Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten tässä tilanteessa toimisi hyvä ihminen?
09.04.2021 |
Tiedän saavani paljon kuraa niskaan tästä kirjoituksestani, mutta rohkenenpa sen kuitenkin kirjoittaa. Toivoisin, että karuimmat kommentit maltettaisiin jättää pois. Sen sijaan asiallisia, fiksuja kommentteja toivoisin.
Eli, olen 45-vuotias nainen ja olen ollut yhdessä mieheni kanssa yli 20 vuotta. Suhteemme on ollut erittäin hyvä ja rakastan miestäni erittäin paljon.
Mieheni sairastui masennukseen 2 vuotta sitten ja tilanne on ollut sairauden suhteen siitä lähtien hankala, ajoittain hyvinkin hankala. Mieheni on tällä hetkellä työkyvytön ja aika pitkälti muutenkin toimintakyvytön. Mieliala on suurimman osan ajasta erittäin näköalaton ja tarmoa ei ole mihinkään. Kuten vakavaan masennukseen kuuluu, mieheni on hyvin itseensä käpertynyt eikä energiaa toiseen ihmiseen ja parisuhteeseen panostamiseen ole. Tämä on käytännössä tappanut meidän parisuhteemme miehenä ja naisena täysin. Koska mieheni juuri ja juuri pystyy hoitamaan syömisensä eikä energiaa muuhun ole, on sanomattakin selvää, että hänellä ei ole voimavaroja antaa minulle minkäänlaista positiivista palautetta naisena sen paremmin sanoin kuin teoinkaan. Seksiä meillä on ollut edellisen kerran tammikuussa 2020.
Muutama kuukausi sitten mieheni otti itse puheeksi sen, että hän kokee olevansa miehenä epäonnistunut ja haluaisi antaa minulle luvan etsiä tässä tilanteessa toinen mies, joka voisi tarjota minulle niitä asioita, joita minä mielestäni ansaitsen. Erosta ei siis puhuttu, vaan siitä, että voisin etsiä miehen, jonka kanssa voisin treffailla ja harrastaa seksiä.
Rehellisesti sanoen olen alkanut itse harkitsemaan ehdotusta vakavasti, koska koen, että kuolen pystyyn, jos en saa KOSKAAN enkä MINKÄÄNLAISTA palautetta mieheltäni siitä, että olen kaunis, naisellinen, kiinnostava ja haluttava. Tiedän tarkalleen, että tämä on puhtaasti sairauden aiheuttama tilanne eikä sinänsä mieheni vika. Toisaalta tiedän, että tämänkaltainen tilanne voi jatkua pitkäänkin enkä minä loppuelämääni yksinkertaisesti halua elää ilman mieheltä saatua huomiota.
Koska oletan, että tämänkaltaisessa tilanteessa olevia ihmisiä on paljon muitakin, kaipaisin nyt neuvoja, kuinka asiassa tulisi toimia? Sen tiedän, että mieheni on tätä esittänyt vilpittömästi (eikä esim. aiemminkaan ole ollut mitenkään mustasukkainen/omistushaluinen) ja itse haluaisi tätä. Minä tiedän myös etten voi tällä tavalla enää jatkaa. Mutta silti mietityttää!!
Millaisia ajatuksia teissä tämä herättää ja miten teidän mielestä minun tulisi toimia? Kiitos paljon asiallisista vastauksista!!
Kommentit (44)
Vaikka miehesi asiaa ehdottikin, voi sivusuhteesi toteutuessaan ajaa hänet syvempään masennukseen ja sattua aidosti sydämeen. Se alleviivaisi hänen ”riittämättömyyttään”. Voi myös olla, että jos masennus ikinä korjaantuu, niin luotto on mennyt.
Oma on elämäsi, mutta itse en lähtisi kikkailemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ihminen varmaan hoitelisi itsensä käsitöillä, hoitaisi miestänsä maailman tappiin asti ja olisi hiljaa.
Itse en ole hyvä ihminen, joten eroaisin miehestä. Joko asumuserona tai ihan kokonaan. Ystävänä voisin pysyä tukemassa. Mutta jos edes harkitsisin seksisuhdetta jonkun muun kanssa, niin ymmärtäisin nykyisen suhteeni olevan jo kuollut. Jos mies joskus saa itsensä terveeksi, niin sitten voisin harkita asiaa uudelleen.
Jos mies sairastuisi jollain muulla tavalla, niin asia olisi toinen, silloin pysyisin rinnalla. Valitettavasti olen yksi niistä pahoista ihmisistä, joiden mielestä masennus on ainakin osittain itseaiheutettua.
Niin olet. Miten joku kehtaa sanoa että masennus on oma vika? Et tiedä masennuksesta yhtään mitään joten eikö olisi parempi olla vain hiljaa. Keskity niihin asioihin joista tiedät jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. Sairastan itse masennusta (olen nainen, jos se nyt mihinkään liittyy) ja ymmärrän miehesi ehdotuksen. Minä myös antaisin puolisoni käydä vieraissa, mutta tuo ei mene :o
Seksiä meillä on, mutta suostun siihen vain siksi, että se nyt kuuluu parisuhteeseen. Joskus sanon ei, ja se on ok. Asiasta on puhuttu. Minua ei haluta, mutten halua miehen elävän puutteessa. Tätä on jatkunut nyt koko sairastamiseni ajan eli lähes 1,5 vuotta. Minulle alkaa suoritusseksi riittää. Luulen, että oloni paranisi, kun ei tarvitsisi myötäillä.
Vastatakseni kysymykseen: Hyvä ihminen tukee rakastaan. Kukaan toinen ei voi kertoa, mitä tuossa tilanteessa olisi parasta. Jos seksi vieraan kanssa on pelkkää seksiä, niin onko se nyt niin paha? Jos sen tekee avoimesti eikä salaillen.
Saanko kysyä, esitätkö kuitenkin haluavasi? Meillä nimittäin samanlainen kuvio, mutta minä en osaa esittää ja mies taas ei halua lainkaan, jos näkee etten ole täysillä mukana.
En esitä. Olemme puhuneet aiheesta ja minä olen kertonut rehellisesti, että s ek si on minulle kuin kotityö. Mies ei tietenkään ole tästä iloinen, mutta ainakin ollaan suoria.
37
Alue: Aihe vapaa
Jos olette naimisissa, olette lupautuneet rakastamaan toisianne myötä- ja vastoinkäymisissä. Nyt olisi se paikka näyttää rakkaus vastoinkäymisissä.
Ei ole niin itsestäänselvää, että ikäisesi nainen saisi miesseuraa kovin helposti, kun vähän nuoremmatkaan sinkkunaiset eivät löydä seuraa. Toki voit keskustella miehen kanssa avoimesti asiasta. Itse olen ihan näpsäkän näköinen sinua nuorempi sinkkunainen ja viimeksi olen harrastanut seksiä vuonna 2013.