Mulla ei ole yhtään ystävää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorena paljon ystäviä, mutta elämä ajoi meidät erilleen ja nyt ei ole yhtään jäljellä. En oikein jaksa enää viisikymppisenä alkaa uusia hankkimaan, eli olen sitten yksin.

Muttta eikö ihmiset hakeudu sellaisiin porukoihin mikä heitä kiiinnostaa. Sinne vaaan mukaaan.

Munn mielestä tämä maailma on jotenkin älytön siiinä mielessä että luodaan paine että pitäisi aiina olla jokin suorittaja. Jatkuvan paineeen alla miten se vaikuttaa ihmisen toimintakykyyyn ja ihmisen psyyykkeeseen.

Muiistan esim kun pelasin 9 vuotiaaana jääkiekkoa ja hinkusin kovasti aina maalivahdiksi harjoituksissa. Paljoon oli harjoitteita, mutta sittten yhtenä päivänä tuli yksi valmentaja näin etttä saat olla maalivahti harjoituksissa jos opettelet tässä ja nyt miten jäääkiekkomailaa käsitellään oikein. Muiistan myöhemmin salibändyssä pelasin yhden turnauksen ajan salibändyä ja teiin sielllä 6 maaalia.

Se olii siinä että ollut koskaan edes ajatellut etttä mulla on se maila kädessä. Etttä sillä vaaan tehtiiin koko aika hrjoitteita mitä valmentajat määräsivät joukkoharjoitusia rutiineitttten mukaan.

Iskostuii päässssä vain se rutiiinien aiheutttama sekava yhtälö mitä vaiin rutiinilla toteutetttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorena paljon ystäviä, mutta elämä ajoi meidät erilleen ja nyt ei ole yhtään jäljellä. En oikein jaksa enää viisikymppisenä alkaa uusia hankkimaan, eli olen sitten yksin.

Muttta eikö ihmiset hakeudu sellaisiin porukoihin mikä heitä kiiinnostaa. Sinne vaaan mukaaan.

Munn mielestä tämä maailma on jotenkin älytön siiinä mielessä että luodaan paine että pitäisi aiina olla jokin suorittaja. Jatkuvan paineeen alla miten se vaikuttaa ihmisen toimintakykyyyn ja ihmisen psyyykkeeseen.

Muiistan esim kun pelasin 9 vuotiaaana jääkiekkoa ja hinkusin kovasti aina maalivahdiksi harjoituksissa. Paljoon oli harjoitteita, mutta sittten yhtenä päivänä tuli yksi valmentaja näin etttä saat olla maalivahti harjoituksissa jos opettelet tässä ja nyt miten jäääkiekkomailaa käsitellään oikein. Muiistan myöhemmin salibändyssä pelasin yhden turnauksen ajan salibändyä ja teiin sielllä 6 maaalia.

Se olii siinä että ollut koskaan edes ajatellut etttä mulla on se maila kädessä. Etttä sillä vaaan tehtiiin koko aika hrjoitteita mitä valmentajat määräsivät joukkoharjoitusia rutiineitttten mukaan.

Iskostuii päässssä vain se rutiiinien aiheutttama sekava yhtälö mitä vaiin rutiinilla toteutetttiin.

Siiitä joukkueeesta jossa tämä valmentaja valmensi tuli yksi sm liiiga pelaaja ja yksi nhl pelaaaja.

Mee Facebookkiin erilaisiin ryhmiin, lue eri ihmisten profiileja ja laita mielenkiintoisemmille ihmisille kaveripyyntöjä.

Lapsena oli ja vielä 25 vuoteen saakkakin. Nyt kaikki on pariutunut tms. Eli ei oikeastaan ole yhtään. Muutama lapsen kautta tullut uusi tuttavuus sentään. (Sinkkuna mennään muuten ja ikää 39v)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli nuorena paljon ystäviä, mutta elämä ajoi meidät erilleen ja nyt ei ole yhtään jäljellä. En oikein jaksa enää viisikymppisenä alkaa uusia hankkimaan, eli olen sitten yksin.

Muttta eikö ihmiset hakeudu sellaisiin porukoihin mikä heitä kiiinnostaa. Sinne vaaan mukaaan.

Munn mielestä tämä maailma on jotenkin älytön siiinä mielessä että luodaan paine että pitäisi aiina olla jokin suorittaja. Jatkuvan paineeen alla miten se vaikuttaa ihmisen toimintakykyyyn ja ihmisen psyyykkeeseen.

Muiistan esim kun pelasin 9 vuotiaaana jääkiekkoa ja hinkusin kovasti aina maalivahdiksi harjoituksissa. Paljoon oli harjoitteita, mutta sittten yhtenä päivänä tuli yksi valmentaja näin etttä saat olla maalivahti harjoituksissa jos opettelet tässä ja nyt miten jäääkiekkomailaa käsitellään oikein. Muiistan myöhemmin salibändyssä pelasin yhden turnauksen ajan salibändyä ja teiin sielllä 6 maaalia.

Se olii siinä että ollut koskaan edes ajatellut etttä mulla on se maila kädessä. Etttä sillä vaaan tehtiiin koko aika hrjoitteita mitä valmentajat määräsivät joukkoharjoitusia rutiineitttten mukaan.

Iskostuii päässssä vain se rutiiinien aiheutttama sekava yhtälö mitä vaiin rutiinilla toteutetttiin.

Siiitä joukkueeesta jossa tämä valmentaja valmensi tuli yksi sm liiiga pelaaja ja yksi nhl pelaaaja.

Muttta jalkapallossa teiinikin sitten jo 11-14 maaailia yhdessä pelisssä.

Oon jo keski-ikäinen muikkeli, työskentelen ammatissa, jossa olen aina ollut osa isoja työyhteisöjä. Kun joku järkkäs kutsut (ennen koronaa siis) tai pyysi mukaan terassille, lähdin aina, vaikken ihan hirveesti riennoista välittänytkään. Vapaalla tuli erilailla tutustuttua työkavereihin. Muutamasta on vuosien saatossa tullut ihan ystäväkin. Olemme yhteydessä, vaikkemme ole enää työkavereita.

Läheisimmän ystäväni olen tavannut vasta viitisen vuotta sitten. Hänen seurassaan en väsy. Arvostan häntä valtavasti.

Ei ystäviä, mutta miehet kuitenkin kaikilla eikö vain?

Ei ole minullakaan. En vaan jotenkin osaa säilyttää ystävyyssuhteita. Lapsena kaikki parhaat ystäväni muuttivat toisille paikkakunnille, joten kai se jätti jälkensä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ystäviä, mutta miehet kuitenkin kaikilla eikö vain?

Ei ole.

On, mutta ystävät puuttuu.

Miksi olisi pakko olla "ystävä"? Samasta syystäkö kuin on pakko olla parisuhde? Älytöntä.

Mulle riittävät päivittäiset pakolliset asiointikohtaamiset ja simuloidut ystävyydet naamakirjan muutamissa hauskoissa ryhmissä. Joskus jopa TÄÄLLÄ törmää hauskaan komenttiin.

Varmaan jotkut tarvitsevat enemmän mutta itse olen iloinen siitä etten pode läheisriippuvuutta vaan viihdyn yksin ja nautin siitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ystäviä, mutta miehet kuitenkin kaikilla eikö vain?

Miksi? Koska yhteiskunta pakottaa? Ei helvetti.

Olen eronnut enkä enää halua humaania pyyheliinanaulakkoa.

Olen työskennellyt lujasti koko ikäni päästäkseni eroon ns. ystävistä. Lopultakin olen vapaa! Kukaan ei soita tai lähetä joulukorttia. Muutama vuosi työelämää jäljellä, sitten ei tarvitse tavata enää ketään.

Pidän yksinolosta kaikkein eniten.