Vinkkejä kiroilun kitkemiseen

Meillä on myös 3 v 3 kk ikäinen poika, joka on jonkin verran kiroillut, ensimmäiset sanat taisivat tulla jo puolisen vuotta sitten.



Meillä auttoi kummasti tuo suun peseminen. Tähän saakka se on auttanut kun on uhattu, poika yleensä välittömästi katuu sanojaan ja pyytää ettei pestäisi. Ja sen jälkeen onkin jonkin aikaa ettei kirosanoja tule yhtään. Pieneltä se vaan tuppaa välillä unohtumaan ja kun uusi sana lipsahtaa, käydään taas keskustelu suun pesemisestä saippualla.



Suun pesemisuhkaan toi parhaiten puhtia se, kun tuttavaperheemme hieman vieraampi mies sanoi pojalle vakavalla naamalla että nyt mennään suun pesulle kun poika kerran livautti kirosanan heidän luonaan. Poika oli lähestulkoon itkuun purskahtamassa, eikä kyllä ole enää sen perheen luona kiroillut.



Minäkin olen sitä mieltä, että jos jotain uhkaa, pitää se myös toteuttaa. Tietenkin tietyn ajan sisällä. Jos heti uhkauksen jälkeen lapsi kiroilee, niin pesulle. Mutta jos uhkauksesta on jo kulunut aikaa ja lapsi on sen unohtanut, on keskustelu käytävä uudelleen.



Pippurikin on kuulemma ihan hyvä konsti. Tosin yhdellä tuttavallani oli 4-vuotias poika todennut pippurit suussa, että " äiti, tää on hyvää. Anna lisää!" .



Maria ja 3-v uhmis

Meillä ainakin toimi, paitsi että piti kyllä pestä joskus useamman kerran päivässä, poika oli jotain 3-4 v.

Kolmevuotialla olen joskus töissä kokeillut erityislastentarhanopettajan neuvoa viedä lapsi WC:hen ja rauhallisesti selittää, että moiset juttelut täytyy jutella pöntölle (koska ovat rumia sanoja) ja niitä saa vessassa huudella niin kauan aikaa kuin haluaa, mutta muualle eivät kuulu. Lapset kiroilevat provosoidakseen aikuisia ja saadakseen käytöksellään huomiota. Edellä mainitulla keinolla lapselta poistetaan käytöksen vahvistajat ja omasta kokemuksesta voin sanoa, että toimii.

Meillä myös kaks poikaa. 3,5v on kova kiroileen ja haistatteleen. Isompi veljensä on 8 eikä enään niin paljon kiroile kuin pienenpänä ehkä juuri tuon ikäsenä. Pienemmältä olen yrittänyt kans puhumalla ja kieltämällä ja istuttamalla pois kiroilua mutta kyseessä on muutenkin vilkas ja voimakastahtoinen nappula niin oikeen tuloksia ei ole vielä tullut. Toivottavasti järkiintyy pian ja lopettaa. Mutta sanat tulevat kyllä just oikeissa paikoissa ja varsinkin kun pitää näyttää isommille jotain.

nyt täyttää loppu vuodesta 5v ja alkaa unohtumaan noi rumat sanat onneksi. Meillä kokeiltiin saippualla pesua, sitä ettei huomattaisi ollenkaan mutta siitä seurasi vaan sanan hokeminen niin kauan että siihen oli pakko sanoa jo jotain :(

Sitten alettiin kylmästi " uhkailemaan" että jos hokee sitä sanaa niin se setä tulee pian meille, kamala uhkaus tiedän mutta sillä vähentyi kiroilu ja nyt on oikeastaan loppunut kokonaan.

Itse en tykkää yhtään kirosanoista, eikä niitä meillä kotona käytetä. Jostain lapsi silti niitä on kuullut ja oppinut.



Koska meillä ei aikuisetkaan saa kiroilla, niin ei muuten saa vajaa 3v. poikakaan. Jos hän sanoo ruman sanan, niin esitän uhkauksen: jos vielä yksi ruma sana tulee, niin äiti laittaa suuhun pippuria. Ja totta tosiaan, jos poika uhmaa ja toinen ruma sana tulee, niin poika saa suuhunsa mustapippurirouhetta. Ei niin kovin kiva kokemus. On tainnut 3 kertaa joutua pippuria saamaan.



Nyt kun pojalla on vähän enemmän ikää (ekat rumat sanat tuli noin puoli vuotta sitten) hän itsekin tietää, että niitä ei saa käyttää. Eilen lapsi alkoi hokea illalla nukkumaan mentäessä " saatana, saatana, saatana" ja kun kysyin, mitä ihmettä tekee niin totesi puhuvansa rumia. Totesin hänelle, että kun kerran itsekin tiedät tekeväsi väärin, niin sinun täytyy saada joku rangaistus. Sillä kertaa rangaistus oli se, etten laulanut hänelle iltalaulua. Kovin oli poika siitä surullinen ja totesi, että ei enää tästä eteen päin tuollaista tee. Mutta ymmärsi siis hyvin, mistä rangaistus seurasi.



Minusta vanhempien pitää olla johdonmukaisia. Jos kiroilu kerran sallitaan naureskellen, niin se pitää sallia seuraavallakin kerralla. Ja sitä seuraavalla. Ja jos siihen suhtaudutaan kielteisesti, niin sama menettely pitää olla jatkossakin. Ei voi välillä olla kuin ei huomaisikaan ja välillä uhkailla suun pesemisellä saippualla (ja vieläpä jättää uhkaus toteuttamatta, vaikka kiroilu jatkuu). Eli siis tärkeintä on päättää se oma linja ja toteuttaa sitä johdonmukaisesti.



Meillä ei kiroilua siis sallita. Ja poika on hyvin tarkka tästä itsekin, joskus kun totean " voi vitsit" poika on kärppänä kysymässä " mitä äiti sanoit, sanoitko ruman sanan?"