut yhtään ainutta tällaista äitiä. Joillakin on mahdollisuus saada tunti päivässä aikaa harrastuksilleen, joillakin pari kertaa viikossa, joillakin pari kertaa kuukaudessa ja joillakin ei koskaan.
Kommentit (10)
Minulla on sukulaisissa äitejä, jotka ovat sysänneet vauvansa vastasyntyneestä alkaen hoitoon pullo suussa, jotta ovat päässeet skimbausreissuille, baariin, festareille, lomamatkoille jne. Olen itse hoitanut näitä vauvoja paljon. Ajatuksenani oli silloin, että on parempi ottaa vauva aina hoitoon itse, koska joka tapauksessa se viedään hoitoon. Vauvalle on ehkä parempi olla aina meillä kuin joka kerta eri paikassa.
Omien lastemme syntymä on minulle merkinnyt kaiken sellaisen harrastamisen loppumista, mihin en voi ottaa lapsia mukaan noin ensimmäiseksi kahdeksaksi kuukaudeksi joka vauvan syntymän jälkeen. Minulla on ollut hyvin tiheästi rinnalla käyvät lapset, joten heitä ei ole voinut jättää edes isän kanssa kotiin. Olen kyllä käynyt vanhempien kanssa ulkona jne. ilman vauvaa, mutta olen ollut huutoetäisyydellä koko ajan. Minä kyllä muuten oletan, että vauva-aikana myös mies on kotona vapaa-aikansa, mutta onneksi mieheni oli samaa mieltä. Tästä ei ole tarvinnut edes keskustella. Äiti tarvitsee aikaa irti vauvasta ja isommat lapsetkin tarvitsevat omaa aikaa vanhemmiltaan. Yksilöharrastusten aika on sitten taas, kun lapset ovat isompia. Nyt harrastamme perheenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lomamatka?? luulisi ettei vastasyntyneestä halua olla erossa, vaikkei imettäisikään.
Minun mielestäni se oli ihan asiallinen kirjoitus. En ymmärrä, miksi niin haikaillaan " oman ajan" perään? Eikö voi mennä äiti-lapsi jumppaan tai metsäretkelle lasten kanssa? Me ainakin harrastetaan ja mennään koko perheen voimin. En tosiaan kaipaa mitään " omaa aikaa" , minä saan kyllä oman aikani perheen seurassa.
Ne jotka haluavat olla itsekseen ja toteuttaa itseään, ovat samoja jotka sitten lasten kasvettua valittavat miten äkkiä lapset kasvavat. Minä en ainakaan halua hukata hetkeäkään, etten kadu myöhemmin.
En tunne yhtään äitiä, joka jatkuvasti ravaisi terasseilla ja ajattelisi vain omaa napaansa. En yhtään epäile, etteikö näitä oman vapautensa perässä juoksijoita olisi, mutta taitavat olla kuitenkin aika pieni vähemmistö suomalaisista äideistä.
Hän on jo nyt odotusaikana sanonut, että hän ei yöheräilyjä ala yksin hoitamaan, vaan työssäkäyvän miehen pitää osallistua joko yhtä lailla tai mieluummin hoitaa ne kokonaan (hän itse on kuulemma niin kärttyinen, jos ei saa nukkua kunnolla...). Lisäksi hän on todennut, että ei aio uppoutua äitiyteen, vaan aikoo harrastaa ihan yhtä lailla kuin tähänkin asti ja muutenkin jatkaa elämäänsä samaan tapaan.
Tämä tuleva äiti pelkää kuollakseen sitä, että lapsi on hänestä riippuvainen eikä kuulemma heillä tulla näkemään perinteistä äiti-lapsisuhdetta, se olisi ihan liian sitovaa. Hänen pitää saada nauttia elämästään kuten ennekin. Minkään ei saa muuttua.
Tämä henkilö ei nytkään ole työelämässä tai opiskele, vaan " hengailee" ja harrastaa, mies kustantaa elämän. On joskus sanonut ihan tosissaan, ettei voi ikinä tehdä kuin max. puolipäivätyötä, sillä olisi ihan katastrofi, jos ei ehtisi tehdä kaikkia itselleen tärkeitä asioita, siis lähinnä nuo harrastukset. Mies siis elättää ja vaimo harrastaa. Ja lapsen synnyttyä kuulemma mies ottaa lapsesta vastuun vapaapäivinään täysin, jotta vaimo saa silloin keskittyä vain itseensä.
Eli käytännössä tilanne on se, että mies hoitaa työnsä, lasta AINA vapaa-ajalla eikä hänelle suoda sitä omaa aikaa. Tämä siis suunnitelma. En ymmärrä, minkälainen mies tällaiseen suostuu? Vaimon ei tarvitse joustaa eikä tinkiä mistään mihin on tottunut, mutta miehen ei kuulemma lapsen syntymän jälkeen enää tarvitse harrastaa, kun kerran käy jo töissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavapiirissä en ole moisiin äiteihin törmännyt mutta tällä palstalla sitäkin useammin. Selailepa keskusteluaiheita, niin moni kyselee miten tuon lapsen saisi nukkumaan koko yön, tai onko normaalia että vastasyntynyt syö koko ajan jne. Osa äideistä on selvästi hukassa, heille vastasyntyneen käytös on outoa, siihen ei mikään ole valmentanut, mutta osa on selvästi sitä mieltä että on aika kouluttaa vauva tavoille.
Miksi pitäisi sitoutua kahdeksaksi kuukaudeksi vauvaan 100 %??
Mielestäni parin tunnin poissaolot pari kertaa viikossa on tervettä, terveempää kuin tuollainen 100-prosenttinen symbioosi.
Viikonlopuksi hoitoon jättäminen onkin jo ihan eri kategorian asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en juonut kuin pakollisen samppanjan. Mies nautti hiukan enemmän.
Podin jo tuostakin reissusta huonon omatunnon. Mutta vauvaa ei oltu vielä rokotettu ja muutenkin.
ihan kelpo tyttö on, ei saanut tuosta traumoja.
Itse imetin vauvan, ja painuin maailmalle pariksi kolmeksi tunniksi, isi soitti kännyllä jos tuli ylitsepääsemätön tisutarve ennen sitä. (yleensä ei)
Baariin en kyllä menny ennenkuin neiti oli parivuotias, ei edes olisi aiemmin jaksanut...;)
laskettelemassa käytiin miehen kanssa, vuoronperään rinteissä, kerran mummu mukana. Kännyn päässä olin aina, äkkiäkös tuotas tissille kerkesin, vaavi oli rattaissa, imetin kahvilassa.
Mietin monesti aiheesta käytäviä keskusteluja lukiessani, että olenko jotenkin tynnyrissä kasvanut tai enkö huomaa ympärilläni näitä paljon paheksuttuja itsekkäitä äitejä. Käyn minäkin kerran viikossa aerobicissa, se on minulle hetken hengähdystauko jolloin saan olla vain omien ajatusteni kanssa. Minun on tosi vaikeeta pitää sitä jotenkin pahana asiana. Kai se sitten joidenkin mielestä on itsekästä, vaikka yleensä vauvaan liittyviä asioita minä silloinkin pohdiskelen :)