Uniongelmat (1-v) - saisiko vertaistukea..
Meidän 1 v 4 kk tyttömme on aina ollut huono nukkuja, nukkui ensimmäisinä kuukausinaan vain pieniä pätkiä silloin tällöin, vajaa puolivuotiaana päiväunet hieman pitenivät (1-2 h/kerta). Jätti omatoimisesti toiset päikkärit pois jo reilu 8 kk iässä ja nukkuu nyt yhdet päikkärit, joiden pituus on vaihtelevasti 0,5 h - 2 h, yleensä noin 1,5 h. Yöunien kesto on 9-10 h, eli usein koko päivän unimääräksi jää n. 11 h. Tämä ei sinällään ole ongelma, koska tyttö on reipas ja hänelle tuo unimäärä tuntuu riittävän. Ongelma sen sijaan ovat yöheräilyt. Tyttö ei ole elämässään nukkunut yhtään kokonaista yötä ja herää ns. hyvänä yönä 2-3 kertaa, huonona (erityisesti jos flunssaa, hampaita tms. 10-15 kertaa). Onneksi usein riittää tutin suuhun laittaminen, joskus huutaa enemmän ja vaatii rauhoittelua. Unikoulua, eli varsinaista huudattamista emme ole halunneet kokeilla, kun joskus on annettu huutaa hieman kauemmin, menee aivan hysteeriseksi.
Kateellisena kuuntelen juttuja samanikäisten 12 h kestävistä yhtenäisistä unista, niistä meillä vain haaveillaan. Ja keskimääräistä lyhyemmät yöunet ikään nähden yhdistettynä jatkuvaan heräilyyn, on vanhemmista todella väsyttävää!
Sorry pitkä selostus, mutta haluaisin vain tietää onko kenelläkään vastaavia kokemuksia ja jos, niin miten olette selvinneet järjissänne..
Kommentit (22)
laitan kokemuksia meidän levottomasta nukkujasta:
Meidän poika (nyt 1,5v.) nukkui vajaan ensimmäisen vuotensa levottomasti. Tutin otin pois kun täytti vuoden ja meillä se auttoi vähän pitempiin unipätkiin, mutta heräili edelleen 1-2 krt yössä.
Yritimme myös " tassuttelua" , mutta poika sai silloin kahta suuremmat raivarit jos häneen koski öisin (päivisin kyllä mitä suurin halailija ja sylittelijä). Reilun vuoden ikäisenä sänkyyn mennessä rauhoitin pojan syliin, pidin tiukasti kiinni ja hyräilin. Sitten kun poika oli rauhoittunut ja alkoi torkkumaan, laitoin sänkyyn ja jatkoin hyräilyjä. Öisin jos heräili kävin taas vähän hyräilemässä, koska se oli ainoa mihin poika rauhoittui. Suurimpiin huutokohtauksiin heiluttelin myös sänkyä (pinnäsängyssä pyörät alla), että poika oppisi rauhoittumaan sänkyyn, ettei tarvitsisi aina nostaa ylös. Siitä se yöelämä alkoi hiljakseen meillä asettumaan, poika nukkuu eri huoneessa kuin me. Heräilee edelleenkin öisin ja kiljuu vähän, mutta rauhoittuu itse. Alussa oli ikävää kuunnella kun pikkuinen kiljui sängyssään, mutta jos ei kiljuminen kiihtynyt paniikki-itkuksi, niin itku rauhoittui yllättävän nopeasti, kun vaan itse maltoin olla menemättä huoneeseen.
Nykyäänkin vielä jos tulee paniikki-itkuja öisin, niin käyn nopeasti hyräilemässä, poika rauhoittuu kyllä hyvin.
Toivotaan teillekin parempia yöunia!
Hei kaikki!
Aikaisemmin tuolla jo vuodattelin ja ajattelin samaan ketjuun vuodattaa lisää. Ollaan nyt koko tämän ketjukirjeen ajan yrittäneet unikoulua ja nukuttamista, mutta tilanne on aivan yhtä kamala. Poika ei vaan nuku. Viimeyönä heräili taas tunnin välein ja 4pvä pitäisi mennä töihin ja ... epätoivoista. Kuljen varmaan tsompinä töissä ja yritän palloilla...
onko teillä kokmeuksia sairaalan unikoulusita ja miten niihin pääsee ja onko niitä edes??Alkaa olla niin epätoivoinen tilanne, että pakko hakea pian joltakin ammattiauttajalta apua. Meillä vanhemmilla ei ole yhtään yhteisiä hetkiä, kun pojan nukuttamisten ja nukkumaan hyssyttelyjen/taputtelujane kanssa liikenee jokainen vapaa hetki.
Tiedän, että kuulostan jo aika epätoivoiselta, mutta toivo olisi vielä ns. ammattiavusta unikoulun suhteen. Onko siis kokemuksia???
Meillä esikoispoika (kohta 4 v) oli pienenä todella levoton nukkuja. Alkoi nukkua yönsä kohtuullisesti vasta 2-vuotiaana. Rankkaa oli kyllä (varsinkin, kun olin vielä töissäkin), mutta jotenkin sitä selvisi. Yritettiin nukuttamista omassa huoneessa, mutta eihän siitä mitään tullut - löysin itseni aina aamuyöstä patjalta pojan sängyn vierestä. Siirrettiin sitten pinnasänky takaisin meidän vanhempien sängyn viereen. Se helpotti tilannetta sikäli, että en enää herännyt pojan ininään kunnolla, vaan puoliunessa työnsin käden pojan selän päälle ja silittelin, jolloin poika rauhoittui... Vieläkin on välillä rauhattomia öitä, mutta onneksi useimmat yöt nukutaan jo ihan putkeen.
Tosin nyt sitten pikkusiskonsa välillä valvottaa... Eli neiti (1 v 4 kk) nukkuu toisinaan yönsä ihan ok, mutta välillä sitten saan juosta hänen huoneessaan monta kertaa yössä. Häntä taas ei voi nukuttaa meidän vieressämme, koska häiriintyy toisten äänistä... Niinpä sitä vain illalla hartaasti toivoo, että edessä on rauhallinen yö...
Mutta kokemusta siis on. Ja kyllä siitä hengissä selviää. Jotenkin en enää tuon pikkukakkosen heräilyistä stressaakaan niin paljon kuin esikoisen, kun tiedän, että kyllä se jossain vaiheessa helpottaa...
Tsemppiä!
Terkuin TEL ja herkkäuniset muksut
ja yöllä heräsi n. 2-15x. Sitten päätimme pitää unikoulun. Emme pitäneet huudatusunikoulua, vaan " väsytystaistelu unikoulun" . Lisäksi opetimme nukahtamaan aina omaan sänkyynsä(sitä ennen nukutimme sylissä)
Eli illalla laitoimme omaan sänkyyn normaali rutiinien jälkeen. Kun huuto alkoi odotimme n. 20s ja otimme lapsen syliimme ja rauhoitimme. Kun oli rauhallinen, laitoimme takaisin sänkyyn ja lähdimme huoneesta. Kun huuto taas alkoi toistimme saman.
Ekana iltana meni 2h tällä tavalla edes takaisin ravatessa. Yöllä 1x. Seuraavana iltana meni 1h ja yön nukkui heräämättä. Myös päikkärit pitenivät kertaheitolla 2x 1,5h mittaisiksi. Kolmantena iltana nukahti ilman protesteja. Sen jälkeen on nukkunut yöt läpeensä ja pitkät päikkärit. n. 6-9kk välein kokeili, josko huutaminen auttaisi ja toistimme saman väsytystaistelun yhtenä iltana, jonka jälkeen taas nukuttu hyvin. Meillä katkonaisten öiden vuoksi lapsi kävi ylikierroksillä, eikä näin muodoin päikkäritkään onnistuneet. Lapsi oli silti aina päivisin hyväntuulinen ja reipas ja tuntui jaksavan, mutta kummasti unimäärä lisääntyi, kun pidimme unikoulun.
Kaiken A ja O oli meillä se, että lapsi nukahti omaan sänkyynsä itse eli pidimme huolen, että oli sängyssä, kun nukahti (ei päässyt rauhoittelusession aikana nukahtamaan syliin).
Tässä siis yksi vaihtoehto. Nyt meillä on reipas 5v joka on tuon opetaation jälkeen aina nukkunut yöt läpeensä.
...minullakaan ei ole antaa mitään hyvää vinkkiä, kuinka nukkuminen onnistuisi. Mutta lähes smoja kokemuksia meillä kuin sinulla. poika on nyt 1v2kk ja yöt sujuu suht hyvin. Herää 1-2x yö ja tämä mielestäni ns. hyvä yö.
Siirsimme pojan omaan huoneeseen 7kk ikäisenä, se ehkä minimaalisesti rauhoitti öitä,muttei mitenkään ratkaisevasti. Poika oli tuon ikäisenä tottunut juomaan maitoa 2h välein, joten pidimme ns. unikoulun, jotta maidon juontiin tulisi stoppi.
Unikoulu onnistui ja tästä yöt ehkä myös hieman rauhottuivat, mutta heräilyä oli edelleen.
Olen tullut myös siihen tulokseen, että kyllä se tästä ajan kanssa. Kaikki vain eivät ole hyviä nukkujia...valitettavasti.
Jaksamista!!
Hei!
Ihan kun omaa tarinaansa olisi lukenut, kun Henriikanäitiä luki, paitsi meillä on valvottava poika. Lisäyksenä vielä, että meillä menee nukuttamisessakin 1/2 tunnista-1,5tuntiin, joten aikas uniongelmainen on poikamme.
Ei muuten, mutta kun olen palaamassa työelämään niin jännittää miten sitä jaksaa kun ei ole pian puoleentoistavuoteen kokonaista yötä nukkunut. No, mutta sukulaispoika alkoi nukkua vasta kokonaisia öitä kolmivuotiaana, joten olen täysin asennoitunut siihen että niin on myös meillä. Unikouluakin ollaan kokeiltu, mutta poika huutaa itsensä hengiltä ennenkuin nukkuu. Huusi yhteensoittoon hysteerisesti 2h ja unikoulu jäi meillä siihen.
Katsotaan nyt sitten kuinka kauan meidän psyyke kestää moista, mutta vielä ollaan suht järjissämme. Ihanaa tässä on se että on kohtalotovereita ja tietää että jossakin valvotaan myös, vaikka kuitenkaan en pahimmallekaan vihamiehelleni soisi tällaista nukkumisongelmaa. Ei tämä nyt henriikanäitiä kauheasti auttanut tämä vuodatus, mutta viestini tarkoitus oli huutaa, että samassa veneessä ollaan.huoh.
Justiinsa olin ajatellut tulla kyselemään apua samantapaisiin uniongelmiin, meillä poika (1 v 1 kk) nukahtaa useimmiten itsekseen sänkyynsä tuttipullon kanssa iltaisin, mutta heräilee öisin ja saa vielä ainakin kerran yön aikana pullon, koska ei rauhoitu ilman eikä jakseta keskellä yötä sitä taistelua. Mies kyllä yleensä nukahtaa heti kun pääsee takaisin sänkyyn, mutta mulle tuppaa käymään niin, että pyörin puoli tuntia ennen kuin nukahdan, jos olen joutunut puolta minuuttia pitempään olemaan hereillä.
Viime loppuviikolla ajauduttiin niin väsyneeseen tilanteeseen, että tuijotettiin vaan toisiamme miehen kanssa yöllä aina kun poika alkoi metelinsä, kumpikaan ei enää jaksanut nousta. En ole koskaan laskenut tarkalleen montako kertaa heräilee, veikkaan 5-10 krt/yö. Nyt ollaan kolme yötä kokeiltu nukkua ite eri huoneessa, joista eka yö menikin hyvin, poika jopa rauhoittui joitakin kertoja itekseen, mutta kahtena seuraavana yönä juostiin taas. Viime yönä tosin rauhoittui taas välillä itsekin.
Ollaan ajateltu jatkaa kokeilua näin jonkin aikaa. Ongelmana on vaan, että asumme kaksiossa, joten joudumme itse nukkumaan olohuoneessa, jossa taas aamulla on jo kuudelta niin valoisaa, että olen joutunut joka aamu siirtymään siinä vaiheessa makuuhuoneeseen.
Mies mua aina lohduttaa, että kyllä se rippikouluikään mennessä oppii... Aina se vaan ei lohduta! Voimia kaikille saman asian kanssa taisteleville! Olen miettinyt, että aina puhutaan vaan koliikkivauvoista ja väsymisestä niiden kanssa, enkä totisesti tajunnut ennen pojan syntymää, että voi mennä useitakin vuosia ilman kunnon yöunia, ei " vain" muutamaa koliikkikuukautta!
Olin tulossa tänne kirjoittamaan samasta ongelmasta, jos vaikka löytäisi vertaistukea tai saisi hyviä vinkkejä, mutta täällähän oli jo valmis keskustelu aiheesta.
Meillä nyt tyttö 1v ja yöt aivan mahdottomia. Jo nukkumaan saaminen on iso ongelma, koska tyttö ei nukahda ilman äitiä ja tissiä! Siis nukahtaa vain ja ainoastaan tissille, siitä nukkuvana siirrän omaan sänkyyn. 0,5-1h kun herää jo ekan kerran! Hyvinä öinä herää 2-3 kertaa ja huonoimmillaan myös sen 10-15! Kamalan väsyttävää. Ja tyttö ei jatka unia ilman äitiä ja tissiä. Joskus harvoin riittää kun pääsee viereen ja saa nukahtaa äidin kainaloon. Isä ei voi olla nukkumisasiassa avuksi mitenkään kun tyttö ei yksinkertaisesti huoli isää nukuttajaksi. Olemme myös kokeilleet unikoulua, mutta hysteeriseksi huutamiseksi menee meilläkin ja tuntuu että tyttö huutaa itseltään tajun kankaalle ennen kuin nukahtaa. Silloin kun unikoulua aloitimme niin tyttö huusi 2h kunnes nukahti, nukkui 2h ja taas huusi 2h, sitten luovutin kun tuntui ettei raukkapieni saanut enää henkeä. :(
Olen totaalisen uuvuksissa, päivisin ei meinaa riittää voimia tehdä mitään. Mieskin on yrittäjä joka tekee pitkiä työpäiviä, eikä lomia ole pitänyt kolmeen vuoteen kuin ainoastaan pyhäpäivät ja muutaman kerran päivällä pidennetty viikonloppu.
Jostain ihmeestä sitä silti saa voimia että jaksaa hymyillä ja touhuta edes kotona tytön kans jos ei mihinkään jaksa lähteä, kai sitä tuosta vaativasta lapsesta silti saa niin paljon iloa vaikka väsyttävää tää onkin. Muuten tyttö on kyllä oikea ilopilleri, aivan ihana touhukas neiti, hetkeäkään en pois vaihtaisi mutta yksinkertaisesti tarvitsen enemmän unta jaksaakseni paremmin!
Minkä ikäinen lapsenne oli kun tuon unikoulun piditte? Kuinka pitkiä suunnilleen olivat tyynnyttelyt kun sylissä piditte, vieläkö muistat? Kuulostaa mielekkäältä unikouluvaihtoehdolta, ainakin noin teoriassa;)
Täällä siis myös yksi, joka ei reippaaseen vuoteen ole nukkunut yhtään ehjää yötä, oma väsynyt vuodatukseni on tuolla omanaan.
Jaksamista muillekin!
Meistä tuo väsytystekniikka oli siinä mielessä " mukava" , että tosiaan ei tarvinnut lasta huudattaa, vaan aina kun huuto alkoi, lapsi rauhoiteltiin. Näin huuto ei koskaan päässyt hysteeriseksi, vaan lapsi nukahti lopulta rauhallisena itsekseen omaan sänkyynsä.
Meillä unikoulu pidettiin, kun tyttömme oli 11kk ikäinen. Olin itse niin kuoleman väsynyt jatkuviin heräämisiin. Pahimmillaan tyttö herätti 15min pätkän jälkeen.
Rauhoittelutuokioiden pituus vaihteli välillä meni muutama minuutti ja välillä kolme varttia. Jos tyttö alkoi huutaa jo siinä vaiheessa uudestaan, kun olimme laskemassa takaisin sänkyyn, niin otimme uudestaan syliin ja jatkoimme. Jossain vaiheessa väsymys aina lopulta voitti. Aina vain pidimme huolen siitä, että kun tyttö alkoi osoittaa nukahtamisen merkkejä mm. silmät lupsuivat, niin laskimme hänet sänkyynsä ja ehkä hiukan silitimme selästä ja hän aina nukahti sinne ei koskaan syliin. Emmekä koskaan antaneet periksi siinä myöhemminkään, kun välillä (n. 6kk -9kk välein)kokeili n. 3 v ikään asti aina yhden illan tai yön, josko saisikin palveluita yöllä.
Tämä unikoulun pitäminen oli kyllä yksi tärkeimmistä päätöksistä, joita olemmem,eidän perheessä tehneet lasten kasvatuksessa ja rajojen asettamisessa. Se paransi heti meidän vanhempien välistä suhdetta, seksi alkoi taas maistua ; ) ja pinna piteni mm. miehen vaatekasojen ym. sotkujen kanssa.
Toki en voi sanoa, että tämä auttaisi kaikkia perheitä, koska lapset ovat yksilöitä, mutta suosittelen lämpimästi kokeilua.
mikä selvisi kun vaadin allegia-testit viljojen osalta kun lapsi oli 8 kk.
Kakka oli usein löysää, mutta ei kuitenkaan ripulia ja mitään näppylöitä ei ollut lapsella, mutta varmasti oli kovat vatsavaivat, koska heräily todella usein. Neuvolassa ei osattu auttaa, vaan itse piti vaatia testejä.
Kannatta opettaa lapsi nukahtamaan omaan sänkyynsä.
Kannattaa kokeilla " Tassu-hoitoa" . Siinä ei huudateta lasta, vaan aina kun herää, käsi laitetaan selän päälle ja jos huutaa todella kovaa, otetaan syliin rauhoittumaan ja sitten taaas omaan sänkyyn. Yöllä en anna mitään juomaa/ruokaa, ellei ole kipeä.
" Mukava" huomata, ettemme paini tämän ongelman kanssa yksin (vaikka kuten joku kommentoikin, ei tällaista toivoisi edes vihamiehilleen..). Meillä tuo nukahtaminen ei pääsääntöisesti ole ollenkaan ongelma, vaan tyttö nukahtaa omaan sänkyynsä (tosin ei yksin) eikä aikaakaan mene kuin 5-10 min. Nukahti aiemmin syliin maitopullolle ja ajattelin, että kyse olisi ns. uniassosiaatio-ongelmasta. No, lopetti sitten aivan itse pullolle nukahtamisen ja alkoi nukahtaa sänkyyn, mutta öihin se ei ole vaikuttanut mitenkään.
Tuttivieroitusta olemme myös miettineet, usein itku tuntuu liittyvän siihen, että kun havahtuu, tutti ei olekaan suussa. Onko kenelläkään kokemusta tästä?
ada01, eikö kaura-allergiassa ollut tosiaan mitään muita oireita? Meilläkin on otettu ns. laaja verenkuva allergioiden poissulkemiseksi, eikä mitään löytynyt. Lisäksi neitokaisen hankalat yöt alkoivat jo ennen kiinteiden aloittamista ja ovat olleet koko ajan samanlaisia, joten en tiedä, voisiko meillä olla kyse allergiasta.
Poika on kohta 6 v ja tänä päivänä hän nukkuu kuin enkeli. On tehnyt sitä jo pari vuotta :)
Meillä paljastui maito- ja soija-allergia, eikä sekään näkynyt veritesteissä. Nutramigeniä hän ei sustunut juomaan, joten aika pian jäi kaikki maito pois. Nyt hän syö onnistuneesti juustoa.
Aioin kans ottaa tämän asian esille, että onko muilla samanikäisillä nukkumisvaikeuksia. Eli meidän tilanne on ihan sama kuin teillä =)
Pikku-neiti nukahtaa suhteellisen helposti omaan sänkyynsänoin 5-20 minuutissa, mutta ei yksin, eli pitää äidin tai isän olla vieressä silittelemässä. Ensimmäinen herääminen tapahtuu jo tunnin päästä nukkumaan menosta eli itkee ihan hirveesti omassa sängyssään. Välillä rauhoittuu kun laittaa vain takaisin makuulle ja rauhoittelee. Välillä pitää ottaa ihan syliin asti, että nukahtaa siinä uudelleen.
Nämä heräilyt toistuvat 3-20 kertaa yössä. Jossain vaiheessa neiti ei enää nukahdakaan omaan sänkyynsä, vaan itku vain jatkuu ja pahenee, jonka jälkeen hän alkaa osoitella meidän sänkyä =) eli haluaa viereen nukkumaan. No kun omaan sänkyyn ei kohtuullisen yrityksen jälkeen enään suostuta olen ottanut tytön meidän keskelle, johon nukahtaa välittömästi uudelleen. Heräilee siinäkin öisin mutta ei läheskään niin usein kuin omassa sängyssä.
Meilläkään ei olla vielä koettu sitä päivää että tyttö olisi nukkunut koko yön kertaakaan heräämättä (toiveissa joskus). Välillä on parempiakin öitä, ettei herää kuin 2-5 kertaa, mutta harvemmin. Vähän jännittää miten sitä jaksaa kun toisen vauvan pitäis syntyä kuukauden sisällä, ja yöheräilyt senkun lisääntyvät omalla kohdalla.
Mukava kuulla että toisillakin on samanlaisia kokemuksia. Ja tietysti jos jollain on vielä jotain vinkkejä kuinka heräilyt saisi vähenemään niin otan mielihyvin vastaan...
Terkuin Heann rv 36+1 ja pikku-neiti 1 v 3 kk
Esikoinen valvotti 1,5 vuotta, mutta alkoi nukkua kun allergiat helpotti. Sitten syntyi pikkukakkonen ja taas alkoi läpi yön heräily rumba. Ja kuopuskin on valvottanut jo yli vuoden eli oon ollu kanssa tosi VÄSY ÄISKÄ!
Eräs tuttu iski käteeni Elizabeth Pantleyn kirjan the no-cry sleep solution ja mitä enemmän luin sitä enemmän sain vinkkejä yökukkujan läpi yön nukuttamiseen ja nimen omaan iman huudatusta. Ihastuin näihin PAntleyn oppeihin, ne ovat niin vauvakeskeisiä, kirjailija todella tiesi mistä puhui! Esim Babyidea.fi sivuilla on kirjan esittely, kanattaa käydä lukemassa. Löytyy AP:n (Attachment Parenting) kohdasta. Ja mikä parasta: tämä kirja ilmestyy ensi kuussa suomeksikin, ei tarvi siis väsyneenä yrittää kahlata läpi sanakirja kourassa!
Meillä nukutaan jo PALJON PAREMMIN ja äiskäkin jaksaa, tosin hampaiden tulo välillä valvottaa hieman. Mutta kun on saanut välillä kunnolla nukkua niin ei noi satunnaiset heräilyt enää tunnu missään.
Voimia kaikille väsyneille äiskille !
heann, tuo kuulosti kuin suoraan meidän kokemuksiltamme!! Meillä myös usein noin, eli joskus nousee sängyssään ylös ja vaatii viereen (ei läheskään joka yö kuitenkaan), joskus taas rauhoittuu omaan sänkyyn. Onko teillä tutti käytössä?
Eli poika nukahtaa lähes aina välittömästi meidän viereen, kun siihen nostetaan silloin, kun kummallakaan ei enää ole voimaa taistella vastaan. Eli sama vaiva kuin Heannilla ja Henriikanäitillä. Viime yö oli taas niin järkyttävä, että taas meni miehen kanssa toisillemme äyskimiseksi koko homma. :(
Me ollaan epäilty jotain allergiaa liittyen maitoon, koska mahakin on ollut löysällä. Samat mahaoireet oli n. 10 kk:n iässä, kun sai enemmän korvikkeita välillä ja nyt taas, kun tavallisen maidon määrää lisättiin ruokavaliossa. On tullut mieleen, että vaikka ei useinkaan huuda sen kuuloisesti kuin olisi kovin kipeä, saattaako syynä olla jokin allergia?! Nyt kokeillaan laktoositonta maitojuomaa. Meilläkään ei terkkari neuvolassa ota uskoakseen, että voisi olla allergiaa... On siinä kiva sitten yrittää selittää; aina kun olen ottanut asian puheeksi, on tullut sellainen olo hänen vastauksistaan, että kyselen aivan turhia! Sanoi kuitenkin, että voidaanhan kokeilla laktoositonta dieettiä, vaikka kuulema ei tuon ikäisillä olekaan laktoosi-intoleranssia. Maitoallergiasta ei puhunut ollenkaan...
Nyt on vielä pojalla kesäflunssa: nenä tukossa ja yskii pahankuuloisesti yöllä (onko olemassa jotain yskänlääkettä noin pienelle?). En tiedä miten kauan näitä unettomia öitä vielä jaksetaan.................
vaan apua en osaa antaa. meillä 3,5v kukkuja. Koliikkivauva-ajan jälkeen meillä oli huonosti nukkuva tyttö. 3kk ikäisenä nukkui yöt kohtuullisesti mutta päivällä 30min tirsoja. 1v täytettyään nukkui vain yhdet tirsat päivällä. alle 2v rupeisi jättämään päiväunia kokonaan pois. 8kk ikäisenä alkoi jatkuva yöheräily. Sen jälkeen heräillyt öisin aina enemmän tai vähemmän. Meillä pidetty yhteensä 5 unikoulua, eri menetelmillä. Rankin on ollut se MLL:n unikoulu ja muut pehmeämpiä. Meillä ongelmana mm. että 2v tyttö heräsi yöllä ja rupesi leikkimään. Nukkui omassa huoneesaan, joten en edes tiennyt, mitä hän yöllä puuhasi. lopulta en uskaltanut enää itse nukkua, koska jännitin mitä tyttö puuhaa yöllä. Niihin aikoihin olin kyllä ihan sekoamispisteessä.
2v tyttö rupesi nukkumaan meidän välissä, koska se rasitti mua vähemmän. Edelleen tyttö heräilee öisin ja saattaa valvoa parikin tuntia. Paljon muutakin on vuosien varrella tapahtunut, mutta voin lohduttaa, että omasta mielestäni olen vielä ihan täysijärkinen. Ja aika tekee tehtävänsä, vaikka aika eteenpäin ajateltuna tuntuu loputtoman pitkältä
Voimia
Henriikanäidille: Kyllä meillä on tutti käytössä, mutta minusta tuo heräily ei liity siihen mitenkään. Taas viime yönä tai oikeastaan iltana heräs omasta sängystä kauhean itkun kanssa, ja kun otin syliin alkoi siinä taas osoittelemaan meidän sänkyä. Koitin pitää sylissä jos nukahtais siihen mutta aina hetkeksi tyttö rauhoittui ja taas alkoi itkemään ja näytti meidän sänkyyn =).
Annoin taas periksi kun miehen pitää aikaisin aamulla herätä töihin. Meidän välissä tyttö nukahtaa heti uudestaan ja nukkuu paljon rauhallisemmin. En tiedä onko tämä joku vaihe vai mistä on kysymys. Meidän tapauksessa en usko että mitään allergioita olisi. Muutenkin tyttö on nyt jotenkin hirveesti sylissä ja muutenkin hellyyden kipeä, että liittyykö lienee siihen...
Muutenhan tässä ei olisikaan mitään ongelmaa, kun meitä ei haittaa vaikka tyttö nukkuukin meidän välissä, mutta kun tulee tämä uusi vauva, niin eihän sinne sänkyyn kaikki mahdu =) Pitää tieten taas ottaa ohjelmaan jonkinmoinen unikoulu ja tapella muutama yö, niin eiköhän se neiti taas hetkeksi siirry omaan sänkyynsä. Jotenkin vai rasittavia nämä yöt kun muutenkin itse heräilee vessaan jatkuvasti ja sitten on tämä toinen huonouninen.
Mutta positiiivisella mielellä ja hyviä vinkkejä otetaan vastaan =).
T. Heann rv 36+2 ja pikku neiti 1 v 3 kk