Lue keskustelun säännöt.
Ikävä katsoa lapsen pakkosyöttämistä Supernannyssä
12.04.2021 |
Katson tässä Supernanny Suomea. Pariskunta pakottaa lasta syömään lautasen tyhjäksi. Varmaan jotain taustasyitä, mutta en kyllä ymmärrä.
Kommentit (63)
Aika helppo keino saada lapselle syömishäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei edes pakota. Ja kun maltat katsoa sen jakson loppuun asti, huomaat, että ongelma korjaantuu.
En alusta ihan katsonut. Äiti (liekkö äitipuoli) vaikuttaa jotenki kylmältä. Sairasta ruokailua ja hirviät annokset. Näkeehän sen jo vanhempien koostakin. JUu
Siksihän se Nanny on siellä että auttaa perheitä, hienoa kun ihmiset avautuu ongelmista ja saa apua.
Vierailija kirjoitti:
No ei edes pakota. Ja kun maltat katsoa sen jakson loppuun asti, huomaat, että ongelma korjaantuu.
Miksikä kutsutaan lapsen istuttamista tuntikausiksi lautasen ääreen? Lähteä ei saa ennen kuin lautanen tyhjä.
Mitäpä jos aikuiset kokeilisi samaa. Eteen tuodaan jonkun muun annostelema jättisatsi ja pakko syödä kaikki tai istutaan niin kauan että lautanen on tyhjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Minunkin piti syödä lautanen tyhjäksi tenavana. Kotona ja koulussa.
Niin? Ajat muuttuu. Monet ennen hyväksytyt keinot on nykyään kuopattu. Onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua tätä. En tajua miksi syömisestä pitää tehdä niin hirveä numero. Ihmiset pitäisi opettaa kuuntelemaan omaa elimistöään, eri ihmistyypeille sopii erilainen syömisrytmi ja erilainen ruoka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei edes pakota. Ja kun maltat katsoa sen jakson loppuun asti, huomaat, että ongelma korjaantuu.
Miksikä kutsutaan lapsen istuttamista tuntikausiksi lautasen ääreen? Lähteä ei saa ennen kuin lautanen tyhjä.
Mitäpä jos aikuiset kokeilisi samaa. Eteen tuodaan jonkun muun annostelema jättisatsi ja pakko syödä kaikki tai istutaan niin kauan että lautanen on tyhjä.
Juuri näin. Käsittämätöntä touhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten 10 v myöhemmin vanhemmat on ihan ihmeissä, jotta miten meidän lapselle tuli syömishäiriö.
Käsittömätön aloittelijan moka supernannylta, kun sanoi lapselle: "Katso kuinka iloinen isäkin on kun nyt syöt reippaasti". Ei, älkää koskaan vahvistako lapselle että syömiseen liitetään tunne siitä, että jollekin toiselle tulee siitä hyvä mieli yms. Oikeasti kuuluisi kehua esim. että hyvä kun syöt noin reippaasti niin jaksat hyvin päivän touhut. -ammattikasvattaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tajua tätä. En tajua miksi syömisestä pitää tehdä niin hirveä numero. Ihmiset pitäisi opettaa kuuntelemaan omaa elimistöään, eri ihmistyypeille sopii erilainen syömisrytmi ja erilainen ruoka.
Just tää, mä järkytyin meidän lapsen koulutehtävistä, siis kirjataan ylös mitä aamupalaa syö ja luokan tavoite on olla karkkilakossa kaksi viikkoa! Kyllä sen terviillisen ruokavalion pitäisi olla vanhemmista lähtöisin eikä lapselta vaatia tuollaista...
No pakko se on syöttää ettei kuole nälkään? Antaisitko sinä lapsen kuolla nälkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittömätön aloittelijan moka supernannylta, kun sanoi lapselle: "Katso kuinka iloinen isäkin on kun nyt syöt reippaasti". Ei, älkää koskaan vahvistako lapselle että syömiseen liitetään tunne siitä, että jollekin toiselle tulee siitä hyvä mieli yms. Oikeasti kuuluisi kehua esim. että hyvä kun syöt noin reippaasti niin jaksat hyvin päivän touhut. -ammattikasvattaja
No joo, mutta toisaalta lapsen on ihan hyvä tottua pienestä pitäen tähän maailmaan ja hahmottaa auktoriteeteissäkin jotain inhimillisyyttä. Että eivät ole täydellisiä, eivät aina tiedä ja osaa. Tasapainon käsitys muodostuu. Tuo nyt ei ole kumma moka ja varsinkaan jos tuollaisesta ei tule hokemaa joka aterialla. Minulla on ollut syömishäiriö. Lapsena olin hyvin hoikka, vähän liiankin, mutta mieleen jäi mm. tapaus, jolloin olimme kylässä enollani ja kahvin kanssa oli kääretorttua. Siskoni haki sitä lisää, monta kertaa. Kysyessäni saisinko toisen palan äitini sähähti minulle "älä ahnehdi!" Tällaisia tapauksia on muutamia. Kerran olin mm. viikonlopun yksin kotona, kaappiin oli varattu ruisleipää ja minun ja siskoni karkit. Olin syönyt molempien karkit ajatellen, että siskolle voitaisiin ostaa karkkia ja minä antaisin hänelle tällä kertaa omani. Kotiin palatessa sisko pahoitti mielensä ja äiti saikin hillittömät raivarit ja haukkui minut aivan lyttyyn. Sain kuulla, ettei maailmassa ole toista yhtä ahnetta ihmistä jne. Minulla oli muutenkin syömishäiriöille altistava temperamentti, traumoja ja stressiä eikä ketään, jolle olisin uskaltanut näyttää ja puhua siitä, miltä minusta tuntui. Ja kotona kuvittelin olevani maailman vastenmielisen porsas, joten aloin ihailla täydellistä itsekuria. Mm. siitä laihuuden ja pienten annoskokojen ihailu lähti.... lapset eivät ole kuitenkaan niin hauraita, että jokaista sanomista täytyisi punnita ja stressata ja muotoilla ja kytätä, jottei siitä jää traumaa. Kyllä lapsi yhden väärin sanotun kehun kestää. Ainakin minä vahvasti uskon, että lapselle ja nuorelle on mt-ongelmien ehkäisyssä ja hoitamisessa tärkeää, että hänellä olisi joku, johon oikeasti luottaa, jolle uskaltaa puhua, joka pitää hänestä huolta. Myös henkisesti. Se olisi auttanut ainakin minua, aloin parantua vasta tavattuani miehen, jonka kanssa sain ilmaista itseäni, olla itseni ja silti rakastettiin, ei koskaan sohi arkaan paikkaan.
En ole nähnyt kyseistä jaksoa,olen jonkin verran sarjaa seurannut.Mietin vaan että on lapsia,jotka rissaavat oikeasti kaiken ruuan kanssa.
Tuntuu niinkuin se olisi yleensä pikkulapsilla tapa koetella vanhempien hermoja.Vaikka kävis kaikki ruuat läpi niin kuuluu:en syö yääk,en tykkää tahdon karkkia jne jne.
Mutta ei tietenkään pakkosyttää,sanoa sit vaan että pois pöydästä.Eiköhän syö kun nälkä tulee.
t.kuuden lapsen isoäiti,kaikenlaista nähnyt.
p.s neljästä vanhimmasta tullut ihan normaaleja nuoria ja isompia lapsia,ruuan suhteen ja muuteskin.
nuorimmat tuossa välillä"en mää"-iässä.
Tuo onnistuisi kannustamalla ja positiivisella palautteella paljon paremmin. Lapsen pitää itse saada annosteella ruoka lautaselle. Olisi järkevää ottaa lapsi mukaan myös ruuanlaittoon. Tietysti iän ja taitojen mukaan. Taidot paranee tehdessä. Kaikki pitää opetella nollasta, kuten veitsen käyttö ja paloittelu/ viipalointi, turvallisuus edellä. Vanhempien apu ja tuki on ehdottoman tärkeää.
Meillä on tuo sama ongelma. Lapsi syö todella todella vähän ja senkin pienen annoksen syöminen kestää todella pitkän aikaa. Muilla lapsillamme ei ole tuollaista.
Miten te neuvoisitte toimimaan, jotta ei tarvitsisi huolehtia ja olla neuvolan kanssa huolissaan alakäyristä.
Muistan kuinka vanhempani pakottivat minut syömään kaikkea missä oli gluteenia ja kuinka vatsa tuli aina kipeäksi siitä, mutta silloin se oli niin uusi juttu että ei siitä vielä tiedetty kunnolla.
Edelleen tavallisenki ruuan syöminen hankalaa välilla vaikka olen 55 vuotias
Ihan normaalia. Minunkin piti syödä lautanen tyhjäksi tenavana. Kotona ja koulussa.