Surunvalittelu protokolla, miten se menee, tunsin naapurina tuon kuolleen lapsen perheen

Adressi postilaatikkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laittaisin itse perheen postilaatikkoon kauniin surunvalittelukortin ja runon sekä ilmaisisin, että me olemme tukena, jos haluavat jutella. Jos tunnet perheen paremmin, voi kysyä voitko auttaa jotenkin - käydä kaupassa, laittaa ruokaa - hoitaa mahdollisia muita lapsia, sillä vanhempien voimat ovat varmasti aivan lopussa. Suuressa surussa konkreettinen apua on usein tärkeintä, sillä silloin ei välttämättä edes muista syödä tai huolehtia itsestään. 

Osanottoni perheelle ja läheisille.  

Erinomaisia neuvoja muuten, mutta en itse haluaisi apua tai ruokaa (??) naapurilta jonka kanssa olen vain kohteliaissa tervehtimisväleissä. Ei mitenkään tarpeellista. Ahdistavaa tai samantekevää enemmänkin.

Tarkoitin, että jos naapurin tuntee paremmin, voi tarjota apuaan. Jos naapurit ovat ennenkin hoitaneet toistensa lapsia - mitä jossain naapurustoissa tehdään - niin tätä apua voi tarjota mahdollisten perheen muiden lasten kohdalla. Tai tarjota ruokaa, jos vanhemmat ovat liian väsyneitä ja shokissa itse laittamaan ruokaa.

Suuressa surussa voimat ovat niin vähissä, että konkreettinen apu on monasti tarpeen. Toivottavasti perheelle on lähiomaisia, jotka pystyvät auttamaan ja tukemaan, mutta läheisten naapurien apukin voi tulla tarpeeseen. Riippuu ihan kuinka läheiset tai etäiset välit naapurien kanssa on.

Jos ei olla kunnolla tuttuja, ei pitäisi olla nenä pitkällä oven takana urkkimassa. Jos on tuttu, tietää miten toimia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarpeen osoittaa mitenkään mitään ellei ole niin hyvissä väleissä että tietää mitä perhe toivoo. Vastaavassa tilanteessa läheisenä olleena, lapsensa menettänyt perhe ei todellakaan välittänyt akuuttivaiheessa pätkääkään naapureiden tai muiden randomeiden osanotoista. Heiltä on kuollut lapsi ja naapurit tuovat itsensä keskiöön adresseineen ja suklaineen - wtf 🤦🏻‍♀️

Mistä lähtien normaalit käytöstavat on olleet "itsensä keskiöön tuomista"??? Ymmärrän kyllä ettei ne adressit tuossa tilanteessa hirveästi kiinnosta, kuten ei varmaan moni muukaan asia, mutta ei kai niistä haittaakaan ole. Ja jotkut kokee sen nimenomaan niin, että on pahempi kun asia sivuutetaan täysin ja käyttäydytään niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.

On kyllä kylmää käytöstä, jos naapurit kävelevät tuollaisen jälkeen ohi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Naapurin pihalla kohdatessa voi vain nyökätä ja sanoa - otan osaa. Lapsensa menettänyt vanhempi saa sitten päättää jaksaako/haluaako reagoida mitenkään tai jutella.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei olla kunnolla tuttuja, ei pitäisi olla nenä pitkällä oven takana urkkimassa. Jos on tuttu, tietää miten toimia.

Miten adressin jättäminen postilaatikkoon on nenä pitkällä urkkimista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarpeen osoittaa mitenkään mitään ellei ole niin hyvissä väleissä että tietää mitä perhe toivoo. Vastaavassa tilanteessa läheisenä olleena, lapsensa menettänyt perhe ei todellakaan välittänyt akuuttivaiheessa pätkääkään naapureiden tai muiden randomeiden osanotoista. Heiltä on kuollut lapsi ja naapurit tuovat itsensä keskiöön adresseineen ja suklaineen - wtf 🤦🏻‍♀️

Mistä lähtien normaalit käytöstavat on olleet "itsensä keskiöön tuomista"??? Ymmärrän kyllä ettei ne adressit tuossa tilanteessa hirveästi kiinnosta, kuten ei varmaan moni muukaan asia, mutta ei kai niistä haittaakaan ole. Ja jotkut kokee sen nimenomaan niin, että on pahempi kun asia sivuutetaan täysin ja käyttäydytään niinkuin mitään ei olisi tapahtunut.

On kyllä kylmää käytöstä, jos naapurit kävelevät tuollaisen jälkeen ohi niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Naapurin pihalla kohdatessa voi vain nyökätä ja sanoa - otan osaa. Lapsensa menettänyt vanhempi saa sitten päättää jaksaako/haluaako reagoida mitenkään tai jutella.

Joo tämä. Jotenkin vähäeleisesti ja tuputtamatta osoittaa että on huomioinut toisen surun, oli se sitten osanottosanat kohdatessa tai kortti postilaatikossa.

Jos tämä on provo niin oletpa ällö

Kuvottava ja tunnekylmä provo oikeasti vakavasta aiheesta.

Onko kysymys siitä tänään Lähderannassa menehtyneestä lapsesta?

Ei nyt mitään. Ei suklaata, kortti,kukkia eikä ainakaan adressia (minusta olisi karmeata saada adressi kuolinpäivän iltana).

Jos ap saa tietää hautajaispäivämäärän, toimittakoon adressin sinne muutama päivä ennen sitä muistotilaisuudessa luettavaksi.

Jos tämä on provo, hakekoon ap itselleen sitä suklaata ja syököön sitä tukehtumiseen asti.

Vierailija kirjoitti:

Älä missään nimessä ainakaan mene sanomaan että ilmoittakaa jos voin auttaa jossain. Ei sureva jaksa tai osaa miettiä sellaista. Mene vaikka makaronilaatikko mukanasi ja sano että nyt syödään. Tai jotain vastaavaa. Kokemuksesta tiedän että helposti unohtaa syödä ja juoda.

Enkä veisi kukkiakaan. Kauniita ne on mutta kun niitä on 20 puskaa ja alkavat kuolla, siinä on hemmetinmoinen homma hävittää ne ja tiskata maljakot. Kokemusta on. Kortti tai adressi on ihana.

Veikkaan, että siellä on jo viranomaisten järjestämä kriisiapu paikalla.