Tupakoinnin lopettaminen epäonnistui
Olin lähes kaksi kuukautta ilman tupakkaa. Eräänä krapulaisena aamuna ei tehnyt mieli ja päätin että tänään on se päivä. En tarvinnut purkkaa, en tabletteja, en mitään. Kestin monta känniä, stressaavan työn, kestin vaikka mies savutteli kotona sisällä. Ei tehnyt yhtään mieli eikä tosin kuvottanutkaan.
Sitten tuli pääsiäisenä yksi typerä riita ja yksi typerä tupakka. Kolmas aski nyt menossa ja inhoan tätä. En väkisin halua edes yrittää lopettaa, toivottavasti pian tulisi uusi lopettamisfiilis. Ei se käytännössä ole niin vaikeaa, en muutenkaan polta paljon. Lopetin muutama vuosi samalla tavalla seinään ja pysyin puoli vuotta savuttomana.
Harmittaa kovasti, olin jo totumassa uuteen savuttomaan minääni. Totuin jo siihen että aamuisin pystyin hengittämään. Näin jo tulevaisuuden ilman ennenaikaista rupsahtamista, neutraalin väriset hampaat ja haistoin hajuvedet joita olisin voinut käyttää. Rahaa en ajatellut, se kuluu johonkin joka tapauksessa kun olen huono säästämään 🙂
Halusin vaan avautua ja valittaa morkkiksestani.
Kommentit (4)
Ei yksittäinen repsahtaminen tarkoita sitä, että epäonnistuit. Lopettaminen ei ole suora linja.
Lopettamisessa ei ole sääntöjä. Kaksi kuukautta tupakoimatta on osoitus siitä, että kyllä sinulta sisua löytyy. Jatka nyt vain.
Samaa mieltä muiden kanssa. Mietit vaan että poltit nyt nämä kolme askia ja enempää et tarvitse tällä erää, se siitä sitten ja lopettelu jatkuu.
Ei seole mikään kilpailu että nyt meni pilalle. Jatkat huomenna lakkoa vaan. Mikään ei ole mennyt pilalle.