Lue keskustelun säännöt.
Ikävä katsoa lapsen pakkosyöttämistä Supernannyssä
12.04.2021 |
Katson tässä Supernanny Suomea. Pariskunta pakottaa lasta syömään lautasen tyhjäksi. Varmaan jotain taustasyitä, mutta en kyllä ymmärrä.
Kommentit (63)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oliko tässä keskustelussa muuten kyseessä siis jakso jossa lapsi sitten sai itse valita annoskoon ?
18
Jouduin pelastamaan lapseni välillä päiväkodissa ja vaatimaan, ettei häntä jätetä lautasen eteen, rangaistuksena, istumaan syömättömän hedelmän palan takia. Mitä liikkuu aikuisen päässä, kun yrittää pakottaa tervettä lasta syömään jonkun yhden jutun.
Vierailija kirjoitti:
Jouduin pelastamaan lapseni välillä päiväkodissa ja vaatimaan, ettei häntä jätetä lautasen eteen, rangaistuksena, istumaan syömättömän hedelmän palan takia. Mitä liikkuu aikuisen päässä, kun yrittää pakottaa tervettä lasta syömään jonkun yhden jutun.
Toivottavasti tätä ei ole ollut enää vuosikymmeniin päiväkodeissa. Toimin itse 2000-luvun alkupuolella yksityisen päiväkotiketjun sijaisena n. 10 vuotta ja siellä oli todella selväksi tehty se, että syömään pakottaminen on väkivaltaa.
Itse aikoinana lapsena istuin kaksituntia jouluaterian kinkun äärellä, kun en tahtonut syödä sitä. Toinen istunut sitten okseni ja " vapauduimme".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei edes pakota. Ja kun maltat katsoa sen jakson loppuun asti, huomaat, että ongelma korjaantuu.
Miksikä kutsutaan lapsen istuttamista tuntikausiksi lautasen ääreen? Lähteä ei saa ennen kuin lautanen tyhjä.
Mitäpä jos aikuiset kokeilisi samaa. Eteen tuodaan jonkun muun annostelema jättisatsi ja pakko syödä kaikki tai istutaan niin kauan että lautanen on tyhjä.
Seurasin vierestä vähän vastaavaa. Lapsi 7v oli menossa pihalle, ei halunnut pukea kurahousuja. Äitinsä sanoi, että olet sitten eteisessä siihen asti, että kurahousut menee jalkaan. Ei saanut tulla sisälle eikä mennä ulos. En tiedä miten tämä päättyi, koska itse lähdin puolen tunnin jälkeen... Mutta tuntui vähän kiusalliselta juoruilla siinä niitä näitä, kun oli tällainen tilanne päällä. Miten tällaine tilanne sitten pitäisi ratkaista "oikein"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsena päivähoidossa yksityisellä hoitajalla, jolla lisäkseni oli toinenkin lapsi hoidossa.
Tuo nainen pakotti meidät syömään lautasen tyhjäksi, eikä antanut poistua pöydästä ennen kuin lautanen oli tyhjä.
Ensin hän lappoi lautasen liian täyteen ruokaa ja sitten vielä pakotti syömään. Tämä nosti minussa tosi kovan kapinahengen, enkä suostunut syömään kaikkea, en olisi jaksanutkaan. .Siitäpä tuo ihana hoitotäti sai aiheen valittaa äidilleni, kunka hankala olin. Tuo toinen lapsi, joka oli samassa hoitopaikassa kaatoi kerran ruokapöydässä vahingossa maitolasinsa. Hoitotäti huusi ja kiljui, että se oli muka tahallinen teko. No eipä ollut. Nainen ei sopinut lapsenhoitajaksi, mutta siihen aikaan hoitajina toimi monesti kotirouvat, jotka kaipasivat lisäansioita, olivatpa nämä ammatiltaan mitä tahansa. Onneksi olin siellä vain muutaman kuukauden.
Omassa kodissani ei pakkosyöttöä harrastettu koskaan, mutta ei siellä kukaan silti jättänyt mitään lautaselle, koska lautasta ei mätetty liian täyteen, eikä syömisestä tehty muutenkaan numeroa.
Pitääkö tehdä sitten joku kompromissa ratkaisu? Kun lapsi kieltäytyy syömästä niin sitten otetaan siitä annoksesta pieni osa osa ja sanotaan, että nuo kun syöt, niin sitten voit lähteä? vai miten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kymmenvuotiaana oltiin kyläilemässä jossain perheessä ja ruoka oli oikeasti ihan kamalan pahaa, joku outo mauste kai, mutta en vaan pystynyt syömään. Vähän maistelin ja pyörittelin aikani lautasella. Tiedän, että se oli noloa, mutta olisin varmaan oksentanut, jos olisin väkisin syönyt. No, kun oltiin päästy takaisin kotiin, tuli sitten kova kuritus remmillä, koska vanhemmat olivat saaneet hävetä sitä, kun en syönyt lautastani tyhjäksi! Että jostain syystä se ruoka on toisille niin pyhä juttu!
Vierailija kirjoitti:
Kymmenvuotiaana oltiin kyläilemässä jossain perheessä ja ruoka oli oikeasti ihan kamalan pahaa, joku outo mauste kai, mutta en vaan pystynyt syömään. Vähän maistelin ja pyörittelin aikani lautasella. Tiedän, että se oli noloa, mutta olisin varmaan oksentanut, jos olisin väkisin syönyt. No, kun oltiin päästy takaisin kotiin, tuli sitten kova kuritus remmillä, koska vanhemmat olivat saaneet hävetä sitä, kun en syönyt lautastani tyhjäksi! Että jostain syystä se ruoka on toisille niin pyhä juttu!
Kyllä tuon ikäisen pitäisi pystyä pahaakin ruokaa syömään, ellei se ole pilaantunutta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei edes pakota. Ja kun maltat katsoa sen jakson loppuun asti, huomaat, että ongelma korjaantuu.
Miksikä kutsutaan lapsen istuttamista tuntikausiksi lautasen ääreen? Lähteä ei saa ennen kuin lautanen tyhjä.
Mitäpä jos aikuiset kokeilisi samaa. Eteen tuodaan jonkun muun annostelema jättisatsi ja pakko syödä kaikki tai istutaan niin kauan että lautanen on tyhjä.
Seurasin vierestä vähän vastaavaa. Lapsi 7v oli menossa pihalle, ei halunnut pukea kurahousuja. Äitinsä sanoi, että olet sitten eteisessä siihen asti, että kurahousut menee jalkaan. Ei saanut tulla sisälle eikä mennä ulos. En tiedä miten tämä päättyi, koska itse lähdin puolen tunnin jälkeen... Mutta tuntui vähän kiusalliselta juoruilla siinä niitä näitä, kun oli tällainen tilanne päällä. Miten tällaine tilanne sitten pitäisi ratkaista "oikein"?
Sinun lähdettyäsi: Nyt pentu puet tai itket ja puet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Minunkin piti syödä lautanen tyhjäksi tenavana. Kotona ja koulussa.
Niin? Ajat muuttuu. Monet ennen hyväksytyt keinot on nykyään kuopattu. Onneksi.
Kuri pitäisi kyllä tuoda takaisin niin kouluihin kuin koteihinkin. Alkaa tämä nykyinen vapaa kasvatus ja sen tulokset jo riittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätte jossain talouskyljyksessä on se sitkeä jänteinen reuna? Oikein purukumia. Eipä ole ensimmäinen eikä toinenkaan kerta kun lautanen muuten tyhjäksi syöty järsin oksennus kurkussa sitä jänteenpalasta, koska äiti pakotti. Enpä vaan lapsena huomannut katsoa, mitä vanhemmat itse tekivät niille jänteisille paloille... No, lopulta nielaisin sen kokonaisena.
Enkä nyt tiedä sitä kasvatuksellista tavoitetta, jos lautanen on muuten tyhjä...
Kyse on siitä, että lapsi tottelee vanhempiaan ja siksi syö loppuun, kun käsketään.
Nykyajan vapaan kasvatuksen alati pahenevat ongelmat on kyllä jo nähty.
Pitäkää kuria lapsillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on 17-vuotiaalla pojalla puhjennut syömishäiriö. On ehkä monia selittäviä tekijöitä, on korona-aika, mikä stressaa ym., ja pojalla ehkä tietyn tyyppistä herkkyyttäkin (vaikka toisissa asioissa ei ollenkaan herkkä). Lisäksi syömishäiriöstä on voinut olla merkkejä jo aiempina vuosina, mutta olen ne tajunnut vasta nyt jälkikäteen, kun syömishäiriö on voimakkaammin tullut esiin.
Joka tapauksessa ajattelen, että osasyy pojan nykyiseen syömishäiriöön on siinä, että häntä taaperoiässä pakotettiin syömään.
Olen iloinen niiden vanhempien ja päivähoidon puolesta, jotka eivät velvoita lasta syömään. Ehkä ajatkin muuttuvat, ja nykyään saatetaan ajatella eri tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Tuo onnistuisi kannustamalla ja positiivisella palautteella paljon paremmin. Lapsen pitää itse saada annosteella ruoka lautaselle. Olisi järkevää ottaa lapsi mukaan myös ruuanlaittoon. Tietysti iän ja taitojen mukaan. Taidot paranee tehdessä. Kaikki pitää opetella nollasta, kuten veitsen käyttö ja paloittelu/ viipalointi, turvallisuus edellä. Vanhempien apu ja tuki on ehdottoman tärkeää.
Niinhän supernanny sen tekikin. Etkö katsonut ohjelmaa?
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö tehdä sitten joku kompromissa ratkaisu? Kun lapsi kieltäytyy syömästä niin sitten otetaan siitä annoksesta pieni osa osa ja sanotaan, että nuo kun syöt, niin sitten voit lähteä? vai miten?
Katso se supernanny!
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuo sama ongelma. Lapsi syö todella todella vähän ja senkin pienen annoksen syöminen kestää todella pitkän aikaa. Muilla lapsillamme ei ole tuollaista.
Miten te neuvoisitte toimimaan, jotta ei tarvitsisi huolehtia ja olla neuvolan kanssa huolissaan alakäyristä.
Jos kasvaa tasaisesti siellä alakäyrillä niin mitä väliä?
Itse olin lapsena pieni ja huono syömään, ikuista huomiota syömisiini ja ikuinen syömishäiriö, ensin lähes luuranko syömättömyydestä teininä ja nyt yli 100kg aikuisena, ei tunnu sekään kelpaavan kenellekään, että syön kaikkea ja lautasen tyhjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuo sama ongelma. Lapsi syö todella todella vähän ja senkin pienen annoksen syöminen kestää todella pitkän aikaa. Muilla lapsillamme ei ole tuollaista.
Miten te neuvoisitte toimimaan, jotta ei tarvitsisi huolehtia ja olla neuvolan kanssa huolissaan alakäyristä.
Annat lapsen enemmän osallistua ruuan tekemiseen ja päättämiseen mitä on ruuaksi. Ei niin että pelkkiä ranuja, mutta jos hän erityisesti pitää kalasopasta nii voihan sitä olla useammin. Annat syödä niin paljon tai vähän kuin syö, älä pakota!
Vierailija kirjoitti:
Tiedätte jossain talouskyljyksessä on se sitkeä jänteinen reuna? Oikein purukumia. Eipä ole ensimmäinen eikä toinenkaan kerta kun lautanen muuten tyhjäksi syöty järsin oksennus kurkussa sitä jänteenpalasta, koska äiti pakotti. Enpä vaan lapsena huomannut katsoa, mitä vanhemmat itse tekivät niille jänteisille paloille... No, lopulta nielaisin sen kokonaisena.
Enkä nyt tiedä sitä kasvatuksellista tavoitetta, jos lautanen on muuten tyhjä...
Huonosti paistettu läski on kuin kumia, vanhempasi olivat paskoja kokkeja.
Meillä lapset tajusi jo varhain, että äiti ei erityisemmin välitä ruuasta, joten ruokapöytä oli enemmän kokoontumisen kuin syömisen paikka. Siksi meillä ei ole ikinä yökötelty ruokia tai kieltäydytty itsepintaisesti syömästä, koska ei äiti siitä pulttia ottanut. Jokainen söi mitä söi, jääkaapista tai ruokapöytään tarjolle laitettuna. Joskus maistui, joskus ei.