Millainen teidän asperger-aviomies (tai piirteinen) on tunnetasolla? Auttakaa :(

Nyt tulee tilitystä.

Mulla on mies jolla on selviä autismikirjon piirteitä( Ei puhu tai näytä tunteitaan mutta loukkaantuu herkästi jos häntä kohdellaan hänen itsensä mukaan huonosti, ei näe syy-seuraussuhteita, ajattelee ensimmäisenä itseään ja omasta vankasta näkökulmastaan, ei ole empatiaa paljon muita kuin kissoja kohtaan, ei ole hyvä missään muussa kuin mopojen korjaamisessa mutta suurempia ei ala opettelemaan).

Ollaan oltu 15 vuotta naimisissa ja meillä on kaksi poikaa joista toisella on Asperger. Poika on selkeästi perinyt sen isältään ja ukiltaan. MIes ei vain millään halua myöntää tätä asiaa vaikka hän itse ja poika ovat kuin kaksi marjaa. Näiden kahden ei voi mitenkään olettaa saavan selkoa mistään asiasta jos toisen täytyy selittää toiselle jotain muuta kuin teknistä faktoihin perustuvaa asiaa. MIes ei myöskään suostu huolehtimaan pojan asioista ja aina kuuluu mankuminen ettei osaa, eikä halua opetella. Mentaliteetti on "jos siitä ei puhuta, sitä ei ole olemassa". Eli pojalla ei ole aspergeria, mitään kelan lappuja hän ei täytä koska ei osaa ja ei halua opetella. Mitään pojan arkea tukevaa uutta entisistä rutiineista poikkeavaa ei opetella koska isä ei halua, joten muidenkaan ei tarvitse. Ei tarvitse mitään parisuhdeasioita puhua koska sitä ei ole, naimisiinmeno on vain rituaali kun anoppi halusi sitä. Huh ja huoh :( Mutta silti minä en saisi hänen mukaan juosta vieraissa (no en oikeasti) koska me ollaan yhdessä. Hän saa olla yhteyksissä entisiin koska ei se mulle kuulu. MInä en saisi koska se on pettämistä. Mutta avioliiton kukkaa ei tarvitse kastella, se on paperilla merkitty ihan virastossa mutta ei se tarkoita käytännössä mitään hänelle.

Mies on kohta 40v ja minä olen hänen äitinsä ja kusitolppansa. Mies on omalla tavallaan hoitanut vain hänen mielestään miehille kuuluvat hommat koska hänellä on mustavalkoinen jako miesten ja naisten töihin. Tasan ne jotka hän osaa, kyllä emäntä hoitaa kaiken muun. KAIKEN muun.

Onko muilla tällaista yhtä tunteetonta menoa? Tiedän, ei se mitään auttaisi jos mies menisi testeihin ja saisi lapun jossa lukee diagnoosi. Mutta kun hän ei ymmärrä että maailma ei pyöri hänen ympärillään. Ja hänen käytös on suoraan yhteydessä myös poikiensa elämään ja kehitykseen. Mun panos ei riitä kun minä olen vain 50% vanhemmista.

Voisiko joku muu kertoa millaista teidän arki on asperger-piirteisen kanssa?

Pitää nyt vähän kehua miestä, hän kuitenkin on ihan ok puoliso. Kestettävissä oleva autettava hönö. En vaihtaisi vaikka välillä vähän ketuttaa. Häneen tätä ei kannata purkaa koska ahdistuu vaan. Ja kertoo anopille :(