Älkää tehkö sitä virhettä eträ hankitte lapsen jos ette ole varmoja että teillä on varaa ostaa lapselle koulua varten läppäri kun tämä on seitsemän

Vierailija kirjoitti:

Aa tosiaan ku ihminen kykenee tietää taloudellisen tilanteen vuosienki päähän. Firma ei voi mennä nurin, potkuja ei voi saada, yllättävää suurta raha menoa ei voi tulla joka johtaa velkakierteeseen yms.

Niin typerä aloitus, että ei pitäisi edes vastata.

Luulisi kuluneen vuoden aikana ihmisten tajunneen, että elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita. Tällä hetkellä kokonaisia ammattikuntia on työttöminä, osa jopa vuoden ajan.

Miten joku olisi voinut ennustaa seitsemän vuotta sitten että joutuu työttömäksi koronan takia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aa tosiaan ku ihminen kykenee tietää taloudellisen tilanteen vuosienki päähän. Firma ei voi mennä nurin, potkuja ei voi saada, yllättävää suurta raha menoa ei voi tulla joka johtaa velkakierteeseen yms.

Niin typerä aloitus, että ei pitäisi edes vastata.

Luulisi kuluneen vuoden aikana ihmisten tajunneen, että elämässä voi tapahtua yllättäviä asioita. Tällä hetkellä kokonaisia ammattikuntia on työttöminä, osa jopa vuoden ajan.

Miten joku olisi voinut ennustaa seitsemän vuotta sitten että joutuu työttömäksi koronan takia?

Ei se työttömäksi joutuminen ole tässä se pointti, vaan ettei ole pystynyt edes paria sataa laittamaan seitsemän vuoden aikana säästöön.

Lapsia kyllä kannattaa tehdä. Tuollaiset läppärijutut hoituu kyllä, sen takia ei lapsia tarvitse jättää tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tarvinnut hankkia lapsille läppäreitä alakouluun.

Miten teillä on etäkoulu hoidettu?

Meidän lapset saivat koululta läppärit. Nyt heillä on siis kaksi laitetta, kun isovanhemmat ovat ostaneet heille myös iPadit. Periaatteessa ihan turha se oma laite, kun ilmaiseksikin olisi saanut... Itse sain sossusta rahaa tietokoneeseen, koska tarvitsen sitä työssäni.

Vierailija kirjoitti:

Ei toi mikään huono aloitus ollut, eikä ap tarkota pelkkää läppäriä. Jos ei ole varaa niin miksi niitä mukuloita pitää hankkia? Omaksi iloksiko? Nuorilla suuri osa avioeroista tulee takuuvarmasti talousvaikeuksien vuoksi. Usein vielä samaa jengiä jotka ostaa klarnalla itselleen monogrammiveskoja, eli näitä sivistymättömiä lähiöjuntteja.

On minusta huomattavasti parempi syy hankkia lapset omaksi iloksi kuin siksi, että voisi lasten varjolla shoppailla enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Läppärit ei paljoa maksa, jos sitä ei saa, niin pystyykö tuollainen vanhempi edes ruokkimaan lastaan.

Kyllä se pienimmillään 200 euroa maksava läppäri on kertahankintana iso summa. Kunnolliset läppärit jotka kestävät pidempään taas maksavat jo 500 eurosta 1200 euroon. Yritäpä siinä ostaa pienituloisen palkkapussilla lapselle läppäriä jota voi käyttää vielä lukiossakin jos sinne menee koulun jälkeen.

Minulla on kaksi 1700 euroa maksanutta konetta, maccia ja 500 euron windows ja haaveena olisi 3000 euron macci isommalla näytöllä kun vanha on jo 20- vuotta vanha ja alkaa olla liian hidas ja vanhentunut. Kelpaa nämä vanhat vielä ihan perusjuttuihin ja aion kierrättää vanhat koneet sellaisille joilla ei ole paljoa vaatimuksia tietokoneelta. Ja olen pienituloinen eikä ole lapsia eikä päihde ongelmia tai sen parissa  harrastuksia. Ruokaa osaan itse tehdä niin että siihen ei paljoa mene. Erakko luonteena ei kiinnosta kodin ulkopuoliset harrastukset niin että rahaa sellaisiin tarvitsisi. Ei ole ollut pakkomiellettä eikä vauvakuumetta tehdä yhtäkään lasta kun pärjää ilmankin. En halua elää yli varojeni ja alkaa valittamaan ettei yhteiskunnan tuet tai mikään riitä. Laatu on kaikkein tärkeintä elämässä eikä tarvitse ahnehtia ihan kaikkea laadutonta paljon jos saavuttaa vain yhden laadun niin se riittää. 

Me ei miehen kanssa tehdä lapsia just siks että niihin menee ihan liikaa rahaa. Käydään ihan normaalisti töissä, mutta ei ymmärretä miten ihmisillä on rahaa kahteen uuteen autoon, isoon omakotitaloon ja vaikkapa kolmeen lapseen. Kauppalaskut olisivat suurperheessä valtavat ja lasten vaatteet, puhelimet, tietokoneet, harrastukset jne. tulisivat maksamaan aivan liikaa.

Pihistellään nytkin, vaikka ei meillä ole varsinaisesti mistään pulaa. Ulkona syödään todella harvoin ja ostetaan vain välttämätön. Mutta ei sitä rahaa silti liiaksi säästöön jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toi mikään huono aloitus ollut, eikä ap tarkota pelkkää läppäriä. Jos ei ole varaa niin miksi niitä mukuloita pitää hankkia? Omaksi iloksiko? Nuorilla suuri osa avioeroista tulee takuuvarmasti talousvaikeuksien vuoksi. Usein vielä samaa jengiä jotka ostaa klarnalla itselleen monogrammiveskoja, eli näitä sivistymättömiä lähiöjuntteja.

On minusta huomattavasti parempi syy hankkia lapset omaksi iloksi kuin siksi, että voisi lasten varjolla shoppailla enemmän.

Nämä lapselliset eivät näytä olevan yhtään sen iloisempia kuin lapsettomatkaan vaan päinvastoin kun murhetta on paljon enemmän niistä huolehtimisista. Tuottaako se iloa jos joutuu koko ajan venyttämään centtiä ja laskemaan riittääkö budjetti. Lapset kärsivät ja aistivat talouden heikon tilanteen sillä tiedän omasta lapsuudestani eikä meillä iloa juurikaan ollut kun koko ajan oli pulaa rahasta. 

Nykyään on meillä on kaikkein suurin ilo kun ei tarvitse rahaa laskea budjettia kaupassa käynnillä vaan voi ostaa ihan kaiken tarpeellisen laskematta paljonko summa tekee ja riittääkö rahat. En tarvitse lapsia ja ainaista köyhyysloukkua mitä koin omassa lapsuudessani. Mitään iloa ei sellaisesta ole. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on sossun kanta-asiakas, niin sen läppärin saa ihan harkinnanvaraisena toimeentulotukena. Riittää, että lapsella on joku diagnoosi.

Diagnoosiksi käy myös asiat jotka ei muuten saa vaikuttaa mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toi mikään huono aloitus ollut, eikä ap tarkota pelkkää läppäriä. Jos ei ole varaa niin miksi niitä mukuloita pitää hankkia? Omaksi iloksiko? Nuorilla suuri osa avioeroista tulee takuuvarmasti talousvaikeuksien vuoksi. Usein vielä samaa jengiä jotka ostaa klarnalla itselleen monogrammiveskoja, eli näitä sivistymättömiä lähiöjuntteja.

On minusta huomattavasti parempi syy hankkia lapset omaksi iloksi kuin siksi, että voisi lasten varjolla shoppailla enemmän.

Nämä lapselliset eivät näytä olevan yhtään sen iloisempia kuin lapsettomatkaan vaan päinvastoin kun murhetta on paljon enemmän niistä huolehtimisista. Tuottaako se iloa jos joutuu koko ajan venyttämään centtiä ja laskemaan riittääkö budjetti. Lapset kärsivät ja aistivat talouden heikon tilanteen sillä tiedän omasta lapsuudestani eikä meillä iloa juurikaan ollut kun koko ajan oli pulaa rahasta. 

Nykyään on meillä on kaikkein suurin ilo kun ei tarvitse rahaa laskea budjettia kaupassa käynnillä vaan voi ostaa ihan kaiken tarpeellisen laskematta paljonko summa tekee ja riittääkö rahat. En tarvitse lapsia ja ainaista köyhyysloukkua mitä koin omassa lapsuudessani. Mitään iloa ei sellaisesta ole. 

En ainakaan itse joudu venyttämään koko ajan centtiä, vaikka toimeentulotuella elänkin. Ja kyllä itse saan enemmän iloa elämääni lasten kanssa elämisestä kuin siitä ajatuksesta, että voin ostaa mitä huvittaa. En ole oikein koskaan innostunut shoppailusta, joten se ei tuo minulle iloa. Sen sijaan yhteinen arki ja yhteinen tekeminen lasten kanssa on tuonut elämääni paljon ihanaa sisältöä. En itse ole huolissani rahasta enkä koe lapsista huolehtimista kuormittavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toi mikään huono aloitus ollut, eikä ap tarkota pelkkää läppäriä. Jos ei ole varaa niin miksi niitä mukuloita pitää hankkia? Omaksi iloksiko? Nuorilla suuri osa avioeroista tulee takuuvarmasti talousvaikeuksien vuoksi. Usein vielä samaa jengiä jotka ostaa klarnalla itselleen monogrammiveskoja, eli näitä sivistymättömiä lähiöjuntteja.

On minusta huomattavasti parempi syy hankkia lapset omaksi iloksi kuin siksi, että voisi lasten varjolla shoppailla enemmän.

Nämä lapselliset eivät näytä olevan yhtään sen iloisempia kuin lapsettomatkaan vaan päinvastoin kun murhetta on paljon enemmän niistä huolehtimisista. Tuottaako se iloa jos joutuu koko ajan venyttämään centtiä ja laskemaan riittääkö budjetti. Lapset kärsivät ja aistivat talouden heikon tilanteen sillä tiedän omasta lapsuudestani eikä meillä iloa juurikaan ollut kun koko ajan oli pulaa rahasta. 

Nykyään on meillä on kaikkein suurin ilo kun ei tarvitse rahaa laskea budjettia kaupassa käynnillä vaan voi ostaa ihan kaiken tarpeellisen laskematta paljonko summa tekee ja riittääkö rahat. En tarvitse lapsia ja ainaista köyhyysloukkua mitä koin omassa lapsuudessani. Mitään iloa ei sellaisesta ole. 

En ainakaan itse joudu venyttämään koko ajan centtiä, vaikka toimeentulotuella elänkin. Ja kyllä itse saan enemmän iloa elämääni lasten kanssa elämisestä kuin siitä ajatuksesta, että voin ostaa mitä huvittaa. En ole oikein koskaan innostunut shoppailusta, joten se ei tuo minulle iloa. Sen sijaan yhteinen arki ja yhteinen tekeminen lasten kanssa on tuonut elämääni paljon ihanaa sisältöä. En itse ole huolissani rahasta enkä koe lapsista huolehtimista kuormittavaksi.

Lisäys: en ole työtön, vaikka saankin toimeentulotukea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toi mikään huono aloitus ollut, eikä ap tarkota pelkkää läppäriä. Jos ei ole varaa niin miksi niitä mukuloita pitää hankkia? Omaksi iloksiko? Nuorilla suuri osa avioeroista tulee takuuvarmasti talousvaikeuksien vuoksi. Usein vielä samaa jengiä jotka ostaa klarnalla itselleen monogrammiveskoja, eli näitä sivistymättömiä lähiöjuntteja.

On minusta huomattavasti parempi syy hankkia lapset omaksi iloksi kuin siksi, että voisi lasten varjolla shoppailla enemmän.

Nämä lapselliset eivät näytä olevan yhtään sen iloisempia kuin lapsettomatkaan vaan päinvastoin kun murhetta on paljon enemmän niistä huolehtimisista. Tuottaako se iloa jos joutuu koko ajan venyttämään centtiä ja laskemaan riittääkö budjetti. Lapset kärsivät ja aistivat talouden heikon tilanteen sillä tiedän omasta lapsuudestani eikä meillä iloa juurikaan ollut kun koko ajan oli pulaa rahasta. 

Nykyään on meillä on kaikkein suurin ilo kun ei tarvitse rahaa laskea budjettia kaupassa käynnillä vaan voi ostaa ihan kaiken tarpeellisen laskematta paljonko summa tekee ja riittääkö rahat. En tarvitse lapsia ja ainaista köyhyysloukkua mitä koin omassa lapsuudessani. Mitään iloa ei sellaisesta ole. 

En ainakaan itse joudu venyttämään koko ajan centtiä, vaikka toimeentulotuella elänkin. Ja kyllä itse saan enemmän iloa elämääni lasten kanssa elämisestä kuin siitä ajatuksesta, että voin ostaa mitä huvittaa. En ole oikein koskaan innostunut shoppailusta, joten se ei tuo minulle iloa. Sen sijaan yhteinen arki ja yhteinen tekeminen lasten kanssa on tuonut elämääni paljon ihanaa sisältöä. En itse ole huolissani rahasta enkä koe lapsista huolehtimista kuormittavaksi.

Ja kun veronmaksajat alkavat vähenemään niin on vastuutonta tehdä lapsia veronmaksajien elätettäviksi ja elää itse yhteiskunnan pummina. Saat elatusmaksut, yh lisät kaikkiin tukiin ja yhteiskunta maksaa ihan kaiken ja jos kävisit töissä niin saisit paljon vähemmän jos ei ole mitään koulutusta tai matala palkka-alan koulutus. 

Lapset saavat sinusta saman mallin niin ettei töissä kannata käydä vaan alkaa koko aikaiseksi pummiksi niin sillä saa ihan saman ilman raatamista ja tehtailemalla lapsia omaksi ilokseen eikä aikuisen kanssa tarvitse suhdetta kun on lapset. Ei tarvitse opetella kompromisseja lasten kanssa kun lapsia voi määrätä mutta aikuista ihmistä ei voi määrätä niin että pitää opetella kompromisseihin. Lapsia on helppo ohjata ja ne ovat lojaaleja vaikka minkälaisille luonnevikaisille vanhemmille. Luonnevikaikainen pärjää lasten kanssa mutta ei aikuisen ihmisen kanssa normaalissa parisuhteessa. Ihmettelen näitä joilla on lapsi tai monta mutta ei ole aikuisen kanssa minkäänlaista suhdetta. Oma lapsi on tehty jonkun parisuhteen korvikkeeksi kun on luonnevikainen ettei tule kenenkään kanssa toimeen. Sitten hehkutetaan että kuinka ihanaa on lapsen kanssa elää kuinka se tuo iloa. 

Mistä se lapsi saa työssäkäymisen mallin jos vanhemmista kukaan ei käy töissä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toi mikään huono aloitus ollut, eikä ap tarkota pelkkää läppäriä. Jos ei ole varaa niin miksi niitä mukuloita pitää hankkia? Omaksi iloksiko? Nuorilla suuri osa avioeroista tulee takuuvarmasti talousvaikeuksien vuoksi. Usein vielä samaa jengiä jotka ostaa klarnalla itselleen monogrammiveskoja, eli näitä sivistymättömiä lähiöjuntteja.

On minusta huomattavasti parempi syy hankkia lapset omaksi iloksi kuin siksi, että voisi lasten varjolla shoppailla enemmän.

Nämä lapselliset eivät näytä olevan yhtään sen iloisempia kuin lapsettomatkaan vaan päinvastoin kun murhetta on paljon enemmän niistä huolehtimisista. Tuottaako se iloa jos joutuu koko ajan venyttämään centtiä ja laskemaan riittääkö budjetti. Lapset kärsivät ja aistivat talouden heikon tilanteen sillä tiedän omasta lapsuudestani eikä meillä iloa juurikaan ollut kun koko ajan oli pulaa rahasta. 

Nykyään on meillä on kaikkein suurin ilo kun ei tarvitse rahaa laskea budjettia kaupassa käynnillä vaan voi ostaa ihan kaiken tarpeellisen laskematta paljonko summa tekee ja riittääkö rahat. En tarvitse lapsia ja ainaista köyhyysloukkua mitä koin omassa lapsuudessani. Mitään iloa ei sellaisesta ole. 

En ainakaan itse joudu venyttämään koko ajan centtiä, vaikka toimeentulotuella elänkin. Ja kyllä itse saan enemmän iloa elämääni lasten kanssa elämisestä kuin siitä ajatuksesta, että voin ostaa mitä huvittaa. En ole oikein koskaan innostunut shoppailusta, joten se ei tuo minulle iloa. Sen sijaan yhteinen arki ja yhteinen tekeminen lasten kanssa on tuonut elämääni paljon ihanaa sisältöä. En itse ole huolissani rahasta enkä koe lapsista huolehtimista kuormittavaksi.

Lisäys: en ole työtön, vaikka saankin toimeentulotukea

Mikäs sitten olet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toi mikään huono aloitus ollut, eikä ap tarkota pelkkää läppäriä. Jos ei ole varaa niin miksi niitä mukuloita pitää hankkia? Omaksi iloksiko? Nuorilla suuri osa avioeroista tulee takuuvarmasti talousvaikeuksien vuoksi. Usein vielä samaa jengiä jotka ostaa klarnalla itselleen monogrammiveskoja, eli näitä sivistymättömiä lähiöjuntteja.

On minusta huomattavasti parempi syy hankkia lapset omaksi iloksi kuin siksi, että voisi lasten varjolla shoppailla enemmän.

Nämä lapselliset eivät näytä olevan yhtään sen iloisempia kuin lapsettomatkaan vaan päinvastoin kun murhetta on paljon enemmän niistä huolehtimisista. Tuottaako se iloa jos joutuu koko ajan venyttämään centtiä ja laskemaan riittääkö budjetti. Lapset kärsivät ja aistivat talouden heikon tilanteen sillä tiedän omasta lapsuudestani eikä meillä iloa juurikaan ollut kun koko ajan oli pulaa rahasta. 

Nykyään on meillä on kaikkein suurin ilo kun ei tarvitse rahaa laskea budjettia kaupassa käynnillä vaan voi ostaa ihan kaiken tarpeellisen laskematta paljonko summa tekee ja riittääkö rahat. En tarvitse lapsia ja ainaista köyhyysloukkua mitä koin omassa lapsuudessani. Mitään iloa ei sellaisesta ole. 

En ainakaan itse joudu venyttämään koko ajan centtiä, vaikka toimeentulotuella elänkin. Ja kyllä itse saan enemmän iloa elämääni lasten kanssa elämisestä kuin siitä ajatuksesta, että voin ostaa mitä huvittaa. En ole oikein koskaan innostunut shoppailusta, joten se ei tuo minulle iloa. Sen sijaan yhteinen arki ja yhteinen tekeminen lasten kanssa on tuonut elämääni paljon ihanaa sisältöä. En itse ole huolissani rahasta enkä koe lapsista huolehtimista kuormittavaksi.

Lisäys: en ole työtön, vaikka saankin toimeentulotukea

Mikäs sitten olet?

Pienituloinen.

Meiltä voi tulla hakemaan. Kolme läppäriä, täysin toimivia ja ei mitään käyttöä.

Mene työhön äläkä hanki lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toi mikään huono aloitus ollut, eikä ap tarkota pelkkää läppäriä. Jos ei ole varaa niin miksi niitä mukuloita pitää hankkia? Omaksi iloksiko? Nuorilla suuri osa avioeroista tulee takuuvarmasti talousvaikeuksien vuoksi. Usein vielä samaa jengiä jotka ostaa klarnalla itselleen monogrammiveskoja, eli näitä sivistymättömiä lähiöjuntteja.

On minusta huomattavasti parempi syy hankkia lapset omaksi iloksi kuin siksi, että voisi lasten varjolla shoppailla enemmän.

Nämä lapselliset eivät näytä olevan yhtään sen iloisempia kuin lapsettomatkaan vaan päinvastoin kun murhetta on paljon enemmän niistä huolehtimisista. Tuottaako se iloa jos joutuu koko ajan venyttämään centtiä ja laskemaan riittääkö budjetti. Lapset kärsivät ja aistivat talouden heikon tilanteen sillä tiedän omasta lapsuudestani eikä meillä iloa juurikaan ollut kun koko ajan oli pulaa rahasta. 

Nykyään on meillä on kaikkein suurin ilo kun ei tarvitse rahaa laskea budjettia kaupassa käynnillä vaan voi ostaa ihan kaiken tarpeellisen laskematta paljonko summa tekee ja riittääkö rahat. En tarvitse lapsia ja ainaista köyhyysloukkua mitä koin omassa lapsuudessani. Mitään iloa ei sellaisesta ole. 

En ainakaan itse joudu venyttämään koko ajan centtiä, vaikka toimeentulotuella elänkin. Ja kyllä itse saan enemmän iloa elämääni lasten kanssa elämisestä kuin siitä ajatuksesta, että voin ostaa mitä huvittaa. En ole oikein koskaan innostunut shoppailusta, joten se ei tuo minulle iloa. Sen sijaan yhteinen arki ja yhteinen tekeminen lasten kanssa on tuonut elämääni paljon ihanaa sisältöä. En itse ole huolissani rahasta enkä koe lapsista huolehtimista kuormittavaksi.

Ja kun veronmaksajat alkavat vähenemään niin on vastuutonta tehdä lapsia veronmaksajien elätettäviksi ja elää itse yhteiskunnan pummina. Saat elatusmaksut, yh lisät kaikkiin tukiin ja yhteiskunta maksaa ihan kaiken ja jos kävisit töissä niin saisit paljon vähemmän jos ei ole mitään koulutusta tai matala palkka-alan koulutus. 

Lapset saavat sinusta saman mallin niin ettei töissä kannata käydä vaan alkaa koko aikaiseksi pummiksi niin sillä saa ihan saman ilman raatamista ja tehtailemalla lapsia omaksi ilokseen eikä aikuisen kanssa tarvitse suhdetta kun on lapset. Ei tarvitse opetella kompromisseja lasten kanssa kun lapsia voi määrätä mutta aikuista ihmistä ei voi määrätä niin että pitää opetella kompromisseihin. Lapsia on helppo ohjata ja ne ovat lojaaleja vaikka minkälaisille luonnevikaisille vanhemmille. Luonnevikaikainen pärjää lasten kanssa mutta ei aikuisen ihmisen kanssa normaalissa parisuhteessa. Ihmettelen näitä joilla on lapsi tai monta mutta ei ole aikuisen kanssa minkäänlaista suhdetta. Oma lapsi on tehty jonkun parisuhteen korvikkeeksi kun on luonnevikainen ettei tule kenenkään kanssa toimeen. Sitten hehkutetaan että kuinka ihanaa on lapsen kanssa elää kuinka se tuo iloa. 

Mistä se lapsi saa työssäkäymisen mallin jos vanhemmista kukaan ei käy töissä? 

No, olen yh ja teen kyllä töitä, mutta tuloni ovat epäsäännölliset ja sen verran pienet, että jonkin verran saan toimeentulotukea. Saan Kelasta elatustukea, en elatusmaksuja, mutta saisin sen elatustuen vaikka minulla olisi isommatkin tulot. Ja minulla on kaksi tutkintoa - toinen ammattikorkeasta, toinen yliopistosta. Ja mitä parisuhteisiin tulee, niin seurustelen kyllä, mutta en halua uusperhettä, joten en halua muuttaa yhteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toi mikään huono aloitus ollut, eikä ap tarkota pelkkää läppäriä. Jos ei ole varaa niin miksi niitä mukuloita pitää hankkia? Omaksi iloksiko? Nuorilla suuri osa avioeroista tulee takuuvarmasti talousvaikeuksien vuoksi. Usein vielä samaa jengiä jotka ostaa klarnalla itselleen monogrammiveskoja, eli näitä sivistymättömiä lähiöjuntteja.

On minusta huomattavasti parempi syy hankkia lapset omaksi iloksi kuin siksi, että voisi lasten varjolla shoppailla enemmän.

Nämä lapselliset eivät näytä olevan yhtään sen iloisempia kuin lapsettomatkaan vaan päinvastoin kun murhetta on paljon enemmän niistä huolehtimisista. Tuottaako se iloa jos joutuu koko ajan venyttämään centtiä ja laskemaan riittääkö budjetti. Lapset kärsivät ja aistivat talouden heikon tilanteen sillä tiedän omasta lapsuudestani eikä meillä iloa juurikaan ollut kun koko ajan oli pulaa rahasta. 

Nykyään on meillä on kaikkein suurin ilo kun ei tarvitse rahaa laskea budjettia kaupassa käynnillä vaan voi ostaa ihan kaiken tarpeellisen laskematta paljonko summa tekee ja riittääkö rahat. En tarvitse lapsia ja ainaista köyhyysloukkua mitä koin omassa lapsuudessani. Mitään iloa ei sellaisesta ole. 

En ainakaan itse joudu venyttämään koko ajan centtiä, vaikka toimeentulotuella elänkin. Ja kyllä itse saan enemmän iloa elämääni lasten kanssa elämisestä kuin siitä ajatuksesta, että voin ostaa mitä huvittaa. En ole oikein koskaan innostunut shoppailusta, joten se ei tuo minulle iloa. Sen sijaan yhteinen arki ja yhteinen tekeminen lasten kanssa on tuonut elämääni paljon ihanaa sisältöä. En itse ole huolissani rahasta enkä koe lapsista huolehtimista kuormittavaksi.

Ja kun veronmaksajat alkavat vähenemään niin on vastuutonta tehdä lapsia veronmaksajien elätettäviksi ja elää itse yhteiskunnan pummina. Saat elatusmaksut, yh lisät kaikkiin tukiin ja yhteiskunta maksaa ihan kaiken ja jos kävisit töissä niin saisit paljon vähemmän jos ei ole mitään koulutusta tai matala palkka-alan koulutus. 

Lapset saavat sinusta saman mallin niin ettei töissä kannata käydä vaan alkaa koko aikaiseksi pummiksi niin sillä saa ihan saman ilman raatamista ja tehtailemalla lapsia omaksi ilokseen eikä aikuisen kanssa tarvitse suhdetta kun on lapset. Ei tarvitse opetella kompromisseja lasten kanssa kun lapsia voi määrätä mutta aikuista ihmistä ei voi määrätä niin että pitää opetella kompromisseihin. Lapsia on helppo ohjata ja ne ovat lojaaleja vaikka minkälaisille luonnevikaisille vanhemmille. Luonnevikaikainen pärjää lasten kanssa mutta ei aikuisen ihmisen kanssa normaalissa parisuhteessa. Ihmettelen näitä joilla on lapsi tai monta mutta ei ole aikuisen kanssa minkäänlaista suhdetta. Oma lapsi on tehty jonkun parisuhteen korvikkeeksi kun on luonnevikainen ettei tule kenenkään kanssa toimeen. Sitten hehkutetaan että kuinka ihanaa on lapsen kanssa elää kuinka se tuo iloa. 

Mistä se lapsi saa työssäkäymisen mallin jos vanhemmista kukaan ei käy töissä? 

No, olen yh ja teen kyllä töitä, mutta tuloni ovat epäsäännölliset ja sen verran pienet, että jonkin verran saan toimeentulotukea. Saan Kelasta elatustukea, en elatusmaksuja, mutta saisin sen elatustuen vaikka minulla olisi isommatkin tulot. Ja minulla on kaksi tutkintoa - toinen ammattikorkeasta, toinen yliopistosta. Ja mitä parisuhteisiin tulee, niin seurustelen kyllä, mutta en halua uusperhettä, joten en halua muuttaa yhteen. 

Niin joo ja lisään tähän, että eivät lapset tiedä, kuinka paljon saan työstäni tuloja, eivätkä he tiedä, että saamme toimeentulotukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei toi mikään huono aloitus ollut, eikä ap tarkota pelkkää läppäriä. Jos ei ole varaa niin miksi niitä mukuloita pitää hankkia? Omaksi iloksiko? Nuorilla suuri osa avioeroista tulee takuuvarmasti talousvaikeuksien vuoksi. Usein vielä samaa jengiä jotka ostaa klarnalla itselleen monogrammiveskoja, eli näitä sivistymättömiä lähiöjuntteja.

On minusta huomattavasti parempi syy hankkia lapset omaksi iloksi kuin siksi, että voisi lasten varjolla shoppailla enemmän.

Nämä lapselliset eivät näytä olevan yhtään sen iloisempia kuin lapsettomatkaan vaan päinvastoin kun murhetta on paljon enemmän niistä huolehtimisista. Tuottaako se iloa jos joutuu koko ajan venyttämään centtiä ja laskemaan riittääkö budjetti. Lapset kärsivät ja aistivat talouden heikon tilanteen sillä tiedän omasta lapsuudestani eikä meillä iloa juurikaan ollut kun koko ajan oli pulaa rahasta. 

Nykyään on meillä on kaikkein suurin ilo kun ei tarvitse rahaa laskea budjettia kaupassa käynnillä vaan voi ostaa ihan kaiken tarpeellisen laskematta paljonko summa tekee ja riittääkö rahat. En tarvitse lapsia ja ainaista köyhyysloukkua mitä koin omassa lapsuudessani. Mitään iloa ei sellaisesta ole. 

En ainakaan itse joudu venyttämään koko ajan centtiä, vaikka toimeentulotuella elänkin. Ja kyllä itse saan enemmän iloa elämääni lasten kanssa elämisestä kuin siitä ajatuksesta, että voin ostaa mitä huvittaa. En ole oikein koskaan innostunut shoppailusta, joten se ei tuo minulle iloa. Sen sijaan yhteinen arki ja yhteinen tekeminen lasten kanssa on tuonut elämääni paljon ihanaa sisältöä. En itse ole huolissani rahasta enkä koe lapsista huolehtimista kuormittavaksi.

Ja kun veronmaksajat alkavat vähenemään niin on vastuutonta tehdä lapsia veronmaksajien elätettäviksi ja elää itse yhteiskunnan pummina. Saat elatusmaksut, yh lisät kaikkiin tukiin ja yhteiskunta maksaa ihan kaiken ja jos kävisit töissä niin saisit paljon vähemmän jos ei ole mitään koulutusta tai matala palkka-alan koulutus. 

Lapset saavat sinusta saman mallin niin ettei töissä kannata käydä vaan alkaa koko aikaiseksi pummiksi niin sillä saa ihan saman ilman raatamista ja tehtailemalla lapsia omaksi ilokseen eikä aikuisen kanssa tarvitse suhdetta kun on lapset. Ei tarvitse opetella kompromisseja lasten kanssa kun lapsia voi määrätä mutta aikuista ihmistä ei voi määrätä niin että pitää opetella kompromisseihin. Lapsia on helppo ohjata ja ne ovat lojaaleja vaikka minkälaisille luonnevikaisille vanhemmille. Luonnevikaikainen pärjää lasten kanssa mutta ei aikuisen ihmisen kanssa normaalissa parisuhteessa. Ihmettelen näitä joilla on lapsi tai monta mutta ei ole aikuisen kanssa minkäänlaista suhdetta. Oma lapsi on tehty jonkun parisuhteen korvikkeeksi kun on luonnevikainen ettei tule kenenkään kanssa toimeen. Sitten hehkutetaan että kuinka ihanaa on lapsen kanssa elää kuinka se tuo iloa. 

Mistä se lapsi saa työssäkäymisen mallin jos vanhemmista kukaan ei käy töissä? 

No, olen yh ja teen kyllä töitä, mutta tuloni ovat epäsäännölliset ja sen verran pienet, että jonkin verran saan toimeentulotukea. Saan Kelasta elatustukea, en elatusmaksuja, mutta saisin sen elatustuen vaikka minulla olisi isommatkin tulot. Ja minulla on kaksi tutkintoa - toinen ammattikorkeasta, toinen yliopistosta. Ja mitä parisuhteisiin tulee, niin seurustelen kyllä, mutta en halua uusperhettä, joten en halua muuttaa yhteen. 

Yhteen muuttaessa menettää tuet kun puolison tulot lasketaan yhteen ja puolisolle tulee elstusvelvollisuus. Tukien takia ei kannata asua yhdessä. Miksi et saa elatusmaksuja vaan onko vuoro viikko systeemi jolloin kumpikaan ei maksa elatusmaksuja. Jos se seurustelu suhteen mieskin on elatusvelvollinen ja köyhä niin tuskin sellaisen kanssa kukaan haluaa yhteen muuttaa. Just näitä liikaa korkeasti koulutetuille ei ole töitä niin voisitko  opiskella jonkun matalapalkka-alan ammatin sillä kun aikuisopiskelin Tredussa niin siellä oli sellaisia korkeasti koulutettuja joilla ei ollut päivääkään työhistoriaa muuta kuin istumista koulun penkillä koko ikänsä. Kaikki ne osasi ihan kaiken heti mutta ei ollut muutakaan tekemistä kuin tulla ylhäältä alaspäin kun kukaan ei sellaisia vetelyksiä jotka eivät heränneet kellonaikoihin tai muuten erikoisia hihhuleita, ihme hiihtäjiä ottanut töihin.