Lue keskustelun säännöt.
Arvostetaanko teitä kotona?
16.04.2021 |
Minua selkeästi ei ja se välillä v!tuttaa kohtalaisesti. Mies elää taloudellisesti ja arjessa siivellä, eikä tee edes osuuttaan kotitöistä, vaikka olemme ne selkeästi jakaneet. Jos muistutan, että tekisi sovitun osansa, kun ei ole tehnyt, väittää minun nalkuttavan. Sitten esimerkkinä, hän saattaa laittaa astiat kaappeihin tiskikoneesta niin, että jättää kaapinovet ja laatikot tahallaan auki, että joudun sulkemaan ne perässään. Tai jättää juuston keittiön pöydälle, jolloin joudun korjaamaan sen hänen jäljessään jääkaappiin. Tai jättää pyyhkeen märkänä lattialle. Jne.
Lapset taas puhuvat minulle rumasti ja esimerkiksi vähättelevät, etten muka tee mitään, tai kävisi töissä, vaikka olen koko päivän pyörittänyt arkea, laittanut ruokaa ja pessyt pyykkiä jne vaativan etätyön ohessa, olen perheen pääasiallinen elättäjä.
V!tuttaa niin, että pää meinaa haljeta. Miten saisin arvostusta muulta perheeltä? Tekisi mieli muuttaa pois kotoa ja jättää koko p,ska taakse. Sori tämä kielenkäyttö, mutta ärsyttää. Ja kyllä, olen puhunut asiasta ja suuttunut ja joskus huutanutkin, mutta siitä ei ole seurannut muutosta.
Kommentit (27)
Ikävä tilanne, ymmärrän harmiksi! Sinun pitää itse asettaa omat rajasi eikä suostua alistettavaksi, typerää lapsellista käytöstä mieheltä jättää ovet auki. Tehkää lista kotitöistä vähintäänkin tasapuolisesti. Pysy tiukkana, kerro ääneen miltä sinusta tuntuu ja ettet jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei.
Samanlaista meininkiä. Miehen heivaan.
Lapsia jaksan opastaa käytöksessä, koska ne lähtee omilleen joskus.
Ei. Kaiken kotityön "saa" tehdä yksin ja itse.
Nykyään mies ei edes monesti katso päin eikä vastaa/kommentoi mitään, jos kerron hänelle jotain. Vastaus voi myös olla "mmmm, joo joo". Riippumatta siitä, kysynkö jotain tai kerronko vaikka että talo on tulessa. Mies vain näpyttää tablettia. Siinä vasta itsensä tuntee tärkeäksi.
Tätä tämä sitten on seuraavat vuosikymmenet?
Ja sitten ihmetellään, miksi niin moni nainen nalkuttaa.
Sitä opettaa ihmisille miten sinua saa kohdella eli olet sietänyt epäkunnioittavaa käytöstä.
Lähde ensiksi vaikka viikoksi tai pariksi tekemään etätöitä jonnekin muualle, johonkin kivaan paikkaan, sullahan rahat on kun olet pääasiallinen elättäjä. Jätä ukko vahtimaan kersoja ja saavat kaikki huomata että onko se niin kivaa kun pyyhe on märkä kun on menossa vasta suihkuun ja juusto pilaantuneena pöydällä.
Älä edes vastaa puhelimeen jos soittavat.
Sanot viikon päästä ukolle että tuntuu kivalta elää yksin siistissä asunnossa jossa kukaan ei marise ja vittuile eikä varsinkaan sotke. Että harkitset avioeroa ja sitä että jätät lapset hänelle.
Sinähän et ole synnyttäjänä mitenkään suuremmassa vastuussa kotitöistä tai edes lapsista kuin miehesi. Jos miljoonat naiset selviytyy ihan hyvin kun mies lähtee menemään, niin kyllä mieskin pärjää, samalla tavalla sillä luultavasti on pää, kaks kättä ja kaks jalkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko miehesi työtön,,? Saattaa olla että vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä, jos esim. itsetunto on heikentynyt. Entä puhuuko miehesi sinulle rumasti ja lapset ottavat mallia siitä?
Älä akka rutise, sinä olet miehesi palvelija ja lastesi huoltaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä. Mua vituttaa niin paljon, Harmittaa koko perhe. Vähän arvostusta, mutta ei. Tekisi mieli häipyä. Lähdetäänkö kylpylälomalle? Olisi terapeuttista.
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Mua vituttaa niin paljon, Harmittaa koko perhe. Vähän arvostusta, mutta ei. Tekisi mieli häipyä. Lähdetäänkö kylpylälomalle? Olisi terapeuttista.
Lähtekää samantien Gambiaan rantalomalle kuten muutkin voimaantuneet naiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vaimon tehtävä on palvella." Tämän lauseen muistan omista häistäni 30 vuotta sitten. Toden totta näin se on ja kokemusta on. Alussa oli rankkaa, kun lapset olivat pieniä ja itsekin olin kokoaikatöissä. Työpäivän jälkeen tuokin lapset ja vietin tuntikausia heidän kanssaan ulkoilmassa, että mies sai levätä oman työpäivän jälkeen. Kun lapset alkoivat harrastamaan, kuljetin ja kannustin. Kummasti tästä selvisi. Ei ollut omia harrastuksia, vaan hyvin organisoitua arkea. Juhlahetki oli, kun mies oli työmatkalla ja sain viettää koti-iltaa sisällä lasten kanssa. Muistan sen ikuisesti, kun 4- vuotias tyttäreni kysyi silmät pyöreinä hoitopäivän jälkeen, kun olimme syöneet "Äiti saadaanko me oikeasti olla sisällä ja kattoo TV:tä?" Jälkeenpäin ajatellen tuo oli aivan kamalan raskasta aikaa. Kukaan ei tiennyt millaista meillä oli. Hienosti vedin roolia ja olin aivan loppu, kun aina piti valmistautua siihen, että työpäivän jälkeen alkaa toinen työpäivä. Mies on aina ollut kunnollinen perheenisä ja hoitanut työnsä tunnollisesti. Yhden kerran muistan, kun hän vapaaehtoisesti ulkoili esikoisen kanssa. Voi sitä valitusta, kun lapsi olikin itkenyt vaunuissa ja mieheni ei saanut sitä rauhoittumaan. Kun hän tuli sisälle vaunujen kanssa, hän huusi "Pidä kakaras, ja oli muuten viimeinen kerta, kun lähden ulos sen kanssa ja teen itseni naurunalaiseksi!"
Voisin sanoa, että palvelusvuosia on takana reilut 30 ja edessä saman verran. Tämä on pitkä rupeama, mutta samassa veneessä olemme edelleen. Miehen vanhemmat elävät ja ovat siinä uskossa, että heidän kultapuppelinsa hoitaa oman työnsä ja kodin työt aivan yksin. Tähän pieni muistelu vielä. Olimme juuri saaneet omakotitalon valmiiksi ja ehdotin, että ostamme terassille kalusteet. Anoppi hyppäsi seisomaan ja sanoi "Ja meinaatko sinä miniä istua terassilla kesät tekemättä yhtään mitään?!" Tämmöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähde ensiksi vaikka viikoksi tai pariksi tekemään etätöitä jonnekin muualle, johonkin kivaan paikkaan, sullahan rahat on kun olet pääasiallinen elättäjä. Jätä ukko vahtimaan kersoja ja saavat kaikki huomata että onko se niin kivaa kun pyyhe on märkä kun on menossa vasta suihkuun ja juusto pilaantuneena pöydällä.
Älä edes vastaa puhelimeen jos soittavat.
Sanot viikon päästä ukolle että tuntuu kivalta elää yksin siistissä asunnossa jossa kukaan ei marise ja vittuile eikä varsinkaan sotke. Että harkitset avioeroa ja sitä että jätät lapset hänelle.
Sinähän et ole synnyttäjänä mitenkään suuremmassa vastuussa kotitöistä tai edes lapsista kuin miehesi. Jos miljoonat naiset selviytyy ihan hyvin kun mies lähtee menemään, niin kyllä mieskin pärjää, samalla tavalla sillä luultavasti on pää, kaks kättä ja kaks jalkaa.
Tämä on hyvä ohje, jos sen antaa jollekin toiselle. En kuitenkaan voisi jättää lapsia oman onnensa nojaan tuolla tavalla. En luottaisi siihen, että mies huolehtisi heistä ja välitän heistä niin paljon, etten vaan voi jättää heitteille. Mutta kuten joku kirjoitti, he muuttavat jossain vaiheessa pois kotoa, joten se tavallaan ratkeaa siinä. Haaveilen välillä tulevasta omasta elämästäni, kun koittaa vapaus. Kun kuvittelen sitä elämää lasten poismuuton jälkeen, niin en näe niissä mielikuvissa mukana miestä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sitä opettaa ihmisille miten sinua saa kohdella eli olet sietänyt epäkunnioittavaa käytöstä.
Näin minäkin ajattelen, ap on mahdollistanut tuon kaiken. Niin makaa kuin petaa.
Varsinkaan tuota asiaa, että lapset puhuvat rumasti vanhemmalleen, en hyväksyisi sekuntiakaan. Puuttuisin asiaan heti. Samoin puuttuisin myös asiallisesti kotitöiden tilanteeseen.
Minulla on kolme lasta ja perheemme on yhtä köyttä vetävä porukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä mies on sanonut, kun olette keskustelleet asioista? Entä lapset, miten he ovat reagoineet, kun olette miehen kanssa yhdessä jutelleet perheen säännöistä heidän kanssaan?
Pistäisin heti tänään pystyyn perhepalaverin, jossa joka jamppa tulee istumaan ruokapöydän ääreen ilman kännykkää tai muita asiaan liittymättömiä vehkeitä ja sitten juttelette asiat selväksi rauhallisesti kaikkia kuunnellen. Juttelette säännöt ja kirjaatte ne paperille, jos tuntuu, että niitä ei enää jälkeenpäin muisteta. Jokainen kantaa vastuunsa sääntöjen noudattamisesta. Sovitte palaverissa myös, että alatte viettämään perheen yhteistä aikaa ainakin kerran viikossa, mieluiten vaikka joka päivä.
Käsittämätöntä, että ihmiset ottavat tietyn henkilön puolisoksi ja lisääntyvät sen kanssa ja sitten palstalla ihmetellään, että kuinkas tässä nyt näin kävi. Sinä olet valinnut miehesi. Todennäköiseti lapsesi ottavat mallia miehestäsi, joka ei arvosta sinua. Sinä olet antanut lapsiesi käyttäytyä itseäsi kohtaan tuolla tavalla. Jos ei itse arvosta itseään, sitä ei tee muutkaan.
Meillä ei ole koskaan tarvinnut aikuisten kesken jakaa kotitöitä, vaan molemmat tekee niitä ihan luonnostaan ja koska olen pätkätyöläinen ja mies vakitöissä, niin luonnollisesti teen niitä itse enemmän. Lusikat olis menneet jakoon jo aikoja sitten, jos parisuhde olisi yhtä vääntämistä arjesta.
Niin siinä helposti käy naiselle kun hankkii perheen. Olet kotiorja jota kukaan ei arvosta. On se vaan ihanaa olla sinkku ja lapseton. En vaihtaisi tätä pois mihinkään.
Heh, tuli ihan oma lapsuus mieleen kun meidän äiti aina uhriutui ja valitti samaa, tosin hän ei koskaan käynyt töissä. Valitti kuinka on pelkkä kotiorja ja joutuu yksin kaiken siivoamaan, meitä teinejä vaan ärsytti äiti joka on aina kotona ja oltiin sille ilkeitä. Itse päätin jo silloin että minusta ei ikinä tule perheenäitiä.
Kyllä kovastikkin. Loppupätkä soratietä . Välillä vaan huonompaa tuo tienhoito. Mutta hyvin on päässyt kulkemaan. Ei niitä ennen ole noin paljon ollut, joten pakko arvostaa
Ei arvosteta :( ja kaikki on jäänyt minun vastuulle. Asia mikä erityisesti ärsyttää on kun olen vaivalla tehnyt ruuan niin mies ei kunnioita edes perheen yhteistä ruokahetkeä vaan menee mieluummin sohvalle syömään samalla kun katsoo tv:tä. Muutenkin mies vain mielellään harrastaisi kavereiden kanssa ja kaikki kotihommat jää tekemättä. Viime vkl sain tarpeekseni. Jos ei toinen viitsi, miksi minäkään. Viikkoon en ole siivonnut tai sen kummemmin panostanut ruuanlaittoon. Pe jopa mies joutui laittamaan ruuan. Pelkkää riisiä ja grillibroileri mitä kukin kaiveli pussista likaisten astioiden vierestä. Broileri oli kyllä hyvää, asetelma surullinen. Muutenkin sujuu hyvin, alkaa näkyä tekemättömyyteni.
Ota nyt ekana vaikka pitkä vkl hotelliloma tms.