Tuhosin näköjään koko loppuelämäni.
https://www.verkkouutiset.fi/tyottomyyden-sitkea-leima-iskee-jo-kolmen-…
Olen kolmekymppinen nainen. Viimeisen määräaikaisuuden jälkeen sain tarpeekseen, vakava uupumus painoi päälle. Raha on ollut säästössä, asun hyvällä alueella, perusasiat erittäin hyvin.
Tämä aika on mennyt lepämiseen, toipumiseen ja opiskeluun.
Näköjään ei tule enää koskaan pääse työelämään takaisin. Olen hyvässä kunnossa, aktiivinen, ahkera ja ajantasalla.
Oliko se tässä?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä. Kohta 2v työttömänä.
Montako työpaikkaa olet hakenut ja oletko hakenut myös koulutuksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö, mikä juttu. Tarkoitusperä selviää, kun lukee, ketä siinä on haastateltu. On se ihme, että rivityöntekijän ammattitaito häviää kolmessa kuukaudessa, mutta johtajan kokonaisen vuoden vuorotteluvapaa tuo vaan lisää virtaa ja osaamista. Minulla on ollut pätkittäinen työura, mutta aina lopulta on löytynyt joku pätkä, osa-aikainenkin, josta olen saanut kontakteja eteenpäin.
Hyvin sanottu! Jos johtaja saa pitää lomaa, niin miksi ei matala- palkan nuori nainen saisi?
Vuoretteluvapaan saa myös perusduunarit. Edellytyksenä on vain tietty määrä vuosia työelämässä.
Useat tuttuni ovat olleet sallitun ajan vuorotteluvapaalla silloin, kun oma lapsi n aloittanut koulun. Eli mennyt ekaluokalle kouluun.
Eivätkä totisesti ole mitään johtajia eikä johtotason työntekijöitä.
Tällä palstalla on porukka pessimistejä, jotka eivät viitsi edes ajatella miten korjaisivat omaa tilannettaan. Maristaan vain. Ei täällä kukaan tule apuun. Jos et saa töitä, ala yrittäjäksi. Perusta vaikka kahvikioski, markkinointiyritys tai siivousfirma. Hanki auto ja ala kuljettaa mummoja ostoksineen kaupasta kotiin. Lastenhoitopysäkki. Maailma on täynnä tekemätöntä työtä.
No ei tietenkään ollut siinä. On itsestään selvää:
a) työttömänä on vaikeampi löytää uutta työtä kuin töissä olessa
b) suurin osa työttömistä kuitenkin työllistyy - ja stigmakin häviää kun aikaa kuluu.
Sulla toki on ollut siinäm mielessä huono tuuri, että Covidin aiheuttama työttömyyden kasvu on sattunut juuri sinun työttömyyden päälle. Mutta rohkeasti vaan käyttämään kaikkia niitä keinoja, joilla työmarkkinoille pääsee takaisin
1. Olethan varmistanut palkkatukioikeutesi
2. Tutustunut koulutusvaihtoehtoihin (etenkin rekrykoulutuksiin).
3. Hakenus myös vuokrafirmoihin (jep, huonoja ehtoja, mutta jostain aloitettava).
Minulla päinvastoin. Elämäni tuhoutuisi jos pakotettaisiin töihin. Ikää 55-60 välimaastossa niin ettei taida pelkoa enää olla.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin insinöörinä melkein 10 vuotta perhevapailla tai työttömänä putkeen. Sitten olin vuoden palkkatukitöissä joissa tutustuin moniin yrittäjiin. Kohta soitettiin kotiin ja yksi palkkatukijaksolta tuttu yrittäjä kysyi töihin...
Itse en meinannut uskoa että 10v pois työelämästä ei tappanut mahdollisuuksia päästä vielä insinöörin hommiin.
Mä olen 30v. Palkkatuella ehtinyt jo 3 kertaa ollut. Joka kerta on 6kk jälkeen loppunut työt vaikka oisin kuinka hyvä ollut.
Sait tarpeekseen? Sait tarpeeksesi.
Ei se välttämättä ole siinä. Sinä sen päätät. Töihin takaisin pääseminen voi vaatia lisäkoulutusta, alanvaihtoa tai keikkatöistä aloittamista. Voi hakeutua ulkomaille töihin.
Pahinta on jäädä kotiin säälimään itseään. Sillä lailla et taatusti pääse takas työelämään.