Mistä ostaa kissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläinsuojeluyhdistykseltä tai vastuulliselta kasvattajalta. Jos et rotukissaa halua, niin eläinsuojeluyhdistykseltä. Kaikki muu on vastuutonta kissojen kannalta tarkasteltuna.

Tästäkin on tullut kahden ääripään kamppailua ja bisnestä, kuten kaikesta muustakin nykyään.  Mikseivät tavalliset maatiaiskissat saa enää tavata toisiaan ulkona ja emokissa tehdä pentuetta kotona?  Kaupan eteisen seinälle lappu kissanpennuista, niin jo saisi mummotkin edullisesti tai jopa ilmaiseksi kissakaverin.  Mitä pahaa tässä oli?  Ei ne kotikissat heitteillä ole, ja saahan ne halutessaan viedä leikattavksi, jos ei halua omalle kissalleen pentuja.  Tämä on muuttunut ihan viime vuosina Suomessa tällaiseksi.

Se kissa kun saattaa tehdä ne pennut uloskin. Näistä vapaasti ulkoilevista kissapopulaatiot saavat alkunsa.

Nyt puhutaankin mummon kissasta, josta pidetään huolta.  Kun nähdään, että kohta on pentujen syntymän aika, kissaa ei enää päästetä vapaasti ulos.   Näin on tehty iät ajat, eikä tätä saisi kieltää joidenkin mätämunien vuoksi, jotka eivät osaa pitää lemmkkieläimiä.  Nyt tavalliset hyvin kissoja pitäneet ihmiset ovat hukassa, kun kissoja ei enää saa mistään joidenkin ääripäiden käytöksen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ostan koiran?

Anteeksi viestini kissaketjuun.

Ihan hyvä keskustelun avaaja tähän ketjuun, sillä kuinka moni olettaa saavansa koiran ilmaiseksi tai parilla kympillä verrattuna siihen, moniko on sitä mieltä, että kissa ei saisi maksaa käytännössä mitään. Miksi kissan arvo ei vieläkään ole niin monelle ihmiselle sama kuin koiran? Jos ei arvosta kissaa paria kymppiä enempää, on kissan kannalta parempi jättää hankkimatta. Ihminen, joka ei ole valmis maksamaan kissasta, tuskin on valmis panostamaan kissan elinoloihinkaan niin, että kissa voi elää turvallisen, onnellisen ja lajityypillisen 20-vuotisen elämän. Sekin nimittäin maksaa ja vaatii vielä rahan lisäksi aikaa ja vaivaa.

Typerä yleistys, mutta ah niin tyypillinen.

Käviskö lammas?

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani on sama tilanne. Heidän kissansa kuoli reilu vuosi sitten korkeassa 18 v. iässä, ja haluaisivat ottaa uuden kissan. Äitini päivittelee jatkuvasti, kuinka pentuja ei tahdo löytää mistään, ja sitten kun ilmoituksia näkee esim. Tori.fi:ssä, on maatiaispennun hinta 600-800 e. Äitini sanoi, että hän ei käsitä miten joku voi pyytää ei-rotukissasta tuollaista hintaa. Eläinsuojeluyhdistykset (ainakin heidän kotiseudullaan toimivat) taas asettavat usein vaatimukseksi kahden pennun ottamisen samalla kertaa, tai vaihtoehtoisesti sen, että kotona on jo kissakaveri. Lisäksi kissoilla on erilaisia terveysongelmia ja erityisruokavalioita, ja vanhempani ovat sanoneet, etteivät he haluaisi eläkeikäisinä maaseudulla asuvina ottaa kissaa, joka tarvitsee jatkuvasti eläinlääkäriä tai erityismuonaa jota ei myydä heidän asiointialueellaan. 

Tätä samaa kaksi kissaa kerralla asiaa olen ihmetellyt minäkin. En halua kahta kissaa, vaan vain yhden. Meillä on ollut lähes aina kissa ja kaksi kissaa on huomattavasti vaikeampi kuin se yksi. Myös se, että sieltä saa aika ongelmaisia tapauksia, on huono. Jos jo esittelytekstissä lukee, että on hyvin ihmisarka ja ikää on noin 6 vuotta tai vastaavaa, niin ei kiitos. Haluan ihmisiin tottuneen ystävän, joka ei joudu paniikkiin, jos meille tulee vaikka sisko kylään.

Viimeisimmän kissani sain ilmaiseksi 20 vuotta sitten samalta kylältä. Se oli ystävänä meillä 17,5 vuotta ja nyt olisi taas aikaa uudelle ystävälle, joka saisi hyvän kodin.

Korona sai aikaan tämänkin tilanteen, eli nyt ihan paskat koditkin ovat ottaneet eläimiä ja kun maailma taas vapautuu, niin viimeistään silloin nämä kissat jäävät hoidotta ja unohdetaan. Tiedän myls yhden paikan, jossa pennutetaan kissaemoa aivan liian usein ja syynä on vain raha. Helppo raha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani on sama tilanne. Heidän kissansa kuoli reilu vuosi sitten korkeassa 18 v. iässä, ja haluaisivat ottaa uuden kissan. Äitini päivittelee jatkuvasti, kuinka pentuja ei tahdo löytää mistään, ja sitten kun ilmoituksia näkee esim. Tori.fi:ssä, on maatiaispennun hinta 600-800 e. Äitini sanoi, että hän ei käsitä miten joku voi pyytää ei-rotukissasta tuollaista hintaa. Eläinsuojeluyhdistykset (ainakin heidän kotiseudullaan toimivat) taas asettavat usein vaatimukseksi kahden pennun ottamisen samalla kertaa, tai vaihtoehtoisesti sen, ekotona on jo kissakaveri. Lisäksi kissoilla on erilaisia terveysongelmia ja erityisruokavalioita, ja vanhempani ovat sanoneet, etteivät he haluaisi eläkeikäisinä maaseudulla asuvina ottaa kissaa, joka tarvitsee jatkuvasti eläinlääkäriä tai erityismuonaa jota ei myydä heidän asiointialueellaan. 

Kannattaako enää eläkeikäisenä ottaa pentua, josta pitäisi pystyä huolehtimaan kenties 20 vuotta eteenpäin? Vai onko valmiiksi mietitty, kuka voi ottaa kissan, jos vanhempasi ei enää pysty siitä huolehtimaan? En halua olla ilkeä, mutta aikuisia kodinetsijöitä on ihan liikaa.

Voi jumankekka... isäni eläköityi 62 vuotiaana ja on nyt 85 vuotias hyvin elävä seniori. Jos hän olisi ottanut eläköityessään kissan, niin se olisi ollut entinen jo muutama vuosi sitten, mutta isäni se vain porskuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläinsuojeluyhdistykseltä tai vastuulliselta kasvattajalta. Jos et rotukissaa halua, niin eläinsuojeluyhdistykseltä. Kaikki muu on vastuutonta kissojen kannalta tarkasteltuna.

Tästäkin on tullut kahden ääripään kamppailua ja bisnestä, kuten kaikesta muustakin nykyään.  Mikseivät tavalliset maatiaiskissat saa enää tavata toisiaan ulkona ja emokissa tehdä pentuetta kotona?  Kaupan eteisen seinälle lappu kissanpennuista, niin jo saisi mummotkin edullisesti tai jopa ilmaiseksi kissakaverin.  Mitä pahaa tässä oli?  Ei ne kotikissat heitteillä ole, ja saahan ne halutessaan viedä leikattavksi, jos ei halua omalle kissalleen pentuja.  Tämä on muuttunut ihan viime vuosina Suomessa tällaiseksi.

Se kissa kun saattaa tehdä ne pennut uloskin. Näistä vapaasti ulkoilevista kissapopulaatiot saavat alkunsa.

Nyt puhutaankin mummon kissasta, josta pidetään huolta.  Kun nähdään, että kohta on pentujen syntymän aika, kissaa ei enää päästetä vapaasti ulos.   Näin on tehty iät ajat, eikä tätä saisi kieltää joidenkin mätämunien vuoksi, jotka eivät osaa pitää lemmkkieläimiä.  Nyt tavalliset hyvin kissoja pitäneet ihmiset ovat hukassa, kun kissoja ei enää saa mistään joidenkin ääripäiden käytöksen vuoksi.

Ihan samasta syystä ei ole hyväksyttävää antaa kissojen juosta vapaana kuin koirienkaan. Jos omassa pihassa pysyvät tai valvonnan alla, niin siitä vaan, mutta ei toisten pihoille, autoteille tai petojen armoille.

Vierailija kirjoitti:

Eiks niitä anneta ilmaiseksikin?

Ei nykyään, maailma on muuttunut.

Pentujen omakustannushinta on helposti yli 200 euroa jos huolehtii sekä emon että pentujen terveystarkastukset, madotukset ja rokotukset ja ruokkii laadukkaalla ruoalla. Siksipä siis hyviä maatiaispentujakaan ei saa halvemmalla. Hyvät pennut menevät puskaradion kautta tutun tutuille. Koita siis kysellä tutuilta tai paikallisesta facebook-ryhmästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani on sama tilanne. Heidän kissansa kuoli reilu vuosi sitten korkeassa 18 v. iässä, ja haluaisivat ottaa uuden kissan. Äitini päivittelee jatkuvasti, kuinka pentuja ei tahdo löytää mistään, ja sitten kun ilmoituksia näkee esim. Tori.fi:ssä, on maatiaispennun hinta 600-800 e. Äitini sanoi, että hän ei käsitä miten joku voi pyytää ei-rotukissasta tuollaista hintaa. Eläinsuojeluyhdistykset (ainakin heidän kotiseudullaan toimivat) taas asettavat usein vaatimukseksi kahden pennun ottamisen samalla kertaa, tai vaihtoehtoisesti sen, ekotona on jo kissakaveri. Lisäksi kissoilla on erilaisia terveysongelmia ja erityisruokavalioita, ja vanhempani ovat sanoneet, etteivät he haluaisi eläkeikäisinä maaseudulla asuvina ottaa kissaa, joka tarvitsee jatkuvasti eläinlääkäriä tai erityismuonaa jota ei myydä heidän asiointialueellaan. 

Kannattaako enää eläkeikäisenä ottaa pentua, josta pitäisi pystyä huolehtimaan kenties 20 vuotta eteenpäin? Vai onko valmiiksi mietitty, kuka voi ottaa kissan, jos vanhempasi ei enää pysty siitä huolehtimaan? En halua olla ilkeä, mutta aikuisia kodinetsijöitä on ihan liikaa.

Voi jumankekka... isäni eläköityi 62 vuotiaana ja on nyt 85 vuotias hyvin elävä seniori. Jos hän olisi ottanut eläköityessään kissan, niin se olisi ollut entinen jo muutama vuosi sitten, mutta isäni se vain porskuttaa.

Isäsi on onnekas. Kaikki eivät enää ole toimintakykyisiä tai hengissä kahdeksankymppisenä, suurin osa veikkaisin.

Vierailija kirjoitti:

Taiteilija Tero Mäki myy. Osamaksukin käy.

SDP:n valtuutettu, PAM johtaja Mikkel Näkkäläjärvellä on myös kissanpentuja. Huhu kertoo että ne ovat lähimökin maatiaispentuja eli ei ihan hänen ja hänen ystäviensä omia. Ne kuitenkin lämmittävät sydäntä kuin nuotio!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taiteilija Tero Mäki myy. Osamaksukin käy.

SDP:n valtuutettu, PAM johtaja Mikkel Näkkäläjärvellä on myös kissanpentuja. Huhu kertoo että ne ovat lähimökin maatiaispentuja eli ei ihan hänen ja hänen ystäviensä omia. Ne kuitenkin lämmittävät sydäntä kuin nuotio!

Hyi. Navetan taakse molemmat herrat. Taidetta voisin siitä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani on sama tilanne. Heidän kissansa kuoli reilu vuosi sitten korkeassa 18 v. iässä, ja haluaisivat ottaa uuden kissan. Äitini päivittelee jatkuvasti, kuinka pentuja ei tahdo löytää mistään, ja sitten kun ilmoituksia näkee esim. Tori.fi:ssä, on maatiaispennun hinta 600-800 e. Äitini sanoi, että hän ei käsitä miten joku voi pyytää ei-rotukissasta tuollaista hintaa. Eläinsuojeluyhdistykset (ainakin heidän kotiseudullaan toimivat) taas asettavat usein vaatimukseksi kahden pennun ottamisen samalla kertaa, tai vaihtoehtoisesti sen, ekotona on jo kissakaveri. Lisäksi kissoilla on erilaisia terveysongelmia ja erityisruokavalioita, ja vanhempani ovat sanoneet, etteivät he haluaisi eläkeikäisinä maaseudulla asuvina ottaa kissaa, joka tarvitsee jatkuvasti eläinlääkäriä tai erityismuonaa jota ei myydä heidän asiointialueellaan. 

Kannattaako enää eläkeikäisenä ottaa pentua, josta pitäisi pystyä huolehtimaan kenties 20 vuotta eteenpäin? Vai onko valmiiksi mietitty, kuka voi ottaa kissan, jos vanhempasi ei enää pysty siitä huolehtimaan? En halua olla ilkeä, mutta aikuisia kodinetsijöitä on ihan liikaa.

Voi jumankekka... isäni eläköityi 62 vuotiaana ja on nyt 85 vuotias hyvin elävä seniori. Jos hän olisi ottanut eläköityessään kissan, niin se olisi ollut entinen jo muutama vuosi sitten, mutta isäni se vain porskuttaa.

Isäsi on onnekas. Kaikki eivät enää ole toimintakykyisiä tai hengissä kahdeksankymppisenä, suurin osa veikkaisin.

Ei ole, mutta juuri lemmikki saattaa nostaa elämänlaatua ja edesauttaa hyvää virkeää vanhuutta.

Voisin ottaa kissan tuolta: https://elainhoitolakotipesa.fi/kissat/ .  Anteeksi jo etukäteen tyhmä kysymykseni, mutta kun nuo kissat on nimetty, niin tuntevatko he nimensä tai oppivatko uuden nimen? Itse haluaisin antaa kissalla juuri minua miellyttävän nimen,  mutta voiko sen opettaa Eläinhoitola Kotipesän aikuiselle kissalle.

Kissa nettikirppikseltä on vähän kuin halpa laserleikkaus tai alennussushi hellepäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmillani on sama tilanne. Heidän kissansa kuoli reilu vuosi sitten korkeassa 18 v. iässä, ja haluaisivat ottaa uuden kissan. Äitini päivittelee jatkuvasti, kuinka pentuja ei tahdo löytää mistään, ja sitten kun ilmoituksia näkee esim. Tori.fi:ssä, on maatiaispennun hinta 600-800 e. Äitini sanoi, että hän ei käsitä miten joku voi pyytää ei-rotukissasta tuollaista hintaa. Eläinsuojeluyhdistykset (ainakin heidän kotiseudullaan toimivat) taas asettavat usein vaatimukseksi kahden pennun ottamisen samalla kertaa, tai vaihtoehtoisesti sen, ekotona on jo kissakaveri. Lisäksi kissoilla on erilaisia terveysongelmia ja erityisruokavalioita, ja vanhempani ovat sanoneet, etteivät he haluaisi eläkeikäisinä maaseudulla asuvina ottaa kissaa, joka tarvitsee jatkuvasti eläinlääkäriä tai erityismuonaa jota ei myydä heidän asiointialueellaan. 

Kannattaako enää eläkeikäisenä ottaa pentua, josta pitäisi pystyä huolehtimaan kenties 20 vuotta eteenpäin? Vai onko valmiiksi mietitty, kuka voi ottaa kissan, jos vanhempasi ei enää pysty siitä huolehtimaan? En halua olla ilkeä, mutta aikuisia kodinetsijöitä on ihan liikaa.

Voi jumankekka... isäni eläköityi 62 vuotiaana ja on nyt 85 vuotias hyvin elävä seniori. Jos hän olisi ottanut eläköityessään kissan, niin se olisi ollut entinen jo muutama vuosi sitten, mutta isäni se vain porskuttaa.

Isäsi on onnekas. Kaikki eivät enää ole toimintakykyisiä tai hengissä kahdeksankymppisenä, suurin osa veikkaisin.

Ei ole, mutta juuri lemmikki saattaa nostaa elämänlaatua ja edesauttaa hyvää virkeää vanhuutta.

Kyllä, ehdottomasti. Mutta onko sen pakko olla pentu? Kotia etsiviä aikuisia ihan tavallisia kotikissoja on niin paljon, että valitsee vain mieleisen.

Liisa59 kirjoitti:

Ottakaa nyt hyvät ihmiset yhteyttä paikkakunnan eläinsuojeluun. Minulla on ollut useita kissoja, jotka kaikki on eläinsuojeluyhdistyksen eläimiä.

Millaisia ovat olleet luonteeltaan? Montako kisuu sulla on? :)

Vierailija kirjoitti:

Voisin ottaa kissan tuolta: https://elainhoitolakotipesa.fi/kissat/ .  Anteeksi jo etukäteen tyhmä kysymykseni, mutta kun nuo kissat on nimetty, niin tuntevatko he nimensä tai oppivatko uuden nimen? Itse haluaisin antaa kissalla juuri minua miellyttävän nimen,  mutta voiko sen opettaa Eläinhoitola Kotipesän aikuiselle kissalle.

Voisin ottaa Vaniljan tai Matin. 😍 Uskon, että oppivat uuden nimen. Nuo tosi arat tuskin ainakaan ovat ehtineet vielä oppia nimeään.

Katsele vähän aikaa rauhassa. Jos vastaan tulee kohtuullisen matkan päässä järjellisen hintainen, varaa heti(voi sitten vielä miettiä)

Pari vuotta sitten etsin, oli tosiaan paljon järjettömän kalliita. Ja pari kertaa kun oli joku järkevä ilmoitus, niin ne oli ehtinyt mennä kun vielä mietin...Aloin jo miettiä, että eikö onnistu mutta katselin vielä .

Onneksi sitten tuli vastaan lähiseudulta sellainen perusmaatiaiskissanpentu kohtuuhinnalla(kymppejä, ei satasia), oli madotettu ym. Soitin heti, mietin sitten ja ostin harkinnan jälkeen eikä ole kaduttu, hyvä kissa.

Ne halvat kissanpennut on luultavasti niitä oikeita vahinkopentuja, ne jotka tehtaille pyytää paljon. Toisille taas hyvä koti on tärkein.

Minäkin mietin löytöeläinkotia, mutta ongelma tosiaan se että pitäisi luvata ettei ulkoile. Ja maalla asutaan..

Meillä kissa leikattu, ulkoilee huutoetäisyydellä. Onnellinen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisin ottaa kissan tuolta: https://elainhoitolakotipesa.fi/kissat/ .  Anteeksi jo etukäteen tyhmä kysymykseni, mutta kun nuo kissat on nimetty, niin tuntevatko he nimensä tai oppivatko uuden nimen? Itse haluaisin antaa kissalla juuri minua miellyttävän nimen,  mutta voiko sen opettaa Eläinhoitola Kotipesän aikuiselle kissalle.

Voisin ottaa Vaniljan tai Matin. 😍 Uskon, että oppivat uuden nimen. Nuo tosi arat tuskin ainakaan ovat ehtineet vielä oppia nimeään.

Minä ottaisin Frankin ja Roopen, mutten niiksi kutsuisi. T: Kissan nimeäjä

asut luultavasti kerrostalossa. Alat tutustua naapureihisi, vaikkapa talotoimikunnan talkoissa ja puhumaan heille halustasi saada kissanpentu ja kysyt mahtavatko he tuntea ketään, jonka kotikissalle olisi käynyt vahinko ja pentuja tulossa. Kerrot myös itsestäsi, siis asioita miten aiot kissaa hoitaa. NÄin voi saada kissanpennun ilmaiseksikin.