Lue keskustelun säännöt.
Olin lapsena pahassa auto-onnettomuudessa ja pelkään autoja kuollakseni, miten rohkaistua ajokorttia varten?
12.04.2021 |
Lähentelen siis kolmeakymmentä ja ajokortittomuus on aiheuttanut minulle aivan järkyttäviä käytännön ongelmia, varsinkin nyt korona-aikana.
Olen monta kertaa meinannut mennä autokouluun, mutta aina ennen h-hetkeä alkaa ahdistaa. Pelkään siis ajatusta ajamisesta, pelkään sitä etten osaa tai opi, pelkään että sählään jotenkin ja aiheutan onnettomuuden. :( Äidilläni ei ole siis ajokorttia ja isäni lopetti ajamisen onnettomuuden jälkeen, ainoa "kokemus" läheisestä autoilijana oli exäni, joka oli hirveän räjähdysherkkä ja rattiraivoinen.
Minulla on siis ihan diagnosoitu vaikea ahdistushäiriö ja traumaperäinen stressihäiriö. MITEN tsemppaan itseäni niin että saan sen pirun kortin hankittua? Sanokaa nyt että ajaminen ei ole niin vaikeaa miltä näyttää, eikä siellä autokoulussa naureta mulle jos en heti osaa.
Kommentit (51)
Ilmeisesti tarvitset kortin välttämättä esimerkiksi ammatin tai asuinpaikan vuoksi?
En oikeastaan osaa neuvoa, itse kun vain rohkaisisin elämään rohkeasti ilman korttia. :D Olen itse ajanut kortin 18-vuotiaana, mutta koskaan en ole omistanut autoa, enkä aio sellaista hankkia.
Se tietysti edellyttää, että asuu suurehkossa kaupungissa hyvän joukkoliikenteen varrella, tai vaihtoehtoisesti varmaan onnistuisi pienessä paikassa aivan keskustassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm... En nyt oikein osaa auttaa mutta siskollani on joku selittämätön autokammo. Hän ei ole tosin korttia ajanut, on 28-vuotias. Pehmeänä laskuna hankki kuitenkin mopokortin.
Olisiko tuosta apua? Siinä oppii kuitenkin ihan hyvin liikennesääntöjä ja vähän liikenteen seassa ajamistakin. Jonkun skootterin käsittely voi kuitenkin tuntua turvallisemmalta ja saahan tuollakin jo vähän vapautta, jos siis ongelmana on se ettei pääse kulkemaan minnekään. :)
Jos olet säikky ja ahdistut, niin välttämättä en suosittele ajamista lainkaan. Saatat olla riski liikenteessä, jos yhtäkkiä säikyt vaikka ohittajaa tai esim. pelkäät 2 kaistaisella tiellä ajamista, et uskalla liittyä moottoritielle oikeaa nopeutta jne.
Vierailija kirjoitti:
Hmm... En nyt oikein osaa auttaa mutta siskollani on joku selittämätön autokammo. Hän ei ole tosin korttia ajanut, on 28-vuotias. Pehmeänä laskuna hankki kuitenkin mopokortin.
Olisiko tuosta apua? Siinä oppii kuitenkin ihan hyvin liikennesääntöjä ja vähän liikenteen seassa ajamistakin. Jonkun skootterin käsittely voi kuitenkin tuntua turvallisemmalta ja saahan tuollakin jo vähän vapautta, jos siis ongelmana on se ettei pääse kulkemaan minnekään. :)
Ja siis jos ikääsi mietit, niin ei kannata. a) ketään ei kiinnosta ja b) ainakin sisko sanoi että siellä mopokorttia hankkimassa oli yllättävän monta aikuistakin. Ja mitä väliä vaikka olet ainoa? Ei uusien asioiden oppimisessa ole mitään noloa.
Kävitkö terapiasa? Tärkeintä itsesi ja muiden liikenteessä kanssasi liikkuvien kannalta olisi käsitellä trauma mielestäsi siten ettei se vaikuta enää käyttäytymiseesi. Olet tietysti syytön tälle pelkoreaktiolle, mutta niin kauan kuin trauma elää kehossasi ja mielessäsi, vaikuttaa se toimintaasi ja voi aiheuttaa vaaratekijöitä liikenteessä, jos esimerkiksi vaaratilanteessa lamaudut pelosta sen sijaan että pyrkisit toimimaan ja estämään onnettomuuden.
Eli ensiksi menisin sinuna pätevälle traumaterapeutille, ja sitten vasta harkitsisin liikenteeseen lähtöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tarvitset kortin välttämättä esimerkiksi ammatin tai asuinpaikan vuoksi?
En oikeastaan osaa neuvoa, itse kun vain rohkaisisin elämään rohkeasti ilman korttia. :D Olen itse ajanut kortin 18-vuotiaana, mutta koskaan en ole omistanut autoa, enkä aio sellaista hankkia.
Se tietysti edellyttää, että asuu suurehkossa kaupungissa hyvän joukkoliikenteen varrella, tai vaihtoehtoisesti varmaan onnistuisi pienessä paikassa aivan keskustassa.
Ihan viimeisin konkreettisin ongelma oli ero exästäni. Oli siis väkivaltainen ja suhde oli kuin vankila. Ajokortittomana jouduin jättämään kaiken omaisuuteni hänelle. Harmittaa ajatella, että olisin saanut muutaman itselleni tunnearvoltaan tärkeän asian helposti mukaan, jos olisin päässyt pois autolla.
AP
Tuo mopokorttivinkki oli muuten hyvä, kannattaa harkita ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi tietää, miksi ihmeessä AP:n tarvitsisi se kortti hankkia. Jos kerran vanhemmatkaan eivät aja, AP on kuitenkin selvinnyt noin vanhaksi ilman ja tuollaiset traumat vielä päälle.
Onko oikeasti sen väärtti?
Vierailija kirjoitti:
Hmm... En nyt oikein osaa auttaa mutta siskollani on joku selittämätön autokammo. Hän ei ole tosin korttia ajanut, on 28-vuotias. Pehmeänä laskuna hankki kuitenkin mopokortin.
Olisiko tuosta apua? Siinä oppii kuitenkin ihan hyvin liikennesääntöjä ja vähän liikenteen seassa ajamistakin. Jonkun skootterin käsittely voi kuitenkin tuntua turvallisemmalta ja saahan tuollakin jo vähän vapautta, jos siis ongelmana on se ettei pääse kulkemaan minnekään. :)
Hieman noloa kyllä suorittaa mopokorttia teini-ikäisten kanssa, ei millään pahalla mutta itselleni tulisi sellainen olo että lieköhän tuo jotenkin kehitysvammainen.
Ei aikuinen mopokortilla mitään tee, noloa jos yli täysi-ikäinen päristelee jollain skootterilla. Tulee muuten turpaan niiltä mopoteineiltäkin.
AP ryhdistäydy tai muuta helsinkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siitä pelosta pääse kai koskaan. Itse 12-v olin eräänlaisessa liikennetapaturmassa. Kolmikymppisenä ajoin kortin, ja ajan autolla edelleen. On ollut pakko uskalta ajaa, eri syistä johtuen.
Mutta varsinkin moottoritiellä iskee paniikki, ja hiljaisemmillakin teillä, mikäli takana lähestyy rekka tmv isompi auto.
Ja liikennetapahtumasta aikaa jo yli 40 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tarvitset kortin välttämättä esimerkiksi ammatin tai asuinpaikan vuoksi?
En oikeastaan osaa neuvoa, itse kun vain rohkaisisin elämään rohkeasti ilman korttia. :D Olen itse ajanut kortin 18-vuotiaana, mutta koskaan en ole omistanut autoa, enkä aio sellaista hankkia.
Se tietysti edellyttää, että asuu suurehkossa kaupungissa hyvän joukkoliikenteen varrella, tai vaihtoehtoisesti varmaan onnistuisi pienessä paikassa aivan keskustassa.
Ihan viimeisin konkreettisin ongelma oli ero exästäni. Oli siis väkivaltainen ja suhde oli kuin vankila. Ajokortittomana jouduin jättämään kaiken omaisuuteni hänelle. Harmittaa ajatella, että olisin saanut muutaman itselleni tunnearvoltaan tärkeän asian helposti mukaan, jos olisin päässyt pois autolla.
AP
No oho. On syytä huomioida, että tuossa tilatneessa oli pohjimmainen ongelma aivan muualla kuin autttomuudessa.
En voi kuvitella, että tulisin tarvitsemaan autoa tuosta syystä. Pystytkö sinä kuvittelemaan, että ajautuisit tuohon tilanteeseen UUDELLEEN?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, miksi ihmeessä AP:n tarvitsisi se kortti hankkia. Jos kerran vanhemmatkaan eivät aja, AP on kuitenkin selvinnyt noin vanhaksi ilman ja tuollaiset traumat vielä päälle.
Onko oikeasti sen väärtti?
- hankalat tilanteet missä pitää siirtyä kuorman kanssa paikasta a paikkaan b (ap:n mainitsema tilanne esim)
- Ostosten tekeminen, ikinä ei voi ostaa mitään isompaa jos ei ole omaa autoa eikä jokapaikasta saa kotiinkuljetusta
- mökille tms. meno, hirveän rentouttavaa raahata lomakamppeita bussissa tai taksissa
- lemmikkien/lasten äkillinen vienti lääkäriin
Onhan noita, kyllä aikuisella pitäisi ajokortti olla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tarvitset kortin välttämättä esimerkiksi ammatin tai asuinpaikan vuoksi?
En oikeastaan osaa neuvoa, itse kun vain rohkaisisin elämään rohkeasti ilman korttia. :D Olen itse ajanut kortin 18-vuotiaana, mutta koskaan en ole omistanut autoa, enkä aio sellaista hankkia.
Se tietysti edellyttää, että asuu suurehkossa kaupungissa hyvän joukkoliikenteen varrella, tai vaihtoehtoisesti varmaan onnistuisi pienessä paikassa aivan keskustassa.
Ihan viimeisin konkreettisin ongelma oli ero exästäni. Oli siis väkivaltainen ja suhde oli kuin vankila. Ajokortittomana jouduin jättämään kaiken omaisuuteni hänelle. Harmittaa ajatella, että olisin saanut muutaman itselleni tunnearvoltaan tärkeän asian helposti mukaan, jos olisin päässyt pois autolla.
AP
Tuossa exän tapauksessa ajokortti yksin olisi kuitenkin hyödytön, mikäli sinulla ei ole myös autoa tai sitä ei ole lähipiiristä saatavilla lainaan (jolloin saatavilla olisi yleensä kuskikin). Pelkkien hätätilanteiden varalta auto on järjettömän kallis ylläpidettävä. Halvempaa olisi ollut tilata hätämuuttoavuksi taksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, miksi ihmeessä AP:n tarvitsisi se kortti hankkia. Jos kerran vanhemmatkaan eivät aja, AP on kuitenkin selvinnyt noin vanhaksi ilman ja tuollaiset traumat vielä päälle.
Onko oikeasti sen väärtti?
- hankalat tilanteet missä pitää siirtyä kuorman kanssa paikasta a paikkaan b (ap:n mainitsema tilanne esim)
- Ostosten tekeminen, ikinä ei voi ostaa mitään isompaa jos ei ole omaa autoa eikä jokapaikasta saa kotiinkuljetusta
- mökille tms. meno, hirveän rentouttavaa raahata lomakamppeita bussissa tai taksissa
- lemmikkien/lasten äkillinen vienti lääkäriin
Onhan noita, kyllä aikuisella pitäisi ajokortti olla
Mistä paikasta noin esimerkiksi ei saa kotiinkuljetusta isolle ostokselle?
Mulle ei enää nykypäivänä tule mitään mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tarvitset kortin välttämättä esimerkiksi ammatin tai asuinpaikan vuoksi?
En oikeastaan osaa neuvoa, itse kun vain rohkaisisin elämään rohkeasti ilman korttia. :D Olen itse ajanut kortin 18-vuotiaana, mutta koskaan en ole omistanut autoa, enkä aio sellaista hankkia.
Se tietysti edellyttää, että asuu suurehkossa kaupungissa hyvän joukkoliikenteen varrella, tai vaihtoehtoisesti varmaan onnistuisi pienessä paikassa aivan keskustassa.
Ihan viimeisin konkreettisin ongelma oli ero exästäni. Oli siis väkivaltainen ja suhde oli kuin vankila. Ajokortittomana jouduin jättämään kaiken omaisuuteni hänelle. Harmittaa ajatella, että olisin saanut muutaman itselleni tunnearvoltaan tärkeän asian helposti mukaan, jos olisin päässyt pois autolla.
AP
No oho. On syytä huomioida, että tuossa tilatneessa oli pohjimmainen ongelma aivan muualla kuin autttomuudessa.
En voi kuvitella, että tulisin tarvitsemaan autoa tuosta syystä. Pystytkö sinä kuvittelemaan, että ajautuisit tuohon tilanteeseen UUDELLEEN?!
En, mutta tuo jotenkin herätteli siihen tilanteeseen, että jos jotain käy niin oma auto, tai edes ajokortti helpottaa elämää paljon. :/
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti tarvitset kortin välttämättä esimerkiksi ammatin tai asuinpaikan vuoksi?
En oikeastaan osaa neuvoa, itse kun vain rohkaisisin elämään rohkeasti ilman korttia. :D Olen itse ajanut kortin 18-vuotiaana, mutta koskaan en ole omistanut autoa, enkä aio sellaista hankkia.
Se tietysti edellyttää, että asuu suurehkossa kaupungissa hyvän joukkoliikenteen varrella, tai vaihtoehtoisesti varmaan onnistuisi pienessä paikassa aivan keskustassa.
Ihan viimeisin konkreettisin ongelma oli ero exästäni. Oli siis väkivaltainen ja suhde oli kuin vankila. Ajokortittomana jouduin jättämään kaiken omaisuuteni hänelle. Harmittaa ajatella, että olisin saanut muutaman itselleni tunnearvoltaan tärkeän asian helposti mukaan, jos olisin päässyt pois autolla.
AP
Tuossa exän tapauksessa ajokortti yksin olisi kuitenkin hyödytön, mikäli sinulla ei ole myös autoa tai sitä ei ole lähipiiristä saatavilla lainaan (jolloin saatavilla olisi yleensä kuskikin). Pelkkien hätätilanteiden varalta auto on järjettömän kallis ylläpidettävä. Halvempaa olisi ollut tilata hätämuuttoavuksi taksi.
Näinpä. Tuntuu hullulta varustautua kortilla tuollaisten tilanteiden varalta!
Sitä paitsi oikeasti, ap, odotatko tuollaisen toistuvan elämässäsi?
Voisitko opetella ensin ajamista metsätiellä jonkun esim kaverin kanssa? Siitä saisit varmasti varmuutta sitten lähteä myös autokouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm... En nyt oikein osaa auttaa mutta siskollani on joku selittämätön autokammo. Hän ei ole tosin korttia ajanut, on 28-vuotias. Pehmeänä laskuna hankki kuitenkin mopokortin.
Olisiko tuosta apua? Siinä oppii kuitenkin ihan hyvin liikennesääntöjä ja vähän liikenteen seassa ajamistakin. Jonkun skootterin käsittely voi kuitenkin tuntua turvallisemmalta ja saahan tuollakin jo vähän vapautta, jos siis ongelmana on se ettei pääse kulkemaan minnekään. :)
Hieman noloa kyllä suorittaa mopokorttia teini-ikäisten kanssa, ei millään pahalla mutta itselleni tulisi sellainen olo että lieköhän tuo jotenkin kehitysvammainen.
Ei aikuinen mopokortilla mitään tee, noloa jos yli täysi-ikäinen päristelee jollain skootterilla. Tulee muuten turpaan niiltä mopoteineiltäkin.
AP ryhdistäydy tai muuta helsinkiin.
Höpö höpö! Ja voihan AP hankkia vaikka kevarikortin, silläkin saa ajaa skootteria, onko sun mielestäsi isoissa prätkissä sitten jotain noloa? ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaisi tietää, miksi ihmeessä AP:n tarvitsisi se kortti hankkia. Jos kerran vanhemmatkaan eivät aja, AP on kuitenkin selvinnyt noin vanhaksi ilman ja tuollaiset traumat vielä päälle.
Onko oikeasti sen väärtti?
- hankalat tilanteet missä pitää siirtyä kuorman kanssa paikasta a paikkaan b (ap:n mainitsema tilanne esim)
- Ostosten tekeminen, ikinä ei voi ostaa mitään isompaa jos ei ole omaa autoa eikä jokapaikasta saa kotiinkuljetusta
- mökille tms. meno, hirveän rentouttavaa raahata lomakamppeita bussissa tai taksissa
- lemmikkien/lasten äkillinen vienti lääkäriin
Onhan noita, kyllä aikuisella pitäisi ajokortti olla
Myös esim erotilanteissa, lasten kuljettaminen kouluun, harrastuksiin jne. , varsinkin haja-asutusalueilla jne. Ajotaito on kyllä lähes välttämätön nykyään.
Ajaminen on helppoa ja autokoulu on sitä varten, että ajamista OPETELLAAN.
Pelostasi pääset vain kohtaamalla pelkosi.