Erosta jo muutama vuosi, mutta edelleen rakastan exää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. On lisäksi ahdistava tunne, että hän oli paras nainen jota elämässäni tulen saamaan, tästä se on pelkkää alamäkeä.

Jaa-a. Hyvin sanottu.

Kysyisin sinulta, että milloin meinaat ruveta itse ottamaan vastuun omasta elämästäsi?

Helppo heittäytyä pulkkaan.

Ja aapee. Miksi haluat rakastaa, jos sinua ei rakasteta?

Tuohan on ihan idolirakkkautta.

Olisi mahdollisuus kasvaa sellaiseen suhteeseen, jossa rakastaa kummatkin.

Jos päätät valita tuon, että rakastat haavekuvaa, niin sehän on sinun valintasi. Ei siitä muut kärsi. Saa haavekuvia olla.

Toisaalta, jos haluat rakkaussuhdetta, niin siinä olisi hyvä

Olla tässä hetkessä eikä menneessä. Varmaan hyvä sitten miettiä, että mitä haluat itse.

Psykologia suosittelen. Ja lue Seksuaalisuuden portaat- teoria. Olet jumahtanut.

En ymmärrä. Miten se, että rakastan exää on pois joltain toiselta mieheltä, jota myös rakastan? Kyllä rakkautta voi riittää monelle. Onhan siitä polyamorisia suhteita todisteena.

Tiedän, että minun ja exän suhde ei toimi eikä toimisi, en sanonut haluavani häntä takaisin, vaan rakastavani häntä.

Minä nimenomaan elän hetkessä. Tapailin uutta miestä enkä halua exää takaisin, mutta voin silti tässä samassa hetkessä yhä rakastaa häntä. Hän oli mies, jota syvästi rakastin. Miksi sen pitää vain loppua vain koska suhde ei toiminut?

Ja kuten sanoin, että rakasta haavekuvaa, vana miestä itseään. Haavekuvaa olisi se, että haluaisin hänet takaisin kuvitellen, että asiat olisivat toisin. Ap

Vielä kauheempaa on olla yhä ihastunut ihmiseen jonka kanssa ei ole edes seurustellut. Ihastuin melkein 10v sitten työkaveriini ja ei olla enää facebook-kamuja kummempaa mutta silti... Hänkin on jo naimisissa ja mulla on kanssa mies. Ärsyttää. Olen varmaan ihastunut johonkin mielikuvaan hänestä, tiedän sen mutta en pääse eroon tästä tunteesta varmaan koskaan!

Ei pitäs erota, jos on naimisis ja lapsia. Sen jälkeen kaikki on vaikeempaa, kaikille. Hyviä ja huonoi puolia kaikis. Enkä ite sen parempi. Kyllä mieles käy välil, että oishan se hyvä ollu kun ois asiat voinu sopia. Pahimmas tilantees vaa aikalisä ja asuu vaik erillään. Ni saa miettiä rauhassa ratkaisuja, mitään hätäsiä ratkasuja ei kannata tehdä. Rakastan aina exää, vaikka oli niit huonoiki puolii, oli hyviäkin. Pitää päästää irti, toivoa kaikkea hyvää ja keskittyä tulevaisuuteen.  Ei yksinkää, nii paha loppupelist oo olla.