Oletko asunut kumppanin kanssa saman katon alla ennen naimisiinmenoa?

Oltiin 10 vuotta yhdessä ennen naimisiinmenoa, joten ehdittiin asua yhdessä.

Nyt ollaan oltu yhdessä 26 vuotta ja odotan kovin omistusasuntoa ja yhteistä ensimmäistä ulkomaanmatkaa esim. päivän reissua Viroon tai Tukholmaan.

Äiti suorastaan kannusti avoliittoon. "Kaikkien pitäisi elää vähintään vuosi saman katon alla ennen kuin edes harkitaan avioliittoa.", sanoo hän usein. Tietää, mistä puhuu, koska muutti yhteen vasta avioliiton jälkeen ja eroprosessi hullusta juoposta oli pitkä ja tuskallinen. 

Kaksi vuotta, sitten menimme naimisiin, anoppi sanoi, mitä sitä enää häitä kun on mukulakin, on häät jo pidetty.  Sitten hän ahdistuneena tokaisi, miksette pidä sormuksia?

Oma väki ei sanonut mitään vaan hyväksyi koska he pitivät miehestä.

Naisen asema oli aika kurja jos ei käynyt töissä.

Eroista on monia eri opetuksia uudessa testamentissa mutta kyllä ihan selvästi siellä on että jos ei halua asua yhdessä erotkoon . Erityisesti jos on muu uskoinen niin voi sekä asua että erota . Ero on ero ja nykyään on ehkäisy mitä 2000 vuotta sitten ei ollut. Kondomit ehkäisee tauteja. Ei kyllä 2000 vuotta sitten ollut lentokoneita tai radioitakaan saati puhelimia. Sillai se kehitys menee eteenpäin eikä taakse.

Kyllä asuttiin yhdessä kolme vuotta ennen naimisiin menoa. Seurusteltu oltiin siinä vaiheessa jo kuusi vuotta. Avioliitto ei tosin kestänyt kuin sen nelisen vuotta, mutta se ei liittynyt yhdessä asumiseen millään lailla.

Ja vanhempien mielipidettä ei kysytty, mutta ei niillä vaikuttanut mitään sitä vastaan olevan.

Onhan se hienoa syytellä ihmisiä 2000 vuotta 3000 vuotta vanhoilla jutuilla eikö niin . Ei kannata käyttää vessapaperia kun sitä ei ollut vielä 2000-3000 vuotta sitten ,parempi ajaa vaan aasilla kun ei ollut autoja silloin.

Olen aikuinen ihminen, eikä ole tullut omilleen muuton jälkeen mieleenkään kysyä vanhemmilta, mitä mieltä he ovat olleet parisuhteistani tai asumisestani.

Olen syntynyt 60-luvulla ja äitini 1938. Kun aloin seurustella vakavasti parikymppisenä, äitini kauhisteli, että jäin miehen luokse yöksi. Hän ei ollut varsinaisesti uskovainen, mutta hyvin vanhanaikainen ja harras kuitenkin. 

Kun muutin miehen kanssa avoliittoon, äitin muisti vihjailla useasti, ettei pidä tilanteesta, eikä ymmärrä, miksi hänen rukouksiinsa ei vastata. Rukoili minulle sitä avioliittoa. Toisinaan ahdisti.

Elin miehen kanssa avoliitossa kahdeksan vuotta. Melkein koko ajan tiesin, että hän ei ole minulle sopiva kumppani, mutta en tohtinut erota, juuri äitini vuoksi. Mikä paradoksi.

Kuusi vuotta tuosta avoliitosta oli melkoista kärvistelyä. Sitten kokosin itseni ja marssin liitosta ulos. Yksi elämäni parhaimmista päätöksistä, mutta ei tietenkään äitini mielestä. Olinhan tavallaan "käytetty". 

Seuraavan vakavan suhteen aloitin myös avoliitolla, siitä ei enää tullut niin kovaa vihjailua. Naimisiin painostettiin kyllä edelleen ja luvattiin kustantaa häät. 

Vanhimman lapsen syntymän jälkeen sitten menimme naimisiin, ja toki aivan omasta päätöksestämme. Viellä tuolloin 90-luvun puolivälissä pari mummoa ja yksi keski-ikäinen mies suorastaa v...li minulle, kun olin raskaana ennen sitä papin aamenta, niinkuin asia tuolloin ilmaistiin.

Nyt hyvät nuoret nauttikaa elämästänne, koska se on jo paljon vapaampaa ja helpompaa, ainakin usemmissa tapauksissa. Pitäkää kiinni omista valinnoistanne ja eläkää omaa elämäänne, se on aivan ja kokonaan teidän omanne.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin 10 vuotta yhdessä ennen naimisiinmenoa, joten ehdittiin asua yhdessä.

Nyt ollaan oltu yhdessä 26 vuotta ja odotan kovin omistusasuntoa ja yhteistä ensimmäistä ulkomaanmatkaa esim. päivän reissua Viroon tai Tukholmaan.

Ai kauheeta, nyt ei lopu nauru millään. Klisesisyyden huippu on oikeastaan se, että ensimmäisen ulkomaanmatkan kohde olisi Viro, tai Tukholma. Kanaria olisiki ollut pröystäilyä.

Onko teille kertynyt tarpeeksi varallisuutta omistusasuntoa varten? Saattaappi olla ettei pankki enää myönnä lainaa ensiasuntoon yli 60-vuotiaille, tai mistä minä tiedän. 

Farmariauto ja kultainennoutajakin kait käytetty loppuun, vai joko on uudet hankittu?

Olen melkein. 

Tuleva vaimoni asui vierastalossa. Kuukautisten aikaan sentään toki karjasuojassa. 

En todellakaan, enkä kumppaniakaan näe ilman rihman kiertämää ennen ensimmäistä hääyötä.

Kyllä, 19 vuotta jo asuttu ilman naimisiin menoa.

Olisipa liian suuri riski. Omille lapsilemmekin olemme ohjeistaneet a) seurustelevat usean kanssa ennen minkäänlaista sitoutumista b) asuvat yhdessä ennen sormuksien vaihtoa tarpeeksi kauan.

Riippuu siitä, haluatko tämän maailman jälkeen olla ikuisesti Taivaassa vaiko Helvetissä. Portot ja lortot palkkansa saavat.

En ole. Mentiin ensin naimisiin ja sitten samalla kertaa vaimoni antoi minulle neitsyytensä. Se oli kaunis hääyö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin 10 vuotta yhdessä ennen naimisiinmenoa, joten ehdittiin asua yhdessä.

Nyt ollaan oltu yhdessä 26 vuotta ja odotan kovin omistusasuntoa ja yhteistä ensimmäistä ulkomaanmatkaa esim. päivän reissua Viroon tai Tukholmaan.

Ai kauheeta, nyt ei lopu nauru millään. Klisesisyyden huippu on oikeastaan se, että ensimmäisen ulkomaanmatkan kohde olisi Viro, tai Tukholma. Kanaria olisiki ollut pröystäilyä.

Onko teille kertynyt tarpeeksi varallisuutta omistusasuntoa varten? Saattaappi olla ettei pankki enää myönnä lainaa ensiasuntoon yli 60-vuotiaille, tai mistä minä tiedän. 

Farmariauto ja kultainennoutajakin kait käytetty loppuun, vai joko on uudet hankittu?

2 lasta on ja molemmilla ylioppilastutkinto, ammattikoulututkinto ja ammattikorkeakoulututkinto.

Lapsilla ei ole harrastuksia eikä järjestetä kaverisynttäreitä eikä toinen lapsi halua kutsua ollenkaan kavereita kylään vuokrakolmioon, koska hänen kavereilla uusia omakotitaloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin 10 vuotta yhdessä ennen naimisiinmenoa, joten ehdittiin asua yhdessä.

Nyt ollaan oltu yhdessä 26 vuotta ja odotan kovin omistusasuntoa ja yhteistä ensimmäistä ulkomaanmatkaa esim. päivän reissua Viroon tai Tukholmaan.

Ai kauheeta, nyt ei lopu nauru millään. Klisesisyyden huippu on oikeastaan se, että ensimmäisen ulkomaanmatkan kohde olisi Viro, tai Tukholma. Kanaria olisiki ollut pröystäilyä.

Onko teille kertynyt tarpeeksi varallisuutta omistusasuntoa varten? Saattaappi olla ettei pankki enää myönnä lainaa ensiasuntoon yli 60-vuotiaille, tai mistä minä tiedän. 

Farmariauto ja kultainennoutajakin kait käytetty loppuun, vai joko on uudet hankittu?

2 lasta on ja molemmilla ylioppilastutkinto, ammattikoulututkinto ja ammattikorkeakoulututkinto.

Lapsilla ei ole harrastuksia eikä järjestetä kaverisynttäreitä eikä toinen lapsi halua kutsua ollenkaan kavereita kylään vuokrakolmioon, koska hänen kavereilla uusia omakotitaloja.

Siis meillä vanhemmilla nuo tutkinnot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin 10 vuotta yhdessä ennen naimisiinmenoa, joten ehdittiin asua yhdessä.

Nyt ollaan oltu yhdessä 26 vuotta ja odotan kovin omistusasuntoa ja yhteistä ensimmäistä ulkomaanmatkaa esim. päivän reissua Viroon tai Tukholmaan.

Ai kauheeta, nyt ei lopu nauru millään. Klisesisyyden huippu on oikeastaan se, että ensimmäisen ulkomaanmatkan kohde olisi Viro, tai Tukholma. Kanaria olisiki ollut pröystäilyä.

Onko teille kertynyt tarpeeksi varallisuutta omistusasuntoa varten? Saattaappi olla ettei pankki enää myönnä lainaa ensiasuntoon yli 60-vuotiaille, tai mistä minä tiedän. 

Farmariauto ja kultainennoutajakin kait käytetty loppuun, vai joko on uudet hankittu?

Ollaan nelikymppisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin 10 vuotta yhdessä ennen naimisiinmenoa, joten ehdittiin asua yhdessä.

Nyt ollaan oltu yhdessä 26 vuotta ja odotan kovin omistusasuntoa ja yhteistä ensimmäistä ulkomaanmatkaa esim. päivän reissua Viroon tai Tukholmaan.

Ai kauheeta, nyt ei lopu nauru millään. Klisesisyyden huippu on oikeastaan se, että ensimmäisen ulkomaanmatkan kohde olisi Viro, tai Tukholma. Kanaria olisiki ollut pröystäilyä.

Onko teille kertynyt tarpeeksi varallisuutta omistusasuntoa varten? Saattaappi olla ettei pankki enää myönnä lainaa ensiasuntoon yli 60-vuotiaille, tai mistä minä tiedän. 

Farmariauto ja kultainennoutajakin kait käytetty loppuun, vai joko on uudet hankittu?

Ollaan nelikymppisiä.

Asutaan vuokralla ja asunnon kylpyhuoneen katto homeessa, vaikka se on 5 vuotta vanha. Varmaan pienet kylpyhuoneet ei kestä 4 hengen suihkussa käyntiä. Harmi kun vuokrat kalliita ja perheet asuu pienissä asunnoissa. Naapurirappukäytävässä asuu 4 hengen perhe kaksiossa.

Me olemme varmaan harvinaisia siinä suhteessa, että emme asuneet yhdessä ennen naimisiin menoa :D.

Itse asiassa meidät vihittiin ja muutimme yhteen vasta viikon sen jälkeen.

Vanhemmillamme ei kyllä ollut asian kanssa mitään tekemistä, vaan sen, että yhteisen tulevan kotimme loppusiivous viivästyi, joten siksi muutimme asuntoon viikon päästä vasta vihkimisestä. Sitä ennen miehellä oli asunto ja opiskelut toisella paikkakunnalla ja minulla työt toisella. Ei ollut mitään järkeä jomman kumman muuttaa toisen luo ennen miehen valmistumista,

Ikää meillä oli tuolloin 35 vuotta