Miten tässä tilanteessa toimisi hyvä ihminen?
Tiedän saavani paljon kuraa niskaan tästä kirjoituksestani, mutta rohkenenpa sen kuitenkin kirjoittaa. Toivoisin, että karuimmat kommentit maltettaisiin jättää pois. Sen sijaan asiallisia, fiksuja kommentteja toivoisin.
Eli, olen 45-vuotias nainen ja olen ollut yhdessä mieheni kanssa yli 20 vuotta. Suhteemme on ollut erittäin hyvä ja rakastan miestäni erittäin paljon.
Mieheni sairastui masennukseen 2 vuotta sitten ja tilanne on ollut sairauden suhteen siitä lähtien hankala, ajoittain hyvinkin hankala. Mieheni on tällä hetkellä työkyvytön ja aika pitkälti muutenkin toimintakyvytön. Mieliala on suurimman osan ajasta erittäin näköalaton ja tarmoa ei ole mihinkään. Kuten vakavaan masennukseen kuuluu, mieheni on hyvin itseensä käpertynyt eikä energiaa toiseen ihmiseen ja parisuhteeseen panostamiseen ole. Tämä on käytännössä tappanut meidän parisuhteemme miehenä ja naisena täysin. Koska mieheni juuri ja juuri pystyy hoitamaan syömisensä eikä energiaa muuhun ole, on sanomattakin selvää, että hänellä ei ole voimavaroja antaa minulle minkäänlaista positiivista palautetta naisena sen paremmin sanoin kuin teoinkaan. Seksiä meillä on ollut edellisen kerran tammikuussa 2020.
Muutama kuukausi sitten mieheni otti itse puheeksi sen, että hän kokee olevansa miehenä epäonnistunut ja haluaisi antaa minulle luvan etsiä tässä tilanteessa toinen mies, joka voisi tarjota minulle niitä asioita, joita minä mielestäni ansaitsen. Erosta ei siis puhuttu, vaan siitä, että voisin etsiä miehen, jonka kanssa voisin treffailla ja harrastaa seksiä.
Rehellisesti sanoen olen alkanut itse harkitsemaan ehdotusta vakavasti, koska koen, että kuolen pystyyn, jos en saa KOSKAAN enkä MINKÄÄNLAISTA palautetta mieheltäni siitä, että olen kaunis, naisellinen, kiinnostava ja haluttava. Tiedän tarkalleen, että tämä on puhtaasti sairauden aiheuttama tilanne eikä sinänsä mieheni vika. Toisaalta tiedän, että tämänkaltainen tilanne voi jatkua pitkäänkin enkä minä loppuelämääni yksinkertaisesti halua elää ilman mieheltä saatua huomiota.
Koska oletan, että tämänkaltaisessa tilanteessa olevia ihmisiä on paljon muitakin, kaipaisin nyt neuvoja, kuinka asiassa tulisi toimia? Sen tiedän, että mieheni on tätä esittänyt vilpittömästi (eikä esim. aiemminkaan ole ollut mitenkään mustasukkainen/omistushaluinen) ja itse haluaisi tätä. Minä tiedän myös etten voi tällä tavalla enää jatkaa. Mutta silti mietityttää!!
Millaisia ajatuksia teissä tämä herättää ja miten teidän mielestä minun tulisi toimia? Kiitos paljon asiallisista vastauksista!!
Kommentit (44)
Masentunut yleensä rypee synkissä ajatuksissa ja itsesäälissä joten hän saattaa oikein toivoa että asiat menevät vielä entistäkin huonommiksi. En siis lähtisi enää lisäämään miehesi taakkaa vaikka kuinka tekisi mieli. Uskon miehesi arvostavan sitä kun hän toivottavasti joskus on taas paremmassa kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoin, koska itse olen ollut hieman vastaavassa tilanteessa. Mieheni oli parantumattomasti sairas ja sairasti useamman vuoden. Hän antoi minulle vastaavan luvan, mutta minulle ei käynyt mielessäkään sitä toteuttaa. Tuollainen tilanne, jossa ihminen ei ole kuolemassa, mutta toisaalta tilanne voi jatkua hamaan tulevaisuuteen, on toisenlainen tilanne. Mutta en kyllä osaa/uskalla neuvoa :(
Muttakun ap on kuolemassa pystyyn ellei saa kehuja ja seksiä.
Miten on mahdollista, ettet edes ymmärrä. mitä ap kirjoitti ja mitä henkilö, jonka kirjoitusta kommentoit?
Huutelet aivan asiattomia.
Ukko kuntoon ja elämä jatkuu.
Toinen mies ei ole oikea ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vmp mikä tarina taas. 0/5
Ei mitenkään epäuskottava tarina. Itse olen ollut täsmälleen samassa tilanteessa kuin aloittaja, lukuun ottamatta sitä, että olisin saanut mieheltäni kannustusta käydä vieraissa.
Seksin puutteen vielä kestää, pahimmat ongelmat voi hoitaa omin pikku kätösin. Ongelmaksi ei välttämättä muodostu edes uupuminen toisen hoidossa ja tukemisessa. Itselleni ongelmaksi muodostui läheisyyden puute ja yksinäisyys. Mieheni muuttui masennuksen myötä äärimmäisen rakastavasta ja hellästä ihmisestä täysin välinpitämättömäksi. Olin koko avioliittomme ajan saanut huomiota, hellyyttä ja läheisyyttä yllin kyllin. Äkkiä minuun ei koskettu, en saanut halauksia, asiani eivät kiinnostaneet, minulla ei ollut juttukaveria ja koin jääneeni täysin yksin. Muistan kuinka seisoin koiraa lenkittäessäni metsässä itkua pidätellen ja ajattelin, että en halua mennä kotiin.
Oman kokemukseni kautta, en usko, että toinen mies parantaa tilannetta. Tuollaisessa tilanteessa kaipaus kohdistuu kuitenkin omaan puolisoon. Hän on se henkilö, jolta kaipaa huomiota ja hellyyttä.
Hyvä ihminen varmaan hoitelisi itsensä käsitöillä, hoitaisi miestänsä maailman tappiin asti ja olisi hiljaa.
Itse en ole hyvä ihminen, joten eroaisin miehestä. Joko asumuserona tai ihan kokonaan. Ystävänä voisin pysyä tukemassa. Mutta jos edes harkitsisin seksisuhdetta jonkun muun kanssa, niin ymmärtäisin nykyisen suhteeni olevan jo kuollut. Jos mies joskus saa itsensä terveeksi, niin sitten voisin harkita asiaa uudelleen.
Jos mies sairastuisi jollain muulla tavalla, niin asia olisi toinen, silloin pysyisin rinnalla. Valitettavasti olen yksi niistä pahoista ihmisistä, joiden mielestä masennus on ainakin osittain itseaiheutettua.
Ap, Teillä on nyt menossa se kuuluisa vastamäki. En ymmärrä miksi tarttuisi tuohon korttiin sen takia, että ei kuule kehuja mieheltään. Onhan ap:lla kai oma käsi olemassa. Tässä tilanteessa mitataan se parisuhteen kestävyys ja todellinen rakkaus ja toisen tukeminen tilanteessa kuin tilanteessa. Itse ehdottaisin ap:lle yksilöterapiaa, ehkä myös pariterapiaa. Tuollaiset ulkopuoliset seksikuviot tappavat parisuhteen varmasti. Jos haluat niin tapahtuvan, niin kehoittaisin päättämään ensin nykyisen parisuhteen, jos todella se on sen arvoista.
Mies on huonossa jamassa. Rakkauteen kuuluu toisen tukeminen, kumminkin päin. Kumpikin antaa lämpöä. Kumpikin tsemppaa toisiaan. Kumpikin puhuu toisilleen nätisti, kumpikin saa kummankin olon tuntumaan halutulta ja rakastetulta. Ei lytätä toisiaan.
Uskoisin että jos on oikeasta rakkaudesta kyse, silloin toisen huono tila/hätätila tms menee edelle omien tarpeiden välitöntä tyydyttämistä, se että toinen saadaan kuntoon, on osa sinun sydäntä, siinä eletään mukana mutta keltään ei voi vaatia enempää kuin jaksaa, vaikeita juttuja. Erilaisia aikoja. Kriisit jos ylitetään, mikä teitä enää kaataa. Silloin tulee näitä harvinaisia ilmoituksia, että 50 vuoden liiton jälkeen kuolivat yllättäin lähes samaan aikaan. Ei kestetty olla erossa.
( Osoita tukea miehelle, hae ratkaisua miten mies saadaan kuntoon, ammattiavun kanssa. Ketjussa joku sanoi ketamiinikuurista, en osaa arvioida, mutta kannattaa kokeilla keinot läpi, ja haluta enemmän miehen ja teidän parasta. ❤️ )
Jos aloitus on totta, toivotaan että kaikki menee ok!
Vaikka miehesi antaisikin luvan suhteen ulkopuoliseen seksiin, niin kannattaa pidättäytyä siitä, ellet ole valmis hylkäämään parisuhdettasi kokonaan. Masennus on "hengenvaarallinen" sairaus ja nyt mitataan sitä kuinka hyvä puoliso olet " huonoina päivinä". Pitkässä parisuhteessa eläneenä olen läpikäynyt hyviä ja huonoja jaksoja, joista osa on kestänyt vuosia. Tänään parisuhteeni on parempi kuin ensimmäisen 10 vuoden aikana juuri tästä syystä, vaikka seksiä oli silloin lähes päivittäin. Parisuhde ei ole narsisteja vasten. Joku päivä voi tiilanne toisinpäin niin, että sinä et kykene seksiin jonkin syyn takia. Jos haluat vahvan parisuhteen ja luotettavan Elämänkumppanin, niin harrasta itsetyydytystä, niin kauan kuin miehesi ei kykene sinua seksuaalisesti tyydyttämään. Kasva myös ihmisenä. Itseluottamus naisena ei pitäisi olla riippuvainen miehen kommenteista ja rakastelun määrästä. Opiskele ja opi tuntemaan itsesi ja arvosi!
Itse keskittyisin siihen, miten miehen masennus parannetaan, enkä omiin tarpeisiini.
Onko miehesi testosteronitasot mitattu? Se on ensimmäinen asia, joka tuossa tilanteessa kannattaa tehdä. Testosteronivaje vaikuttaa juuri noin.
Kaksi vuotta 20 vuoden suhteen ajasta on kyllä todella lyhyt aika. Siis ihan todella, todella lyhyt. Eri asia jos oltaisiin teinejä, jotka ei usein muutenkaan ole paria vuotta kauempaa yhdessä. Pitkään suhteeseen kuuluu sekä myötä- että vastamäkiä. Tämä on nyt vastamäki, ja se on teidän yhteinen vastamäki, ei pelkästään miehen. Kaksi vuotta ilman huomiota, seksiä yms. kun kyseessä on kuitenkin syy, jolle mies ei voi mitään, ei ole paljon. Anteeksi kun sanon näin, mutta niin se vaan on. Eri asia jos seksittömyys johtuisi tahallisuudesta tai jostain muusta, mutta nyt se johtuu sairaudesta. Miehesi kuitenkin yhä rakastaa sinua masennuksestaan huolimatta, ei hän muuten olisi ehdottanut tuota mitä ehdotti.
Tärkeintä tosiaan, kuten joku sanoikin, että kai miehesi on masennuksensa takia hoidossa? Olisi ehkä hyvä, että hän mainitsisi terapiassa/hoidossa, jossa toivottavasti ja oletettavasti käy, tästä asiasta. Vakava masennus vaikuttaa aina toiseenkin, jos suhteessa elää, ja se pitäisi hoidossa huomioida. Ei voi hoitaa vain yksilöä silloin. Hänen pitää ottaa asia puheeksi hoitokontaktinsa kanssa; jos mahdollista niin menette sinne molemmat ja kerrotte miten tilanne on vaikuttanut parisuhteeseenne. Luulisin että siitä olisi paras lähteä, saada asiaan ammattilaisen ulkopuolinen näkökulma, ennen kuin alkaa miettiä seksijuttuja muiden kanssa (mistä sellaisia seksijuttuja edes kovin helposti saa? en minä ainakaan löytäisi vaikka mulle annettais lupa).
Vierailija kirjoitti:
Mies ketamiinihoitoon. Kyllä se, vaikka maksaisi 6000€ on sen arvoista kuitenkin ja kortin olisi voinut käyttää jo 2 vuotta sitten.
Ei vaikeasta depressiosta nousta SSRI:n ja terapian avulla, ketamiinit nokkaan / suoneen ja uusi alku
Tai sitten 🍄🍄🍄✨
https://www.medicalnewstoday.com/articles/magic-mushroom-therapy-found-…
Kuten joku jo sanoikin, nuo puheet ovat osa sairautta. Jos tuon teet, miehesi olo pahenee. Hyvin mahdollisesti rakastut toiseen mieheen ja liittosi on ohi.
On toki ymmärrettävää, että sinulla on tarpeesi. Kuulostaa kuitenkin lapselliselta märistä siitä, että sinulle pitäisi kertoa kuinka ihana nainen olet. Tuossa iässä itsetunnon ei pitäisi olla enää muiden jatkuvasta palautteesta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ihminen varmaan hoitelisi itsensä käsitöillä, hoitaisi miestänsä maailman tappiin asti ja olisi hiljaa.
Itse en ole hyvä ihminen, joten eroaisin miehestä. Joko asumuserona tai ihan kokonaan. Ystävänä voisin pysyä tukemassa. Mutta jos edes harkitsisin seksisuhdetta jonkun muun kanssa, niin ymmärtäisin nykyisen suhteeni olevan jo kuollut. Jos mies joskus saa itsensä terveeksi, niin sitten voisin harkita asiaa uudelleen.
Jos mies sairastuisi jollain muulla tavalla, niin asia olisi toinen, silloin pysyisin rinnalla. Valitettavasti olen yksi niistä pahoista ihmisistä, joiden mielestä masennus on ainakin osittain itseaiheutettua.
Et ole ainut ihminen maailmassa, joka on jossain asiassa erehtynyt pahasti. Masennus ei todellakaan ole itseaiheutettua. En usko, että masentunut ihminen toivuttuaan rupeaisi suhteeseen uudelleen ihmisen kanssa, joka hylkäsi hänet sairauden vuoksi.
Hyvä ihminen ei asettaisi etusijalle pelkästään omia mielihalujaan ("haluan pitää nykyisen parisuhteen koska olen kiintynyt mieheeni, mutta en halua olla ilman miehen ihailua, kehuja ja himoa! Pitää siis saada sekä nykyinen mies että panokaveri") vaan miettisi sitä rakasta puolisoaan. Eli joko pysyisi uskollisena tälle tai sitten eroaisi, jos ei kykene kestämään ilman palvontaa ja seksiä sen aikaa, kun mies pääsee parempaan tilanteeseen mielenterveytensä kanssa. Hyvä ihminen ymmärtäisi myös, että jos hän tekee miehestä aisankannattajan ja laittaa tämän tilanteeseen, jossa mies tietää naisensa käyvän vieraissa koska itse ei kykene sillä hetkellä naista huomioimaan seksuaalisesti, niin tämä vain entisestään syventää miehen pahaa oloa ja masennusta. Miten paska olo tästä tulee miehelle, joka ajattelee että olen täysi luuseri enkä kelpaa enää mihinkään, en riitä edes omalle naiselleni. Voin hyvin kuvitella että miehen masennus tai itseinho lähtee suorastaan laukalle tuon jälkeen.
Että joko pysy miehesi vierellä tai sitten eroa, mutta älä tee hänestä mitään surkeaa raukkaa jonka eukko käy luvalla vieraissa. Se vie mieheltä viimeisenkin itsekunnioituksen.
Hmm.. Sairastan itse masennusta (olen nainen, jos se nyt mihinkään liittyy) ja ymmärrän miehesi ehdotuksen. Minä myös antaisin puolisoni käydä vieraissa, mutta tuo ei mene :o
Seksiä meillä on, mutta suostun siihen vain siksi, että se nyt kuuluu parisuhteeseen. Joskus sanon ei, ja se on ok. Asiasta on puhuttu. Minua ei haluta, mutten halua miehen elävän puutteessa. Tätä on jatkunut nyt koko sairastamiseni ajan eli lähes 1,5 vuotta. Minulle alkaa suoritusseksi riittää. Luulen, että oloni paranisi, kun ei tarvitsisi myötäillä.
Vastatakseni kysymykseen: Hyvä ihminen tukee rakastaan. Kukaan toinen ei voi kertoa, mitä tuossa tilanteessa olisi parasta. Jos seksi vieraan kanssa on pelkkää seksiä, niin onko se nyt niin paha? Jos sen tekee avoimesti eikä salaillen.
Vierailija kirjoitti:
Hmm.. Sairastan itse masennusta (olen nainen, jos se nyt mihinkään liittyy) ja ymmärrän miehesi ehdotuksen. Minä myös antaisin puolisoni käydä vieraissa, mutta tuo ei mene :o
Seksiä meillä on, mutta suostun siihen vain siksi, että se nyt kuuluu parisuhteeseen. Joskus sanon ei, ja se on ok. Asiasta on puhuttu. Minua ei haluta, mutten halua miehen elävän puutteessa. Tätä on jatkunut nyt koko sairastamiseni ajan eli lähes 1,5 vuotta. Minulle alkaa suoritusseksi riittää. Luulen, että oloni paranisi, kun ei tarvitsisi myötäillä.
Vastatakseni kysymykseen: Hyvä ihminen tukee rakastaan. Kukaan toinen ei voi kertoa, mitä tuossa tilanteessa olisi parasta. Jos seksi vieraan kanssa on pelkkää seksiä, niin onko se nyt niin paha? Jos sen tekee avoimesti eikä salaillen.
Saanko kysyä, esitätkö kuitenkin haluavasi? Meillä nimittäin samanlainen kuvio, mutta minä en osaa esittää ja mies taas ei halua lainkaan, jos näkee etten ole täysillä mukana.
Tilanteenne on haasteellinen, mutta en usko, että se paranee sillä, että siihen otetaan lisää haasteita. Miehesi ehdotus on ehkä osa sairautta, hän ei halua, että vuoksensa kärsit. Entä kun löydät miehen, jolta saat huomiota ja kaikkea mitä olet jäänyt paitsi? Alatko kukoistaa ja säteillä onnea? Miehesi näkee sen ja tuntee ehkä, että on täysin tarpeeton, kun pitkän suhteen jälken ei tarvitse kuin sanoa vaimolle, että mene vieraisiin, sehän menee ja on onnellinen. Ehkä itse kehität tunteita tähän tulevaan seksikumppaniisi? Naiset erityisesti yhdistävät seksin ja läheisyyden ja tunteet. Ja koska et alunperinkään sano tarvitsevasi ainoastaan seksiä vaan nimenomaan sitä ympärilläsi positiivisesti pörräävää ritaria, riski on iso.
Ymmärrän tavallaan että koet puutetta monella saralla ja ymmärrän myös että miehesi ei halua pidätellä sinua. Kuitenkin, uskallan väittää, ettei uuden miehen etsiminen tuohon ole se oikea ratkaisu. Jos olet valmis lähtemään, eroa ensin. Mutta riippumatta siitä, mitä muuten teet, lakkaa odottamasta pönkitystä itsetuntoosi ulkoapäin. Odotat hyväksyntää ja kehuja, huomiota siihen mitä olet ja teet, vaikka sinun pitäisi opetella ensin arvostamaan itseäsi.
Jos avoin suhde kerran on teille molemmille ok, niin antakaa palaa.
Ei siihen mitään hyvämammaverkoston hyväksyntää tarvita.
Kysyit miten hyvä ihminen toimii. Tietenkin tekemällä oikein, ja unohtamalla itsekkäät ajatukset. Inhimillistä mutta lapsellista janota miehiltä kehuja omalle naisellisuudelle. Se on hyvin pintaa kuitenkin vain, ja sydämessäsi sen tiedät.
Etsi itsellesi muita kiinnostuksen kohteita, sellaisia mitkä antaa sulle voimia jaksaa rakastaa miestäsi teoillasi ja tekemättä jättämisilläsi <3
Been there, helpotti neljässä vuodessa, ja nyt menee hyvin! Onneksi en lähtenyt vieraisiin.
N51