Asioita joita häpeät ja joista vaikea puhua

Häpeän fetissiäni. Vanhemmat löysivät ollessani 12-vuotias puhelimeltani sellaista materiaalia ja rankaisivat ankarasti siitä. Vuosien ajan varoittelivat siitä, uskonnollisia kun ovat. Koen suurta syyllisyyttä aina kun mieleeni edes tulee jotain siihen liittyvää puhumattakaan että vaimolleni uskaltaisin ehdottaa tätä. Olen nyt 49-vuotias ja avioliitossamme on ollut seksiongelmia. Epäilen että johtuvat tämän fetissin tukahduttamisesta.

Lapsuuden perhe ja oma tausta, jo kotipaikkakunnasta lähtien... turha häpeä, koska en itse ole asioille mitään voinut.

Kaverittomuus ja työttömyys

Olen sellaisten vanhempien Lapsi jotka ovat aivan liian läheistä sukua toisilleen. Valehtelua koko Lapsuus kuka on isäni. DNA testi kun olin 45 vuotias. Nykyäänkään siitä ei tiedä kun suku. Siitä ei puhuta vieläkään. Mieheni ja poikki tietää.

Olen 30 vuotias nainen ja olen sairastanut syömishäiriötä noin 12 vuotta eikä kukaan tiedä.

Poikani tietää.

Mt-eläke ja ketipinor lääkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveä halu anaalise.ksiin. En halua enkä uskalla pyytää sitä vaimolta koska pelkään leimautumista homoksi. Jo sen perusteella miten täällä siitä keskustellaan. En missään nimessä ole homo ja suhtaudun kriittisesti heihin. Pidin nuorena kristillisyyteni vuoksi anaalise.ksiä sairaana ja yritin tukahduttaa ja poistaa haluni. Ei ole vielä 27 aviovuoden jälkeen onnistunut mutta eiköhän se lähde pois.

Perustelkaa alapeukut.

Alapeukutin omituisia homokommentteja.

Mä oleen monesti miettinyt että olisi helpompaa olla joku ihan suoraviivainen rationaalinen tyyyppi kuin että joku että on ärsykkeitä mittkä sekoittaa pääätä ja ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Mä oleen monesti miettinyt että olisi helpompaa olla joku ihan suoraviivainen rationaalinen tyyyppi kuin että joku että on ärsykkeitä mittkä sekoittaa pääätä ja ajatuksia.

Munn psykologin seinälllä luki jotain tämän kaltaiiista joka oli liimattu hänen seinälleen "ota 10 sekuntia aikaa hengittäää ja jotain sillä välillä tapahtuu" tyyliiin tai jotain sen kaltaiista.

Yksinäisyydestä ja siitä ettei kukaa halua viettää minun kanssa aikaa. Tiedän olevani rasittava ja koitan selittää Itelle et jossen kerta osaa muuttua nii mun pitää olla sit yksin. Mut sit joku tulee utelee et Miks oon nii yksin nii rupeaa hävettää enkä kehtaa kertoa syytä. Kuitenki leimattis draamaqueeniksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oleen monesti miettinyt että olisi helpompaa olla joku ihan suoraviivainen rationaalinen tyyyppi kuin että joku että on ärsykkeitä mittkä sekoittaa pääätä ja ajatuksia.

Munn psykologin seinälllä luki jotain tämän kaltaiiista joka oli liimattu hänen seinälleen "ota 10 sekuntia aikaa hengittäää ja jotain sillä välillä tapahtuu" tyyliiin tai jotain sen kaltaiista.

Mulla jotenkin on helposti ollut se kun peruskoulusta saaakka laiha alistuva tyyppi kun on vahvempia kokeneempia uroksia rinnalla niiin katkaisee oman ajattelun ja luotttaa siihen mitä heillä on mielessään.

Vierailija kirjoitti:

Häpeän fetissiäni. Vanhemmat löysivät ollessani 12-vuotias puhelimeltani sellaista materiaalia ja rankaisivat ankarasti siitä. Vuosien ajan varoittelivat siitä, uskonnollisia kun ovat. Koen suurta syyllisyyttä aina kun mieleeni edes tulee jotain siihen liittyvää puhumattakaan että vaimolleni uskaltaisin ehdottaa tätä. Olen nyt 49-vuotias ja avioliitossamme on ollut seksiongelmia. Epäilen että johtuvat tämän fetissin tukahduttamisesta.

Mitäs materiaalia siellä puhelimessa sittem oli?

Ja vielä enemmän kiinnostaisi tietää millaisessa puhelimessa 37 vuotta sitten (1984) sitä materiaalia oli?

Varmaan masennus. En edes tiedä olenko masentunut, mutta mikään ei tunnu enää miltään. En uskalla puhua siitä varsinkaan miehelleni, koska hän vähättelee asiaa. Sekä vanhempani että mieheni ovat sanoneet etten voi olla oikeasti masentunut. Syynä se, että käyn töissä, pidän itsestäni huolta ja minulla on ystäviä. Mieheni mielestä minulla on kaikki liian hyvin elämässä, miksi siis olisin masentunut?

Tämän vuoksi en puhu tunteistani kenenekään kanssa.

Peräpukamat. Tai siis pukama, joka on ulkopuolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oleen monesti miettinyt että olisi helpompaa olla joku ihan suoraviivainen rationaalinen tyyyppi kuin että joku että on ärsykkeitä mittkä sekoittaa pääätä ja ajatuksia.

Munn psykologin seinälllä luki jotain tämän kaltaiiista joka oli liimattu hänen seinälleen "ota 10 sekuntia aikaa hengittäää ja jotain sillä välillä tapahtuu" tyyliiin tai jotain sen kaltaiista.

Mulla jotenkin on helposti ollut se kun peruskoulusta saaakka laiha alistuva tyyppi kun on vahvempia kokeneempia uroksia rinnalla niiin katkaisee oman ajattelun ja luotttaa siihen mitä heillä on mielessään.

Rutiiinihan tossa on se juttu mihin sainkin jo vastausta täällä. S on niinkuin ujopisssa että laskee kymmeneen ja sieltä alkaa tulla sittten. Mullla se on känniä mutta se on hermomyrkkyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oleen monesti miettinyt että olisi helpompaa olla joku ihan suoraviivainen rationaalinen tyyyppi kuin että joku että on ärsykkeitä mittkä sekoittaa pääätä ja ajatuksia.

Munn psykologin seinälllä luki jotain tämän kaltaiiista joka oli liimattu hänen seinälleen "ota 10 sekuntia aikaa hengittäää ja jotain sillä välillä tapahtuu" tyyliiin tai jotain sen kaltaiista.

Mulla jotenkin on helposti ollut se kun peruskoulusta saaakka laiha alistuva tyyppi kun on vahvempia kokeneempia uroksia rinnalla niiin katkaisee oman ajattelun ja luotttaa siihen mitä heillä on mielessään.

Rutiiinihan tossa on se juttu mihin sainkin jo vastausta täällä. S on niinkuin ujopisssa että laskee kymmeneen ja sieltä alkaa tulla sittten. Mullla se on känniä mutta se on hermomyrkkyä.

Joskuss harrastin teatteria ja se olii vapauttavaa improvisaatio ja muu se ns kasvosokeus ja vapaus. Oli tavalllaan henkireikä sinälläään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oleen monesti miettinyt että olisi helpompaa olla joku ihan suoraviivainen rationaalinen tyyyppi kuin että joku että on ärsykkeitä mittkä sekoittaa pääätä ja ajatuksia.

Munn psykologin seinälllä luki jotain tämän kaltaiiista joka oli liimattu hänen seinälleen "ota 10 sekuntia aikaa hengittäää ja jotain sillä välillä tapahtuu" tyyliiin tai jotain sen kaltaiista.

Mulla jotenkin on helposti ollut se kun peruskoulusta saaakka laiha alistuva tyyppi kun on vahvempia kokeneempia uroksia rinnalla niiin katkaisee oman ajattelun ja luotttaa siihen mitä heillä on mielessään.

Rutiiinihan tossa on se juttu mihin sainkin jo vastausta täällä. S on niinkuin ujopisssa että laskee kymmeneen ja sieltä alkaa tulla sittten. Mullla se on känniä mutta se on hermomyrkkyä.

Joskuss harrastin teatteria ja se olii vapauttavaa improvisaatio ja muu se ns kasvosokeus ja vapaus. Oli tavalllaan henkireikä sinälläään.

Eii tarvitse arvottaaa ja miettiä että loukkaa jotakuta. Vaaan vapaus siiinä että on selväää ettet ole tavallaan ns vastuussa sanoistasi vaaan se on vain mielikuvituksellista tarinaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirveä halu anaalise.ksiin. En halua enkä uskalla pyytää sitä vaimolta koska pelkään leimautumista homoksi. Jo sen perusteella miten täällä siitä keskustellaan. En missään nimessä ole homo ja suhtaudun kriittisesti heihin. Pidin nuorena kristillisyyteni vuoksi anaalise.ksiä sairaana ja yritin tukahduttaa ja poistaa haluni. Ei ole vielä 27 aviovuoden jälkeen onnistunut mutta eiköhän se lähde pois.

Perustelkaa alapeukut.

Alapeukutin omituisia homokommentteja.

Omituisia? Kyllä se on omituisempaa jos homouden hyväksyy.