Tulen olemaan aina yksin..
Joskus ahdistaa, niinkuin nytkin. Olen 30 vuotias lapseton sinkku. Ystäviä ei juurikaan, ja niitäkin vähäisiä näen tosi harvoin.. jo ennen koronaa.
Oon yrittäny tutustua mm tinderin kautta miehiin. Mutta harva sytyttää ja jos onkin jostain kiinnostunut, se toinen ei yhtälailla tai haluaa vain hauskaa pitää. Taas mulle kävi niin, olin vallan hullaantunut miehestä. Tapailtiin kaksi kuukautta ja sitten kun alan kyseleen fiiliksiä meidän jutusta, hän perääntyy.. ei sit vissiin halunnu mitään vakavaa. Taas vaan ahdistaa että olin kiltti ja hyväuskonen, menin ihastuun. Taas olen niiin yksin, ei ketään kelle puhua.
Kommentit (17)
Olisi hyvä, kun sinulla olisi muutamia hyviä ystäviä, sellaisia jotka ajattelisivat sinun parastasi. Heidän kanssaan olisi turvallista viettää aikaa ja pohtia asioita. Sellaisesta tilanteesta käsin sinun olisi levollisempaa etsiä kumppania. Olet vielä nuori ja hyvin todennäköisesti tapaat kyllä ihmisen, jonka kanssa parisuhde onnistuu.
Käy tutkituttamassa hedelmällisyys, jos haluat lapsia.
Että mua risoo nää säälinkerjäyspostaukset
Olen samassa tilanteessa, mutta 25 vuotta sinua vanhempi. Arvaapa, risooko.
Sama täällä. Välillä tosiaan harmittaa kun ei ole ketään jolle puhua ja jonka kanssa tehdä asioita.
Mutta kaikkeen tottuu, ja oikeastaan nykyään jopa pidän yksinolosta. Ei tarvitse murehtia että tulisi petetyksi tai kusetetuksi.
Miten te yksinäiset ette löydä toisianne?
Sama neuvo kuin miehillekin, aloita ystävien ja sosiaalisen elämän hankkimisesta. Kun voit hyvin ja on ihmissuhteita, olet myös rennompi ja kumppanina kiinnostavampi. Plus että tutustut ihmisiin irl jos Tinderissä ei nappaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten te yksinäiset ette löydä toisianne?
Miks luulet että me ollaan yksinäisiä?
Ykksinäiseksi voi kokea olonsa monella tapaa. Jopa parisuhteessa ihminen voi kokea olevansa yksinäiinen.
Vierailija kirjoitti:
Miten te yksinäiset ette löydä toisianne?
Löytäminen ei ole ongelma, yhteensopimattomuutta ei ratkota helpolla, jollei molemmilla ole tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Ykksinäiseksi voi kokea olonsa monella tapaa. Jopa parisuhteessa ihminen voi kokea olevansa yksinäiinen.
Se voi ollla yksi jos ottta elämän tavallaan liian vakavasti. Ja rankaiseee esim kokoaika itseäään kaikesta. ETttä kaikki on omaaa syytä ja ei ole mihinkäään ja kaikkki päättyy nyt eikä joskuus. Kaikkihan päättyyy elämä loppuu eikä mitään saa mukaaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykksinäiseksi voi kokea olonsa monella tapaa. Jopa parisuhteessa ihminen voi kokea olevansa yksinäiinen.
Se voi ollla yksi jos ottta elämän tavallaan liian vakavasti. Ja rankaiseee esim kokoaika itseäään kaikesta. ETttä kaikki on omaaa syytä ja ei ole mihinkäään ja kaikkki päättyy nyt eikä joskuus. Kaikkihan päättyyy elämä loppuu eikä mitään saa mukaaansa.
Mutta ne pienet hetket ja nautinnnot elämässä on sitä elämän suolaaa.
Mulla oli ystävä, joka oli yksinäinen. Minä lievitin hänen yksinäisyyttään. Sitten hän kuitenkin päätti ottaa kiusaajien puolen, eikä me enää olla tekemisissä.
Nyt hän on taas yksinäinen. En ymmärrä hänen valintojaan.
Minua ei säälitä yksinäiset. Itse valitsevat perseillä ihmissuhteensa.
Itselläni sama, tosin olen mies. Joskus nuorempana oli joitakin mahdollisuuksia, jotka itse onnistuin pilaamaan. Loppuelämän yksinäisyys edessä.