Puoliso suuttuu koko ajan kaikesta

Sano että terapia tai ero, saa valita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdota miehelle pariterapiaa, jos ei halua, mene yksin. Saat keskustella ammattilaisen kanssa ja annat samalla miehelle viestin/ ajattelemisen aihetta suhteenne tilanteesta.

Minkä ikäinen mies? Onko andropaussi alkanut, masennus, erektiovaikeudet... ?syitä monia.

Puoliso on 45.

Terapiaan hän ei kuulemma tule. 

Ap

Meillä oli sama. Miehellä alkoi vaihdevuodet=andropaussi, ei halunnut keskustella, ei terapiaan jne. Myöhemmin selvisi, että verenpaineet korkealla, johon lääkitys. Myös erektio-ongelmat ja seksin välttely, tai muuten homma ei onnistunut. Lievä masennus asiasta, joka lisäsi erilaisia käytösoireita ym.

Mies pitäis saada lääkäriin, esim. tuon verenpaineen vuoksi/ varjolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen varmaan tuollainen tyhjistä suuttuja miestäni kohtaan. Johtuu siitä, että hän on aiemmin pettänyt luottamukseni ja minua ärsyttää kaikki hänen naispuoliset ystävät, katseet muihin naisiin kaupassa, kaduilla ja missä vain liikumme. Olen yrittänyt antaa anteeksi, unohtaa ja alkaa luottaa häneen, mutta se ei kai sitten ole onnistunut.

Tämä on niin tuttua minulle. Mies ei vain ymmärtänyt, että suuttumiset ja mustasukkaisuuskohtaukset (joita itsekin pidin järjellä ajatellen naurettavina ja typerinä ja monesti tajusin, että usein olivat täysin tyhjästä temmattuja) johtuivat juuri siitä että luottamus on rikottu. Ei siitä päästy yli millään, kun mies ei suostunut selvittämään, keskustelemaan ja kielsi kaiken, väitti mustaa valkoisesti. Minä vain "sairaalloisen mustasukkainen". Nyt ollaan kaveritasolla ja olen helpottunut.

Ap:nkin tilanteeseen: miestä painaa joku asia, mutta ei saa sitä ulos. Monet puhuvat toisesta naisesta, mutta ei kaikissa parisuhteen ongelmissa aina ole siitä kysymys. 

Voi olla että häntä painaa jokin mitä ei vain sano. Mutta en kestä enää olla jatkuvan tyhjästä suuttumisen kohteena, tämä liitto aiheuttaa sen vuoksi jo minulle paljon ahdistusta. Tuntuu kuin hän vihaisi minua kun suuttuu kaikesta ja ihan tyhjästä joka päivä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen varmaan tuollainen tyhjistä suuttuja miestäni kohtaan. Johtuu siitä, että hän on aiemmin pettänyt luottamukseni ja minua ärsyttää kaikki hänen naispuoliset ystävät, katseet muihin naisiin kaupassa, kaduilla ja missä vain liikumme. Olen yrittänyt antaa anteeksi, unohtaa ja alkaa luottaa häneen, mutta se ei kai sitten ole onnistunut.

Tämä on niin tuttua minulle. Mies ei vain ymmärtänyt, että suuttumiset ja mustasukkaisuuskohtaukset (joita itsekin pidin järjellä ajatellen naurettavina ja typerinä ja monesti tajusin, että usein olivat täysin tyhjästä temmattuja) johtuivat juuri siitä että luottamus on rikottu. Ei siitä päästy yli millään, kun mies ei suostunut selvittämään, keskustelemaan ja kielsi kaiken, väitti mustaa valkoisesti. Minä vain "sairaalloisen mustasukkainen". Nyt ollaan kaveritasolla ja olen helpottunut.

Ap:nkin tilanteeseen: miestä painaa joku asia, mutta ei saa sitä ulos. Monet puhuvat toisesta naisesta, mutta ei kaikissa parisuhteen ongelmissa aina ole siitä kysymys. 

Tuttua täälläkin. Mies jäänyt vuosien aikana valehtelusta kiinni liian monta kertaa, siis tyyliin ”ostin eilen uudet kengät” vaikka ostanut kuukausi sitten. Siis aivan käsittämättömän tyhmistä asioista valehtelua ja aivan päin naamaa. Myös työreissujen tarinat huttua, työkaveri kertoi tilanteiden toisen puolen!

Luuottamus rikottu liian usein, ja nyt sitten lähes pari vuotta riidelty, puhuttu, yritetty. Lähinnä kämppismeininkiä, tulevaisuus auki ja miehen andropaussi vain kiihtyy!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen varmaan tuollainen tyhjistä suuttuja miestäni kohtaan. Johtuu siitä, että hän on aiemmin pettänyt luottamukseni ja minua ärsyttää kaikki hänen naispuoliset ystävät, katseet muihin naisiin kaupassa, kaduilla ja missä vain liikumme. Olen yrittänyt antaa anteeksi, unohtaa ja alkaa luottaa häneen, mutta se ei kai sitten ole onnistunut.

Tämä on niin tuttua minulle. Mies ei vain ymmärtänyt, että suuttumiset ja mustasukkaisuuskohtaukset (joita itsekin pidin järjellä ajatellen naurettavina ja typerinä ja monesti tajusin, että usein olivat täysin tyhjästä temmattuja) johtuivat juuri siitä että luottamus on rikottu. Ei siitä päästy yli millään, kun mies ei suostunut selvittämään, keskustelemaan ja kielsi kaiken, väitti mustaa valkoisesti. Minä vain "sairaalloisen mustasukkainen". Nyt ollaan kaveritasolla ja olen helpottunut.

Ap:nkin tilanteeseen: miestä painaa joku asia, mutta ei saa sitä ulos. Monet puhuvat toisesta naisesta, mutta ei kaikissa parisuhteen ongelmissa aina ole siitä kysymys. 

Voi olla että häntä painaa jokin mitä ei vain sano. Mutta en kestä enää olla jatkuvan tyhjästä suuttumisen kohteena, tämä liitto aiheuttaa sen vuoksi jo minulle paljon ahdistusta. Tuntuu kuin hän vihaisi minua kun suuttuu kaikesta ja ihan tyhjästä joka päivä. Ap

Ap, kerto miehellesi miltä sinusta tuntuu, miltä lapsista ehkä tuntuu. Sano, että ahdistaa ja haluat selvyyden, missä mennään. Kerro, että haluat tukea häntä, jos ongelma esim. andropaussi. Hänen on keskusteltava, ja kerro, että puhumattomuus on henkistä väkivaltaa, sillä sitä se on,ks. esim. mielenterveystalo.fi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen varmaan tuollainen tyhjistä suuttuja miestäni kohtaan. Johtuu siitä, että hän on aiemmin pettänyt luottamukseni ja minua ärsyttää kaikki hänen naispuoliset ystävät, katseet muihin naisiin kaupassa, kaduilla ja missä vain liikumme. Olen yrittänyt antaa anteeksi, unohtaa ja alkaa luottaa häneen, mutta se ei kai sitten ole onnistunut.

Tämä on niin tuttua minulle. Mies ei vain ymmärtänyt, että suuttumiset ja mustasukkaisuuskohtaukset (joita itsekin pidin järjellä ajatellen naurettavina ja typerinä ja monesti tajusin, että usein olivat täysin tyhjästä temmattuja) johtuivat juuri siitä että luottamus on rikottu. Ei siitä päästy yli millään, kun mies ei suostunut selvittämään, keskustelemaan ja kielsi kaiken, väitti mustaa valkoisesti. Minä vain "sairaalloisen mustasukkainen". Nyt ollaan kaveritasolla ja olen helpottunut.

Ap:nkin tilanteeseen: miestä painaa joku asia, mutta ei saa sitä ulos. Monet puhuvat toisesta naisesta, mutta ei kaikissa parisuhteen ongelmissa aina ole siitä kysymys. 

Voi olla että häntä painaa jokin mitä ei vain sano. Mutta en kestä enää olla jatkuvan tyhjästä suuttumisen kohteena, tämä liitto aiheuttaa sen vuoksi jo minulle paljon ahdistusta. Tuntuu kuin hän vihaisi minua kun suuttuu kaikesta ja ihan tyhjästä joka päivä. Ap

Ap, kerto miehellesi miltä sinusta tuntuu, miltä lapsista ehkä tuntuu. Sano, että ahdistaa ja haluat selvyyden, missä mennään. Kerro, että haluat tukea häntä, jos ongelma esim. andropaussi. Hänen on keskusteltava, ja kerro, että puhumattomuus on henkistä väkivaltaa, sillä sitä se on,ks. esim. mielenterveystalo.fi

Olen kertonut kaikki nuo useamman kerran. Ei niistä keskustelua synny, mies ei halua tai osaa aiheesta puhua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen varmaan tuollainen tyhjistä suuttuja miestäni kohtaan. Johtuu siitä, että hän on aiemmin pettänyt luottamukseni ja minua ärsyttää kaikki hänen naispuoliset ystävät, katseet muihin naisiin kaupassa, kaduilla ja missä vain liikumme. Olen yrittänyt antaa anteeksi, unohtaa ja alkaa luottaa häneen, mutta se ei kai sitten ole onnistunut.

Tämä on niin tuttua minulle. Mies ei vain ymmärtänyt, että suuttumiset ja mustasukkaisuuskohtaukset (joita itsekin pidin järjellä ajatellen naurettavina ja typerinä ja monesti tajusin, että usein olivat täysin tyhjästä temmattuja) johtuivat juuri siitä että luottamus on rikottu. Ei siitä päästy yli millään, kun mies ei suostunut selvittämään, keskustelemaan ja kielsi kaiken, väitti mustaa valkoisesti. Minä vain "sairaalloisen mustasukkainen". Nyt ollaan kaveritasolla ja olen helpottunut.

Ap:nkin tilanteeseen: miestä painaa joku asia, mutta ei saa sitä ulos. Monet puhuvat toisesta naisesta, mutta ei kaikissa parisuhteen ongelmissa aina ole siitä kysymys. 

Voi olla että häntä painaa jokin mitä ei vain sano. Mutta en kestä enää olla jatkuvan tyhjästä suuttumisen kohteena, tämä liitto aiheuttaa sen vuoksi jo minulle paljon ahdistusta. Tuntuu kuin hän vihaisi minua kun suuttuu kaikesta ja ihan tyhjästä joka päivä. Ap

Ap, kerto miehellesi miltä sinusta tuntuu, miltä lapsista ehkä tuntuu. Sano, että ahdistaa ja haluat selvyyden, missä mennään. Kerro, että haluat tukea häntä, jos ongelma esim. andropaussi. Hänen on keskusteltava, ja kerro, että puhumattomuus on henkistä väkivaltaa, sillä sitä se on,ks. esim. mielenterveystalo.fi

Olen kertonut kaikki nuo useamman kerran. Ei niistä keskustelua synny, mies ei halua tai osaa aiheesta puhua. Ap

Tuttua. Mutta, voithan sinä käydä vaikka muutaman kerran aluksi puhumassa tilanteesta ammattiauttajan kanssa. Itse kävin, sain näkökulmia ja mies vihdoin otti tosissaan, kun tajusi että minä olen tosissani. Alkoi vyyhti hiukan aueta, vaikka töitä vielä riittääkin.

Ainakin passittaisin lääkäriin mittamaan kaikki arvot jne

miehellä stressiä josta ei puhu? Itsestäni huomasin kun mm. rahasta oli tiukkaa ja sairastelin että oisin voinu toivottaa miehen niin pitkälle kuin pippuri kasvaa mutta onneksi se ymmärsi tilanteen kun sain puhuttua asiasta.

Niin, se on kipeä paikka miehelle, kun vaihdevuodet iskee. Siitä ei muutenkaan juuri julkisuudessa ym. puhuta. Moni mies ei edes tiedä, tai ei ymmärrä, että kyseessä voi olla andropaussi. Kyllä se hiljaiseksi ja vihaiseksi saa muuttumaan, kun hormoonit heittelee.

Ehkä on työstressiä ja purkaa ahdistusta sinuun. Sano, että et ota vastaan enää tiuskimista ja vihaisuutta. Sano, että lähdet jos tilanne ei muutu. Kenenkään ei tarvitse olla kynnysmatto. Sinulle suuttuminen ei häntä auta. Hänen pitää etsiä muita keinoja purkaakseen pahaa oloaan.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen myös masennus tms. mielenterveyden ongelma. Meillä mies sairastui muutama vuosi sitten keskivaikeaan masennukseen, ja hän jaksoi ihmisten ilmoilla vielä skarpata, eli työkavereiden, sukulaisten, kaverien yms. kanssa jaksoi käyttäytyä ja toimia ”normaalisti”, mutta sitten kotona minä olin niin läheinen ihminen, että sen pahan olon pystyi purkamaan minuun.

Kaikki mitä tein tai sanoin, tai en tehnyt enkä sanonut, oli väärin, ja aiheutti miehessä ärtymystä. Tuntui että koko elämäni oli jatkuvaa munankuorilla kävelyä. Pari vuotta oli aika raskasta, ja myönnän itse miettineeni eroa usein, mutta onneksi miehen kohdalla sopiva lääkitys ja psykoterapia auttoivat sen verran, että pystyimme jatkamaan suhteessa, ja miehen käytöskin on muuttunut entiseen verrattuna.

Joskus ihminen saattaa olla henkisesti kaput syystä tai toisesta.

Pää niin syvällä omassa annelissaan, ajan kanssa sinne tungettuna.

Silloin ei välttämättä huomaa kuinka käytöksestä on tullut niin negatiivista.

Vähän kuin lasten kasvaminen.

Kuukaudessa tai parissa, ei vanhempi huomaa mitään, kun joka päivä näkee.

Oikein huono käytös ei missään nimessä ole, mutta se on helppo antaa tulla ulos puolisolle.

Ja ikäänkuin turvallista.

Kovat piippuun, niin eiköhän tokene.

Toivottavasti.

Joillekin äreille narsistityypeille tuo on tyypillistä (voi olla muutakin) tai suhde kuollut, kokee olevansa parempi, pitää itsestäänselvyytenä, juo alkoholia tai työstressi? Vaihtoehtoja voi arpoa. Joillakin verensokeri ja diabetes, tai kodista saatu käytösmalli. Rakkaus ei taida enää kukkia, löytäisitkö sen muualta.

Myönnän olleeni nuorempana sellainen, että kun rakkaus suhteesta loppui (se vaan loppui, ilman että hänessä syytä olisi tai olisi toinen), niin pelkkä toisen läsnäolo vetutti ihan jäätävästi. Kaikki siinä toisessa ärsytti ja tajusin huomaavani toisessa ärsyttäviä piirteitä, joihin saatoin ihastua tavatessa. Alun söpöt silmät saattoivat muuttua kierosilmiksi omissa silmissäni (vaikka ihan normaalit silmät olikin) ja alunperin ihana nauru muuttui oksettavaksi. Siis ihan naurettavia juttuja, mitä pää kehitti, mutta se vetutus ja toisen yks kaks ällöttäväksi muuttuneet ulkonäkö- tai luonteenpiirteet tai maneerit aiheutti itselläni ihan fyysisesti tuntuvaa etovaa oloa.

Mietin asiaa, aina sen toistuessa suhteissa, että kai siinä taustalla on jotain sellaista, että valmistelen toista yhä rakastunutta tulevaan (eroon) ja samalla itseäni siihen, että ero ei "tuntuisi miltään". Ei tunnu niin julmalta sanoa haluavansa eroa, kun on itse ihan mulkero. Sen myös huomasin, että vaikka elin suhteissa aina täysillä ja todella tykkäsin toisesta, niin ongelma saattoi olla siinä, että en oikeasti kai rakastanut, koska käytökseni muuttui alkuhuuman jälkeen. Joskus se huuma kesti 2kk, joskus pari vuotta. Ja sitten sama alkoi aina alusta: ei tää olekaan mikään unelmien prinssi, hirveä röhönauhu ja hitto kun puhuu ruoka suussa, meillä ei ole mitään yhteistä... ja totta puhuen nautin enemmän omasta seurastani ilman parisuhteen "velvollisuuksia".

Kun sitten tapaisin nykyisen mieheni, kymmenen vuotta sitten, niin nyt tiedän mitä on rakkaus ja mitä on kun rakastaa toista oikeasti. Se missä nuorempana halusi eron heti, kun rupesi ketuttamaan toisen naama tai sanominen, niin tuon miehen kanssa ne on osa elämää, että aina ei ruusuilla tanssita ja silti ero ei ole ikinä käynyt mielessä.

Ehdota naiselle terapiaa. Moni nykynainen on terapian tarpeessa ja kuvittelevat olemattomia.

Minä en ikinä suuttuisi mistään enkä pistäisi vastaan, mutta eipä minusta ole kukaan ollut kiinnostunut.

Älä noteeraa.

Älä kysy, äläkä missään nimessä ala hyvittelemään jotain, mitä sulle ei edes perustella.

Ennemminkin, anna samalla mitalla. Kun toinen tulee ns. normaalina takaisin, ole sinä puolestasi mykkä ja kärtyinen.

Olen itse huomannut samaa asiaa, tosin 31v oltu! Aloin epäilemään Alzheimerin tautia suuttuu helposti. 

Rauhallinen, ei kovin puhelias mä taas toisenlainen! Olen ajatellut päättää tämän suhteen! 6v liikaa ikäeroa sekin vaikuttaa! Aika pienistä asioista melkein joka päivä! 

Kuinkas ollakaan tai en saa lääkärille! Ei kai uskalla mennä, jos saa diagnoosin! 

Itsellä sama että suuttuu kaikesta. Valittaa jos puhun valittaa jos en puhu. Huomannut että helpoimmalla pääsee jos käy jossain niin kertoo vain yleis luonteisesti mitä tapahtui kun kumminkin keksii valittamista miksi niin teit tai miksi se piti juuri silloin tehdä. Kyllä keskustelu vähentynyt suhteessa kun aina pitää jotenkin vähän saada lytättyä. Aina pitää kysyä mukaan kaikkialle vaikka tietäisi että ei lähde. Salille mennessä kuulunut haluan minäkin käydä ja sitten ku sanoo käy vaan että mä oon lapsen kanssa niin ei sitten haluakaan mennä ja päästää menemään suuttuneena. Tivoliin ei mennä ilman häntä vaikka itseni mielestä sinne mennään lasten takia eikä aikuisten.  Ja se kaksoismoralismi. Huoh hän tekee jotain se on hauska juttu mutta itse jos tekee samalla tavalla on iljettävä tai väärin tehty jne.