Lue keskustelun säännöt.
Ikävä katsoa lapsen pakkosyöttämistä Supernannyssä
12.04.2021 |
Katson tässä Supernanny Suomea. Pariskunta pakottaa lasta syömään lautasen tyhjäksi. Varmaan jotain taustasyitä, mutta en kyllä ymmärrä.
Kommentit (63)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei edes pakota. Ja kun maltat katsoa sen jakson loppuun asti, huomaat, että ongelma korjaantuu.
Miksikä kutsutaan lapsen istuttamista tuntikausiksi lautasen ääreen? Lähteä ei saa ennen kuin lautanen tyhjä.
Mitäpä jos aikuiset kokeilisi samaa. Eteen tuodaan jonkun muun annostelema jättisatsi ja pakko syödä kaikki tai istutaan niin kauan että lautanen on tyhjä.
Seurasin vierestä vähän vastaavaa. Lapsi 7v oli menossa pihalle, ei halunnut pukea kurahousuja. Äitinsä sanoi, että olet sitten eteisessä siihen asti, että kurahousut menee jalkaan. Ei saanut tulla sisälle eikä mennä ulos. En tiedä miten tämä päättyi, koska itse lähdin puolen tunnin jälkeen... Mutta tuntui vähän kiusalliselta juoruilla siinä niitä näitä, kun oli tällainen tilanne päällä. Miten tällaine tilanne sitten pitäisi ratkaista "oikein"?
Jos ei olisi kiire, odottaisin vähän aikaa, ehkä 10 minuuttia, ja sen jälkeen ilman suurempaa draamaa kävisin pukemassa lapsen. Saattaa ehkä vaan haluta huomiota, varsinkin jos on vieressä pikkusisarus jonka äiti pukee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on pienikokoinen lapsi, joka ei juuri piittaa syömisestä. Kasvaa kuitenkin tasaisesti omalla käyrällään. Ruuat ovat tiheäkalorisia ja lisään aina rasvaa hänen annoksiinsa. Esimerkiksi kaurapuuroon avokadoöljyä ja voisilmä marjojen lisäksi. En ikinä pakota syömään, mutta kehotan maistamaan ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Siksihän se Nanny on siellä että auttaa perheitä, hienoa kun ihmiset avautuu ongelmista ja saa apua.
Mikä se ongelma tässä oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksihän se Nanny on siellä että auttaa perheitä, hienoa kun ihmiset avautuu ongelmista ja saa apua.
Mikä se ongelma tässä oli?
Siis, että antoiko se nanny ohjeen tuohon (väkivaltaiseen) käytökseen vastaukseksi johonkin ongelmaan vai oliko tämä se ongelma? Millaisen ohjeen se nanny antoi jälkimmäisessä tilanteessa? Ja ap.lle: Voisi kertoa heti vähän tarkemmin, niin olisi helpompi sit kommentoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksihän se Nanny on siellä että auttaa perheitä, hienoa kun ihmiset avautuu ongelmista ja saa apua.
Mikä se ongelma tässä oli?
Se, että ihmiset kirjoittelevat tänne hädissään tai väittävät jotakin hölynpölyä, vaikka olisi niin helppo katsoa, miten Supernanny asian hoitaa! :)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tuo sama ongelma. Lapsi syö todella todella vähän ja senkin pienen annoksen syöminen kestää todella pitkän aikaa. Muilla lapsillamme ei ole tuollaista.
Miten te neuvoisitte toimimaan, jotta ei tarvitsisi huolehtia ja olla neuvolan kanssa huolissaan alakäyristä.
Energiatiheää ruokaa. Meillä ravintosuunnittelija neuvoi lisäämäänt-lusikallisen öljyä joka ruokaan. Se vaikutti heti. Mutta meillä taustalla oli fyysinen syy. Ei se, etteikö lapsi olisi halunnut syödä. Mutta se öljy auttoi ja miinuskäyrät nousi vähän vähemmän miinuksiski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kymmenvuotiaana oltiin kyläilemässä jossain perheessä ja ruoka oli oikeasti ihan kamalan pahaa, joku outo mauste kai, mutta en vaan pystynyt syömään. Vähän maistelin ja pyörittelin aikani lautasella. Tiedän, että se oli noloa, mutta olisin varmaan oksentanut, jos olisin väkisin syönyt. No, kun oltiin päästy takaisin kotiin, tuli sitten kova kuritus remmillä, koska vanhemmat olivat saaneet hävetä sitä, kun en syönyt lautastani tyhjäksi! Että jostain syystä se ruoka on toisille niin pyhä juttu!
Mitä mieltä olette yleisesti siitä, että lapselta odotetaan aina täydellistä käyttäytymistä ja rangaistaan, jos ei käyttäydy, kuten pitäisi? Kun kuitenkin aikuisillakin on välillä huonoja päiviä tai ei aina osaa toimia niin kuin pitäisi. Miksi lapsen pitäisi olla erehtymätön?
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä. En tajua miksi syömisestä pitää tehdä niin hirveä numero. Ihmiset pitäisi opettaa kuuntelemaan omaa elimistöään, eri ihmistyypeille sopii erilainen syömisrytmi ja erilainen ruoka.
Jaa, kun se oma keho kertoo, että pullalla pärjää, niin hyvä sille on laittaa rajat ja ravintoaineet kohilleen.
Terveisin tyyppi: oman halun mukaan syönyt lihonut ja siitä masentunut ja siitä elämänhallinta ihan plörö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei edes pakota. Ja kun maltat katsoa sen jakson loppuun asti, huomaat, että ongelma korjaantuu.
Miksikä kutsutaan lapsen istuttamista tuntikausiksi lautasen ääreen? Lähteä ei saa ennen kuin lautanen tyhjä.
Mitäpä jos aikuiset kokeilisi samaa. Eteen tuodaan jonkun muun annostelema jättisatsi ja pakko syödä kaikki tai istutaan niin kauan että lautanen on tyhjä.
Hyi =/. Mun vanhemmat teki tätä. Oli ihan pakko istua pöydässä niin kauan kunnes lautanen on tyhjä, vaikka muu perhe olisi jo lopettaneet oman ruokailunsa ja nousseet pöydästä tekemään muita juttuja. Annokset oli aina jättikokoa ja sitten itku kurkussa yritin saada syödyksi pikkuhiljaa vaikka en olisi enää yhtään suupalaa jaksanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenvuotiaana oltiin kyläilemässä jossain perheessä ja ruoka oli oikeasti ihan kamalan pahaa, joku outo mauste kai, mutta en vaan pystynyt syömään. Vähän maistelin ja pyörittelin aikani lautasella. Tiedän, että se oli noloa, mutta olisin varmaan oksentanut, jos olisin väkisin syönyt. No, kun oltiin päästy takaisin kotiin, tuli sitten kova kuritus remmillä, koska vanhemmat olivat saaneet hävetä sitä, kun en syönyt lautastani tyhjäksi! Että jostain syystä se ruoka on toisille niin pyhä juttu!
Kyllä tuon ikäisen pitäisi pystyä pahaakin ruokaa syömään, ellei se ole pilaantunutta tms.
Eikä pidä. En syönyt lapsena, enkä syö nyt aikuisenakaan ruokaa josta en pidä. Olen mieluummin kokonaan syömättä kuin syön pahaa ruokaa. Lisätään vielä että en ole mitenkään nirso ihminen, ruokavalioni on monipuolinen. Silti on muutamia ruokia joita en halua syödä enkä niitä myös syö. Käsittämätön ajattelutapa sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenvuotiaana oltiin kyläilemässä jossain perheessä ja ruoka oli oikeasti ihan kamalan pahaa, joku outo mauste kai, mutta en vaan pystynyt syömään. Vähän maistelin ja pyörittelin aikani lautasella. Tiedän, että se oli noloa, mutta olisin varmaan oksentanut, jos olisin väkisin syönyt. No, kun oltiin päästy takaisin kotiin, tuli sitten kova kuritus remmillä, koska vanhemmat olivat saaneet hävetä sitä, kun en syönyt lautastani tyhjäksi! Että jostain syystä se ruoka on toisille niin pyhä juttu!
Mitä mieltä olette yleisesti siitä, että lapselta odotetaan aina täydellistä käyttäytymistä ja rangaistaan, jos ei käyttäydy, kuten pitäisi? Kun kuitenkin aikuisillakin on välillä huonoja päiviä tai ei aina osaa toimia niin kuin pitäisi. Miksi lapsen pitäisi olla erehtymätön?
Lapsille nimenomaan pitää opettaa mikä on huonoa ja mikä hyvää käyttäytymistä. Eiväthän ne muuten opi, kuin kouluttamalla kepillä ja porkkanalla.
Annetaan lapsen olla erehtyväinen ja käyttäytyä välillä huonosti ilman rangaistusta on väärä tie. Silloin lapsi oppi luulemaan huonoa käytöstä hyväksyttäväksi.
Aikuinen osaa itsekin tiedostaa milloin käyttäytyy huonosti ja hävetä sitä.
Tuota tuputusta oli kun olin lapsi, lisäksi vielä uhattiin sellaisella sähköjohdolla, että tulee selkään jos et syö kaikkea. Se ripustettiin keittiön seinälle. Siinä sitten itku ja oksennus kurkussa syötiin veljen kanssa niitä kokoomme nähden valtavia annoksia. Kunnes opimme hieman vanhempana tekemään yhteistyötä huijataksemme. Veljeltä "putosi" esim. haarukka lattialle jolloin hän pöydän alla piilotti ruokaansa mekkoni taskuun. Minä myttäsin ruokaa lautasliinoihin ja kävin vetämässä vessasta alas. Usein ahne koiramme pelasti tilanteen, kun ruokaa saattoi heittää pöydän alle (jos esim. ovikello tai puhelin soi ja meitä vahtinut vanhempi joutui hetkeksi poistumaan.
Sairastuin syömishäiriöön 12-vuotiaana, mitä en yhtään ihmettele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on pienikokoinen lapsi, joka ei juuri piittaa syömisestä. Kasvaa kuitenkin tasaisesti omalla käyrällään. Ruuat ovat tiheäkalorisia ja lisään aina rasvaa hänen annoksiinsa. Esimerkiksi kaurapuuroon avokadoöljyä ja voisilmä marjojen lisäksi. En ikinä pakota syömään, mutta kehotan maistamaan ruokaa.
Lapsilla on infantiilinen vatsa. He eivät välttämättä nauti parsakaalin tai porkkanankaan syömisestä. Ruokavaliossa tuo kannattaa alipainoisten osalta ottaa huomioon. Ja se öljy ei maistu lapsen suussa sen paremmalta, eikä alipainoisen verisuonet kalkkeudu. Itseänikin vähän kuvottaa ajatus öljystä kaurapuurossa. Järkeä kannattaa käyttää, sen tietää mitä ravitsemusterapeutit neuvovat. Ei heidän mielestään ole väliä miltä ruoka maistuu. Voisilmä on hyvä idea, ruokaan tulee lasta miellyttävää makua.
Tässä viestissä on se olennainen, myös tapakasvatuksen kannalta: täytyy maistaa. Maistamalla lapset tottuvat erilaisiin ruokiin. Toinen juttu on herkkyyskausien havaitseminen. Viimeistään alakouluiässä lapset alkavat kiinnostua välipalojen valmistamisesta ja leivonnasta. Antakaa häärätä keittiössä, vaikka tuleekin sotkua. Olen itse vaatinut maistamaan kaikkea, antanut sotkea brownietaikinoita jne, ja hyvin monipuolisesti nuo nyt jo aikuisuutta lähestyvät kyllä syövätkin ja kokkaavat myös itse.
Hirveitä kokemuksia teillä on - ja samaa sarjaa kyllä itsellänikin. Syömisiä vahdittiin, pakotettiin, arvosteltiin. Terveestä suhtautumisesta ruokaan ei tietoakaan. Kuvioon kuului tietenkin painon ja kehon jatkuva (aina negatiivinen) arvostelu. Olen koko elämäni suhtautunut omaan kehooni vihamielisesti, nuorena aikuisena rääkännyt liian vähäisellä ruoalla ja rankalla treenillä, ja enemmän ja vähemmän ongelmallista on ollut myöhemminkin.
Oman lapsen myötä jotain tervehtymistä on itselläkin tapahtunut, kun olen saanut seurata, miten tasapainoinen suhde ravintoon voi tulla luontaista näläntunnetta ja ravinnontarvetta seuraamalla, ilman pakottamista. Lapsi on nyt jo koululainen: terve, jaksava, hyväkuntoinen, hoikka ja vahva. Syö toisina päivinä enemmän, toisina vähemmän ja valitsee kaikesta päätellen vaistomaisesti ne ravintoaineet, mitä juuri silloin tarvitsee. Päivällisellä syömme koko perhe samaa ruokaa, mutta lapsi ottaa itse lautaselleen sen mitä syö. Aamu- ja iltapalan hän valitsee itse. Joskus se on iso lautasellinen mysliä, jogurttia ja hedelmiä, joskus pari sämpylää, joskus ateriaksi riittää pelkkä kananmuna tai yksi omena tai lasi kaakaota.
Tuollainen on rankkaa pahoinpitelyä.
Siis pakkosyöttäminen. Mutta siinä on tietysti paljon muitakin ongelmia, eli tilanne on valmiiksi sairaalloinen.
Vierailija kirjoitti:
Muistan kuinka vanhempani pakottivat minut syömään kaikkea missä oli gluteenia ja kuinka vatsa tuli aina kipeäksi siitä, mutta silloin se oli niin uusi juttu että ei siitä vielä tiedetty kunnolla.
Edelleen tavallisenki ruuan syöminen hankalaa välilla vaikka olen 55 vuotias
Mua ei vanhemmat pakottaneet onneksi, mutta päiväkodissa kaikki puurot ja makaronit oli painajaista kun lautanen piti syödä tyhjäksi ja yrjötti jo maistaminen. Lisäksi tutut ja sukulaiset tuputti kaikkea lättyjä, pannukakkuja ja pullaa ”kun lapset tykkää tästä” ja loukkaantui ihan tosissaan kun en halunnut syödä. Joskus pakotettiin syömään kohteliaisuudesta. Teininä syyteltiin että laihdutan tahallani vaikka olin valmiiksi laiha.
Aikuisiällä todettiin keliakia, ja vieläkin syöminen muiden seurassa on välillä vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä. En tajua miksi syömisestä pitää tehdä niin hirveä numero. Ihmiset pitäisi opettaa kuuntelemaan omaa elimistöään, eri ihmistyypeille sopii erilainen syömisrytmi ja erilainen ruoka.
Sinänsä olen samaa mieltä, mutta aika jännää olisi lapsiperheen elämä, jos joka perheenjäsenelle tehtäisiin erilainen ruoka eri aikaan, että saavat kuunnella itseään... Mutta ei tietysti pakottaminen ja kauhea show myöskään hyvä juttu ole.
Hei! Meillä on sama pulma. Saimme reseptin apteekin ravintolisille (esimerkiksi Nutridrink), niissä on n. 300kcal per pullo ja lapselle maistuvat kaakaon ja vaniljan makuiset juomat. Annamme päivän aikana 1-2 pulloa muun ravinnon lisäksi. Paino ja pituus ovat jo lähteneet nousuun. Nuo ovat kalliita, mutta jos saatte reseptin, niin tuleehan se lääkkeiden maksukatto jossain vaiheessa täyteen. Saimme myös ohjeen sekoittaa lapsen ruokaan rasvaa, ja on lupa antaa myös jälkiruoka, esim keksi tai suklaata, alipainoisen kohdalla ei tarvitse pelätä, että rasvaa tulisi noista liikaa. Jos lapsi todella on alipainon puolella, yrittäkää saada aika lääkärille ja ravitsemusterapeutille. Neuvolasta me emme saaneet mitään oikeaa apua.