Oletko asunut kumppanin kanssa saman katon alla ennen naimisiinmenoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin 10 vuotta yhdessä ennen naimisiinmenoa, joten ehdittiin asua yhdessä.

Nyt ollaan oltu yhdessä 26 vuotta ja odotan kovin omistusasuntoa ja yhteistä ensimmäistä ulkomaanmatkaa esim. päivän reissua Viroon tai Tukholmaan.

Ai kauheeta, nyt ei lopu nauru millään. Klisesisyyden huippu on oikeastaan se, että ensimmäisen ulkomaanmatkan kohde olisi Viro, tai Tukholma. Kanaria olisiki ollut pröystäilyä.

Onko teille kertynyt tarpeeksi varallisuutta omistusasuntoa varten? Saattaappi olla ettei pankki enää myönnä lainaa ensiasuntoon yli 60-vuotiaille, tai mistä minä tiedän. 

Farmariauto ja kultainennoutajakin kait käytetty loppuun, vai joko on uudet hankittu?

Ollaan nelikymppisiä.

Asutaan vuokralla ja asunnon kylpyhuoneen katto homeessa, vaikka se on 5 vuotta vanha. Varmaan pienet kylpyhuoneet ei kestä 4 hengen suihkussa käyntiä. Harmi kun vuokrat kalliita ja perheet asuu pienissä asunnoissa. Naapurirappukäytävässä asuu 4 hengen perhe kaksiossa.

Tässä talossa on sekä vuokra että omistusasuntoja, että taloyhtiö miettii homeet. Ei perheitä voi kieltää suihkussa käymästä, saunavuoro liian kallis, kun ei saada toimeentulotukea.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt 60-luvulla ja äitini 1938. Kun aloin seurustella vakavasti parikymppisenä, äitini kauhisteli, että jäin miehen luokse yöksi. Hän ei ollut varsinaisesti uskovainen, mutta hyvin vanhanaikainen ja harras kuitenkin. 

Kun muutin miehen kanssa avoliittoon, äitin muisti vihjailla useasti, ettei pidä tilanteesta, eikä ymmärrä, miksi hänen rukouksiinsa ei vastata. Rukoili minulle sitä avioliittoa. Toisinaan ahdisti.

Elin miehen kanssa avoliitossa kahdeksan vuotta. Melkein koko ajan tiesin, että hän ei ole minulle sopiva kumppani, mutta en tohtinut erota, juuri äitini vuoksi. Mikä paradoksi.

Kuusi vuotta tuosta avoliitosta oli melkoista kärvistelyä. Sitten kokosin itseni ja marssin liitosta ulos. Yksi elämäni parhaimmista päätöksistä, mutta ei tietenkään äitini mielestä. Olinhan tavallaan "käytetty". 

Seuraavan vakavan suhteen aloitin myös avoliitolla, siitä ei enää tullut niin kovaa vihjailua. Naimisiin painostettiin kyllä edelleen ja luvattiin kustantaa häät. 

Vanhimman lapsen syntymän jälkeen sitten menimme naimisiin, ja toki aivan omasta päätöksestämme. Viellä tuolloin 90-luvun puolivälissä pari mummoa ja yksi keski-ikäinen mies suorastaa v...li minulle, kun olin raskaana ennen sitä papin aamenta, niinkuin asia tuolloin ilmaistiin.

Nyt hyvät nuoret nauttikaa elämästänne, koska se on jo paljon vapaampaa ja helpompaa, ainakin usemmissa tapauksissa. Pitäkää kiinni omista valinnoistanne ja eläkää omaa elämäänne, se on aivan ja kokonaan teidän omanne.

Älä nyt paskaa jauha. Äitini on syntynyt 31 ja minä 60-luvulla. Asuin avoliitossa 80-luvun alussa ja ei meitä kukaan painostanut naimisiin tai paheksunut. Ihan olin jo 17 vuotiaana eka kertaa yökylässä pojan luona. 

No naimisiin menin tukevasti raskaana 90-luvun alussa ja kukaan ei kyllä maininnut mitään ja veetuillut tms.

Eli ei ollut mikään yleinen ilmapiiri. Samalla tavalla elivät kaverinikin. Ihan silloin 80-luvulla moni muutti avoliittoon ja sai lapsen ilman naimisiinmenoa ja ei sitä kukaan paheksunut enää silloin.

Oletko jostain körttisuvusta tms

Ehdottomasti kannattaa asua yhdessä n 2-3 vuotta ja siis arkista arkea , eikä mitään ” viikonloppuasumista” . Silloin näke mikä toinen on naisiaan/miehiään ja sietääkö kumppanin tapoja. Näinollen niistä ei tarvitse naputtaa lonun ikää. Tätä mieltä olin 50v sitten ,kun seurustelimme mieheni kanssa ja samaa olen syvästi suositellut lapsilleni ja lapsenlapsilleni.

Harmi kun ei pieniin kylppäreihin mahdu kuivausrumpua. Lapsiperheet pesee 7 päivänä viikossa 2 koneellista päivässä pyykkiä ja ne kuivuu asunnon sisätiloissa ja 4 henkeä käy suihkussa, on ainakin kosteutta kerrostalokaksioissa ja kolmioissa.

Vierailija kirjoitti:

Harmi kun ei pieniin kylppäreihin mahdu kuivausrumpua. Lapsiperheet pesee 7 päivänä viikossa 2 koneellista päivässä pyykkiä ja ne kuivuu asunnon sisätiloissa ja 4 henkeä käy suihkussa, on ainakin kosteutta kerrostalokaksioissa ja kolmioissa.

Juu, ei ole kuivaa sisäilmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi kun ei pieniin kylppäreihin mahdu kuivausrumpua. Lapsiperheet pesee 7 päivänä viikossa 2 koneellista päivässä pyykkiä ja ne kuivuu asunnon sisätiloissa ja 4 henkeä käy suihkussa, on ainakin kosteutta kerrostalokaksioissa ja kolmioissa.

Juu, ei ole kuivaa sisäilmaa.

4 kuivaustelinettä sisällä kuivuu joka päivä pikkukolmiossa pyykkiä.

Vierailija kirjoitti:

En ole. Mentiin ensin naimisiin ja sitten samalla kertaa vaimoni antoi minulle neitsyytensä. Se oli kaunis hääyö.

Ja sinulta sai sukupuolitaudin?

Tietysti asuttiin. Ja mitäs mun vanhemmat olisivat siihen sanoneet kun ovat olleet avoliitossa pian 40 vuotta =D

Ja kun perheillä ei ole rahaa saunavuoroon niin ollaan suihkussa pidempään, jos tulee sisäilmaoireita niin vaihdetaan kämppää.

Eivät täysi-ikäiset vanhemmilta moiseen lupaa kysy. Parempi tutustua tulevan kumppaniin kunnolla ettei sitten yhtäkki huomaa joutuneensa kirves mrhaajan kanssa naimisiin.

Itse olin joskus palkkatukityössä ja tuli sisäilmaoireita, kun työ loppui, loppui myös oireet, vakituisten on pakko jatkaa töitä siellä.

Vuokra-asunto on toisaalta hyvä, kun sitä voi vaihtaa, jos tulee sisäilmaoireita tai on hankalia naapureita.

Vierailija kirjoitti:

En ole. Mentiin ensin naimisiin ja sitten samalla kertaa vaimoni antoi minulle neitsyytensä. Se oli kaunis hääyö.

Entäs sinä itse, kelle annoit poikuutesi?

Tunnen pariskunnan, joka on ollut naimisissa 6-7 vuotta ja saanut neljä lasta eivätkä he edelleenkään asu yhdessä tai edes samassa maassa.

Onko täällä nyt joku herätetty syväjäästä? AP, tervetuloa 2000-luvulle.

5 vuotta asuttiin avoliitossa uusperheenä. Naimisiin tajusimme mennä vasta viikkoa ennen kuopuksen syntymää:) Tuosta nyt 19v

Minusta olisi hirveää, jos lapseni haluaisivat naimisiin asumatta ensin yhdessä puolisonsa kanssa! Se ei nykypäivänä ole järkevää vaan ihan vaan tyhmää.

Mun vanhemmat saivat kuulla naimisiinmenostani pari viikkoa vihkimisen jälkeen, koska lapsi oli syntymässä pian. Eivät vanhempani kyllä avoliittoamme paheksuneet. Sen sijaan paheksuivat avioeroa ensimmäisestä miehestä (?). Äitini ei kertonut erostani edes lähisukulaiselle. Lähisukulaisille oli yllätys, että Matin sijasta mieheni olikin Jukka.

Anopille taas oli kova pala se, että meidät vihittiin maistraatissa. Ei ollut kuulemma jumalan siunausta liitolle. Ei viitsitty paljastaa, että kumpikin oltiin erottu kirkosta. Pakko oli kertoa ennen lapsen nimiäisiä.

On sitkeässä jotkin asiat.

Olen asunut vuosia. Miksi ei olisi soveliasta? Tuollaiset keinotekoiset, usein uskonnollisuudesta kumpuavat käsitykset, että samassa asunnossa asuminen ilman vihkimistä olisivat syntiä, ovat todella kummallisia.

Ennen vanhaan oltiin ”säädyllisiä”, ja yhteen muutettiin vasta häiden jälkeen, mutta avioliitossa oli paljon esimerkiksi uskottomuutta. Oli hyvin yleistä että talon piikatytölle tai naapurin emännälle syntyi kovin isännän näköisiä lapsia. Mutta oltiin kunniallisia ihmisiä kun ei asuttu susiparina! Lisäksi monesti (hätäisten ja harkitsemattomien) häiden jälkeen pariskunnalle syntyi ”etuajassa” kovin kookas ja pulska lapsi. Voi vain ihmetellä kuinka paljon esiaviollista seksiä harrastettiin, vaikka näennäisesti kaikkea muiden viettämää syntistä elämää paheksuttiin ja esiinnyttiin hurskaina ihmisinä.

Lisäksi suurin osa nykypareista harrastaa seksiä ennen avioliittoa riippumatta siitä asuvatko yhdessä vai ei. En ymmärrä miksi juuri yhdessä asuminen olisi se syntinen ja sopimaton elementti, kun kaikkea kuitenkin voi tehdä vaikkei saman katon alla asuisikaan.

En myöskään ymmärrä miksi seksin harrastaminen olisi syntiä, kunhan kaikki osapuolet ovat mukana omasta halustaan, eikä kuviossa ole mukana puolisoita joita samalla petetään toisen kanssa.

Näiden seikkojen takia myöskään vanhemmilla ei pitäisi olla mitään sanomista kenenkään avoliitosta. Itse ainakin ennemmin kannustaisin lastani ensin asumaan jonkin aikaa yhdessä ja tutustumaan kunnolla ennen kuin avioliittoa tai lapsia edes aletaan harkita.

Asuin kumppanin kanssa saman katon alla myös ennen seurustelun aloittamista.