Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi ero tuntuu pahalta?
16.04.2021 |
Miksi eroaminen tuntuu aina niin pahalta, vaikka ihminen olisi ollut itselle ihan väärä? Vaikka oli riitoja, epämukavuutta ja sekasotkua, eikä ollut edes kovin pitkä suhde. Toisaalta ärsyttää koko ihminen, toisaalta on ikävä. Mitä tämä tämmöinen on?! Milloin tämä sekava olo loppuu?
Olen kai jollain tavalla itselleni vihainen, siksi tuo ärtymys ja sekavat tunteet. Tuntuu, että tuhlasin aikaani tai ehkä jopa epäonnistuin.
Kommentit (62)
Muista että, et ole epäonnistunut. Jos olisit jäänyt suhteesee joka ei ole hyvä, niin olisit katkeroitunut ajan myötä ja siinä vasta se epäonnistumisen tunne tuleekin, kun itse yrittää suhteen hyväksi jotain tehdä ja kumppani ei mitään.
Elämä ei yleensäkkään ole helppoa, mutta olisi hyvä jos se olisi elämisen arvoista. En sano kliseitä että, "Löydät kyllä paremman" tai "Aika parantaa haavat". Jokainen meistä on erilainen ja asioitten käsittely kestää sen minkä kestää. Löydä oma tiesi mitä kulkea, niin löydät myös ilonkin uudestaan. Hyvää kevään jatkoa sinulle:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nro2 haluaisi vielä kuulla että miksi erositte?
Ajatukseni ovat todella sekavat, mutta yritän vastata jotain. Olimme kai liian erilaisia ja toisillemme epäsopivia. Riitoja ja erimielisyyksiä oli paljon. Lisäksi molemmilla oli/on omia henkilökohtaisia ongelmia, jotka vaikuttivat suhteeseenkin.
Tuota ihmettelen eniten: tuli moneen kertaan todettua, että emme ehkä sovi toisillemme - ja silti on ikävä. Kaipa minä sitten kaipaan eniten suhteessa oloa, en välttämättä tuota ihmistä. Toki on hänessä sellaisiakin puolia, joita oikeasti ikävöin.
Vaivaa sekin, kun en tiedä mitä hän ajattelee minusta nyt. Katuuko hän... Onko hän vihainen... Onko hän jo kiinnostunut jostain toisesta... Jne.
Kiitos viesteistäsi. Kaikkea hyvää sinullekin!
- ap
Varmaankin silloin pännii eniten kuitenkin, jos se ero on sen toisen päätös. Vaikka sinällään ihan oikeakin päätös, mutta ottaahan itse itsetunnon päälle. "Olen kelvoton, hän ei halunnut minua" yms.
Itsellä oli ainakin Kaikki Muut -häpeä. Kaikki Muut on parisuhteissa, Kaikki Muut on onnellisia, Kaikki Muut ostaa kohta taloja ja tekee vauvoja, Kaikki Muut osaa jonkun myyttisen parisuhdetanssin askeleet kun itse tuhoan vaan kaiken. Kaikki Muut asuu isossa kiiltävässä perheomakotitalossa kun itse pystyn maksamaan vain sinkkukämppää kerrostalossa. Oma kaveripiiri on vasta kolmekymppisiä, niin erosotkutkaan jne. ei ole ehtineet vielä tapahtua. Ja sekös vasta laittaa tulta noihin liekkeihin, taas ne Kaikki Muut osaa olla parisuhteissa paitsi minä kaiken tuhoava sinkkuluuseri.
Eikä suhde, josta lähdin, ollut edes hyvä vaan väkivaltainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin silloin pännii eniten kuitenkin, jos se ero on sen toisen päätös. Vaikka sinällään ihan oikeakin päätös, mutta ottaahan itse itsetunnon päälle. "Olen kelvoton, hän ei halunnut minua" yms.
Totta joka sana.
On ihan outoa, kun hän ei välttämättä ollut minulle sopiva ihminen - silti tuntuu pahalta se ajatus, että minä en "kelpaa" hänelle tai että hän ei halua olla kanssani. Hyi miten itsekeskeinen olen. Haluaisin kai edelleen olla haluttu, Tyhmää, tiedän.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin silloin pännii eniten kuitenkin, jos se ero on sen toisen päätös. Vaikka sinällään ihan oikeakin päätös, mutta ottaahan itse itsetunnon päälle. "Olen kelvoton, hän ei halunnut minua" yms.
Totta joka sana.
On ihan outoa, kun hän ei välttämättä ollut minulle sopiva ihminen - silti tuntuu pahalta se ajatus, että minä en "kelpaa" hänelle tai että hän ei halua olla kanssani. Hyi miten itsekeskeinen olen. Haluaisin kai edelleen olla haluttu, Tyhmää, tiedän.
- ap
Ja että on ollut sellaisen pällin kanssa, joka ajattelee minusta pahinta mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli ainakin Kaikki Muut -häpeä. Kaikki Muut on parisuhteissa, Kaikki Muut on onnellisia, Kaikki Muut ostaa kohta taloja ja tekee vauvoja, Kaikki Muut osaa jonkun myyttisen parisuhdetanssin askeleet kun itse tuhoan vaan kaiken. Kaikki Muut asuu isossa kiiltävässä perheomakotitalossa kun itse pystyn maksamaan vain sinkkukämppää kerrostalossa. Oma kaveripiiri on vasta kolmekymppisiä, niin erosotkutkaan jne. ei ole ehtineet vielä tapahtua. Ja sekös vasta laittaa tulta noihin liekkeihin, taas ne Kaikki Muut osaa olla parisuhteissa paitsi minä kaiken tuhoava sinkkuluuseri.
Eikä suhde, josta lähdin, ollut edes hyvä vaan väkivaltainen.
Minulla taitaa olla vähän tätä samaa. Töissä muut puhuvat parisuhteistaan, perheistään, lapsistaan, lapsenlapsistaan, koiristaan, taloistaan ja pihatöistään. Minulla sen sijaan ei ole oikein mitään kerrottavaa. Olen jo nelikymppinen.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin silloin pännii eniten kuitenkin, jos se ero on sen toisen päätös. Vaikka sinällään ihan oikeakin päätös, mutta ottaahan itse itsetunnon päälle. "Olen kelvoton, hän ei halunnut minua" yms.
Totta joka sana.
On ihan outoa, kun hän ei välttämättä ollut minulle sopiva ihminen - silti tuntuu pahalta se ajatus, että minä en "kelpaa" hänelle tai että hän ei halua olla kanssani. Hyi miten itsekeskeinen olen. Haluaisin kai edelleen olla haluttu, Tyhmää, tiedän.
- ap
Toinen halusi jatkaa suhdetta, jonka päätin. En kyennyt tarjoamaan hänelle kaikkea mitä halusi, joten koin sen vääräksi kahlita sitä ihmistä kun ei kuitenkaan kaikilta osin ollut tyytyväinen kanssani. Eikä olisi tullut olemaankaan. Hän toi ne puutteet erittäin selvästi esille, joten ainakin toivon, että ymmärsi päätökseni eikä jäänyt kierimään mihinkään kelpaamattomuustuskiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat sanat! Eniten v*tuttaa se ettemme olleet edes ensimmäistä kertaa kokeilemassa vaan nimenomaan HÄN otti yhteyttä että kokeillaanko uudestaan ja sitten kuitenkin sama kunnoittamattomuus, turhat lupaukset jne jatkuvat ennen kuin ehditään kunnolla edes tutustua uudestaan. Kiitos näkemiin. Miksi vaivauduit tähänkään kun olin päässyt sinusta täysin yli, ei mitään katkeruuksia tms. Siksi ajattelinkin ettei maksa mitään lähteä katsomaan onnistuisimmeko paremmin. No ei kun paskemmin. Minä olin viimeksikin se joka jätti ja niin olen nytkin. Täysin samoista syistä kuin viimeksikin. Onneksi en ehtinyt tästä puhua kenellekään.
Kirjoitan nyt jotain ihan randomia. Minulla on huono omatunto monesta asiasta. Mietin omaa osuuttani riidoissa... Joskus riidan yhteydessä tuli sanottua hänelle pahasti. Hänkin sanoi kaikenlaista, mutta yleensä minä olin se, joka pyrki loukkaamaan tarkoituksella. Lienee eri asia möläyttää jotain vahingossa kuin loukata tarkoituksella. En oikein ymmärrä, miksi asiat menivät tuohon pisteeseen, että sanoin ikävästi. Oliko syytä molemmissa vai enemmän minussa? En tiedä. Ehkä minun olisi pitänyt lopettaa suhde jo aikoja sitten. Jos toisen ihmisen jutut ärsyttävät ihan jatkuvasti, se ei ole hyvä merkki. Mutta kun hänessä oli paljon hyviäkin puolia! Tunnen itseni ihan hirveäksi ihmiseksi.
Ehkä minun pitää yrittää antaa ajan kulua. Haluaisin löytää ihmisen, jonka kanssa olisi hyvä olla, jota voisin ihailla ja joka saisi minusta parhaat puolet esiin. Onko itsekästä ajatella näin? Ex ei saanut minusta parhaita puolia esiin, mutta voinko syyttää häntä siitä? Ketä syyttäisin siitä? Onko sillä väliä? Mitä ihmettä edes tapahtui? Oliko kaikki minun vikani, vai oliko hänessäkin vikaa? Ehkä olimme liian erilaisia, ja toisaalta joltain osin liiankin samanlaisia, liian epävarmoja. Molemmilla oli pimeä puolensa.
- ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin silloin pännii eniten kuitenkin, jos se ero on sen toisen päätös. Vaikka sinällään ihan oikeakin päätös, mutta ottaahan itse itsetunnon päälle. "Olen kelvoton, hän ei halunnut minua" yms.
Totta joka sana.
On ihan outoa, kun hän ei välttämättä ollut minulle sopiva ihminen - silti tuntuu pahalta se ajatus, että minä en "kelpaa" hänelle tai että hän ei halua olla kanssani. Hyi miten itsekeskeinen olen. Haluaisin kai edelleen olla haluttu, Tyhmää, tiedän.
- ap
Ja että on ollut sellaisen pällin kanssa, joka ajattelee minusta pahinta mahdollista.
Mitä tapahtui? Mitä hän ajatteli sinusta?
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli ainakin Kaikki Muut -häpeä. Kaikki Muut on parisuhteissa, Kaikki Muut on onnellisia, Kaikki Muut ostaa kohta taloja ja tekee vauvoja, Kaikki Muut osaa jonkun myyttisen parisuhdetanssin askeleet kun itse tuhoan vaan kaiken. Kaikki Muut asuu isossa kiiltävässä perheomakotitalossa kun itse pystyn maksamaan vain sinkkukämppää kerrostalossa. Oma kaveripiiri on vasta kolmekymppisiä, niin erosotkutkaan jne. ei ole ehtineet vielä tapahtua. Ja sekös vasta laittaa tulta noihin liekkeihin, taas ne Kaikki Muut osaa olla parisuhteissa paitsi minä kaiken tuhoava sinkkuluuseri.
Eikä suhde, josta lähdin, ollut edes hyvä vaan väkivaltainen.
Minulla taitaa olla vähän tätä samaa. Töissä muut puhuvat parisuhteistaan, perheistään, lapsistaan, lapsenlapsistaan, koiristaan, taloistaan ja pihatöistään. Minulla sen sijaan ei ole oikein mitään kerrottavaa. Olen jo nelikymppinen.
- ap
Itseäni ärsytti juuri eron jälkeen eniten kaikki tilanteet, joissa parisuhde on normi. Esim. varaat hotellia tai kylpylämatkaa, niin kaikki hinnat on kahdelle hengelle ja kahden hengen huoneille. Ravintolassa kahden hengen annoksia. Parisitä paritätä. Kanoottireissulle pystyi ilmoittautumaan vain kahden hengen yksiköissä, kun kanootit oli kahden melottavia. Hienoon asuntoon ei ole varaa yksin. Ihan kuin olisi joku epänormaali ilmiö että joku on ihan erillinen yksittäinen ihminen. Itse en ainakaan syntynyt siamilaisena kaksosena, miksi ihmeessä koko maailma on rakennettu vain pareille, paripariparipariparisitätätäkaikkea. En edes halua yhtään miestä elämääni, haluan vain tehdä samoja asioita mitä ennen ja olla maksamatta tuplahintaa (esim. kylpylähotelli) kun oikeasti olen vain YKSI ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin silloin pännii eniten kuitenkin, jos se ero on sen toisen päätös. Vaikka sinällään ihan oikeakin päätös, mutta ottaahan itse itsetunnon päälle. "Olen kelvoton, hän ei halunnut minua" yms.
Totta joka sana.
On ihan outoa, kun hän ei välttämättä ollut minulle sopiva ihminen - silti tuntuu pahalta se ajatus, että minä en "kelpaa" hänelle tai että hän ei halua olla kanssani. Hyi miten itsekeskeinen olen. Haluaisin kai edelleen olla haluttu, Tyhmää, tiedän.
- ap
Ja että on ollut sellaisen pällin kanssa, joka ajattelee minusta pahinta mahdollista.
Niin, kaikki mitä tein, tein tahallani vain loukatakseni ja vahingoittaakseni. Sellainen oletus alkoi todella jurppimaan, ikäänkuin olisin virheetön ihminen joka ei voi tehdä virheitä vaan täysin suunnitelmallisesti teki kaiken tarkoituksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin silloin pännii eniten kuitenkin, jos se ero on sen toisen päätös. Vaikka sinällään ihan oikeakin päätös, mutta ottaahan itse itsetunnon päälle. "Olen kelvoton, hän ei halunnut minua" yms.
Totta joka sana.
On ihan outoa, kun hän ei välttämättä ollut minulle sopiva ihminen - silti tuntuu pahalta se ajatus, että minä en "kelpaa" hänelle tai että hän ei halua olla kanssani. Hyi miten itsekeskeinen olen. Haluaisin kai edelleen olla haluttu, Tyhmää, tiedän.
- ap
Ja että on ollut sellaisen pällin kanssa, joka ajattelee minusta pahinta mahdollista.
Niin, kaikki mitä tein, tein tahallani vain loukatakseni ja vahingoittaakseni. Sellainen oletus alkoi todella jurppimaan, ikäänkuin olisin virheetön ihminen joka ei voi tehdä virheitä vaan täysin suunnitelmallisesti teki kaiken tarkoituksella.
Aaaa, ymmärrän. On minuakin joskus syytetty vaikka mistä, tosin tämä viimeisin mies ei ollut sellainen.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä oli ainakin Kaikki Muut -häpeä. Kaikki Muut on parisuhteissa, Kaikki Muut on onnellisia, Kaikki Muut ostaa kohta taloja ja tekee vauvoja, Kaikki Muut osaa jonkun myyttisen parisuhdetanssin askeleet kun itse tuhoan vaan kaiken. Kaikki Muut asuu isossa kiiltävässä perheomakotitalossa kun itse pystyn maksamaan vain sinkkukämppää kerrostalossa. Oma kaveripiiri on vasta kolmekymppisiä, niin erosotkutkaan jne. ei ole ehtineet vielä tapahtua. Ja sekös vasta laittaa tulta noihin liekkeihin, taas ne Kaikki Muut osaa olla parisuhteissa paitsi minä kaiken tuhoava sinkkuluuseri.
Eikä suhde, josta lähdin, ollut edes hyvä vaan väkivaltainen.
Minulla taitaa olla vähän tätä samaa. Töissä muut puhuvat parisuhteistaan, perheistään, lapsistaan, lapsenlapsistaan, koiristaan, taloistaan ja pihatöistään. Minulla sen sijaan ei ole oikein mitään kerrottavaa. Olen jo nelikymppinen.
- ap
Itseäni ärsytti juuri eron jälkeen eniten kaikki tilanteet, joissa parisuhde on normi. Esim. varaat hotellia tai kylpylämatkaa, niin kaikki hinnat on kahdelle hengelle ja kahden hengen huoneille. Ravintolassa kahden hengen annoksia. Parisitä paritätä. Kanoottireissulle pystyi ilmoittautumaan vain kahden hengen yksiköissä, kun kanootit oli kahden melottavia. Hienoon asuntoon ei ole varaa yksin. Ihan kuin olisi joku epänormaali ilmiö että joku on ihan erillinen yksittäinen ihminen. Itse en ainakaan syntynyt siamilaisena kaksosena, miksi ihmeessä koko maailma on rakennettu vain pareille, paripariparipariparisitätätäkaikkea. En edes halua yhtään miestä elämääni, haluan vain tehdä samoja asioita mitä ennen ja olla maksamatta tuplahintaa (esim. kylpylähotelli) kun oikeasti olen vain YKSI ihminen.
Joo ymmärrän. Kyllähän se satuttaa. Toisaalta olen nuoresta pitäen tuntenut olevani ulkopuolinen, huonolla tavalla erilainen sekä muista erillinen, joten ei tässä friikkiyden tunteessa mitään uutta ole.
- ap
On todella terapeuttista jäsennellä omia sekavia ja vähän nolojakin ajatuksia. Kiitos ketjuun kirjoittaneille. Mielelläni kuulisin lisää mietteitä.
- ap
Tottakai ero tuntuu pahalta, vaikka olisikin tuhoon tuomittu suhde. Minullakin oli ihan selvää oikeastaan alusta asti, että olemme täysin väärät ihmiset toisillemme, mutta kyllähän me silti kiinnyttiin toisiimme sen kolmen vuoden aikana. Itse asiassa minä sain tehtyä sen eropäätöksen lopulta, molemmat sitä oltiin varmasti mietitty aina ja mulle siitä tulikin romahdus, koska sukulaiset ja kaverit sai minusta sitten sen syntipukin eroon. Sain kuulla kuinka olen paha ihminen kun jätin mieheni, vaikka meillä oli muka täydellinen suhde ja hän oli täydellinen mies minulle, ihan kuin ihmiset tietäisivät toisten parisuhteista yhtään mitään! Meillä ei todellakaan koskaan ollut täydellinen suhde vaikka ulospäin siltä näyttikin. Olimme nuoria ja kokemattomia, sekä täysin vääriä ihmisiä toisillemme. Molemmille oli helpotus päästä eroon toisistamme, mutta se sattui silti ihan saakelisti. Varsinkin minuun koska sain kaikilta haukut niskaani.
Ero voi oikeasti olla sille eron "ottaneelle" paljon traumatisoituvampi asia kuin jätetylle. Hänestä tehdään se pahis, vaikka hän on vain se joka lopetti sairaan kuvion jossa molemmat kärsi.
Alue: Aihe vapaa
Kuulisin mielelläni muiden kokemuksia.
- ap