Työuupumus ja miehen nuiva suhtautuminen...
Olen jo vuoden verran kipuillut työpaikkani kanssa. Unelmaposti johon mut ”headhuntattiin” mutta joka on vuosien saatossa paljastunut toimimattomaksi organisaatioksi, jota johdetaan pelolla ja mahdottomilla vaatimuksilla. Viimeiset kuukaudet olen ollut aivan loppu ja rikki, purskahdan itkuun pienimmästä ja keskittymiskyky on jossain kultakalaan verrattavissa. Muutamia muita paikkoja olen hakenut, ei ole tärpännyt - todennäköisesti sen takia että palkkatavoite on ollut liian korkea vaikka se on ollut 80% nykyisestä-
Nyt alan olla pisteessä että haluan irtisanoutua vaikka tyhjän päälle, oman terveyden takia tilanteen on pakko muuttua. Miehelle tätä purin ja hänen kommenttinsa oli kylmä: ”Tajuat kai että jos oot työtön, sun tarvii silti maksaa entinen summa yhteiselle tilille, meidän menot on aika tasaiset ja sitten sun tarvii lopettaa sun harrastukset? ” Faktana se, että olen ollut jo vuosia se paremmin tienaava osapuoli ja mm. lunastanut omalla perinnöllä yhteisomistuksessa olevan mökin.
Menin ihan hiljaiseksi, työpaikka on karmea mutta samantason hommia tuskin enää löydän ( enkä tällä hetkellä edes halua, nykyinen höykytys on syönyt elämästä kaiken innon) Sen verran mulla on säästöjä että vuoden verran pysyn säästöistä kuittaamaan oman osuuteni yhteismenoista nykytasolla. Mutta ne loppuu kyllä. Miehen ohje oli keskittyä työnhakuun ja odottaa potkuja siinä sivussa.
Kumpi tässä on kohtuuton? Selvää on, että jos lähden työttömäksi, elintaso ei voi jatkua samana, sen ymmärrän hyvin. Mutta toinen, elinikäinen harrastus maksaa noin 100€/kk enkä siitä halua luopua ennenkuin on aivan pakko. Kiinteistöjen kulut, vakuutukset, sähkö yms ei muutu mihinkään mutta esim ruokatottumukset - usein noutoruokaa- olisi pakko muuttaa. En näe tämän päättyvän millään lailla hyvin; joko poltan itseni ihan loppuun ja tulot putoaa tai irtisanoudun ja tulot putoaa. Mies ei voi minusta vaatia että nykyinen elintaso säilyy ja hänenkin on pakko sopeutua pienempiin yhteisiin menoihin. Argh! Tätä vääntöä en halunnut muutenkin ahdistavaan tilanteeseen. (Työtehtävä tai yritys ei muutu eikä esimies kuuntele, ne reitit on puitu loppuun)
Ero tarkottaisi vielä ikävämpää tilannetta, siinä menettäisin vielä säästöni osituksessa kun avioehtoa ei ole.
Kommentit (46)
Anna sen miehen nyt olla ja keskity järjestämään ne omat asiasiasi kuntoon.
Jos on hyvät tulot kannattaa mennä ensin yksityiselle psykologille tai lääkäriille tekemään muutossuunnitelma.
Työterveyden käyttö sitten jos on osa strategiaa. Tilapäisesti voi vaikka palkata apua kaikkeen mitä ei ole pakko itse hoitaa.
Elämänmuutos ulottuu varmaan vapaa-ajallekin, joten miehen kanssa ehtii sopia kun on jokin suunnitelma valmiina.
Uupunut ei pysty ajattelemaan järkevästi, tiedän omasta kokemuksesta.
Hei ap. Mitä tapahtuu, jos käyt töissä, mutta et saavuta tavoitteita? Onko sulla irtisanomissuoja työsopparissa? Voisitko vain tehdä huonompaa tulosta ja olla välittämättä pomosta? Vai leikkautuuko vuosibonari liikaa?
Ei kai sitä työttömänä tarvi pelkillä säästöillä elää, saahan karenssin jäljeen työttömyyskorvauksen
Tätäkö ketjua joku kaipaili?