Lue keskustelun säännöt.
Vielä kymmenen vuotta sitten et ollut minkään arvoinen, jos et ollut naimisissa ja perheellinen. Entä nyt?
13.04.2021 |
Ovatko asenteet muuttuneet vai istuuko asenne tiukassa?
Kommentit (40)
Mun vanhempi sukulainen oli lapseton pitkään, koko mun lapsuuden ja sinne 18v. asti. Olin lähes vihainen, kun ilmoitti olevansa raskaana. Ajattelin, että miksi nyt pilata hyvä ja vapaa elämä tuossa iässä. Eli tuomitsin käänteisesti. :D Olen ymmärtänyt häntä vasta sitten, kun olen saanut oman lapseni. Mutta ihan näin tosissaan, miksi tuomita yhtään mitään valintoja? Omasta kokemuksesta siksi, että ei omien kokemuksien pohjalta osaa ajatella mitään parempaa. Ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sehän riippuu asuinpaikasta. Helsingissä yli puolet kotitalouksista on jo sinkkutalouksia. 70-luvulla syntyneissä on paljon naimattomia ja lapsettomia. Ja määrä kasvaa, mitä nuorempiin ikäluokkiin mennään. Moni jopa päättää ryhtyvänsä lapsettomaksi.
Jossain Pohjanmaalla, Lapissa tai Savossa voi tilanne olla erilainen. Maaseudulla lisääntyminen ja perinteiset sukupuoliroolit ovat kunniassaan. Ovat kyllä muutenkin ahistavia paikkoja elää. Ilmankos väki karkaa elämään oma elämäänsä yhteisön ja suvun pakkonormien ulottumattomiin :D
Suurin osa sinkkutalouksista on iäkkäitä leskiä. Heillä on aikuiset lapset yms. joten eivät kuulu siihen ihmisryhmään josta ap puhuu.
No eivätpä ole. Moni _haluaa_ sinkuksi. Voi tietty olla vaikeaa ymmärtää asiaa Pohojammaan lakeuksilla.
OVATPAS.
Asun Pohjanmaalla ja olen sinkku. Halveksin ja vihaan parisuhdeihmisiä. Eikä sinkkuviha liity mitenkään Pohjanmaahan, sinkkuja vihataan esim. Helsingissä ihan yhtä lailla.
Harvempi valitsee itse jäädä "sinkuksi". Minkäs teet, jos et löydä kumpania.
Juu toki syyksi voidaan luetella, että on nirso jne...
Jos ei ole koskaan ollut parisuhteessa, ei voi tietää miten sellaisessa ollaan/käyttäydytään. Jää oppimatta paljon sosiaalisia taitoja ja sitten saa tosiaan kuulla, että 50-kymppinen käyttäytyy kuin teini.
Tosiasia nyt vaan on se, että kaikki ei mene "kaupaksi" ei vaikka olisi naama kuin Julia Robersilla ja kroppa, kuin Gisele Bunchenilla.
Ydineperheet ja lisääntyminen eivät ole tämän päivän hitti.
Ihmettelen näitä alapeukkuja. Eri paikkakunnilla on varmasti edelleen suuria eroja siinä, miten sinkkuuteen ja lapsettomuuteen suhtaudutaan. Edelleen on vanhoillisia paikkakuntia, joissa edelleen on hyvin kankeat ajattelutavat. Se, että juuri SINÄ et ole kokenut ihmettelyä tai painostusta asian vuoksi, kertoo vain sinusta ja lähipiiristäsi, etkä voi yleistää koko Suomeen kokemustasi.
Itse en tunne yhtään koronaan sairastunutta ihmistä henkilökohtaisesti, vaikka asun yhdestä pahimmasta koronapaikkakunnista. Voinko siis sanoa, ettei koronaa ole tai ainakaan se ei ole niin yleistä kuin väitetään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmmmm, olen itse päälle 40 v nainen. Jos mun ikäisellä naisella on hieno työura tai on vaikka yrittäjä, on jotenkin hyvin helppoa ymmärtää, että perhettä tai lapsia ei ole.
Työpaikallani on muutama hissukkamallinen perheetön nainen, ja heihin suhtaudun vähän säälien. En sitä siis osoita tietenkään, mutta jos ihan totta puhun, niin semmoiset fiilarit mulla heistä on.
On myös pari naispuolista tyyppiä, joilla on itseään reilusti vanhempi mies. Miehellä on lähes tuon naisen ikäisiä lapsia. Heitäkin hiukan säälin, koska he elävät n. 40-vuotiaina 60-vuotiaiden elämää.
Sitten on joukko ihan tavallisia miehiä, joilla takanaan 2-3 avioliittoa 40-vuotiaina eikä lapsia. Heitä kummastelen hieman, koska he vaikuttavat täysin normaaleilta fiksuilta tyypeiltä. Rakkaus ilmeisesti kuitenkin sokaisee heidät täysin, koska seurustelevat aina hyvin lyhyitä aikoja ennen taas yhtä avioitumistaan.
Sitten on ikuinen poikamies -malli. Hänen elämänsä täyttää autot, moottoripyörät, kaikenlainen extremeurheilu. En tiedä, täyttävätkö elämänsä tuolla kaikella siksi, että olisivat muuten yksi, vai eivätkö vain pysty asettumaan aloilleen edes hetkeksi.
Näiden lisäksi on aivan tavallisia ja mukavia perustyyppejä, osa naimisissa, osa ei. Osalla varmaan taustalla lapsettomuutta, osalla ehkä vapaaehtoistakin. Mutta oikeasti kun tänne 40 v ikään pääsee, hyvin harva nainen on aidosti vapaaehtoisesti lapseton. Etenkään jos on kyse ihan henkisesti normaalista, työkykyisestä ja ehjästä ihmisestä. Aika monta sellaista viime hetken pelastusta olen nähnyt, eli lapsi hankitaan reilusti yli 40-vuotiaana, kun tajutaan, että muuten sellaista ei enää saa.
En silleen aktiivisesti mieti muiden ratkaisuja, lähinnä nämä jutut konkretisoituvat esim. yhteisissä illanvietoissa.
Viestisi perusteella vaikutat kyllä miettivän. Miksi? Oletko mielestäsi henkisesti normaali ja ehjä ihminen, kun teet yksiviivaisia oletuksia muista ihmisistä vain heidän ikänsä, parisuhteensa/suhteettomuutensa ja päällepäin näkyvän vaikutelman vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Tuntemani 50+, jotka ovat lapsettomia, ovat henkiseltä kehitykseltään kuin 17-vuotiaita. Parempi näin kaikille.
Kiinnostaisi tietää tarkemmin. Voitko kertoa esimerkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeastaan ihmettele, miksi niin iso osa parisuhteista on enemmän tai vähemmän väljähtyneitä, riitaisia ja onnettomia. Osapuolet eivät ole halunneet suhteeseen siksi, että toisen kanssa on hyvä olla vaan siksi, että normaalin aikuisen kuuluu olla parisuhteessa. Vähät siitä, minkälaisessa. Kunhan jonkinlainen parisuhde vaan on. Tyttöjen ja poikien illat ovat sitten sitä varten, että siellä voi purkaa kaikki turhautumiset ja pettymykset haukkumalla isäntä/emäntä maan rakoon ja heittämällä vielä vähän hiekkaa päälle.
En ole minkään arvoinen milloinkaan.
Mutta tässä ihan parin vuoden sisällä on tullut vastaan keissi jossa mielipiteeni mitätöitiin täysin sillä oletuksella, että minulla ei olisi jälkikasvua. (Kyseessä siis tapaus jossa jotkut vanhemmat oli ihan vauhkoja siitä että paikalliseen kouluun, ala-asteelle, tulisi ulkomaalaisia lapsia. Ja kritisoin sitä että pelkäävätkö ala-asteikäisiä lapsia.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marriage isn`t for the people who are married, it`s for the children. Obviously. Ja lasten pahoinvointi johtuu siitä, ettei tätä tajuta.
kukamitenkin kirjoitti:
Harvempi valitsee itse jäädä "sinkuksi". Minkäs teet, jos et löydä kumpania.
Juu toki syyksi voidaan luetella, että on nirso jne...
Jos ei ole koskaan ollut parisuhteessa, ei voi tietää miten sellaisessa ollaan/käyttäydytään. Jää oppimatta paljon sosiaalisia taitoja ja sitten saa tosiaan kuulla, että 50-kymppinen käyttäytyy kuin teini.
Tosiasia nyt vaan on se, että kaikki ei mene "kaupaksi" ei vaikka olisi naama kuin Julia Robersilla ja kroppa, kuin Gisele Bunchenilla.
No sittenhän niissä sosiaalisissa taidoissa on paljonkin korjattavaa, koska yli puolet avioliitoista päätyy Suomessa eroon. Suomi on avioerojen suhteen Euroopan huippua. Suomalaisten suhteet eivät kestä. Pitäisikö käydä käytöskouluttajalla, vai auttaisiko ylimääräinen annos botoxia? :D
Siihen nähden avioliittojen ja pariutumista ylistävien kommenttien määrä on suorastaan "huumaava". Liekö kirjoittaja niitä, jotka ovat haaveilleet koko elämänsä pinkkejä ruususunelmia? Voipi tulla vastaan vielä monta yllätystä.
Kumpi olisit mieluummin, sinkku ja vapaa menemään, vai useamman lapsen yh?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ydineperheet ja lisääntyminen eivät ole tämän päivän hitti.
OVATPAS!
Minä säälin enemmän jotain ja vielä luonnevikaista autistia jne jolla on lapsia ja joka on liittynyt johonkin aggressiiviseen jengiin/hörhöhommaan. Niille lapsille ei koskaa tule normilapsuutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotainhan saavutuksia ihmisellä pitää aina olla - riippumatta ajasta. Muuten häntä katsotaan vinoon ja arvostellaan. Perhe ja kumppani olivat ennen ehkä se mitä arvostettiin enemmän ja nyt työura, omaisuus ja näkyvyys. Tällä ei sinällään ole väliä, kunhan muistaa, että jotain pitää olla.
Voit olla työtön, mutta jos sinulla on perhe niin työttömyyttä ei katsota niin pahalla.
Voit olla yksinäinen, mutta jos teet kovaa tiliä niin yksinäisyyttäsi ei huomata.
Jos taas olet ihminen kenellä ei ole mitään tai ketään niin sitten olet vain yksinkertaisesti luuseri.
Ei voi olla totta mitä erottelua täältä saa lukea lapsellinen vastaan lapseton ja kaikki ihan vain tavallisia ihmisiä. Miksi enemmistön täytyy aina halveksia vähemmistöä. Eikö kaikilla pitäisi olla syntyessään samat ihmisarvot.
Vierailija kirjoitti:
Jotainhan saavutuksia ihmisellä pitää aina olla - riippumatta ajasta. Muuten häntä katsotaan vinoon ja arvostellaan. Perhe ja kumppani olivat ennen ehkä se mitä arvostettiin enemmän ja nyt työura, omaisuus ja näkyvyys. Tällä ei sinällään ole väliä, kunhan muistaa, että jotain pitää olla.
Voit olla työtön, mutta jos sinulla on perhe niin työttömyyttä ei katsota niin pahalla.
Voit olla yksinäinen, mutta jos teet kovaa tiliä niin yksinäisyyttäsi ei huomata.Jos taas olet ihminen kenellä ei ole mitään tai ketään niin sitten olet vain yksinkertaisesti luuseri.
Olen eri mieltä. Työpaikka, ura ja perheellisyys eivät kerro mitään siitä, kuinka "hyvä" ihminen on. Jos menestyksekkäät työssäkäyvät perheelliset olisivat kaikin puolin parempia ihmisiä, ei meillä olisi lainkaan mm. työpaikkakiusaamista, perhesurmia tai parisuhdeväkivaltaa.
Lisäksi on hyvä huomioida se, että monesti muut ihmiset lannistavat ja estävät asenteillaan näitä "luusereita" saavuttamasta samoja asioita kuin hekin. Kukaan ei työllisty sillä, että pidetään työttömyyden vuoksi epäpätevänä tai viallisena. Sinkku ei pariudu niin, että häntä pidetään reppanana vanhanapiikana/-poikana, joka ei saa ketään. Toisaalta se lienee tällaisen morkkaamisen tarkoituskin. Voi tuntea itse olevansa hyvä tyyppi ja menestynyt ihminen, kun kukaan ei ole uhkaamassa omaa asemaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotainhan saavutuksia ihmisellä pitää aina olla - riippumatta ajasta. Muuten häntä katsotaan vinoon ja arvostellaan. Perhe ja kumppani olivat ennen ehkä se mitä arvostettiin enemmän ja nyt työura, omaisuus ja näkyvyys. Tällä ei sinällään ole väliä, kunhan muistaa, että jotain pitää olla.
Voit olla työtön, mutta jos sinulla on perhe niin työttömyyttä ei katsota niin pahalla.
Voit olla yksinäinen, mutta jos teet kovaa tiliä niin yksinäisyyttäsi ei huomata.Jos taas olet ihminen kenellä ei ole mitään tai ketään niin sitten olet vain yksinkertaisesti luuseri.
Olen eri mieltä. Työpaikka, ura ja perheellisyys eivät kerro mitään siitä, kuinka "hyvä" ihminen on. Jos menestyksekkäät työssäkäyvät perheelliset olisivat kaikin puolin parempia ihmisiä, ei meillä olisi lainkaan mm. työpaikkakiusaamista, perhesurmia tai parisuhdeväkivaltaa.
Lisäksi on hyvä huomioida se, että monesti muut ihmiset lannistavat ja estävät asenteillaan näitä "luusereita" saavuttamasta samoja asioita kuin hekin. Kukaan ei työllisty sillä, että pidetään työttömyyden vuoksi epäpätevänä tai viallisena. Sinkku ei pariudu niin, että häntä pidetään reppanana vanhanapiikana/-poikana, joka ei saa ketään. Toisaalta se lienee tällaisen morkkaamisen tarkoituskin. Voi tuntea itse olevansa hyvä tyyppi ja menestynyt ihminen, kun kukaan ei ole uhkaamassa omaa asemaa.
Tietenkään se laajemmin ja syvällisemmin ajatellen ei kerro ihmisestä tai hänen "hyvyydestään" paljonkaan, mutta tässä nykyisessä, kiireisessä ad/hd-maailmassa pinta on se, joka nähdään, pinta on se, joka on tärkeää ja pinta on se, jonka perusteella arvostellaan. Siksi on turhaa alkaa selitellä, että jokainen ihminen on tärkeä ja sisäinen hyvyys on se, mikä merkitsee. Se voi olla totta, mutta se on vain tuuleen pissimistä. Tarvittaisiin täydellinen asenneilmaston muutos eikä sellaista ole näköpiirissä vaan sen sijaan siirrymme koko ajan yhä enemmän pois syvällisestä ajattelusta kohti pinnallisempaa maailmaa, jossa tärkeää ei ole kuka olet vaan mitä sulla on.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla totta mitä erottelua täältä saa lukea lapsellinen vastaan lapseton ja kaikki ihan vain tavallisia ihmisiä. Miksi enemmistön täytyy aina halveksia vähemmistöä. Eikö kaikilla pitäisi olla syntyessään samat ihmisarvot.
Kaikilla on syntyessään samat ihmisarvot, mutta monen mielestä elämässä tehdyt valinnat joko kasvattavat tai vähentävät tuota arvoa.
Olen kohta nelikymppinen nainen, aseksuaali ja lapseton. En ole koskaan edes seurustellut, mutta en koe, että sosiaalisissa taidoissani tai elämässäni olisi jotain vialla. Olen sitä mieltä, että kaikki voivat elää niin kuin parhaaksi näkevät niin kauan kuin eivät aiheuta vahinkoa toisille.
Kyllä tässä aika arvoton olo on kun "pääsin" naimisiin mutta ero tuli. Ei lapsia. Työpaikan perus ydinperheäitylit katsoo kieroon, kun en ilmeisesti ollutkaan sitten niin normaali Nainen kuin heidän mielestään pitäisi olla.
Sä oot kyllä täydellinen älykääpiö 🙄