Jos vielä joskus uskallan deittailla ja löydän miehen, en usko enää muuttavani yhteen. Onko paha, miehet? Tuskin täällä näin vanhoja, kysyn silti.

Vierailija kirjoitti:

Olet suunnilleen äitini ikäinen, ja hän on seurustellut miesystävänsä kanssa jo yli 10 vuotta, ja asuvat "edelleen" erillään. Sekä minä että äidin miehen lapset lensimme pesästä jo vuosia sitten, että eivät ole joutuneet edes odottelemaan ns. otollisempaa ajankohtaa.

Ilmeisesti aikovatkin pitää omat kodit jatkossakin, mitä nyt ovat puhuneet, että saattaisivat muuttaa yhteen tai ainakin lähemmäs toisiaan 75+ -vuotiaina, jotta olisi toisesta ns. vanhuudenturvaa.

Kiva kuulla, onhan tuo sitten ihan mahdollista. ap

Oletko sä se mukava nainen, joka hankki sen unelmamökin?

Vierailija kirjoitti:

Oletko sä se mukava nainen, joka hankki sen unelmamökin?

Olen ihan mukava ja on mökkikin mutta en varmaankaan "se" :) ap

Erosin pitkästä avioliitosta 9 vuotta sitten. Asumme nykyisen puolisoni kanssa eri osoitteissa. Noin 1-3 yötä viikossa nukumme erillämme, muuten vietämme yöt yhdessä. Tämä sopii oikein hyvin meille. Olemme puhuneet, että ehkä sitten vanhana muutamme yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kiva parisuhde ja asutaan omissa asunnoissa, väliä n. 3 km. En huushollaa hänellä, emmekä näe tai nuku yhdessä joka päivä, melkein kuitenkin.

Oikein mukavaa. Ei ikinä enää asumaan kenenkään kanssa eikä tekemään tiliä tekemisistään, eikä pitämään huushollia kenellekään miehelle. Hyvää seuraa ja hyvää seksiä.

N54

Jännä kun niin moni on joutunut pitämään huushollia miehille. Avuttomia miehiä ollut.

Tuskinpa kaikilla on ollut avuttomia miehiä, mutta välillä on ihana asua ihan yksinään. Oma tupa, oma lupa.

Kun on yksinään aikansa asunut, kaikki on toiminut ja mukavaa on ollut, niin ei siihen halua ketään sotkemaan hyvää, vaan molemmilla on omat tuvat. Ehkä sitten joskus iäkkäänä voi muuttaa kimppaan, jos siltä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla kiva parisuhde ja asutaan omissa asunnoissa, väliä n. 3 km. En huushollaa hänellä, emmekä näe tai nuku yhdessä joka päivä, melkein kuitenkin.

Oikein mukavaa. Ei ikinä enää asumaan kenenkään kanssa eikä tekemään tiliä tekemisistään, eikä pitämään huushollia kenellekään miehelle. Hyvää seuraa ja hyvää seksiä.

N54

Jännä kun niin moni on joutunut pitämään huushollia miehille. Avuttomia miehiä ollut.

Tuskinpa kaikilla on ollut avuttomia miehiä, mutta välillä on ihana asua ihan yksinään. Oma tupa, oma lupa.

Kun on yksinään aikansa asunut, kaikki on toiminut ja mukavaa on ollut, niin ei siihen halua ketään sotkemaan hyvää, vaan molemmilla on omat tuvat. Ehkä sitten joskus iäkkäänä voi muuttaa kimppaan, jos siltä tuntuu.

Hyvin sanottu, eikä munkaan mies ollut avuton. Nautin vaan asua nyt yksin. ap

Vierailija kirjoitti:

Erosin pitkästä avioliitosta 9 vuotta sitten. Asumme nykyisen puolisoni kanssa eri osoitteissa. Noin 1-3 yötä viikossa nukumme erillämme, muuten vietämme yöt yhdessä. Tämä sopii oikein hyvin meille. Olemme puhuneet, että ehkä sitten vanhana muutamme yhteen.

Toi vois sopia myös mulle. ap

Olin 50+ kun tapasin nykyisen avopuolisoni. Edelleen ihanteeni olisi asua erillään mutta lähekkäin. Meillä oli kuitenkin sen verran välimatkaa, että muutaman vuoden seurustelun jälkeen päätimme muuttaa saman katon alle (kun sain myös töitä puolison paikkakunnalta). Kummallekaan kun ei riittänyt myöskään se, että tavataan vain viikonloppuisin ja vietetään yhdessä lomat.

Mutta edelleen on kummallakin myös itsenäisyyttä; ei tarvitse osallistua toisen sukulaisten vierailuihin ellei halua, jne.

Vierailija kirjoitti:

Erosin pitkästä avioliitosta 9 vuotta sitten. Asumme nykyisen puolisoni kanssa eri osoitteissa. Noin 1-3 yötä viikossa nukumme erillämme, muuten vietämme yöt yhdessä. Tämä sopii oikein hyvin meille. Olemme puhuneet, että ehkä sitten vanhana muutamme yhteen.

Tää onkin sit jännä, koska nykyisin tietyn mittainen avoliitto antaa tiettyjä oikeuksia puolisolle.

Vierailija kirjoitti:

Olin 50+ kun tapasin nykyisen avopuolisoni. Edelleen ihanteeni olisi asua erillään mutta lähekkäin. Meillä oli kuitenkin sen verran välimatkaa, että muutaman vuoden seurustelun jälkeen päätimme muuttaa saman katon alle (kun sain myös töitä puolison paikkakunnalta). Kummallekaan kun ei riittänyt myöskään se, että tavataan vain viikonloppuisin ja vietetään yhdessä lomat.

Mutta edelleen on kummallakin myös itsenäisyyttä; ei tarvitse osallistua toisen sukulaisten vierailuihin ellei halua, jne.

Meillä tuli myös muutto lähemmäs samalle paikkakunnalle, mutta silti omissa asunnoissa. Tommi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä, en ikinä enää asu kenenkään kanssa. Parisuhdetta kyllä kaipaisin.

Sellasta kyläilykaveria, jonka kanssa voisi harrastaa välillä myös vähän seksiä. Tätä kyllä kutsutaan parisuhteeksi, mutta sitten nauretaan aseksuaaleille joilla ei kuulemma voi olla parisuhdetta ilman seksiä.