Te jotka olette joutuneet sairaalaan vuodepotilaaksi, miltä se tuntui?

Turvallinen olo oli sairaalan osastolla ja oikea paikka kun on vakavasti sairas. Sappikivet ja haimatulehdus vaivasi.

Oon kai vähän erikoinen kun musta on ollut ihan kiva olla sairaalassa, vaikka kivut onkin olleet kovat. Mikäs siinä pötkötellessä, yöt tosin ovat vaikeita kun nukun muutenkin huonosti.

Joskus toivoo, että pääsisi taas.

On ollut muutamaan otteeseen muutamia päiviä kerrallaan.

Vierailija kirjoitti:

Eipä oikein miltään tuntunut. Olin vain kolme yötä, joten ei ollut mitään vaikeuksia kävellä sen jälkeen. Saahan siellä osastollakin kävellä voinnin mukaan. 

Itse asiassa pitäisikin kävellä ihan siksi, ettei synny veritulppia kuten vuorokauden ympäri sängyssä maatessa.

Olin sen verran kauan, että sisätautien osasto tuli tutuksi eli kertaalleen kolme viikkoa, minkä jälkeen aina viikon kerrallaan. Tuossa ajassa sinne jopa kotiutui, ja hoitojen välillä kun tuli huono olo niin sinne kaipasi kun kotona ei pystynyt enää olemaan.

Tosiaan minua komennettiin pystyyn niin usein kuin jaksoin ja pystyin, kuulema kahdessa viikossa jalkojen lihakset surkastuvat jos ei yhtään kävele, näin minulle kerrottiin ainakin ja 21-vuotiaan se sai tehokkaasti liikkeelle portaisiin. Ruuat oli hyviä aluksi, mutta kun hoidot ja pahoinvointi alkoi, en saanut enää mitään alas, pakolla söin vanukkaita ja hedelmäsalaattia jotta en olisi joutunut ruokatippaan.

Tuolla osastolla oli todella kivat hoitajat, muistelen heitä edelleen hyvällä ja he myös muistavat minut, useammin tuolla kuitenkin kuollaan kuin jatketaan elämää.