Lue keskustelun säännöt.
Lapsen isä ei osaa hoitaa lapsen kiukkukohtauksia
16.04.2021 |
Jos lapsi suuttuu tai itkee todella kovasti jonkun asian takia, niin lapsen isä hermostuu itsekin eikä osaa rauhoitella lasta. Tämä tekee arjesta todella haastavaa, sillä joudun aina selvittelemään hankalimmat tilanteet. Niitä ei helpota se että aikuinen lapsi kiukuttelee vieressä ja saa lapsen entistä enemmän tolaltaan.
Mitä tässä voi tehdä? Olen yrittänyt antaa vinkkejä tilanteiden hoitamiseen, mutta ei auta.
Kommentit (46)
En koskaan räyhää lapsille, mutta en voi mitään sille, että heidän kiukuttelunsa ja tottelemattomuutensa loukkaa minua ihan älyttömästi, en kestä äänekkäitä riitoja aikuistenkaan kesken. Menee aina kauan, ennen kuin pystyn antamaan anteeksi malttinsa menettäneelle, oli se sitten lapsi tai aikuinen. Sen ajan olen kylmäkiskoinen ko. ihmistä kohtaan.
M44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta kontrollointi.
Niin että en puutu tilanteeseen vaikka lapsi huutaa että pelkää isäänsä?
Menkää oikeasti perheneuvolaan. Ymmärrä, että sinä itse olet myös osa tätä kuviota. Lapsi tietää jo, ettei isä ole auktoriteeti, koska äiti puuttuu tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Minä ainakin toivoisin että mieheni puuttuisi tilanteeseen silloin kun itselläni kiehahtaa ja olen kohtuuton lapsia kohtaan.
-eri.
Et saaa mitään synninpäästöä tällä avautumisellasi, vaikka peukuista päätellen kaltasiltasi tukea saatkin.
Olet paska typpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelet, ap, että miehen pitäisi RAUHOITTAA lapsi, tai että sinun pitäisi RAUHOITTAA mies, ja lapsikin? Anna ihmisille tilaa tuntea tunteensa - älä päsmäröi.
Juttele miehen kanssa siitä, että lopetatte molemmat päsmäröinnin.
Kyllähän se lapsi KUULUU rauhoittaa, jos iskee raivopuuska. Se ei auta, että lähtee siihen itse mukaan.
Lapselle iskee raivopuuska, kun hän ei ole saanut tilaa tuntea. On ylirasitettu, laiminlyöty. Ja sitten vielä kielletään ilmaisemasta, miten kohtelunsa kokee.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan räyhää lapsille, mutta en voi mitään sille, että heidän kiukuttelunsa ja tottelemattomuutensa loukkaa minua ihan älyttömästi, en kestä äänekkäitä riitoja aikuistenkaan kesken. Menee aina kauan, ennen kuin pystyn antamaan anteeksi malttinsa menettäneelle, oli se sitten lapsi tai aikuinen. Sen ajan olen kylmäkiskoinen ko. ihmistä kohtaan.
M44
Onko sinulla joku persoonallisuushäiriö?
Vierailija kirjoitti:
En koskaan räyhää lapsille, mutta en voi mitään sille, että heidän kiukuttelunsa ja tottelemattomuutensa loukkaa minua ihan älyttömästi, en kestä äänekkäitä riitoja aikuistenkaan kesken. Menee aina kauan, ennen kuin pystyn antamaan anteeksi malttinsa menettäneelle, oli se sitten lapsi tai aikuinen. Sen ajan olen kylmäkiskoinen ko. ihmistä kohtaan.
M44
Se vaatii harjoittelua, ettei tunne toisten ohmisten suhdetta (sisarsuhde) henkilökohtaisena loukkauksena, tai ei ainakaan tunbe tarvetta kostaa siitä (kylmäkiskoisuudella).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vaimo menettää lapsiin hermot monta kertaa viikossa.
Kun välillä on ollut oikein paha tilanne päällä, olen uhannut soittaa poliisit. Mutta enpä ole viittinyt. Joskus olen huutanut hänelle, mutta enää en jaksa. Lapsiakin varmaan alkaa pelottaa vielä enemmän.
Sitä minä ihmettelen, että mikä saa lapset rakastamaan tuollaista äitiä, joka välillä on niin hirviö? Suutuspäissään uhkailee kaikenlaista. Kai sitä voisi henkiseksi väkivallaksi kutsua, en tiedä.
En minäkään kestäisi, mellä ei onneksi mitään tunteja kestäviä huutokohtauksia ole ollutkaan lapsilla. Eivät ilmeisesti tykkänneet nähdä minun hermostuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan räyhää lapsille, mutta en voi mitään sille, että heidän kiukuttelunsa ja tottelemattomuutensa loukkaa minua ihan älyttömästi, en kestä äänekkäitä riitoja aikuistenkaan kesken. Menee aina kauan, ennen kuin pystyn antamaan anteeksi malttinsa menettäneelle, oli se sitten lapsi tai aikuinen. Sen ajan olen kylmäkiskoinen ko. ihmistä kohtaan.
M44
Se vaatii harjoittelua, ettei tunne toisten ohmisten suhdetta (sisarsuhde) henkilökohtaisena loukkauksena, tai ei ainakaan tunbe tarvetta kostaa siitä (kylmäkiskoisuudella).
En sanoisi että kyse on kostamisesta. Minä menen niin pois tolaltani toisten ihmisten itsehillinnän puuttesta, että täytyy tehdä töitä itseni kanssa, jotta pääsen asiasta yli. Tänä aikana en pysty olemaan kunnolla läsnä muille ihmisille.
M44
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta kontrollointi.
Niin että en puutu tilanteeseen vaikka lapsi huutaa että pelkää isäänsä?
Menkää oikeasti perheneuvolaan. Ymmärrä, että sinä itse olet myös osa tätä kuviota. Lapsi tietää jo, ettei isä ole auktoriteeti, koska äiti puuttuu tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Minä ainakin toivoisin että mieheni puuttuisi tilanteeseen silloin kun itselläni kiehahtaa ja olen kohtuuton lapsia kohtaan.
-eri.
Nimenomaan silloin kun on kohtuuton. Kyllä suuttua saa ja komentaa saa, ettei missään pumpulissa kasvateta mutta kunhan joku järki siinä on. Esim jos lapsi näyttää omat tunteensa, jos kiukuttaa kovasti niin siitä ei saisi koskaan suuttua kun lapsi ajan myötä oppii kätkemään tunteensa, ja se ei ole hyvä. Minä 35-v nainen oon siitä hyvä esimerkki kun kotona ei saanu näyttää tunteita niin moni on sanonu että oon tosi sulkeutunut ihminen, vieläkin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan räyhää lapsille, mutta en voi mitään sille, että heidän kiukuttelunsa ja tottelemattomuutensa loukkaa minua ihan älyttömästi, en kestä äänekkäitä riitoja aikuistenkaan kesken. Menee aina kauan, ennen kuin pystyn antamaan anteeksi malttinsa menettäneelle, oli se sitten lapsi tai aikuinen. Sen ajan olen kylmäkiskoinen ko. ihmistä kohtaan.
M44
Onko sinulla joku persoonallisuushäiriö?
En usko, ainakaan sellaista ei ole diagnosoitu, eikä kukaan ole päin naamaa lausunut epäilyjään julki. Mitä persoonallisuushäiriötä epäilisit?
M44
Vierailija kirjoitti:
Meillä vaimo menettää lapsiin hermot monta kertaa viikossa.
Kun välillä on ollut oikein paha tilanne päällä, olen uhannut soittaa poliisit. Mutta enpä ole viittinyt. Joskus olen huutanut hänelle, mutta enää en jaksa. Lapsiakin varmaan alkaa pelottaa vielä enemmän.
Sitä minä ihmettelen, että mikä saa lapset rakastamaan tuollaista äitiä, joka välillä on niin hirviö? Suutuspäissään uhkailee kaikenlaista. Kai sitä voisi henkiseksi väkivallaksi kutsua, en tiedä.
Ei sellaista oikeasti rakastakaan, se on vaan kiintymystä. Kyllä sen sitten aikuisena huomaa, että on katkera ja vihainen tuollaisesta kohtelusta. Minulla on juuri siksi huono isäsuhde. Isä ei osannut muuta, kuin huutaa ja uhota, ei koskaan pyytänyt anteeksi käytöstään tai osoittanut rakkautta ja välittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta kontrollointi.
Niin että en puutu tilanteeseen vaikka lapsi huutaa että pelkää isäänsä?
Menkää oikeasti perheneuvolaan. Ymmärrä, että sinä itse olet myös osa tätä kuviota. Lapsi tietää jo, ettei isä ole auktoriteeti, koska äiti puuttuu tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Minä ainakin toivoisin että mieheni puuttuisi tilanteeseen silloin kun itselläni kiehahtaa ja olen kohtuuton lapsia kohtaan.
-eri.Et saaa mitään synninpäästöä tällä avautumisellasi, vaikka peukuista päätellen kaltasiltasi tukea saatkin.
Olet paska typpi.
Hetikö tämä meni herjaamiseksi? Aivan normaali ongelma monessa perheessä ja neuvoa vaan kysyttiin. Ei taida tällä kommentoijalla omia lapsia olla kun ei yhtään ymmärrystä riitä.
Kuinkahan päin tuo oikein on? Jos tuo isä edellyttää lapselta vaikkapa läksyjen tekemistä ja ilmoittaa ettei youtubeen ole asiaa ennen läksyjen tekemistä niin onko se tosiaan kohtuuton vaatimus? Tuskinpa tuossa ap:n kertomassa tapauksessa on kyse mistään muusta kuin että itse vaatimus on kohtuuton mutta jostain syystä perheenisän esittäessä tuon vaatimuksen se menee äidillä nk ihon alle. Ja kun kyse on tuollaisesta tilanteesta, tulee lähinnä mieleen että onko perheen äiti kokenut lapsena joutuneensa pelkäämään oman isänsä suuttumista. Eli ongelma ei olisikaan perheen isässä vaan nimenomaan äidissä.
Toki tässä on erilaisia vaihtoehtoja: Paras vaihtoehto on se että lapset hoitavat ne läksyt ihan oma-aloitteisesti. Toinen vaihtoehto on se että tilanteesta hermostuva äiti valvoo lasten läksyjen teot ja auttaa niissä tarvittaessa. Kolmas vaihtoehto on nykytila eli isä valvoo läksyjen tekemisen ja auttaa tarvittaessa. Mutta se ei ole vaihtoehto että läksyt laiminlyödään ja lapsesta tulee koulupudokas. Siinä tehtäisiin lapselle todella karvas, peruuttamaton karhunpalvelus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopeta kontrollointi.
Niin että en puutu tilanteeseen vaikka lapsi huutaa että pelkää isäänsä?
Menkää oikeasti perheneuvolaan. Ymmärrä, että sinä itse olet myös osa tätä kuviota. Lapsi tietää jo, ettei isä ole auktoriteeti, koska äiti puuttuu tilanteeseen kuin tilanteeseen.
Minä ainakin toivoisin että mieheni puuttuisi tilanteeseen silloin kun itselläni kiehahtaa ja olen kohtuuton lapsia kohtaan.
-eri.Et saaa mitään synninpäästöä tällä avautumisellasi, vaikka peukuista päätellen kaltasiltasi tukea saatkin.
Olet paska typpi.
Paska typpi? Kiitokset nauruista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan räyhää lapsille, mutta en voi mitään sille, että heidän kiukuttelunsa ja tottelemattomuutensa loukkaa minua ihan älyttömästi, en kestä äänekkäitä riitoja aikuistenkaan kesken. Menee aina kauan, ennen kuin pystyn antamaan anteeksi malttinsa menettäneelle, oli se sitten lapsi tai aikuinen. Sen ajan olen kylmäkiskoinen ko. ihmistä kohtaan.
M44
Onko sinulla joku persoonallisuushäiriö?
Ihan mielenkiinnosta: voiko tämä olla persoonallisuushäiriö vai mistä tämä voi johtua? Äitini on ollut ikäni samanlainen, ja rehellisesti sanottuna jopa pelkään häntä vähäsen. Pieninkin viite negatiivisesta tunteesta minussa tekee äidin kylmäksi ja vihamieliseksi minua kohtaan. Se on ollut samanlaista koko ikäni - lapsesta aikuisuuteen asti. En aina edes tiedä, miksi hän kohtelee minua kuin ilmaa, ähisee ja puhisee turhautuneena jos yritän puhua hänelle, ja sitten kuitenkin raivoaa, koska "miksi meillä ei ole normaalit välit, kaikki sukulaisetkin näkevät että karttelet minua". Jotenkin tulee olo, että minun pitäisi olla aina iloinen ja hänen käytettävissään, jos hän haluaa puhua tai tehdä kanssani jotain. Mutta vastavuoroisuutta ei ole: minun tarpeeni ja toiveeni, olivat ne kuinka pieniä hyvänsä, ovat ärsyttäviä ja vihastuttavia (esim. pyyntö tehdä 10 min kävely ulkona kevätsäässä viikonloppuna -> 2 päivän mykkäkoulu ja valitus siitä, miten ärsyttävä olen). Olin lapsena todella masentunut ja aikuisenakin välttelen ihmisiä parhaani mukaan, koska minulle on oltu niin vihamielinen koko ikäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan räyhää lapsille, mutta en voi mitään sille, että heidän kiukuttelunsa ja tottelemattomuutensa loukkaa minua ihan älyttömästi, en kestä äänekkäitä riitoja aikuistenkaan kesken. Menee aina kauan, ennen kuin pystyn antamaan anteeksi malttinsa menettäneelle, oli se sitten lapsi tai aikuinen. Sen ajan olen kylmäkiskoinen ko. ihmistä kohtaan.
M44
Se vaatii harjoittelua, ettei tunne toisten ohmisten suhdetta (sisarsuhde) henkilökohtaisena loukkauksena, tai ei ainakaan tunbe tarvetta kostaa siitä (kylmäkiskoisuudella).
En sanoisi että kyse on kostamisesta. Minä menen niin pois tolaltani toisten ihmisten itsehillinnän puuttesta, että täytyy tehdä töitä itseni kanssa, jotta pääsen asiasta yli. Tänä aikana en pysty olemaan kunnolla läsnä muille ihmisille.
M44
Tästä juuri on kysymys kun puhutaan virtahevosta olohuoneessa. Yksi menee suunniltaan eikä mielestään voi sille mitään, toiset sitten kasvavat estämään sitä.
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan päin tuo oikein on? Jos tuo isä edellyttää lapselta vaikkapa läksyjen tekemistä ja ilmoittaa ettei youtubeen ole asiaa ennen läksyjen tekemistä niin onko se tosiaan kohtuuton vaatimus? Tuskinpa tuossa ap:n kertomassa tapauksessa on kyse mistään muusta kuin että itse vaatimus on kohtuuton mutta jostain syystä perheenisän esittäessä tuon vaatimuksen se menee äidillä nk ihon alle. Ja kun kyse on tuollaisesta tilanteesta, tulee lähinnä mieleen että onko perheen äiti kokenut lapsena joutuneensa pelkäämään oman isänsä suuttumista. Eli ongelma ei olisikaan perheen isässä vaan nimenomaan äidissä.
Toki tässä on erilaisia vaihtoehtoja: Paras vaihtoehto on se että lapset hoitavat ne läksyt ihan oma-aloitteisesti. Toinen vaihtoehto on se että tilanteesta hermostuva äiti valvoo lasten läksyjen teot ja auttaa niissä tarvittaessa. Kolmas vaihtoehto on nykytila eli isä valvoo läksyjen tekemisen ja auttaa tarvittaessa. Mutta se ei ole vaihtoehto että läksyt laiminlyödään ja lapsesta tulee koulupudokas. Siinä tehtäisiin lapselle todella karvas, peruuttamaton karhunpalvelus.
Tuskinpa kysymys on sen ikäisestä lapsesta, joka tekee läksyjä tai katsoo Youtubea, jos lapsi saa kohtauksia, joiden yhteydessä hänet täytyy rauhoittaa. Youtubessa ikäraja 12. Tai sitten on kyse erityislapsesta, minkä ap varmaankin olisi maininnut.
Kurjaahan tuo on, mutta ymmärrän toisaalta isää. Itse en hanki lapsia juuri sen takia, etten siedä ollenkaan huutoa tai edes korotettua puheääntä. Mutta voimia sinulle ja perheellesi ap, toivottavasti saatte asiat järjestykseen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan räyhää lapsille, mutta en voi mitään sille, että heidän kiukuttelunsa ja tottelemattomuutensa loukkaa minua ihan älyttömästi, en kestä äänekkäitä riitoja aikuistenkaan kesken. Menee aina kauan, ennen kuin pystyn antamaan anteeksi malttinsa menettäneelle, oli se sitten lapsi tai aikuinen. Sen ajan olen kylmäkiskoinen ko. ihmistä kohtaan.
M44
Se vaatii harjoittelua, ettei tunne toisten ohmisten suhdetta (sisarsuhde) henkilökohtaisena loukkauksena, tai ei ainakaan tunbe tarvetta kostaa siitä (kylmäkiskoisuudella).
En sanoisi että kyse on kostamisesta. Minä menen niin pois tolaltani toisten ihmisten itsehillinnän puuttesta, että täytyy tehdä töitä itseni kanssa, jotta pääsen asiasta yli. Tänä aikana en pysty olemaan kunnolla läsnä muille ihmisille.
M44
Tästä juuri on kysymys kun puhutaan virtahevosta olohuoneessa. Yksi menee suunniltaan eikä mielestään voi sille mitään, toiset sitten kasvavat estämään sitä.
No mutta eikö tämä päde yhtä lailla myös niihin raivokohtauksia saaviin?
Ydinperheestä?